Monesti olen lukenut täällä sellaisia keskustelunaloituksia, joissa nainen, tai miksei mieskin, kertoo, kuinka on nyt rikki kun toinen petti luottamuksen. Tunnusti menneensä sänkyyn vieraan ihmisen kanssa ollessaan humalassa ja katuu tekoaan todella paljon ja rakastaa partneriaan. Oikeasti, minä olisin onnellinen, jos minulla olisi noin rehellinen mies. En todellakaan hyväksy moista tekoa enkä puolustele ketään, mutta jo se, että partneri tunnustaa tekonsa omantunnon tuskissaan, kertoo siitä, että hän katuu tekoaan eikä oikeasti voisi sitä uudestaan tehdä. Ja humala vie monia ihmisiä mukanaan, ja voin omalta kohdaltani sanoa, että en voi käytöstäni humalassa kontrolloida ollenkaan. Jos olen tarpeeksi humalassa, voin oikeasti tehdä mitä vaan, mitä en ikimaailmassa voisi tehdä tarkoituksellisesti selväpäisenä. Se on huono asia, ja siksi olen maltillinen alkoholin suhteen. Tiedän, että petetyksi tuleminen sattuu aina ja sitä pelkää, että toinen tekee sen uudelleen. Mutta oikea petturi ei tekoaan tunnustaisi. Joten te, jotka olette tämänkaltaisen tilanteen kokeneet, älkää luovuttako liian helpolla ja antakaa edes toinen mahdollisuus, sillä alkoholilla on eri vaikutus eri ihmisiin ja minä olen hyvä esimerkki sellaisesta, jolle alkoholi ei vain sovi.
Minä olen oikean petturimiehen kanssa naimisissa. Hän on pettänyt minua kolmesti, ja jos pystyisi minulta salaamaan tarpeeksi hyvin niin tapailisi noita kaikkia naisia vieläkin, samanaikaisesti. Sen lisäksi, että hän pettää, hän valehtelee päin naamaa asiasta, jolle minulla on pätevät todisteet. Hän ei ole kertaakaan tunnustanut tekojaan ja pyytänyt anteeksi, hän on patologinen valehtelija, vaikka väittää rakastavansa minua enemmän kuin ketään naista maailmassa ja haluaisi tulevaisuuden kanssani. Älkää edes kysykö, miksi olen hänen kanssaan vielä yhdessä. Koska en tiedä, olen kai liian laiska lähtemään tai yksinkertaisesti rakastan häntä liikaa silloinkun hän on minun kanssani ja latelee minulle valheitaan. Tai ehkä siksi, että hän valehtelee ja haluan uskotella itselleni että hän puhuu totta. Vaikka sisimmissäni tiedän, että valehtelee törkeästi päin naamaa.
Pointtini oli se, että tyhmiä hairahduksia tapahtuu valitettavan monessa suhteessa jossakin vaiheessa nykyään ja uskon, että jotkut vain luovuttavat aivan liian helpolla. Se, että partnerisi pettää sinua kerran humalassa ja tunnustaa teon, ei tee hänestä petturia. Vaan ihmisen, joka tekee välillä virheitä, niinkun me kaikki teemme. Oikeat petturit ne on erilaisia eivätkä edes kadu tekojaan vaikka toista kuinka paljon väittäisi rakastavansa.
Anteeksianto on osa parisuhdetta ja jossain vaiheessa varmasti kaikissa suhteissa se tulee eteen, oli asia mikä hyvänsä.
Minä olen oikean petturimiehen kanssa naimisissa. Hän on pettänyt minua kolmesti, ja jos pystyisi minulta salaamaan tarpeeksi hyvin niin tapailisi noita kaikkia naisia vieläkin, samanaikaisesti. Sen lisäksi, että hän pettää, hän valehtelee päin naamaa asiasta, jolle minulla on pätevät todisteet. Hän ei ole kertaakaan tunnustanut tekojaan ja pyytänyt anteeksi, hän on patologinen valehtelija, vaikka väittää rakastavansa minua enemmän kuin ketään naista maailmassa ja haluaisi tulevaisuuden kanssani. Älkää edes kysykö, miksi olen hänen kanssaan vielä yhdessä. Koska en tiedä, olen kai liian laiska lähtemään tai yksinkertaisesti rakastan häntä liikaa silloinkun hän on minun kanssani ja latelee minulle valheitaan. Tai ehkä siksi, että hän valehtelee ja haluan uskotella itselleni että hän puhuu totta. Vaikka sisimmissäni tiedän, että valehtelee törkeästi päin naamaa.
Pointtini oli se, että tyhmiä hairahduksia tapahtuu valitettavan monessa suhteessa jossakin vaiheessa nykyään ja uskon, että jotkut vain luovuttavat aivan liian helpolla. Se, että partnerisi pettää sinua kerran humalassa ja tunnustaa teon, ei tee hänestä petturia. Vaan ihmisen, joka tekee välillä virheitä, niinkun me kaikki teemme. Oikeat petturit ne on erilaisia eivätkä edes kadu tekojaan vaikka toista kuinka paljon väittäisi rakastavansa.
Anteeksianto on osa parisuhdetta ja jossain vaiheessa varmasti kaikissa suhteissa se tulee eteen, oli asia mikä hyvänsä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ei tarkoita sitä, että kaikissa muissa suhteissa petettäisiiin tai että kaikki ihmiset olisivat uskottomia. Olet vain sepittänyt itsellesi sellaisen kuvitelman, jotta voisit helpommin sietää oman miehesi uskottomuuden. Uskottomuuden hyväksyminen on typeryyttä ja pelkoa, ettei pärjäisi yksin tai ei saisi enää ketään. Mitä järkeä on kuolla pystyyn ihmisen kanssa, joka pettää sinua aina kun selkäsi käännät? Ja luuletko tosiaan, että pettäjäkusipääsi pettämiset jäävät noihin tiedossasi oleviin kertoihin? Kannattaa kertoa kymmenellä niin pääset lähemmäksi totuutta.
Mutta aloitusviestissäni luulin tehneeni varsin selväksi sen, että olen oikean pettäjämiehen kanssa ja että en itsekään ymmärrä mitä kyseisessä suhteessa vielä teen. Ja missä vaiheessa väitin, että hyväksyn pettämisen? Sanoinhan kyllä, että en sitä hyväksy. Yhden virheen humalassa tehnyt on eriasia kuin petturi. Jos ihminen tunnustaa tekonsa ja katuu tekoaan ja ei sitä missään nimessä uudestaan tekisi, ei tee siitä ihmisestä petturia, vaan pikemminkin rehellisen ihmisen, joka ottaa vastuun tekemisistään. Minä taas olen petturin kanssa, joka VALEHTELEE eikä IKIMAAILMASSA kertoisi minulle totuutta saatika sitten katuisi tekoaan. On kohtuutonta syyttää yhtä ainutta kertaa virhettä tehnyttä petturiksi, ajattelematon hän on tosin ollut.
Onko väärin neuvoa ihmisiä miettimään anteeksiantoa yhdestä typerästä virheestä? Puhuinko useista pettämiskerroista? On vain hyvä asia, että ihmiset oppivat antamaan anteeksi, sillä tietämättään ihminen voi tehdä suuren virheen purkamalla vaikka avioliiton jossa on ehkä lapsiakin, siksi että toinen teki virheen. Vaikka partneri olisi tehnyt kuinka väärin, niin hänestäkin varmasti tuntuu pahalta, että menettää kaiken hänelle tärkeän sen takia, että typeryyksissään humalassa teki yhden ainoan virheen. Enkä todellakaan pyydä ketään antamaan anteeksi toista kertaa. Sanon vain, että yksi virhe sillä hetkellä ajattelemattomalle ihmiselle voi kaataa hänenkin maailmansa, vaikka kuinka hän olisi pettänyt.
En todellakaan 'yritä antaa itselleni mitään kuvitelmaa jotta voisin helpommin sietää oman mieheni uskottomuuden'. Tilanteeni vain on se, että en nyt kaipaa ulkopuolelta toista suhdetta joten en jaksa nykyisestäkään lähteä, sillä meillä luistaa arki hyvin ja on helppoa. Sitten kun teen lopullisen päätökseni, niin lähden varmasti keneltäkään kysymättä. Nyt vain on helppo näin, ENKÄ TODELLAKAAN hyväksy mieheni pettämistä. Ja HÄN ON PETTURI niinkuin aloitusviestissäni sanoin, eikä muuksi muutu, ainakaan minun kanssani. Kyllähän kolmas kerta sen jo minulle kertoi, oikeastaan jo se ensimmäinenkin, sillä hän ei sitä koskaan myöntänyt ja valehteli päin naamaa. Eikä edes katunut.
Mistä sä nyt oikeestaan edes puhut? Ensin puhut että miehesi petti sinua kerran. Kännissä. Sitten hän petti ainakin kolme kertaa... Eli petturi pahinta laatua eikä varmasti tule muuttumaan. Känni ei selitä yhtään mitään. Kukaan ei voi olla niin kännissä, ettei tiedosta mitä tekee. Mutta hyvä jos olet asiat itsellesi mieluisaksi selittänyt. Mies teki virheen, teki toisen, teki kolmannen. Ja lienee tehnyt monta muutakin virhettä, joista sinä et tiedä.
Anteeksi toki pitää pystyä antamaan. Mutta onko tuossa mitään järkeä? Annat kerran toisensa jälkeen anteeksi=mies kuvittelee, ettet välitä ja jatkaa pettämistä. Oikein luvan kanssa.
En todellakaan sanonut että oma mieheni on pettänyt minua humalassa kerran! Opettele lukemaan urpo. Mieheni ei edes juo. Vaan, tämä on OSOITETTU niille naisille/miehille, joiden kumppani on pettänyt kerran humalassa ja katuu tekoaan. Minun mieheni taas on pettänyt minua kolme kertaa, kaikki kerrat selvinpäin, ja täysin tarkoitukselle ja sitten on jälkeenpäin päin naamaa valehdellut ja kiistänyt pettämisen. Enkä ole häntä koskaan uskonut, ja en tullut tänne kertomaan koko omaa tarinaani enkä tarvitse päivittelyitä siitä, että mieheni on petturi ja että mitä hänen kanssaan vielä teen. Sillä tiedän itsekin ja kerään ehkä vain voimia lähteekseni. Yritän keskustelussani kertoa, että PARTNERI JOKA PETTÄÄ KERRAN HUMALASSA, TUNNUSTAA JA KATUU SYVÄSTI, NIIN VOISITKO EDES HARKITA ANTAVASI ANTEEKSI? SILLÄ IHMINEN, JOKA KATUU TEKOAAN, OTTAA SIITÄ VASTUUN JA ENNEN KAIKKEA VIELÄ TUNNUSTAA TEKONSA, EI TEE IHMISESTÄ PETTURIA, VAAN TAVALLISEN IHMISEN, JOKA TEKEE JOSKUS VIRHEITÄ. Sillä vaikka ihmiset kuinka väittäisivät, että alkoholi on tekosyy, niin ei pidä paikkaansa, sillä alkoholi saa ihmeitä aikaan kun sitä tarpeeksi juo. Käytös ei ole kontrolloitua enään jonkin pisteen jälkeen. En puolustele ketään petturia, mutta ihminen, joka tunnustaa ja katuu, ei ole petturi, jos hän on tehnyt mitä teki sellaisessa tilassa, että taju tilanteesta on mennyt. Hän on vain tehnyt virheen, jota katuu itsekin. Jos uskallat väittää vastaan, niin oletpa varmaan menettänyt samasta syystä jonkun jopa rehellisen ja oikeasti hyvän ihmisen, joka ei tarkoittanut pahaa, mutta sinä vitun pelle luulet olevasi niin kova mimmi, että sinähän et tämmöisen TÄYSPETTURIN KANSSA ELÄMÄÄ NÄE. Huhhuh, tulet olemaan elämäsi yksin, jos haluat miehen, joka ei ikinä virheitä tee. Onnea vaan sinulle.
IHMISET, OPETELKAA LUKEMAAN KESKUSTELUNALOITTELIJAN VIESTI NIIN, ETTÄ YMMÄRRÄTTE POINTIN ENNENKUN RUPEATTE AUKOMAAN PÄITÄNNE. ALOITUSVIESTISSÄ EN MISSÄÄN VAIHEESSA VÄITTÄNYT, ETTÄ OLEN ITSE TILANTEESSA, JOSSA MIEHENI OLISI MINUA PETTÄNYT KÄNNISSÄ VAHINGOSSA, VAAN NIMENOMAAN KOROSTIN, ETTÄ MINULLA ON SELLAINEN OIKEA PETTURI, JOKA ON PETTÄNYT KOLMESTI MINUA JA TIEDÄN SEN ILMAN MITÄÄN EPÄILYKSIÄ JA SE, MIKSI TÄÄLLÄ VIELÄ OLEN, EI OLLUT ASIANI POINTTI, JOTEN ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO IHMETTELEMÄÄN. Toivottavasti menee kaaliin kun capslockilla kirjoittaa. Vai?
... etsi tekstistäni se kohta, jossa sanon, että MINUN mieheni petti minua kerran humalassa ja katuu tekoaan. Kopioi se tähän.
Onko sulla joku pakkomielle ymmärtää tahalles väärin?
tuollaista huutamista. Ei jaksa.
Rauhoitu nyt, verenpaineesi kohoaa vielä. Harrastaisit tuollaista kiivastumista ja intohimoa makuuhuoneessakin niin miehesi ei tarvitsisi käydä kyntämässä vieraita peltoja.
Mitäkö miehesi kanssa teet? Jos hän on niin charmantti että vetää muita naisia kuin hunaja mehiläisiä niin ihmekös tuo ettet saa lähdettyä.
Liekö miehelle metrinen slaikkari...
Onhan se niin vaikeaa myöntää ymmärtäneensä väärin ja hyväksymään asian oikean laidan. Ymmärrän, että ärsyttää. Mutta ei se mitään, saat anteeksi.
Jos jollain tavalla yrität minulle syytää pahaa oloa siitä, että mieheni pettää, niin epäonnistut siinä hyvin, koska tiedän tilanteeni ja tiedän sen, että mieheni on petturi eikä hän siitä muutu. Ja hän on sitä muillekkin kun minulle. Olen nainen varustettu hyvällä itsetunnolla, enkä anna yhden huijarin murtaa elämääni, vaikka se pahalta tuntuukin. Kerron vain kokemuksistani ja yritän antaa neuvoa sellaisille ihmisille, jotka leimaa kumppaninsa petturiksi senkin perusteella, että mies tunnustaa ja on pahoillaan. Oikea petturi ei pyydä anteeksi tekojaan eikä ole pahoillaan, saatika sitten edes tunnustaa. Petturi vain tekee tyhmyyksiään muiden tunteista välittämättä. Ihminen jonka kanssa asun, on petturi. Hän ei tee virheitä, vaan tekee kaiken täydellä tarkoituksella. Ja olen tottunut tähän ajatukseen ikuisuuksia sitten, joten sen ajatteleminen ei minua enää satuta. Kyllä minä miestäni rakastan, mutta tiedän, että hän ei ole ainoa ihminen jota voin rakastaa, ja kun tilanteeni taloudellisesti helpottaa, niin täältä en enää itseäni löydä. Mutta tämä meni nyt minun tilanteeni jauhamiseksi, vaikka niin ei ollut tarkoitus.
Välillä ihan naurattaa tollaset ihmiset, jotka eivät edes töissä tai koulussa käy ja tulevat tänne palstoille aikomaan päätään, koska muuta elämää ei ole :) Mutta ei ole minun elämäni, jokainen tavallaan.
Sinäkö ihan työajalla kirjoitat näitä sepustuksiasi? Ettet vain olisi itse kouluttamaton työtön joka tuhtaa palstoilla päivä- ja yökaudet sillä aikaa kun mies käy kokemassa katiskoja naapurissa.
Hyvä että sinua naurattaa, idiooteillahan on ilmaiset huvit.
Tosin netti maksaa ainakin vähän, joten minkä se sinusta tekee...
"Hän ei tee virheitä, vaan tekee kaiken täydellä tarkoituksella"
Näköjään teki virheen jos jäi kiinni. Mutta miten voit itsekkäästi vaatia noin hienoa miestä olemaan vain sinun kanssasi?
Minä ainakin ymmärrän täysin mitä aloittaja tarkoittaa.
Ihmiselle voi tapahtua virhe, jota katuu, jota ei halua enää tehdä uudestaan. Rehellinen ihminen kertoo pettämisestä puolisolleen. Silloin anteeksiantaminen, suhteen ja luottamuksen uudelleen rakentaminen on toki vaikeaa, muttei mahdotonta. Avoimuus ja rehellisyys ovat tässä ne jutut.
Sitten on pettäjiä jotka ovat kaikin tavoin epärehellisiä. Hakemalla hakevat vierasta seuraa, tämä ei tapahdu "vahingossa" vaan aivan tarkoituksella. Eivät kerro puolisolleen, valehtelevat päin naamaa vaikka jäisivät kiinnikin. Tällaiseen ihmiseen ei voi luottaa ikinä. Mitään katumusta tai huonoa omatuntoa he eivät tunne. Katuvat ehkä vasta sitten kun jäävät kiinni, mutta eivät tekojaan vaan sitä kiinni jäämistä!
Tunnen miehesi kaltaisen. Olen sellaisen salarakas. Ja samalla tavalla ihmettelen miksi olen suhteessa hänen kanssaan vaikka tiedän millainen hän on. Hän osaa näytellä, osaa vetää oikeasta narusta ja osaa ehdottomasti valehdella. Kerran olen ollut hänen seurassaan kun "ykkönen" soitti hänelle ja en ollut uskoa korviani. Kylmän rauhallisesti hän sepitti peitetarinaansa siitä mitä on tekemässä. Ei hermostunut ollenkaan, ja lateli valheita inhottavan rutiininomaisesti. Kaiken lisäksi vielä käänsi puhelun lopussa asian niin että alkoi syyllistää ykköstä käytöksestään. Olen huomannut hänen manipuloivan myös minua. Hän ei kestä sitä jos saan huomiota muilta miehiltä ja yrittää tavalla tai toisella saada minut näkemään muut miehet huonossa valossa, esim. olemalla muka huolestunut jonkun minusta kiinnostuneen miehen alkoholin käytöstä. Kaikki miespuoliset ystävänsäkin hän on leimannut jonkin sortin luonnehäiriöisiksi. Itsehän hän on täysin tasapainossa ja tekee kaiken oikein. Hän on surullinen tapaus, haluaa kaiken itselleen ja pelkää niin paljon sen kaiken menettämistä että valehtelee pitääkseen ihmiset lähellään. Luulen että hänellä on itsetunto niin huono että hän ikäänkuin pelkää paljastuvansa ja olevansa kelpaamaton omana itsenään. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö varmaan. Hänelle on hyvin tärkeää tehdä hyvä vaikutelma uusiin ihmisiin ja hyvin tärkeää se mitä muut hänestä ajattelee. Hän pyrkiikin olemaan ns. virheetön. Ja usein onnistuukin, yleisesti häntä pidetään mukavana ja hurmaavana ihmisenä ja hänellä on paljon naisia kavereina. Muutama ihminen tietää millainen hän todellisuudessa on ja yleensä kun joku saa tietää hänen pettävän, hän katkaisee välit tähän ihmiseen jollakin tekosyyllä tai alkaa välttelemään ja haukkumaan ko. henkilöä. Ja tapansa mukaan kääntää asian ko. henkilön syyksi. Suosittelenkin pettämisestä epäileviä naisia miettimään mistä on oikeasti kyse jos miehellään menee usein välit poikki jonkun tuttavansa kanssa jostakin omituisesta syystä.
Hän ei vain voi myöntää virheitään.
Tulipas analyysiä. Ehkä tällä avautumisella yritän tolkuttaa itsellenikin näkemään valheen ja liehittelyn läpi.
Alkaa T kirjaimella
Ei ole T eikä Lappeenrannasta, mutta lähellä kyllä.
Haluat kuitenkin olla vieläkin hänen salarakkaansa ja näin olla osallisena vaimon pettämiseen?? Itse olet siinä suhteessa ihan vapaaehtoisesti, sitä saa mitä tilaa!!
Nuoleppa vaan haavasi ihan yksin ja itse. Ei se mies väkisin sinun luo tule jos et päästä. Jos sinulla yhtään selkärankaa jäljellä lopeta heti ja suojaa edes itsesi vaikka miehen vaimolle ei sitä mahdollisuttaa ole annettu. Syynä olet sinä pitäessäsi sitä miestä rakkaanasi.
Ja voisitko hieman tarkentaa paikkakuntaa?
Nimenomaan persoonallisuushäiriöstä, erilaisista riippuvuuksista tässä on kyse. Vieläpä melko pahanlaatuisesta.
Jos ihminen on seksiaddikti (tähän kuuluu monta tyylisuuntaa), niin ei oikein ole enää kysymys edes pettämisestä. Ihminen tekee sitä mitä hänen on PAKKO tehdä. Hän tekee kaikkensa saavuttaakseen päämääränsä, ja pääsee tavoitteisiin narsistilla ominaisuuksillaan, yleensä pääsee. Hän tietää todella hyvin kenet valitsee kohteekseen. Puolisoaan hän suojelee kaikin keinoin. Juuri tästä on sinunkin tapauksessa kyse.
Mikäli kumppani on seksiaddikti ja hänellä on vuoden aikana sata suhdetta toisiin naisiin, niin mitä anteeksiannettavaa hänen puolisollaan edes on, jos sekamelska paljastuu (vaikkei se usein paljastu)? Pitääkö kumppanin diabetes antaa anteeksi?
Tuohan nyt on sama kuin sanoisi juopolle että juo vaan, olet vain sairas ja hellittävä ressukka.
Vitut mä mistään seksiaddikteista, ihmisen ei ole mikään pakko mihinkään jossei nyt sentään skitsofreenikko ole. Kysymys on lähinnä itsehillinnän puutteesta joka selitetään hienoilla termeillä ja selityksillä. Eihän nykyään mikään ole omaa syytä ja kaiken pitäisi olla sallittua. Hieman ontuvaa verrata diabetestä pettämiseen. Erilaiset addiktit nyt ovat vain selkärangattomia vässyköitä mitkä perustelevat toimiaan "lääketieteellisesti".
niin. Juopolle voi myös sanoa "en jaksa katella sun juomista, näkemiin".
Se on ihan omasta itsestä kiinni mitä sietää ja mitä ei. Jos toinen on seksiaddikti, diabeetikko, neurootikko tai muuten mielenterveyshäiriöinen/mielisairas, liikuntarajoitteinen, masentunut, rikollinen............ ihan mitä nyt sattuu olemaan, niin se on hyväksyttävä sellaisenaan, vaikka KAIKISSA näissä tapauksissa parisuhteessa on taatusti enemmän ongelmia kuin ns normisuhteessa. Krooninen pettäminen on pettäjän mielenterveysongelma. Hän ei parannu kehotuksella ojentaa selkärankaa. Aivan sama jos sanoisi, älä ole mielenterveysongelmainen. Älä ole diabeetikko. Älä ole masentunut.
Aivan samoin voi seksiaddiktille sanoa "en jaksa olla enää suhteessa kanssasi, moikka".
että kyllä on Sinun kirjoituksesi ymmärretty tahallaan väärin, tai sitten monet tähän ketjuun vastanneista vaimoista ovat totaalisia idiootteja! Tahdon kuitenkin ajatella yleensä ihmisistä hyvää, joten uskon että suurin osa on ymmärtänyt aloituksesi tahallaan väärin, sillä onhan se ikävää myöntää erehtyneensä.
He luultavasti ovat samassa tilanteessa kuin itse olin vielä kaksi vuotta sitten. Eli siis minullakin oli tällainen tapapettäjä miehenä. Minäkin halusin uskoa, että ne toiset naiset väkisin viettelivät hänet, ja kyllä se mies minua aidosti rakastaa, ja ei kerro minulle pettämisistään koska ei tahdo loukata ja muuta vastaavaa valheellista p*skaa.
Lopulta aloin sairastaa ihan fyysisesti, niin paha olo minulla oli! Oli paniikkihäiriötä ja ties mitä ja tunsin kuolevani. Minun oli mentävä peilin eteen, ja myönnettävä itselleni tehneeni suuren virheen mennessäni mieheni kanssa naimisiin. Jo seurustelun alkuvaiheessa oli nähtävissä, että hän oli hieman liian kiinnostunut muistakin naisista. Oli pitkiä katseita ja flirttailuakin vaikka minä olin paikalla...
Eihän se ole kiva myöntää tuhlanneensa kymmentä vuotta petturin kanssa, joka ei todellakaan kykene rakastamaan luultavasti edes itseään, mutta se minun oli viimein tehtävä selvitäkseni hengissä. Uskon todella, että nämä petturimiehet ja -naiset eivät kykene juuri muihin tunteisiin, kuin himoon ja omistamisen haluun. Rakkaudesta he eivät mitään tiedä.
Erosin lopulta miehestäni, ja voin sanoa että vaikka olen nyt yksinhuoltaja, ja kaikki vastuu ja kotityöt yms. ovat minun yksin hoidettavana, olen silti paljon onnellisempi. Pystyn vihdoin hengittämään ja tunnen että tein oikein. Minun on hyvä olla, viimeinkin.
Sinä sen sanoit! Mullekin oli vaikeaa myöntää miten asia oikeasti oli ja että oli virhe jatkaa suhdetta pettäjämiehen kanssa. Vuosia meni hukkaan. Nyt kuitenkin ymmärrän mikä on parasta ja osaan arvostaakin itseäni. Pelkäsin yksinäisyyttä niin paljon että kiduin huonossa suhteessa ja uskottelin vuosia(!) itselleni että kaikki on hyvin. Kun uskalsin jättää pettäjämiehen taakse tuli vahva ja vapautunut olo. Eikä suinkaan yksinäinen! Elämä jatkuu.
Ensiksikin en sanoisi kenestäkään "petturi", en ainakaan kumppanistani. Tai jos sanoisin, niin silloin olisi jo korkea aika erota.
Voisin antaa anteeksi uskottomuuden, mutten osaa sanoa kuinka monta kertaa. Vaikea asia. Vielä vaikeammaksi se tulee, kun suurin osa pettämisjutuista ei paljastu koskaan. Mitä tässä enemmän kannattaa pohtia on se, että pitääkö tiedosta palkita vai rangaista? Monet sanovat hermostuvansa eniten siitä, että valehdellaan "päin naamaa" ja salataan asioita. Käytäntö on minulle osoittanut vallan toista. Vain salaamalla asian (tarpeeksi hyvin siis) saa mahdollisuuden jatkaa suhdetta. Suurimmassa osassa uskottomuudesta kertomisesta tulee suhteen ainakin lopun alku, ellei ero. Toisaalta onko järkeä vuosikausia miettiä pettämisen jälkeen "tuleeko tästä suhteesta mitään" tai "työskennellä ahkerasti suhteen eteen".
Sen verran mielenkiintoisia esityksiä olen pettä'misen tiimoilta nähnyt, että oikeasti panee miettimään, miksi uskollisuutta arvostetaan NIIN paljon, niin paljonkin riittäisi.
Sinua on petetty. Oletko valmis oitis kertomaan omasta pettämisestäsi puolisolle? Antaisiko hän anteeksi? Kuinka monta kertaa? Kumpi antaisi enemmän anteeksi?
Itse olen samoilla linjoilla, tosin olen mies. Annoin vuosien takaisen pettämisen (yhden yön juttu) anteeksi, koska ja vain koska hän kertoi sen heti rehellisesti. Kysyin, että halusiko hän tällä osoittaa, että haluaa suhteen päättyvän, niin vastaus oli ei. Pahaa se teki, mutta jotenkin aloin suuresti arvostamaan jälkikäteen hänen rehellisyyttään ja avoimuuttaan. Hänellekin alkoholi oli nimenomaan se ongelman juuri, selvinpäin hän kontrolloi itseään hyvin.
Nykyään puhumme avoimesti siitä, että kiinnostaisivatko kenties muut miehet häntä tai minua muut naiset. Näin sen mielestäni pitää ollakin ja jos sitten jonain päivänä alkaa tuntumaan siltä, että kiinnostaa, niin se on surullinen loppu edessä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rehellinen tunnustus on aina parempi kuin toisen (tai itsensä) suojeleminen salaillen ja valehdellen. Enkä edes seurustelisi ihmisen kanssa, jolla omatunto ei soimaisi tällaisissa asioissa. Sitten kun joskus asia selviää niin kyllä siitä 10 kertaa vaikeampi päästä yli. Mitä tulee luottamukseen, niin se on aika hyvällä tasolla. Toisinaan hiukan kuitenkin mietin, että entä jos hän olisikin nyt muuttunut ja ei enää olisikaan rehellinen, vaikka muuten sitä onkin melkeinpä liikaakin ja salaisi pettämisen. En kuitenkaan ole nähnyt merkkejä enkä huomannut käytöksessä muutosta, niin ei ole syytä lähteä itseään vainoharhaisuudella raunioittamaan. Itse olen kyllä sitä tyyppiä, joka kun alkaa epäillä, niin se menee todella äärimmäiseen epäluuloon ja henkiseen tuskaan.
Oli niin hauska ketju, että laitoin vireille uudelleen. Monia ajatuksia herää, esim. tähän viimeisimpään "täi täin" viestiin kommentti, että mistäs sää tiedät vaimosi puhuneen rehellisesti totta? Kukaan pettäjistä ei puhu totta, siitä lähdetään. Petetylle puhutaan siihen malliin, että tuli tehtyä vikatikki, vaikka kyseessä olisi ollut pahimman laatuinen ja pitkä suhde. Ja kun suhde etenee ja kärykin käy, suhde muuttuu vain salaisemmaksi.
Itse en ymmärrä näitä uskottomuustarpeita ollenkaan. Pitää erota ensin, ja sitten vasta suhteilla. On kivempi elää valossa kuin pimeydessä.
Samaa mieltä kanssasi. Minua ihmetyttää myöskin tuo, että kännissä pettäminen annetaan anteeksi, sehän on vaan virhe. Mikä ihmeen virhe? Kukaan ei ole niin kännissä, että vahingossa kenenkään vieraan sänkyyn päätyy. Jos on tolkuttomassa tilassa, niin tuskin mihinkään edes pystyy.
Ap ei ilmeisesti tiedä, miten esim. varatut miehet baarissa käyttäytyy. Naista isketään minkä ehditään. Jos kiinni jää, niin känni on selityksenä. Väkisin on miespolo viety.
Jokainen tekee virheitä. Mutta pettäminen on mielestäni täysin tietoinen valinta.