Tältä avioero-keskustelu palstalta olen lukenut jo monesti. että kun mikään ei tunnu enää miltään. Ei ole kosketusta, hellyyttä ei seksiä. Valitetaan väsymystä, uupumista ym.Tästä syytetään aina puolisoa.
Jäin miettimään miksi on tullut etäisyyttä. Siksi kysyisinkin, onko sinulla oman sukupuolen ystäviä yhtään? Käytkö lastesi kanssa heidän harrastuksissaan? Käytkö oman sukupuolen mukaisissa harrastuksissa, olipa sitten liikuntaa, yhdistystoimintaa tai muuta? Ehdotatko puolisollesi yhteisiä asioita, laivaristeilyä, teatteri-iltaa tai vai yhteistä jouluostosretkeä? Oletko tutustunut naapureihisi?
Onko elämäsi tylsää vain siitä syystä, että sinulta puuttuu arjessa nämä ihan tavanomaiset kontaktit juuri naapureihin, lasten kavereiden vanhempiin, ei ole ystäviä. Mutta miksi olet näin yksin, siihen voit vain itse vaikuttaa. lähesty ihmisiä. Mene mukaan tähän arjen elämään, juttle näiden ihmisten kanssa. Lastenkin harrastun parissa tehdään retkiä, joissa vanhemmat voivat olla mukana, mene ihmeellä tutustut moneen ihmiseen ja asiaan.
Kun sinulla tavallisessa arjessä, on työn ulkopuolella ihan näitä tavallisia tapaamisia ihmisten ja nimenomaan ihmisten, jotka eivät kuulu millään tavoin työhösi, saat ihan uudenlaista väriä elämääsi. Heillä on ihan toisenlaiset puheenaiheet, pääset hetkeksi ulos työstäsi. Kun puolison kanssa suunnittelet edes joskus yhteistä aikaa, kuten laivamatkaa tai muuta, vaikkapa tuttavaseurueessa aluksi, jos pelottaa lähteä kaksin.
Tärkeää on myös, että viinankäyttö on hallinnassa, se saa tekemään aivan hirveitä virheitä elämässä.
Kun saat näitä erilaisia asioita elämääsi, lakkaa se levy aivoissa pyörimästä, jossa koko ajan nyt raksuttaa, minua ei kukaan rakasta, en saa hellyyttä, en saa seksiä, eroan. Tämähän on yksin sinun aivotoimintaa ja tyhjyyden täyttämistä, kun puuttuu elämä eli nuo edellamainitut suhteet. Kun saat ne kuntoon et varmasti enää tunne tunnetta, että ei tunnu miltään. Puolisokin huomaa muuttumisesi ja hänen on helpompi lähestyä sinua. Kun olet tuossa apaattisessa tilassa, tuskin edes lasket omaa rakasta puolisoasi lähelle ja eihän siihen voi pakolla tulla, hän on varmasti kovasti huolissaan ja hämillään, eikä tiedä enää mitä voisi tehdä. On turhaa erota, jos oma pää on tuossa tilassa.
Hakekaan sitä arjen elämää työn ulkopuolelta, ei se niin vaikeaa ole, lumitöitä tehdessä tpaa naapureita, tai kesäisin pihoilta. Yhdistystoiminnassa saa paljon uusia tuuttavia ja samalla ajatuksella olevia, on paljon erilaisi yhdistyksia ja toimintaa kummallekin sukupuolelle.
Itselleni on ollut suuri rikkaus olla mukan aika monessakin järjestössä, minua on siellä arvostettu ja olen saanut tutustua erittäin moniin asioihin. Olen tavannut maan vaikuttajia, yli rajojen olevaa yhteistyötä.
Olen kokenut elämäni rikkaaksi, vaikka mieheni ei olekaan kovin halaavaa tyyppiä, ja voi olla aikoja, että seksikin ollut vähissä. Olen myös sallinut hänen harrastaa omia harrastuksiaan, nykyään pystymme juttelemaan kaikista asioista, pystymme tukemaan vaikeissa asioissa.
Alussa meillä oli vaikeaakin, sillä hänen äitinsä ei hyväksynyt minua miniäkseen, sanoi jopa toivovansa eroamme, tässä auttoi juuri tämä ystäväpiiri, joka ei meitä jättänyt.
Kannattaa yrittää.
Jäin miettimään miksi on tullut etäisyyttä. Siksi kysyisinkin, onko sinulla oman sukupuolen ystäviä yhtään? Käytkö lastesi kanssa heidän harrastuksissaan? Käytkö oman sukupuolen mukaisissa harrastuksissa, olipa sitten liikuntaa, yhdistystoimintaa tai muuta? Ehdotatko puolisollesi yhteisiä asioita, laivaristeilyä, teatteri-iltaa tai vai yhteistä jouluostosretkeä? Oletko tutustunut naapureihisi?
Onko elämäsi tylsää vain siitä syystä, että sinulta puuttuu arjessa nämä ihan tavanomaiset kontaktit juuri naapureihin, lasten kavereiden vanhempiin, ei ole ystäviä. Mutta miksi olet näin yksin, siihen voit vain itse vaikuttaa. lähesty ihmisiä. Mene mukaan tähän arjen elämään, juttle näiden ihmisten kanssa. Lastenkin harrastun parissa tehdään retkiä, joissa vanhemmat voivat olla mukana, mene ihmeellä tutustut moneen ihmiseen ja asiaan.
Kun sinulla tavallisessa arjessä, on työn ulkopuolella ihan näitä tavallisia tapaamisia ihmisten ja nimenomaan ihmisten, jotka eivät kuulu millään tavoin työhösi, saat ihan uudenlaista väriä elämääsi. Heillä on ihan toisenlaiset puheenaiheet, pääset hetkeksi ulos työstäsi. Kun puolison kanssa suunnittelet edes joskus yhteistä aikaa, kuten laivamatkaa tai muuta, vaikkapa tuttavaseurueessa aluksi, jos pelottaa lähteä kaksin.
Tärkeää on myös, että viinankäyttö on hallinnassa, se saa tekemään aivan hirveitä virheitä elämässä.
Kun saat näitä erilaisia asioita elämääsi, lakkaa se levy aivoissa pyörimästä, jossa koko ajan nyt raksuttaa, minua ei kukaan rakasta, en saa hellyyttä, en saa seksiä, eroan. Tämähän on yksin sinun aivotoimintaa ja tyhjyyden täyttämistä, kun puuttuu elämä eli nuo edellamainitut suhteet. Kun saat ne kuntoon et varmasti enää tunne tunnetta, että ei tunnu miltään. Puolisokin huomaa muuttumisesi ja hänen on helpompi lähestyä sinua. Kun olet tuossa apaattisessa tilassa, tuskin edes lasket omaa rakasta puolisoasi lähelle ja eihän siihen voi pakolla tulla, hän on varmasti kovasti huolissaan ja hämillään, eikä tiedä enää mitä voisi tehdä. On turhaa erota, jos oma pää on tuossa tilassa.
Hakekaan sitä arjen elämää työn ulkopuolelta, ei se niin vaikeaa ole, lumitöitä tehdessä tpaa naapureita, tai kesäisin pihoilta. Yhdistystoiminnassa saa paljon uusia tuuttavia ja samalla ajatuksella olevia, on paljon erilaisi yhdistyksia ja toimintaa kummallekin sukupuolelle.
Itselleni on ollut suuri rikkaus olla mukan aika monessakin järjestössä, minua on siellä arvostettu ja olen saanut tutustua erittäin moniin asioihin. Olen tavannut maan vaikuttajia, yli rajojen olevaa yhteistyötä.
Olen kokenut elämäni rikkaaksi, vaikka mieheni ei olekaan kovin halaavaa tyyppiä, ja voi olla aikoja, että seksikin ollut vähissä. Olen myös sallinut hänen harrastaa omia harrastuksiaan, nykyään pystymme juttelemaan kaikista asioista, pystymme tukemaan vaikeissa asioissa.
Alussa meillä oli vaikeaakin, sillä hänen äitinsä ei hyväksynyt minua miniäkseen, sanoi jopa toivovansa eroamme, tässä auttoi juuri tämä ystäväpiiri, joka ei meitä jättänyt.
Kannattaa yrittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekin olen huomannut, ettei parisuhde lopulta ollut se pääsyy tylsyyteeni, vaan se että jouduin jättämään mieluisan harrastukseni vähemmälle ja vieläpä työn vuoksi, jossa en oikeasti viihdy. Nyt olen löytänyt toisen harrastuksen ja vähentänyt työntekoa, vaikka kukkarossahan se tietenkin näkyy. Olen kuitenkin alkanut nauttia selvästi enemmän elämästäni ja kyllä se näyttää vaimoonkin tarttuvan, eli nyt kun olen taas enemmän menossa, niin vaimokin on kiinnostunut siitä missä olen ja mihin menen.. eikä valittele päänsärkyjä tai muuta.. liekkö epäilee minun löytävän jonkun uuden harrastukseni parista. Toisaalta onhan se selvä, että iloisen ja reippaan ihmisen seurassa on viihtyisämpää, kuin ihmisen joka valittelee kun on tylsää.
Mihin laitat 3 lasta kun harrastat urheilua tai järjestötyötä jonkun kanssa? Urheilla saisi kuulemma maanantaina klo 22-23 eli montako harrastusryhmää tai järjestötoimintaa tiedät, joka toimii vain silloin? Koska herätys on joka aamu, oli pyhä tai arki klo 6, niin nukkuakseni 7-8 h pitäisi olla nukkumassa tai ainakin sinne menossa klo 22. Vaikka olen todella tehokas duracell-pupu, niin en jaksa ilman nukkumista vuosikausia. Vien lapset joka ikiseen heidän harrastukseensa ja juttelen vanhemmillekin kun ehdin, tosin siinä sivussa vahdin ja viihdytän niitä jotka eivät osallistu ko harrastukseen eli tuttavuus jää varsin pintapuoliseksi, kun kukaan ei kuitenkaan tunne miestäni, ei meitä koskaan kutsuta minnekään yhteisiin juttuihin. Pihalla tunnen kaikki ja viihdyn mainiosti ja töissä on kivaa ja useampi kaverikin, eli on aivan turha vähenksyä työn merkitystä elämän merkityksen lisääjänä... mutta loppui se kuitenkin yli 20 vuoden yhdessä olon jälkeen vaikka kuin rakasti toista.. antoi anteeksi pettämisen ja muut, mutta kun ei koskaan saa levätä, kroppa vaan väsyy vääjäämättä.. ja sitten loppuu ymmärrys siitä miksi aina minä hoidan kaiken vaikka olisin 40 asteen kuumeessa tai oksennustaudissa.. tai ihan sama.. jossain se raja kulkee ja rakkaus kuolee ja sen myötä kaikki muukin..
Jos puoliso olisikin aina kotona työssään ja harrastuksissaan (tv, lehdet), lapset jo teinejä, niin paljonko parisuhdetta parantaa, että toinen harrastaa ja tapaa ystäviään? Oikeastaan päinvastoin: ystävien seurassa on mukavaa ja hauskaa, milloin viimeksi oli edes kivaa puolison kanssa? Jokaikisen niin nais-kuin miespuolisen ystävän kanssa voi oikeasti keskustella, mutta kotona on oltava samaa mieltä miehen kanssa kaikesta, muuten tulee riitaa. Eikä se riita pääty koskaan ratkaisuun.
Harrastaminen on myös ihanaa, mutta huomaa tekevänsä sitä ensisijaisesti siksi, ettei kestä katsella siippaansa, pääsee pois illaksi kotoa.
Pahinta tässä kaikessa on stressi ja se, ettei koskaan voi olla kotonaan kuin kotonaan. Lähtee aamulla töihin (missä on ihanat työkaverit) ja tulee illalla kotitöihin. Tätä jokapäivä. Viikonloput kotitöitä, ruuanlaittoa ja ystävien tapaamista. Lasten kanssakaan ei ehdi vaihtaa ajatuksia.
Ja minkä takia tämä kaikki pitäisi tehdä? Siksi, että kumppani saisi toteuttaa itseään kotona, olla ja tehdä mitä sattuu ja haluaa - tarjota hänelle kotihoito- ja taloudenhoitopalvelua, rahaa ja seksiä. EI MITÄÄN JÄRKEÄ! Jossain todellakin kulkee RAJA!
Jos puoliso on tylsä, niin hän on tylsä. Vaikka itsellä olisi kivaa, ystäviä ja harrastuksia.
Näitä harrastuksia ja menoja ei saa olla liian paljon, sillä silloinhan juuri joutuu oravanpyörään, joka aiheuttaa tunteen, että mikään ei tunnu miltään.
Lapsillakaan ei saa joka illaksi harrastusta, mielestäni yksikin riittäisi. Perheellä pitää olla myös yhteisiä tekemisiä, olipa sitten kotoan tai harrastus yhdessä.
Oikein hyvältä tuntuu jo sekin, että kaikki yhdessä käyvät vaikka pulkkamäessä talvella, tai sitten luontoretkillä, oimimassa marjoja. Nämä ovat myös halpoja harrastuksia.
Oman harrastuksen ajaksi pitää sopia, siitä että puoliso huolehtii silloin täyspainoisesti lapsista, se on vähintä pitää hänen pitää tehdä , jos kerran itsekin harrastaa.
Ja todella, elämä helpottuu ja paranee kaikin osin, kun laspset kasvavat senverran, että tulevat hetken toimeen itsekseen. Myöhemmin kun ovat lähteneet aikaa jää sitten kovastikin tehdä omia toiveitaan.
Malttakaa odottaa, kyllä elämä paranee vanhetessaan.
Parisuhdetta on kuitenkin hoidettava vaikeanakin aikana. Joten liiallisiin kodin ulkopuolisiin menoihin vähennys ja aikaa puolison kanssa keskusteluun, yhteisiin hetkiin lasten mentyä nukkumaan.
Jos haluaa, näitä voi kyllä järjestää, ei pidä aina odottaa toiselta sitä huomaamista, kun itse teet aloitteen, saattaa seuraavan jo tehdäkin puoliso.
Toivon mukaan teillä on lähellä joku henkilo, jota voitte pyytää lasten luokse ja mennä yhdessäkin joskus jonnekin. Isovanhemmat tällaisessä tapauksessa useimmiten ovat ihan iloissaan asiasta, Aina tietenkin löytyy poikkeuksia.
Älkää väsykykö omaan perheeseenne, vaan ajatelkaa, että päivä paistaa joskus risukassankin. Ihan varmasti paistaa. Myönteisyyttä elämään.