Olemme naimisissa kolmatta vuotta ja edellisellä yhteisellä laivaristeilyllä ongelmamme alkoivat vyöryä esille.
En mainitse kumpi on mies, kumpi nainen, koska haluan "sukupuolineutraaleja" vastauksia.
Matkustimme siis 24h Tukholman risteilylle, sitä ennen ajoimme ajoimme 3 tuntia autolla Turkuun.
Kävimme syömässä, sitten maistelimme hytissä TaxFreen ostoksia.
Siinä vaiheessa toinen meistä alkoi tuntemaan olonsa vähän ähkyksi, ehkä väsymykselläkin oli osuutensa, koska tällä osapuolella oli työpäivä takana.
Tästä ongelmat alkoivat;
-tämän ähkyn osapuolen mielestä sopiva suunnitelma olisi ollut, että lepäillään vähän hytissä, otetaan muutama lisää, kävellään laivalla, istutaan muutamassa baarissa ja myöhemmin mennään discoon tai yökerhoon.
-tälle pirteämmälle osapuolelle oli taas selvyys, että hän haluaa tanssimaan heti ja jos toinen haluaa maata hytissä, niin se ei ole hänen ongelmansa. Tästä tämä hyttiin jäänyt vähän suuttui toisen välinpitämättömyydestä.
Tiet siis erkanivat, toinen makaili hytissä ja toinen nautti tanssista yökerhossa ja discossa aamuneljään saakka. Sen jälkeen molemmat olivat vihaisia toisillensa. Tuo ensimmäinen oli sitä mieltä, että kun yhdessä lähdetään reissuun, niin yhdessä pitäisi myös pysyä ja tehdä suunnitelmat. Toinen taas oli sitä mieltä, että ei kenekään tarvitse pilata iltaansa toisen vuoksi, vaan olla vapaa tekemään mitä itse haluaa.
Kumpi oli siis itsekkäämpi?
En mainitse kumpi on mies, kumpi nainen, koska haluan "sukupuolineutraaleja" vastauksia.
Matkustimme siis 24h Tukholman risteilylle, sitä ennen ajoimme ajoimme 3 tuntia autolla Turkuun.
Kävimme syömässä, sitten maistelimme hytissä TaxFreen ostoksia.
Siinä vaiheessa toinen meistä alkoi tuntemaan olonsa vähän ähkyksi, ehkä väsymykselläkin oli osuutensa, koska tällä osapuolella oli työpäivä takana.
Tästä ongelmat alkoivat;
-tämän ähkyn osapuolen mielestä sopiva suunnitelma olisi ollut, että lepäillään vähän hytissä, otetaan muutama lisää, kävellään laivalla, istutaan muutamassa baarissa ja myöhemmin mennään discoon tai yökerhoon.
-tälle pirteämmälle osapuolelle oli taas selvyys, että hän haluaa tanssimaan heti ja jos toinen haluaa maata hytissä, niin se ei ole hänen ongelmansa. Tästä tämä hyttiin jäänyt vähän suuttui toisen välinpitämättömyydestä.
Tiet siis erkanivat, toinen makaili hytissä ja toinen nautti tanssista yökerhossa ja discossa aamuneljään saakka. Sen jälkeen molemmat olivat vihaisia toisillensa. Tuo ensimmäinen oli sitä mieltä, että kun yhdessä lähdetään reissuun, niin yhdessä pitäisi myös pysyä ja tehdä suunnitelmat. Toinen taas oli sitä mieltä, että ei kenekään tarvitse pilata iltaansa toisen vuoksi, vaan olla vapaa tekemään mitä itse haluaa.
Kumpi oli siis itsekkäämpi?
Vastaukset 33
Vanhimmat
ei väsynyttä voi pakottaa bailaamaan yöhön saakka - se jos mikä olisi kohtuutonta. Toisaalta ei voi pakottaa toista jäämään hyttiin. Ehkä jonkunlainen kompromissi olisi ollut kohtuullinen ratkaisu. Tarvitseeko ihan aamuneljään saakka tanssia?!! Eikö vähempi olisi riittänyt? Väsyneempi osapuoli olisi voinut osallistua tällöin myös tanssiin.
laivalle lähdetään yhdessä ,niin yhdessä myös ollaan. Kannatan ähkyn miehesi suunnitelmaa.Olisithan sinä naisena päässyt miehesi kanssa sinne tanssilattialle hieman myöhemminkin.Sinä olit itsekkäämpi.
osapuoli (eli nainen), joka halusi tanssimaan heti paikalla, oli lapsellinen. Miksi piti päästä heti sillä sekunnilla? Ähkympi osapuolihan (eli mies) oli halukas lähtemään yökerhoon pienen lepäilyn jälkeen.
Se, joka lähti baariin, oli oikeassa. Ei laivalle olla makoilemaan menty. Paitsi, että itselle kävi juuri näin. Ei huvittanut lähteä baariin, joten mies meni yksin. Ja sitten myöhemmin kävimme yhdessä kun oma lössis helpotti. So, mikä oli ongelma. Niin, no kyllä sen saa mistä vaan jos on oikea asenne. Mutta vaikken itse ole baaripeto, en oleta että mies istuu kädestäni pitäen hytissä, kun nyt kyse on kuitenkin risteilystä.
Se, että seurustelee ja on parisuhteessa ei tarkoita sitä että saa teljetä toisen pulloon (tässä tapauksessa hyttiin) vain kun huvittaa.
että vakka kantensa valitsee.
Kuten edellisistäkin kommenteista selviää, meitä on joka lähtöön.
Kun toisilleen sopimattomat ihmiset yrittävät olla yhdessä, heillä on aina riitoja.
Tuon yhdessäoloa haluavan pitäisi hankkia kumppani kenen arvot ovat samanlaiset,
vastaavasti tuon parkettien partaveitsen pitäisi löytää oma sielunkumppaninsa.
Arvot on kuule ihan sovitettavissa, kun on oikeasti rakastunut. Suurin osa tuntemistani jumalaisen rakastuneista pareista on täysin vastakohtia toisilleen.
Kun toisilleen sopimattomat ihmiset ovat oikeasti yhdessä he arvostavat toisiaan sellaisena kun ovat ja saavat voimaa erilaisuudestaan :)
Aika jännä miten ihmistet tulkitsee eri tavalla nuo roolit. Minä ajattelin automaattisesti että se hyttiin jäävä makailija on nainen ja bailaaja on mies.
Minun mielestä se makailijan esittämä kompromissi oli kohtuullinen ja siihen olisi toinen voinut lähteä mukaan. Eli bilehile oli itsekkäämpi. Jos on yhdessä laivalle menty niin kyllä siellä silloin yhdessä ollaan. Jos haluttaa yksin bilettää tai on aivan sama onko toinen menossa mukana niin sitten on parempi mennä yksin.
No, kumpi osapuoli sinä aloittaja olet?
"hän haluaa tanssimaan heti"
???
Kuulostaako muka mieheltä, että jaksaa valittaa toisen kohtuuttomasta itsekkyydestä ja tehdä itsestään marttyyriä väenväkisin? (Ähkyn osapuolenhan piti levätä vain hetki ja mennä sitten diskoon, mutta eeeehei... kun kerran on mahdollisuus lietsoa tilanteesta vuosikymmenen mykkäkoulu ja loukatun marttyyrin draama, niin siihen tilaisuuteenhan tartutaan! -- Ilmiselvästi nainen!)
Pirteämpi osapuoli oli itsekkäämpi, koska hän ei tullut yhtään vastaan. Ähky sen sijaan kaipasi vain pientä lepäilyä ennen pirteän toiveen toteuttamista.
Molemmat sen sijaan käyttäytyivät aivan yhtä lapsellisesti.
Te olisitte olleet paljon onnellisempia jos kumpikin olisitte meeneet laivaristeilylle eri viikolla ja kumpikin omien vanhempienne kanssa.
Sekin vaikuttaa miten tämä bilehile-osapuoli on asian esittänyt. Onko se ollut juuri tyyliin "ei ole mun ongelma jos et jaksa lähteä" vai onko esim. kysynyt, että haittako jos menen jo edeltä baariin kun ei huvittaisi pönöttää hytissä. Jos miettisin omalle kohdalle tuota tilannetta, niin luultavasti oltaisiin pysytty samassa paikassa tai ainakin kumpikin olisi kysynyt toiselta onko ok jos menen jo edeltä.
Mutta se onkin ihan hauskaa ja jännää analysoida kumpi tässä on kumpi :) Ensin tulkitsin, että kirjoittaja on tuo bilehile-osapuoli (ja luultavasti nainen). Toisaalta kirjoituksesta paistaa ehkä kevyesti ymmärtäväisempi sävy väsynyttä osapuolta kohtaan (esim. maininta bilehileen "välinpitämättömyydestä"), joten kirjoittaja voi olla myös tuo väsyneempi osapuoli. Väsyneen osapuolen kompromissiratkaisu on myös tuotu hyvin esiin, sen sijaan bilehileen ratkaisussa korostetaan "eipähän oo mun ongelma" -asennetta vaikka neutraaliin sävyyn onkin pyritty.
Eli tämän kirjoituksen perusteella sanoisin väsyneen osapuolen olleen tässä vähemmän itsekäs, sikäli jos hän on asiallisesti tarjonnut kompromissia, johon bilehile on reagoinut "ei oo mun ongelma" -tyyliin. Jos taas bilettäjä olisi asiallisesti kysynyt, että eihän haittaa jos jo menen, niin siinä tapauksessa taas väsynyt olisi ollut itsekäs kieltäessään toiselta tämän mahdollisuuden. Väsyneen kompromissiratkaisu oli varsin kohtuullinen, ja siinä mielessä on hiukan itsekästä jos bilehileen on ollut pakko päästä AIVAN heti (jos kerran toinenkin olisi pienen lepäilyn jälkeen ollut valmis). Aina voi tietysti spekuloida, että kirjoittaja saattaa silti vahingossa puoltaa hieman itseään, vaikka pyrkisikin neutraaliin kuvaukseen.
Kerrothan pliis aloittaja jossain vaiheessa kumpi oli kumpi, muuten jää vaivaamaan tämä arvoitus :)
Tulkitsen niin, että kirjoittaja on mies ja se joka jäi makaakaan hyttiin. Heti tanssimaan ryykännyt oli ehkä aavistuksen itsekkäämpi, jos ei tullut yhtään väsynyttä vastaan, mutta toisaalta en ymmärrä sitäkään, jos ei hyttimakoilija ole viitsinyt liittyä seuraan ravintolaan myöhemmin ensin levättyään. Kyllä kumpikin olisi voinut käyttäytyä hieman eri tavalla, jos oikeasti olisi ottanut toisen huomioon ja halunnut olla yhdessä sen toisen kanssa. Edes loppuillasta / yöstä. Kumpikin vaikuttaa itsekkäältä, mutta tanssija enemmän.
Kun kirjoitin avaustekstin, melkein arvasin mitä tulee tapahtumaan!
Tarkoitan sitä, että melkein kaikilla on suuri tarve arvailla, että kumpi on nainen ja kumpi mies.
Lisäksi uteliaisuutta on siitä, että kumpi minä olen.
Mielestäni asia pitäisi ratkaista neutraalisti nykyisessä sukupuolten välisen tasa-arvon maailmassa.
(tai ainakin sellaista ihannoin ja siihen pyrin omalta osaltani)
No se varmaan jossain vaiheessa paljastetaan, mutta ei vielä.
Kiitos runsaista kommenteista!
kerro, kerro!! mä taas olisin ajatellu että bilehile oli nainen! koska sinä selvästikin olet nainen ja kirjoitat olevasi se lököilijä mielestäni eli bilehileen täytyy olla mies... ja ehkä oma ex olis voinu tehdä samoin, siksikin ajattelin roolien olevan näin. jokatapauksessa on rumaa lähteä ilman toista bilettämään, oli sitten kumpaa sukupuolta vaan. tosiaan kun on yhdessä laivalle menty...
Arvailu on vaan niin kivaa! Ja varsinkin oikeassa oleminen, jos niin paljastuu. Itse olen kuitenkin siis edellisen kirjoitukseni kanssa joka tapauksessa samaa mieltä, vaikka olisinkin arvannut sukupuolet ja kirjoittajan "roolin" väärin. Eli tanssija on hitusen itsekkäämpi, vaikka kummassakin on syytä reissun pilaantumiseen.
Aivan, tällaiset arvoitukset vain ovat kivoja :D Ei siinä sen kummempaa tarvetta ole niiden sukupuoliroolien perusteella mitään päättää. Mielestäni tilanne olisi ihan sama molemmin päin, eli ei minunkaan mielipiteeni mihinkään muutu, ovat roolit sitten miten päin vaan. Sukupuolia enemmän minua kiinnostaa oikeastaan se kumpi kirjoittaja on, bilettäjä vai väsynyt. Veikkaan jälkimmäistä, vaikka ensimmäinen intuitio olikin toisin päin.
Kuten kirjoitin aiemmin, on bilettäjä (sukupuolesta riippumatta) mielestäni itsekkäämpi, JOS ymmärsin oikein hänen suhtautumisensa ("ei oo mun ongelma"). Väsynyt taas oli valmis varsin kohtuulliseen kompromissiin, joten hän oli vähemmän itsekäs. (Toisaalta jos jäi vain kostoksi makoilemaan hyttiin koko illaksi niin ei sekään kovin aikuismaista ole.)
Eli kuitenkin: sikäli kun voimme olettaa tämän kertomuksen kuvaavan tarkalleen todellista tilannetta (ei esim jommalta kummalta taholta jo edeltävää kiukuttelua tms), on väsynyt ollut vähemmän itsekäs. Mielipidettäni muuttaisi esim. se jos bilettäjä olisi asiallisesti ehdottanut josko hän voisi mennä jo edeltä baariin, mutta väsynyt olisi kieltänyt (ja sitten vielä jäänyt kostoksi koko illaksi hyttiin). Jos bilettäjä on antanut sellaisen kuvan, että "sen kus makoilet sitten koko illan täällä ja lähtenyt menemään (eikä ole tullut kertaakaan illan aikana moikkaamaan)", on hän ollut aika itsekäs. Sitten taas tavallaan ymmärrän sen hytissä mököttämisen siinä tapauksessa, jos bilettäjä ei ole yhtään kuunnellut toisen tarpeita eikä ole ollut valmis tulemaan vastaan, JA sen lisäksi suhtautunut siihen malliin että ihan sama tuleeko toinen koko iltana mukaan juhlimaan.
Vaiko onko tilanteessa ollut jo aikaisemmin jotain pientä kränää tms joka sitten on purkautunut molemmilla itsepäisyytenä ja kiukutteluna...? Joka tapauksessa tästä tilanteesta en ainakaan minä tämän kuvauksen perusteella saa mitään selvää pahista eroteltua, koska molempien käytös on ollut vähän ylilyövää (sikäli kun molempien käytöksestä kaikki oleellinen on mainittu tässä). Enemmän kuitenkin bilettäjä on ollut itsekäs, koska tekstistä tulee sellainen kuva ettei bilettäjää kiinnostanut yhtään toisen tarpeet (se kuitenkin voi myös olla vain tekstistä syntynyt kuva...).
Heh, spekulointi on hauskaa. Kerro nyt kohta kuka oli kuka :D
Molemmat teistä teki oman tahdon mukaan, kummatkin olivat siis yhtä itsekkäitä. Mutta mikä ongelma tuossa nyt on?? Kumpikin sai toimia haluamansa mukaan, toinen levätä ja toinen bailata. Vai olitteko tehneet etukäteen käsikirjoituksen miten toimitaan risteilyllä? :-) Tietty voidaan suunnitella etukäteen että sitte yhdessä bailataan, mutta aika inhimillistä tuo, jos tulee väsymys. Joustoa aina pitää aviossa olla, yllätyksiä tulee, ei hommat mene aina yksiin. Nukkuminen tietty onnistuu yksin, mutta ymmärrän kyllä että bailaamiseen olis ollu kivaa puolison seura. No, ensi kerralla olette viisaammat.
kerrotaan nyt sitten loputkin tarinasta!
Minä olen mies ja minä olin se väsynyt.
Olemme ennenkin risteilyjä tehneet, välillä kimpassakin maksaneet.
Mutta tällä kertaa minä maksoin kaiken, ajoin töiden päälle kolme tuntia, vaimoni ei missään tapauksessa olisi yksin halunnut lähteä risteilylle. Odotin, että meillä on yhdessä kivaa. Silloin harvoin kun meillä on aikaa rentoutua yhdessä, minulle on tärkeintä, että tehdään yhdessä jotain tai ollaan vaan. Minulle on itsestään selvää, että jos asiat olisivat olleet päinvastoin, niin olisin halunnut jäädä hyttiin vaimoni viereen kapealle ja epämukavalle punkalle.
Niinpä odotin, että vaimoni olisi edes hieman odottanut minua, suostutellut tai vaikka teeskennellyt, että ei halua mennä ilman minua(tällöin tietenkin olisin melkein pakottanut hänet lähtemään, sanonut, että pärjään kyllä yksinkin täällä vähän aikaa, mene vain pitämään hauskaa) Mutta kun ei, niin ei.
Olen vasta nyt naimisissa ollessamme alkanut tajuamaan vaimoni jonkinlaisen välinpitämättömyyden minun seuraani kohtaan.
Vaimoni ystävättärellä oli synttärit, hän sitten kutsui vaimoni niihin ja pyysi tuomaan minutkin(ollaan oltu joskus porukalla baarissa, minulla luisti juttu hyvin tämän ystävän miehen kanssa).
Niinpä sitten jossain vaiheessa eräänä lauantai-iltapäivänä vaimoni alkoi laittamaan kenkiä jalkaansa ja kertoi lähtevänsä noille synttäreille. Yllätyin tuosta, ja sanoin; " Nytkö olet jo menossa, et sanonut minulle mitään aikaisemmin, jotta minäkin olisin voinut käydä suihkussa ja valmistautua"
Vaimo vastasi; "Sinä olet saanut kutsun, sinä voit tulla sitten tykkäät tai olla tulematta!"
Mulla meni juhlafiilikset, mutta vedin sitten nopeasti kamppeet niskaan ja lähdin mukaan ilman suihkua. (nämä ystävät asuvat kävelymatkan päässä)
Olet kovin kiltti ja uhrautuva, ja annat naisen johtaa suhdettanne ja määrätä mielialastasi. Hän tekee mitä haluaa ja sinä asetut uhrin rooliin ja kärsit seurauksista.
Synttäriesimerkissäsi vaimo oikein vie sinua. "Minä teen näin, seuraat sinä eli et". Ja sinä kiltisti seuraat, vaikka mielesi ei tehnyt. Kuten tottelevainen ja kiltti poika tekee, kun äiti käskee. Sukupuoliroolinne ovat todellakin sekaisin.
Vaimosi on välinpitämätön, koska sinä et tee selväksi, mikä on sinulle tärkeää. Aseta rajoja. Kerro, että jos sinun tahtosi ei merkitse mitään, niin et halua olla hänen kanssaan. Pelkällä pahastumisella ja murjottamisella et pääse mihinkään. Vaimosi rupeaa pitämään sinua tylsänä ja idioottina. Sen sijaan riitele ja puhu tunteistasi. Lakkaa tekemästä asioita miellyttääksesi häntä. Ja lue aiheesta "terve itsekkyys".
Mielestäni molemmat toimivat vähän typerästi. Nainen typerämmin.
"Minulle on itsestään selvää, että jos asiat olisivat olleet päinvastoin, niin olisin halunnut jäädä hyttiin vaimoni viereen kapealle ja epämukavalle punkalle. "
Omasta mielestäni olisi ollut ihan ok antaa sen toisen mennä jos haluaa. Jos toinen todella haluaa mennä ja tehdä jotain tuollaista, niin eikai hänen voi odottaa jäävän lepäämään vain siksi koska itseä väsyttää. Kai sitä nyt aikuinen ihminen voi vähän aikaa pötkötellä yksinäänkin.
Siltä toiselta taas oli mielestäni todella törkeää käytöstä häipyä noin pitkäksi aikaa. Jos olisin itse ollut hänen asemassaan, olisin ehdottomasti tullut vähän ajan päästä katsomaan joko toinen on levännyt tarpeeksi. Olisin vaikka lähtiessä kysynyt että haluatko että tulen esim puolen tunnin tai tunnin päästä herättelemään. Ja sitten kanssa tullut. On aika kummallista jos menee yhdessä johonkin ja sitten vain jättää sen toisen koko illaksi vain sen takia että toista vähän väsytti.
Jee oikein tulkitsin, vaikka ensituntuma olikin juuri päinvastainen :D Aika hyvin kyllä osasit pitää neutraalin sävyn tekstissä, koska mitenkään itsestään selvää ei ollut se kumpi noista osapuolista olet. Pieni sävy kuitenkin vihjasi, että kirjoittajalla on suurempaa kriittisyyttä bilettäjää kohtaan, joten siitä päättelin. Sukupuolesta en ollut niinkään varma, mutta koska naiset ehkä yleisemmin haluavat mennä tanssimaan ja toisaalta koska korostit sukupuolineutraaliutta, arvelin sinun olevan mies.
Mutta vakavasti ottaen, vaikka tuo kyseinen laivatilanne ei vaikuttanutkaan miltään kuolemanvakavalta jutulta, niin yhdistettynä noihin nyt kertomiisi juttuihin ymmärrän, miksi naisen lähteminen yksin bilettämään on silloin harmittanut. Eli tässä tavallaan oli jo taustalla (?) jotakin vähän vastaavia juttuja ja tuo laivatilanne vain viimein sai sinut loukkaantumaan sen verran ettet sitten mennyt mukaan ollenkaan. Yksittäisenä tilanteena se olisi tuntunut vähän ylireagoinnilta, mutta taustalla taisikin olla jo ennestään painolastia naisen välinpitämättömyydestä.
En tiedä oletko puhunut vaimosi kanssa tästä, mutta jos et niin kannattaa puhua. Eihän tuo meinaan kauhean kivalta vaikuta. Voihan olla, ettei hän vain tiedosta asennettaan. Ainakin omassa suhteessani kyllä kuvittelisin tuon bileisiin lähdön esim. menevän niin, että siitä puhuttaisiin jo etukäteen, esim. moneltako mennään, mitä lahjaksi jne. Eikä niin että toinen vain yhtäkkiä häipyy ja sanoo että tule tai älä. Kyllä minusta ainakin tuollainen tuntuisi pahalta ja tulisi pakostakin sellainen tunne, että rivien välistä hän sanoo että menisi mielummin yksin.
Miten hän olisi reagoinut, jos olisit jo aiemmin päivällä kysynyt esim. koska olisitte menossa bileisiin? Ainut naista vähän puoltava "teoria" mikä minulle tulee mieleen olisi sellainen, että sinä olisit jotenkin passiivinen "perässä vedettävä" ja odottaisit naisen ns. ohjaavan ja aina kertovan mitä tehdään ja koska, ja sitten esim. tuossa bileisiinlähtötilanteessa nainen vain olisi odottanut sinulta aktiivisempaa otetta sen lähtemisen suhteen (eli ei jaksa käskyttää että no niin kohta mennään menepä nyt suihkuun jne, jos siis odotti että itse otat ohjat ja kyselet koska mennään jne).
Joskus jos itse huomaan jatkuvasti joutuvani organisoimaan kaikki jutut, saattaa tulla sellainen fiilis etten jaksaisi aina pitää ohjia käsissä vaan katsoa saako toinen itse mitään "käskemättä" aikaiseksi. Mutta ei tuo teidän tilanteenne nyt erityisemmin sellaiseltakaan vaikuta, kirjoitinpa nyt vain tuonkin kun en oikeastaan muuta keksi millä osaisin naisen käytöstä selittää.
Mutta kuten Vort Ivankin jo sanoi... ethän ole liian mukautuvainen ja kiltti? (Siihen liittyy tuo mainitsemani passiivisuuskin usein :P)
...Niin ja totta on se, että tuossa synttäriesimerkissä olisit voinut vaikka ärähtää vähän kovemmin. Sanoa että on se nyt jumankauta kumma kun ei voi pukahtaakaan asiasta ja sitten vain häipyy. Sanoa vaikka että mene hel***ti yksin sitten. Ethän ole niin riippuvainen, ettet uskalla sanoa hänelle vastaan vaan hylkäämisen pelossa kuljet hänen perässään vaikka sinulla ei olekaan mitään valtaa päättää minne mennään? Ja sitten tuo hyttiin jääminen oli jonkinlainen kapina? On aika ärsyttävää vaimoltasi mennä omia menojaan ja olettaa sinun juoksevan perässä kuin koiranpentu, vaikkei hän kuuntele sinun halujasi ollenkaan.
Noh, mutta ehkä jotain positiivista kertoo se jos hänkin oli laivaillan päätteeksi vihainen...? Oletan että siksi kun et tullut ollenkaan juhlimaan. Ehkä hän siinä näki ettet kuitenkaan aina juokse perässä pyyteettömästi. Ehkä hän on tottunut määräämään ja tottunut myös siihen että sinä tottelet ja taivut hänen tahtoonsa, ja sitten hän veti vähän herneet nenään kun et tullutkaan hänen peräänsä. Siinä mielessä ihan hyvä että jäit hyttiin.
Arvostan, että olette jaksaneet analysoida tilannettani monelta eri kannalta.
Olen luonteeltani enemmänkin diplomaatti, en halua pompottaa toista tai itse olla pompotettavana.
Aikaisemmissa (pitkissäkin) naissuhteissa minulla ei ole ollut mitään ongelmia tulla huomioon otetuksi tai toisen huomioon ottamisessa. Ehkä tämä tänne purkautuminen on jonkinlaista surutyötä, jonka olen aloittanut jo, vaikka vielä olemmekin jollain tavalla yhdessä. Olen puhunut paljon asioista vaimoni kanssa, mutta hän ei tunnu ymmärtävän minun ideaani. Joskus olen ollut vihainenkin, mutta se lietsoo vaan enemmän hänen uskoaan oikeassa oloonsa.
Joskus nuorempana(nyt olen 44) minulla oli jonkinasteista läheisriippuvuutta, olen 90% varma, että vaimoni on narsisti ja saanut tuon unohtamani tunteen uudelleen heräämään minussa. Ei tässä kai paljon tehtävää enää ole, lähinnä käytännön järjestelyjä ja uuden elämän suunnittelua.
Kiitos sinulle kun olet käsitellyt tilannetta niin hyvin täällä ja kaikille jotka ovat auttaneet siinä. Minulla on samanlaiset kuviot mieheni kanssa ja roolit myös tuntuvat samoilta. Olen samanlainen kuin aloittaja. Tilanteet vain ovat olleet erittäin röyhkeitä ja liian tunnistettavissa, että kehtaisin niistä täällä kertoa saadakseni jotain tolkkua tähän kaikkeen ja tuskin muuta kehottaisitte kuin eroamaan. Jo vuosia sitten kun asiat olivat paremmin ei ollut silloinkaan kenellekään läheiselläni ymmärrystä suhteelleni. :(
Kuitenkin lopulta tulin tilanteeseen missä en enään rakastanut häntä pahenevan vuosien täydellisen huomiotta ottamisen ja itsekkyyden jälkeen ja vihdoin ja viimein kuuntelin ystävieni ja sukulaisteni neuvoja ja kannustusta ja niitä noudattamalla sekä ottamalla sen huomioon että hän voi olla narsisti sain laitettua oikealla tavalla kovan kovaa vastaan. Mikä ei todellakaan ole minua kun olen luonteeltani neuvotteleva.
Olemme vihdoin tasavertaisia vaikka ei hän täydellinen mies ole silti. Ainakin niin kauan tätä jatkuu kuin jaksan olla joku toinen tai hän ahdistuu siitä että minullakin on valtaa kuten aina aiemmin on tehnyt kun olen yrittänyt keskustella hänen käytöksestään ja käyttänyt sellaisia kortteja, että saanut minut hiljaiseksi. Syytä hänen yllättävään käytöksen muutokseen en tiedä. Ehkä se riitti että näki uuden periksiantamattoman ja alistumattoman puolen minussa joka on valmis häipymään kun jotain todella rumaa tekee ja ilmankin. Käynyt pari kertaa aiemmin kun olen ollut eroamassa (joskin en ole ollut silloin yhtä vahva) ja kun ollaan jatkettukin on palannut vanhaan kuukauden sisällä.
Vielä kun saisin tunteet takaisin niin olisin onnellinen. En varmaan uskalla rakastaa häntä enään kun pelkään mitä tulee tai sitten viimeisin silmien aukeaminen sai tajuamaan ettei hän ole ollutkaan niin upea mies kuin olen luullut. Olen nähnyt hänessä piirteitä mitkä ovat olleet täysin ristiriidassa hänen käytöksensä kanssa. Mietittyäni onko hän koskaan ollut sellainen olen tajunnut etten minä ole nähnyt sellaista miestä koskaan. Kuten hän kerran sanoi: "Minut piti iskeä."
Haluan kuitenkin sanoa sinulle aloittaja, että jos ette ole vielä tuon pahemmin hajoittaneet toisianne voit vielä saada kaiken kuntoon kun vähän alat pitämään puoliasi jos vain koet että hän on elämäsi nainen. Minulle se ehkä on jo myöhäistä. En halua enään uskotella, että hän muuttuu. En ole koskaan halunnut muuttaa ketään, mutta tuo on ollut se valhe missä olen tainnut elää. Hän on sellainen kuin on ja on aina ollut. Suhteemme oikeastaan alkoikin eräästä tapauksesta missä käytti minua hyväksi ja hänellä rakkaus tuli myöhemmin kun tutustui minuun. Mitä tahansa teetkin niin älä päästä tilannettanne kovin paljoa pahemmaksi. Et halua tällaista helvettiä jos se on pahentuakseen.
selvästi vaimo kuvittelee että voi tehdä mitä tahansa. eukko pitää selvästi laittaa kuriin ja herran nuhteeseen.
siinä mielessä tuo hyttiin jääminen taisi olla näitä kuvioita vastaan hyvä veto. siihen olisi kannattanut yhdistää aamulla aikainen herääminen, täydellinen toisen väsymyksen huomioimattomuus ja omillaan syömään lähtö.
niin minä tekisin jos vaimo tuollaisen tempun tekisi. seuraavana päivänä vaimo olisi kuin ilmaa, minä vetäisin koko risteilyn kahdestaan yksin ja asiasta keskusteltaisiin hyvin vakavaan sävyyn paluumatkalla.
Niin, ehkä se on parasta. Eri asia, jos nainen osoittaisi kiinnostusta ja halua toimia toisella tavalla. Mutta jos hän ei välitä eikä edes yritä käyttäytyä huomioivammin sinua kohtaan, niin ei kovin hyvältä vaikuta. Hänen käytöksensä vain murentaa sinun riippumattomuuttasi ja itseluottamustasi koko ajan enemmän, mitä useammin hän saa sinut "juoksemaan perässään". Epäilemättä tuollainen käytös ruokkii läheisriippuvaisuutta, haluaa tuota käytöstä sitten nimittää narsismiksi tai joksikin muuksi.
Hän varmaankin pitää sinua aivan itsestäänselvyytenä. Tietoja tästä jutusta on tietysti aika vähän, mutta näiden tietojen perusteella sanoisin että pellolle vaan, jos ei asia häntä kiinnosta vaikka puhuisit hänelle. Jotkut voivat olla hyvin "oveliakin" (vaikka eivät välttämättä tietoisesti) nujertamaan toista. Pienillä jutuilla voi saada toisen tuntemaan itsensä huonommaksi, ja ne pienet jutut ovat siitä juuri niin pahoja, että niiden kohde saattaa helposti vähätellä omaa tuntemustaan ja sivuuttaa asian. Esim juuri tuo bilejuttu. Siinä tilanteessa saattaa tuntua liian pieneltä jutulta se toisen käytös, että siitä alkaisi "nipottaa". Ei halua pilata tunnelmaa joten ei sano mitään. Se voi kuitenkin kostautua, kun noita tilanteita kertyy ja yhtäkkiä huomaakin tuntevansa itsensä todella surkeaksi ja jopa masentuneeksi. Jos vaimosi ei tuosta faktasta välitä, niin homma on aika selvä...
En tiedä, kai hän saattaa myös olla vain jotenkin poikkeuksellinen itsenäinen ihminen, joka suhteessakin haluaa pitää "hajurakoa" koko ajan. En vain ymmärrä miksi sitten on suhteessa, jos bileisiinkään ei halua mennä yhdessä (minusta hänen on ainakin turha saivarrella että hän haluaa, sillä se käytös vihjasi selvästi että aivan sama menetkö mukaan vai et). Tai sitten hänellä on jokin itsenäistymisvaihe, joka vähän korostuu. Mutta itse varmasti tiedät paremmin miten kylmä tai välinpitämätön hän on. Jos teet selväksi, että olet valmis myös eroamaan jos tilanne jatkuu näin, luulisi hänen viimeistään vähän havahtuvan, jos tähän mennessä on ollut välinpitämätön sinun tunteitasi kohtaan.
Ei todellakaan kannata lähteä riitelemään. Jätä typerä vaimosi ja hommaa parempaa seuraa. Riitely vain vie hermot, mutta varaudu siihen että tuo on juuri sitä mitä naisilta saa aina odottaa. Kun ovat vähän aikaa olleet parisuhteessa niin alkavat todella vittumaisiksi ja kylmiksi. Siinä vaiheessa vain soromnoo. Kannattaa tehdä niin kuin minä olen tehnyt. Olen pannut jo muutaman typeryksen paksuksi ja saan elellä omassa rauhassani. Välillä käyn iskemässä nuorikkoja ja heitän heti pihalle kun alkavat haastaa riitaa. Kusukaa vain siaksi mutta vapaana sellaisena on paljon mukavampaa kuin naispirulaisten karsinassa.
Samaa mieltä kuin enemmistökin.
Löhööjä oli oikeassa.
Tanssiin lähtijän olisi pitänyt tulla hyttiin takaisin ja pyytää seuraavalle kierrokselle toista mukaan.
Ymmärrän, että hyttiin noin rumasti jätetty ei halua liittyä seuraan myöhemminkään.
Mitä nainen onkaan tuona aikana tehnyt (oliko varma, että pysyt hytissä koko illan?)
> siinä mielessä tuo hyttiin jääminen taisi olla näitä kuvioita vastaan hyvä veto. siihen olisi kannattanut yhdistää aamulla aikainen herääminen, täydellinen toisen väsymyksen huomioimattomuus ja omillaan syömään lähtö.
Jos olisin ollut löhööjä, olisin pitänyt huolen, että aamu neljältä en olisi odottamassa toista enää samassa hytissä. Vuokrannut uuden hytin, niin sitten olisi toisella ollutkin ihmettelemistä.
Luin koko viestiketjun ja naisesta paistaa selvä välinpitämättömyys. Ehkä olet oikeassa, että hänet kannattaa jättää jo näiden kohteluiden jälkeen. Niissä ei ole mitään puolustettavaa tai selitettävää. Itse tiedät, miltä sinusta on niissä tilanteissa tuntunut, etkä halua jatkossa kokea.
Ei erolla kannata uhkailla ja katsoa muuttuuko käytös. Olet jo nähnyt hänen luonteensa, eikä hän sitä voi täysin muuttaa. Joku päivä vanhat piirteet nousevat esiin.
Eroa ei kannata mainostaa, jotta nainen ei varaudu siihen pamahtamalla paksuksi.
Mieti, kauanko jaksat ja kun mitta on täysi, niin ero vain päälle ja sitten ei enää mitään seksiäkään, ettei käy vahinkoja.
Tsemppiä ratkaisusi kanssa!
Onneksi sinulla on kokemusta myös lämpimistä ihmissuhteista, tiedät miten hyvä suhde voi olla :)
vastaaja on nainen :)
Katsoin vielä nyt yöllä oluthuuruisena, jospa joku olisi kirjoittanut jotain.
En tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa, niin pihalle olen tässä suhteessa mennyt.
Normaalielämässä kaikki on helppoa, jos en saa mitä tilaan, niin vaihdan paikkaa.
Jos autokorjaamo veloittaa minulta täyden hinnan, mutta ei tee kaikkea, niin on itsestään selvää, että
en palaa sinne. Jos tilaan koivuhalkoja, maksan 10 mutta saan 7, niin kiitos paljon, en tarvitse enää.
Näissä järjellä ratkaistavissa asioissa elämä on yksinkertaista.
Mutta kun teen kaikkeni osoittaakseni toiselle rakkautta, kunnioitusta, läheisyyttä, omistautumista ja saan takaisin vain pahan mielen, niin en osaakaan toimia niin kuin pitäisi. Vaan yritän enemmän. Tiedän, että raja on tullut vastaan, mutta siltikin on vaikea antaa periksi. Koen epäonnistuneeni, vaikka tarkemmin ajatellen minun ei pitäisi tuntea niin. Vaikka sillä ei ole väliä, en jaksa antaa enempää, koska en tiedä mitä voisin tehdä saadakseni toisen tuntemaan samoin. Minun on annettava periksi tässä suhteessa.
Hyvää yötä!
Oluthuuruiseksi kirjoitat yllättävän selväjärkisesti ja hyvin pohdiskelevasti edelleen :)
Nyt olet sinäkin kohdannut ihmisen, joka ei ole samalla tavalla normaali kuin aikaisemmat naisesi. Hänen kanssaan ei päde samat normaalit ihmissuhdesäännöt, eikä hän kohtele sinua samalla tavalla normaalisti.
Sinun etusi on se, että olet nyt tiedostanut tilanteen. Lisäksi olet tiedostanut sen ainoan oikean ratkaisun.
Ei se ole vain luovuttamista. Tiedät, että olet yrittänyt kaikkesi. Ja normaalit pelisäännöt ei tuon ihmisen kanssa toimi. Ei tosiaan kannata lyödä päätä seinään enää hänen kanssaan, kun tiedät, että toisenlaisiakin ihmisiä on olemassa. Olet muutoksen tiellä, mutta se muutos ei varmaankaan mene huonompan suuntaan. Vanhasta on luovuttava, jotta pääsee eteenpäin.
Parempaa ensi viikko sinulle !
Koska teksti on kirjoitettu niin, että hyttimakaajasta tehdään sympaattisempi osapuoli ja bilettäjästä sydämetön kusipää, niin mitä ilmeisimmin aloittaja on hyttimakaaja.
Lisäksi aloittajan täytyy olla nainen, koska hän ei pysynyt suunnitelmassaan lähteä diskoon myöhemmin (mitä bilettäjä kenties odotteli, kun viihtyi niin pitkään?), vaan näki tässä tilaisuuden leikkiä marttyyriä ja kostaa kuvittelemansa vääryydet syyttömälle osapuolelle.
et sitten jaksanu lukea tätä ketjua...?