Olen siinä onnellisessa asemassa etten ole ollut työtön hakija enää 10 vuoteen.
Olin Syksyyn asti innokkaasti hakemassa töitä. Sitten vaan talvea kohti päätin ettei kannata.
Minulla ei ole ammattia tai koulutusta. En halua enkä jaksa enää opiskella.
Viimeiset päiväykset alkaa tulla jo vastaan. Ja saisin ainoastaan vaan jotain puhelinmyyjän(on kokeiltu, ei ole mun ala) palveluneuvojan tsm. töitä.(en jaksa selittää asioita juurta jaksain uusavuttomille tai kuulla huutoa.) Kännykkäliittymä myyntikin on vain nuorille(ja kun se myyminen muutenkin, kauppaliikkeessä tuntisin olevani vain kahlittuna ja jätän myyjän mieluiten niille jotka tosissaan ja oikeesti tarvii töitä)
Huomasin vaan yht`äkkiä etten jaksa tai pysty enää ajamaan satoja kilometriä pimeällä, lumipyryssä ja talven liukkailla keleillä ympäri Suomea epätoivoisesti myymässä jotain. Lisäksi huomasin että monet firmat vaan haluaa jonkun joka tekee työt ja pomot kuorii itse kermat päältä. Siis suoranaista k*****ta.
Olen ollut kaiken lisäksi ehkä liian ylikoulutettu, sitten onkin äkkiä liian vähän kokomusta b 2 b-myynnistä
tai joku helppoheikki haluaa vaan jonkun lypsettävän. Yksi paikka olisi ollut jopa täällä, mutta homma jotenkin haiskahti.
MENETÄN: Työyhteisön, tärkeäksi tuntemisen ilon.(nyt kaikki asiat vaan pyörii lasten ympärillä, jos kännykkä soi se on vaan lehenmyyjä tai asia koskee lapsia.)
Stressin, kiireen.
PIKKUJOULUT. Palasin työelämään 2007 eikä pikkujouluja en ole ehtinyt vietää. Tänä vuonna en edes enää vaipunut samanlaiseen epätoivoon kuin aiempina vuosina.
SÄÄSTYN: Vittumaisilta pomoilta, selkään puukottavilta työkavereilta, stressiltä/kiireeltä,työuupumukselta, työtaakalta, työpaikka kiusaamiselta ja niiltä pikkujouluilta ym. pakkopippaloilta.
Ei tarvitse raahautua töihin sairaana tai taistella sairauslomista.
Olin Syksyyn asti innokkaasti hakemassa töitä. Sitten vaan talvea kohti päätin ettei kannata.
Minulla ei ole ammattia tai koulutusta. En halua enkä jaksa enää opiskella.
Viimeiset päiväykset alkaa tulla jo vastaan. Ja saisin ainoastaan vaan jotain puhelinmyyjän(on kokeiltu, ei ole mun ala) palveluneuvojan tsm. töitä.(en jaksa selittää asioita juurta jaksain uusavuttomille tai kuulla huutoa.) Kännykkäliittymä myyntikin on vain nuorille(ja kun se myyminen muutenkin, kauppaliikkeessä tuntisin olevani vain kahlittuna ja jätän myyjän mieluiten niille jotka tosissaan ja oikeesti tarvii töitä)
Huomasin vaan yht`äkkiä etten jaksa tai pysty enää ajamaan satoja kilometriä pimeällä, lumipyryssä ja talven liukkailla keleillä ympäri Suomea epätoivoisesti myymässä jotain. Lisäksi huomasin että monet firmat vaan haluaa jonkun joka tekee työt ja pomot kuorii itse kermat päältä. Siis suoranaista k*****ta.
Olen ollut kaiken lisäksi ehkä liian ylikoulutettu, sitten onkin äkkiä liian vähän kokomusta b 2 b-myynnistä
tai joku helppoheikki haluaa vaan jonkun lypsettävän. Yksi paikka olisi ollut jopa täällä, mutta homma jotenkin haiskahti.
MENETÄN: Työyhteisön, tärkeäksi tuntemisen ilon.(nyt kaikki asiat vaan pyörii lasten ympärillä, jos kännykkä soi se on vaan lehenmyyjä tai asia koskee lapsia.)
Stressin, kiireen.
PIKKUJOULUT. Palasin työelämään 2007 eikä pikkujouluja en ole ehtinyt vietää. Tänä vuonna en edes enää vaipunut samanlaiseen epätoivoon kuin aiempina vuosina.
SÄÄSTYN: Vittumaisilta pomoilta, selkään puukottavilta työkavereilta, stressiltä/kiireeltä,työuupumukselta, työtaakalta, työpaikka kiusaamiselta ja niiltä pikkujouluilta ym. pakkopippaloilta.
Ei tarvitse raahautua töihin sairaana tai taistella sairauslomista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.