Halusin jakaa appivanhempieni tarinan, koska itseäni se on vaivannut jo jonkun aikaa. Ajattelin, että joku täällä voisi auttaa minua.
Eli tarina on tämä:
Appiukkoni koko ajan käskyttää vaimoaan (tyyliin "tuo kahvia", "pue päälle ja käy kaupassa"). Olen myös kuullut eräältä toiselta taholta, että hän myös määräisi vaimonsa kotiintuloajat, kun anoppi käy joissain omissa menoissaan.
Appiukkoni myös huusi vaimolleen eräänä viikonloppuna, koska anoppi ei heti löytänyt miehensä kaipaamaa mappia.
Toisaalta appiukkoni on myös hellä ja huomaavainen vaimoaan kohtaan.
Minua huolettaa tämä asia myös, koska appiukkoni käskyttää myös poikaansa - eli rakastani. Mitä minun pitäisi mielestänne tehdä asialle?
Eli tarina on tämä:
Appiukkoni koko ajan käskyttää vaimoaan (tyyliin "tuo kahvia", "pue päälle ja käy kaupassa"). Olen myös kuullut eräältä toiselta taholta, että hän myös määräisi vaimonsa kotiintuloajat, kun anoppi käy joissain omissa menoissaan.
Appiukkoni myös huusi vaimolleen eräänä viikonloppuna, koska anoppi ei heti löytänyt miehensä kaipaamaa mappia.
Toisaalta appiukkoni on myös hellä ja huomaavainen vaimoaan kohtaan.
Minua huolettaa tämä asia myös, koska appiukkoni käskyttää myös poikaansa - eli rakastani. Mitä minun pitäisi mielestänne tehdä asialle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
anna olla... et voi vaikuttaa asiaan mitenkään..
totteleeko miehesi isänsä käskyjä kuin sylipuudeli?? jos tottelee niin silloin kannattaa keskustella miehesi kanssa asiasta.. mutta appivanhempiisi et voi vaikuttaa mitenkään..
miksi edes vaivaat päätäsi tuolla asialla koska se ei liity sinuun suoranaisesti mitenkään??
Sano vaan suoraan appiukollesi!
Voi olla mahdollisuus, että itsekin kiinnittää silloin huomiota asiaan ja parantaa tapansa.
Mutta sano anopin kuullen, silloin hänkin kiinnittää asiaan huomiota ja ei jatkossa anna komennuttaa itseään!
Mikä kukkoukko se oikein on?
Nyt tietysti joku vastaa, että "ei auta" jne.
Elä välitä, sano vaan.
Sinulla ei ole mitään menetettävää ja vain sinä voit sanoa sen.
miksi pitäisi puuttua toisten asioihin??
oletko sinä kenties sellainen ihminen joka puuttuu toisten ihmisten tekemisiin??
aloittajan on parempi vain antaa asioiden olla.. ja jos aloittajan mies on munaton idiootti joka tekee just niinku isi ja äiti käskee ni huhheijaa.. ei sellaista voi edes mieheksi kutsua...
Niin hänen tulee sanoa islleen että ei voisi vähempää kinnostaa ja sanoa myös että kaskyvalta loppui siihen kun miehesi täytti 18v ja niin edelleen. Itse miehenä sanoin äidilleni kun täytin 18v että teen nyt niinkuin lystää ja määräily loppuu nyt ja kun vilä assin kotona niin sanottiin että ei olla ruoka aikana kotona niin sanoin että ei minulle ruokaa tartte tehdä koska teen itte tai käyn jossain syömässä. Itse en ymmärrä taysi-iköisiä lapsia jotka eivät uskalla tai pysty sanomaan vanhemmilleen mitään ja tottelevat kuin pikkulapset.
Pitää kasvaa siitä lapsuuden kodista ulos kun tulee täysi- ikäiseksi ja tehdä itse omat päätöksensä ja lopettaa toimimasta vanhempien käskujen mukkaan ja tehdö oma elämä ja vielä muuttaa tarpeeksi kauas vanhemmistaan niin hyvin menee.
Näistä edellisistä viesteistä tuli mieleeni se, kuinka vanhempien ihmisten kunnioitus on vähentynyt maassamme.
Aloittajan huolen ymmärrän täysin, sillä vastaavaa olen aikoinaan kohdannut omien vanhempien elämässä.
Vanha sukupolvi on elänyt erilaisessa maailmassa, kuin me nyt. Silloin oli miesten suhtautuminen naisiin toisenlaista, ei ollut vallassa tällainen feminismi, kuin nykyään.
Ehkä naista on alistettu ihan liikaa, vaikka mies on perheen pää, ihan Raamatunkin mukaan. Mutta Raamatun opetukset on ehkä ymmärretty hiukan väärin, ei siellä kehoiteta alistamaan puolisoa!
Omasta elämästäni voin kertoa sen, että omien lastemme kanssa olisin monta kertaa voinut laittaa välit poikki. Ovat he käyttäytyneet niin huonosti vanhempiaan kohtaan tietyssä iässä. Mutta olen yrittänyt hillitä itseni ja siitä olen nyt onnellinen. Nimittäin he ovat iän lisääntyessä tulleet todella ihaniksi vanhempiaan kohtaan.
Siitä olen myös onnellinen, että välit vanhempieni kanssa olivat kunnossa, kun he kuolivat.