Pettäjä/hylätty.

Olen ollut kohta 10-vuotta naimisissa. Ja tänä syksynä opin itsestäni jotain uutta. Olen pettäjä. Olen pettänyt puolisoani. Ensin vahingossa -liian humalassa päädyin pikaisiin, kun en tajunnut ajoissa mitä tapahtuu. Sen jälkeen olen kahdesti tehnyt tietoisen valinnan harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Humalalla on kyllä osuutta asiaan, mutta olen vastuussa. Nyt jos viimeisin "hoitoni" ottaisi yhteyttä, alkaisin hänen kanssaan välittömästi suhteeseen. Jos minulta olisi kysytty vaikka vain pari vuotta sitten, voisinko ikinä pettää, olisin vastannut täysin varmana asiastani, etten ikinä tekisi sitä kumppanilleni. Ja nyt: tässä ollaan. En pode morkkista, en ole pahoillani. Tai siksi olen pahoillani, etten tiedä miten puolisoni kanssa olemme tulleet tähän pisteeseen, jossa toiselle ei ole enää mitään annettavaa. Emme näe toisiamme, emmekä saa sanottua asioita, mitä toivomme. Minä huomaan provosoivani ja loukkaavani -että saisin edes jotain reaktiota. En enää edes tiedä, haluanko yrittää rakentaa uutta. En halua olla aina se, kenen pitää olla vastuullinen. Olen hylätty ja huomionkipeä omassa parisuhteessani, johon olen liittynyt suuressa rakkaudessa. Tässäkö tämä nyt on? *huokaus*
0244
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Menijo kirjoitti:

Olen ollut kohta 10-vuotta naimisissa. Ja tänä syksynä opin itsestäni jotain uutta. Olen pettäjä. Olen pettänyt puolisoani. Ensin vahingossa -liian humalassa päädyin pikaisiin, kun en tajunnut ajoissa mitä tapahtuu. Sen jälkeen olen kahdesti tehnyt tietoisen valinnan harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Humalalla on kyllä osuutta asiaan, mutta olen vastuussa. Nyt jos viimeisin "hoitoni" ottaisi yhteyttä, alkaisin hänen kanssaan välittömästi suhteeseen. Jos minulta olisi kysytty vaikka vain pari vuotta sitten, voisinko ikinä pettää, olisin vastannut täysin varmana asiastani, etten ikinä tekisi sitä kumppanilleni. Ja nyt: tässä ollaan. En pode morkkista, en ole pahoillani. Tai siksi olen pahoillani, etten tiedä miten puolisoni kanssa olemme tulleet tähän pisteeseen, jossa toiselle ei ole enää mitään annettavaa. Emme näe toisiamme, emmekä saa sanottua asioita, mitä toivomme. Minä huomaan provosoivani ja loukkaavani -että saisin edes jotain reaktiota. En enää edes tiedä, haluanko yrittää rakentaa uutta. En halua olla aina se, kenen pitää olla vastuullinen. Olen hylätty ja huomionkipeä omassa parisuhteessani, johon olen liittynyt suuressa rakkaudessa. Tässäkö tämä nyt on? *huokaus*

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu