Pentu kuin painajainen

Meillä tuo "riiviöaika" meni ohi itsestään sen jälkeen kun hampaat oli vaihtumassa/vaihtuneet, eli pureminen loppui ihan itsestään. Siihen asti vain yritimme sietää sitä! Emme rankaisseet pentua, vaan siihen tepsi ihan huomiotta jättäminen (selän kääntäminen). Sama alkoi uudestaan taas pian. Äidilläni oli koira, joka puri aika kovasti tuossa iässä (sekin meni sitten ohi ihan itsestään) eli se hyökkäili jalkoihin ja puri varpaita ja haukkui niitä. Oli todella rasittavaa! Huomasin oman pentuni ja äitini pennulla todellakin sen, että riiviys yltyi jos itse kohotimme voluumia..eli oma rauhallisuus kaiken a&o (jos vain jaksaa...) ja se huomiotta jättäminen. Koittakaahan jaksaa. Ettehän käytä sumutepulloa..

Ei tuo mitään erikoista lapinporokoiran pennulta. Ei tuo mitään painajaispentua ole nähnytkään. Sinulle on joku antanutkin jo e-mail osoitteen jotta saat juttukaveria jonka kanssa porista. Ehdotan että käytät sitä.

Meidän pentu oli myöskin aivan mahdoton, pieni riiviö. Monesti oli itku kurkussa, kun ei tiennyt mitä enää voi tehdä. Ei varmaan kovin lohduta, vaikka sanoo että se menee kyllä ohi - mutta näin kävi meilläkin. Meillä käytiin nilkkoihin kiinni ja purtiin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Pari kuukautta ei käskyillä tms. tuntunut olevan mitään vaikutusta, jos hetkeksi sai loppumaan kohta koko homma alkoi alusta. Mutta nykyään tuo tuntee sanan "ei", ja eri variaatioita, "ei pure" ym. Nyykyään ei pure muutenkaan, mutta innostuessaan tervehtii "käsi suussa" -tyylillä. Tämän lopettaa käskystä.

Meillä selkeästi pentu totteli paremmin minua, ja oli rauhallisempi minun kanssani kuin isännän. Luulen,että tämä johtui pitkälti siitä, että minä vietin (vietän) pennun kanssa enemmän aikaa, ja tehtiin (tehdään) monia erilaisia juttuja; käytiin jäljestämässä, rallytokoa koittamassa, metsälenkeillä päivittäin vapaana/hihnassa, tuttujen koirien kanssa lenkeillä ym. Myös kotona pidin lyhyitä "koulutushetkiä" usein, harjoiteltiin erilaisia juttuja. Uskonkin, että meidän suhteemme kehittyi syvemmäksi, ja siksi tuo käyttäytyi paremmin minun kanssani. Edelleenkään ei välttämättä tottele isäntää kaikessa, ja tuo kun tuppaa antaa periksi pennulle niin vaan pahentaa käytöstä.

Meillä muuten ainoa keino, mikä tepsi haukkumiseen, oli tuo sumutepullo. Tuo kun löysi äänensä, ei hiljentynyt millään. Ja kun ei-sana ei vielä ollut hallussa, ei sillä paljon vaikutusta ollut. Ensin opeteltiin namin kanssa käskystä haukkuminen, ja siihen perään hiljaa -komento. Kun sitten tiesi mitä hiljaa tarkoitti, sovellettiin tätä arkeen. Jos ei totellut ekalla komennolla, suihkastiin (ja tosiaan sumulla, eikä kunnolla koiraan päinkään). Eikä tarvinnut kuin parina päivänä toistaa tämä, kahden käden sormilla laskettavissa kerrat. Nykyään on hiljaa käskystä, sumutinta ei ole käytetty piiiiiiitkään aikaan. Meillä siis toimi hyvin! :)

Nyt pentu siis n. 6kk, ja elo on jatkuvasti kevyempää. :) Tottelevaisuus on kehittynyt huimasti, sitä harjoitellaankin jatkuvasti. Luoksetulo on ehkä se suurin "ongelma", joskin tämäkin korjaantunut paljon kun löytyi koiran mielestä mahdottoman hyvä nami! :)

Kyllä se siitä, ajan kanssa. Koita viettää erilaisia hetkiä pennun kanssa, jotta saisitte luotua hyvän suhteen välillenne. Lenkitys ja eri harjoitukset sen lomassa toimii meillä todella hyvin. :) Meillä muuten pureminen vähentyi huomattavasti sillon, kun aloin ostaa koiralle erilaisia luita, naudan nilkkoja ym. Nahkarullista ei maitohampailla saanut mitään irti, niin ei siiten tietenkään niitä jaksanut purrakaan. Nuo nilkat oli aivan loistolöytö! :) Ja leluja on lattiat täynnä, jotta aina on jotain luvallista prtavaa. :)

Meillä muuten myös älyttömän energinen pentu, alkuun ei voinut käsittää miten se jaksaa! Ollaan jo pienestä pitäen käyty mettässä 1-2 h "lenkkejä", siis vapaana saanut mennä. 4kk ikäisenä 1,5 h 3 muun koiran kanssa touhuaminen oli se mikä riitti, eikä edes ihmeemmin väsynyt siitäkään. Toisaalta, ei tuo kovin hetkahda vaikka liikunta jäisi välillä vähemmälle, tyytyväisenä keksii tekemistä kotona. Tosin meillä on aidattu piha, jossa saa riehua mielin määrin, ja pissalle pääsee siten aina halutessaan. Aivan ihana tuo pentu on, vaikka riiviö on edelleen. :) Mihinkään en silti vaihtaisi! En olisi koskaan uskonut, kuinka hieno suhde voi koiran kanssa syntyä, vaikka niiden kanssa paljon olen touhunnutkin. Parin kuukauden päästä sinullakin on jo varmasti paljon aurinkoisempi mieli! :)

Kerrohan, miten teillä jatkossa menee, mitä keinoja olet koittanut mitkä on toimineet. Kyllä se siitä!

Erilaisia virikeleluja ja lenkkejä, jotta energiat kuluisivat. Kontakteja toisten koirien kanssa suosittelisin.

Meidän suomenlapinkoira pureskeli pojan uuden puseron pilalle, reikä eteen.. Kaikki vähänkin särkyvä vaan pois näkyviltä siinä puruvaiheessa, ettei tarvi harmitella. Nyt meillä on aivan rauhallinen 8v. koira. Ei silti pentunakaan ihan mahdoton ollut. Ehkä vanha mäyris auttoi. No nyt on nuori mäyris, sellainen ADHD-tapaus, onneksi ystävällinen. Tämä näykkii vieläkin innoissaan (3v pian), mutta uskoo, kun kielletään. Purkaa energioitaan vapaana juosten tuolla laajalla pihalla.
Ulos ei pääse, ennenkuin on rauhoittunut, eikä vikise. Pistän välillä jalan avonaisen oven eteen, ja kummasti odottavat, että päästän. Se on sitä pomoharjoittelua. Oppivat senkin, ettei saliin mennä. Ovi saa olla auki.

Yksi ongelmallinen kaveri meillä oli. Kärsin sitä reilun vuoden. Karkaili lapink.n kanssa ja pissaili kuin mielenosotukseksi. Pääsi parempaan paikkaan, missä sai kaiken huomion. Eli joskus niitä epäsopivia sitten tulee. Sanoisin, että rotu merkitsee.

Tämä juttu tulee aika myöhään mutta minulla on kanssa samanlainen hepuloija. Rauhoittui kyllä ja on nyt jo kunnioitettavat 8v vanha. Tutulla jyrsi ikkunalaudat ja sängynjalat...kun jäi vähäksi aikaa yksin:))) Lapinkoirat taitaa olla aika epeleitä, mullakin on ollut tätä ennen saksanpaimenkoira ja tuntuu että tämä on ollut aina paljon vaikeempi kasvatettava. Ihania rotuja molemmat

Minusta oli ihan normaalia, kun vinttikoiran pentu ensimmäiset viikot raahautui puntissa hampaillaan roikkuen. Tuhosi puutarhan kukkaistutuksia, parit silmälasit, laukun, muutamia vaatteita, pari kirjaa, oman vuoteensa, keittiön maton, järsi puulattiaan reikiä, omia talutushihnojaan, epämääräisen määrän kyniä, meikkejä, harjoja yms. pikkutavaraa, tyynyjä, omien lelujensa lisäksi, tietysti. Itseäni en antanut purra, vaan kiljaisin vertahyytävästi jos hampaat painui ihoon. Kissankin puremisen kielsin, kun kissa itse ei puoliaan pitänyt. Mutta ajattelin vaan, että sellaisia ne pennut ovat. Iloitsin, kun huonekaluja eikä ovenpieliä jyrsitty lainkaan. Sydänlääkkeitä eikä sukkahousuja nielty. Puolen vuoden jälkeen tuhoaminen vähentyi radikaalisti, ja nykyisin (11 kk)useimmiten kun tulen kotiin, on ihan siistiä, mitään ei ole tuhottu. Jos on, niin oma lelu tai joku joutava pahvilaatikko. Ajattelin, että aika vähällä pääsin.

Juu, ei ole ainutlaatuista että pentu koettelee hermoja. Tunteehan sitä itsensä ihan tyhmäksi ja miettii tekeekö oikein, kun kymmenettä kertaa ottaa pentua niskasta kiinni, minuutin sisällä, ja nilkasta irti. x))
Esimerkiksi: kun koiramme oli noin puolivuotias, pentu meinasi tulla hakemaan ruokalautaselta pöydältä ja ensimmäisen kerran komensin alas. Toisen kerran jälkeen kun komensin, pentu suuttui!! Kolmannen kerran otin pennun pöydän reunalta alas niskaotteella ja laitoin selälleen lattialle hetkeksi rauhoittumaan, ennen kuin ymmärsi, ettei ruokapöydältä haetaa mitään...
Meillä meni ensimmäisen vuoden aikana puruluita, koiranleluja ja kirpparilta ja kaupasta ostettuja leluja varmaan kuutio. Ja menee edelleen vaikka koira on jo 7-vuotias....
Olen tottunut teräväluonteisiin metsästyskoiriin, mutta ihan riittävästi oli tekemistä tuossakin, tavallisessa lapinkoirassa. Niin paljon, etten uskalla suositella lapinkoiraurosta ensimmäiseksi koiraksi. =/

Ennenkuin autolla saa virallisesti ajaa liikenteessä tarvitaan ajokortti. Arvoisat koirasta haaveilevat tutustukaa paremmin eläinten käyttäytymiseen ennenkuin ostatte lemmikkinne. Siis hankkikaa ensin "ajokortti" niin ymmärrätte paremmin eläinten käytöstä.

Minulla on lapinporokoirista 20 vuoden kokemus. Voin sanoa sen, että porokoiran pennut ovat tuollaisia pentuina. Ne rauhoittuvat siinä 4-5 kk iässä. Porokoira on aika itsepäinen koira ja pentuna varsinkin pieni riiviö. Sehän niissä on parasta, kun ne ovat vilkkaita ja leikkisiä.

Koska porokoiran perimmäinen tehtävä on paimentaa poroja, se harjoittelee tehtäväänsä pienestä pitäen, ihmisen ollessa maalitauluna. Porokoiran kanssa pitää olla vähän kova, muuten ei pärjää. En tarkoita mitään väkivaltaa, mutta sanoa jämäkästi aikomuksensa eikä kuiskailla. Jos et pysty olemaan pomo koiralle, se varmasti on sitä sinulle.

Hankkikaa ammattiapua, näitä koiran kouluttajia on varmaan löydettävissä ihan sopuhinnoilla, tuntuisi järkevältä vaihtoehdolta. Tuo porokoira voi olla dominoiva ja vähän ennalta arvaamaton, siksi tuo koulutus olisi varmaan parasta. En usko että on liian nuori koulutukseen. Tsemppiä ja jaksamista!

SIIS...meillä on myös lapinkoira 4v. myös sillä oli pentuaika, puri TODELLA kovaa ja jne. mutta sitten se loppui. ei kannata hätääntyä. vaikka se ei enää edes ole nioinpentu, mutta silti ei kannata masentua...... se menee kyllä ohi

Jaa -sieltä lapinporokoiraltako se tuleekin?! Itselläni on sekarotuinen koira jossa on 1/4 lapinporokoiraa, ja pentuna se oli ihan hirveä. Se repi ja puri minua lähes tauotta hereillä ollessaan -hyppi ja hyökkäili kohti ja roikkui hampaillaan joko nilkassa tai käsivarressa. Repi useamman puseron hihat riekaleiksi ja käsivarret oli mustelmilla ja verinaarmuilla koko ajan. Mikään ei tähän oikein auttanut, ja vielä 10 kk iässä koira oli tosi hankala -tappeli lenkillä ja hyökkäili kimppuun koko ajan. Kun koira oli sen 10 kk otin yhteyttä koirankouluttajaan joka kouluttaa ongelmakoiria. Hänen avullaan opetin pennun rauhoittumaan, ja koira viimein lopetti jatkuvan raatelemiseni ja tappelun. Nyt se on vähän vajaa 2 -vuotias, ja edelleen innostuessaan näykkii helposti, mutta ei raasta ja revi. Edelleen se on myös ylivilkas, mutta muuten mukava ja kiltti koira.

Et sitten viittiny kertoa miten sait pennun rauhottuun.

Kuulostaa tutulta.. Aluksi oltiin itsekkin vähän epätoivoisia. Kärsivällisellä huomiotta jättämisellä tapa on vuoden ikään mennessä lähes poissa. Tietyssä tilanteissa silti viellä tapahtuu vasten hyppimistä. oppi myös hyvin siitä että kun ollaan maalla jossa saa juosta vapaana, ja ollaan lähdössä ulos toimin näin: ulos ovesta koira perässä, jos alkoi hyppiä vasten tai repiä vaatteista, irti hihnasta ja takaisin sisään ja koira jää ulos. (n minuutin verran) sama uudestaan niin monta kertaa ettei hypi eikä näyki. vaikea tosin toteuttaa muualla kuin maaseudulla.. :F Jäähy osoittautui myös meillä kaikkein tehokkaimmaksi pitkän ajan kulueassa.

Totuus on että koiralle pitäisi selkeästi näyttää sen paikka laumassa mutta meidän puupään tapauksessa se on ainakin helpommin sanottu kuin tehty..:P Voimia ja kärsiväälisyyttä siis sinne.

Kun täyttää 2 vuotta tai jopa kuukautta paria aikaisemmin niin koira muuttuu lyhyessä ajassa sellaiseksi ettei enää riehu ja näyki ja vielä kaiholla muistelette sen hurjaa nuoruutta, kokemusta on

Selän kääntäminen ja huomiotta jättäminen on tehokkain konsti näyttää koiralle että se teki jotain josta ei pidetä ja yleensä koiralle tulee hätä taas päästä kotiväen suosioon johon se on myös päästettävä jonkun ajan päästä, ja taas sama pesäero ja takaisin otto niin koira huomaa miten kannattaa toimia että yhteisymmärrys toimii

vanhemmat koirat osaa tulla jopa pyytämään anteeksi kolttosiaan ja nuolemaan että ollaan jo kavereita taas ja sen jälkeen on kavereita oltava

Lyöminen on pahasta,niskasta voi hetken pitää kiinni ei ravistaa niin tekisi emokin mutta sekään ei saa kestää kauaa koska koira ei ymmärrä pitkäaista murjottamista vaan vaan koiran on todettava heti itse miten se voi saada isännän ilostumaan tai kääntämään selkänsä sen oikeasta tai väärästä toiminnasta, pennulla on vielä useimmat asiat hakusessa

Ottakaa joku paksu rukkanen käteenne ja sillä painitte koiran kanssa ja koira saa purra sitä niin sekin tajuaa missä leikitään ja missä isäntä saa kulkea rauhassa ja sen on huomattava että leikki loppui sillä kertaa eikä ohikulkijoiden käsiin/käsineisiin käydä kiinni

Itsellä Belgi nyt mutta noin on tapahtunut aikaisemillakin koirillani ja tuossa naapurissa 2 lapinkoiraa ja toinen oli pentuna kuin elohopea mutta nyt voisi viedä vaikka tottelevaisuutta harjoittelemaan, taitaisi tulla valio, oman Belgini parhaita kavereita nuo lapinkoirat

Tuollainen meidänkin koira oli pentuna ja nuorena.

Siihen auttoi parhaiten se, että ei antanut sille hupia vääränlaisesta riehumisesta vaan odotti aina systemaattisesti tietyissä tilanteissa koiran rauhoittuvan ja tottelevan ennen kuin se sai jotain: tehdä jotain mieleistä, tai ruokaa, lelun, yms. Pitää siis itse olla tyyni ja tiukka samaan aikaan. Opetetaan koiralle, että asiat tapahtuvat ihmisten toimesta tai luvalla, ei koiran ehdoilla. Ihan pikkupennulta ei tietenkään pidä liikaa vaatia, mutta pikkuhiljaa ja sitten periksiantamattomasti.

Eli jos koira vaikka haluaa lelun, mutta raikuloi, niin käsketään koiran istua. Jos koira jatkaa raikulointia eikä istu, niin ei koroteta ääntä, hoeta yhtenään käskysanaa, eikä hermostuta, vaan seistään vieressä odottamassa, mulkaistaan koiraa tut-tut ilmeellä ja astutaan lähemmäs koiraa. Koiraa ei päästetä pois tilanteesta ennen kuin istuu ja rauhoittuu. Sitten palkitaan ja vaihdetaan vapaalle.

Vastapainona koiralle myös vapaampaa oleskelua, leikkiä ja temmeltämistä. Lepoa ja rauhaa kanssa. Myöhemmin tarpeeksi mutta kohtuudella liikuntaa.

Niin, ja tuo mainitsemasi selän kääntäminen akuuttitilanteessa on kyllä hyvä. Ei se koira koko päivää jaksa hyppiä ja repiä kun siitä ei anna sille tyydytystä.

Ja kun noin toimii aina tyynen johdonmukaisesti, niin hyppiminen ja repiminen jää pois.

Tuntui kuin olisit kertonut meidän suomenlapinkoirasta. Ihan yhtä epätoivoista oli meidän kamppailut sen riiviön kanssa. Tuulipuku oli riekaleina monta kertaa kun tulimme lenkiltä. Tätä riehumista kesti aina 3-vuotiaaksi asti. Mutta uroksille haukkumista ei lopettanut koko ikänsä aikana. Eli 11,5 vuotiaaksi, sitten tuli syöpä, sokeritauti ja sokeus.

En todellakaan halua kehua itseäni, minulla on vain käynyt hyvä tuuri.minulla on ollut yleensä 5 koiraa kerrallaan ja11 koiraa yhteensä pluskasvattini pennut yhdenkään kansa ei ole ollut ongelmia, kun ei ole hankittua koiria oman egon jatkeeksi.
Joskus on hyvä laskeutua koiran tasolle, niin oppii ymmärtämään koiraansa paremmin.

MOI!
..vanha threadi kyllä.. varsinaisesti "noituutta" neuvoksi kerrottiin, ammattiapu/koirakouluttaja, mitä hän itse ei ollut llistannut, ja vertaiskokemuksia..
Toimiiko vesisuihkupullo haukun poistamiseen, todella?

ja kysyisin, mitä tehdä kun " riiviö iässä" puree kaiken alkaen jalkalistoituksista, oven pielilistoista, huonekaluihin kun on yksin ja/tai öisin?
etikkapippurointikaan toimi, "lempipurukohtiin"..

No näyttää olevan rodun ominaisuus. Pentuna auttoi parhaiten oma rauhallisuus ja huomion kohdistaminen muualle. Mutta kyllä muutaman kerran mietin että missä vika? No nyt kolmevutias uros on ihana mutta vaativa. Tässä poden nyt tunnontuskia kun laitatin kemiallisen kastraation, mutta aattelin et voi olla kaikkien parhaaksi kun naapurissa on narttuja ja juoksut on nyt parikuukautta niillä putkeen, jatkuva vinkuna ja vouhotus meillä.

...niin kastraatiosta yleensä, koirista en tiedä, mutta mitä sillä saavutetaan?
Esim naapurista ruuna saapui esteistä ja ratsastajasta viälittämättä meille kun ravuritamma oli kiimassa..
Samoin kastroidulla karhulla säilyy halut vaikka kivekset on viety..

Huonekalujen ja listojen purija on nyt 7,'mutta ongelma oli tuskainen ensimmäiset 2,5v..

Karhulla=karhulla (GoogleAndroid oikoluku)

Meillä on suomenlapinkoira, nyt 2,5v ja lopultakin rauhoittui vaikka toivon jo olimme menettäneet. Pentuna ei auttanut mikään komentelu, huomiotta jättäminen tai sitruuna/etikkasumute tai yhtään minkäänlainen kouluttaminen eikä "holdingterapiakaan". Puri kaikkia ja kaikkea ja sai päivittäin useita raivohulluuskohtauksia silmät punaista valoa hehkuen vielä puolitoista vuotiaana. Kun täytti 2 v luulimme että jää purevaksi ja hyppiväksi riiviöksi, mutta nyt 2,5 v onkin enää kiltti ja riehakas. Emme käyneet kouluttajilla tai yrittäneet mitään ihmeellistä, kyllä se aika ja rakkaus ja välittäminen koiran sitten kuitenkin rauhoitti.

Kyllä,kyllä. Lapinporokoira pentu on vielä ENKELI,verrattuna espanjan mastiffi pentuun,se se vasta piru on.Minulla on ollut molemmat rodut.Aika ja poika rauhoittaa.Suosittelen molempia rotuja,mutta en herkkähermoisille.

Jääkausi ja purkki lelut pois. Kun koira alkaa totella lisää pikkusen huomiota kerrallaan.

Lapin porokoiran omistajana neuvoisin teitä olemaan koiranne kanssa ulkona 4-6 tuntia päivässä. Koiran kasvaessa se voi varmasti kulkea vapaasti metsissä, jäällä tai muualla syrjäisellä paikalla. Normaalin porokoiran paimennusvietti pysyttää sen lähellä. Porokoiralla on enerrgiaa paljon ja ulkona oleminen ja juokseminen rauhoittaa sitä . Porokoira ratkaisee ongelmansa juoksemalla

Kari

Luopukaa koirasta. Te ette ole koiraihmisiä mikäli pieni koiranpentu saa teidät jo kasvatusvaiheessa itkemään.

Meillä on ollut 3 Lapinporokoiraa. Viimeisellä uroksella oli viimeinen vahtivuoro 1.8.2022.
Hän eli 14,5 vuotiaaksi. Alkuun oli tietenkin " hieman vauhtia". vaatii tietenkin joskus pitkää pinnaa. Alussa teimme virheen kun menimme töihin päiväksi ja koiraa pidettiin
vain yhdessä huoneessa. Huone meni uusiksi sen päivän jälkeen Sänky ja patjat olivat aivan riekaleina ym, ym.. Sen jälkeen kokeilimme jättää koiralle vapaan pääsyn koko taloon. Oli melkoinen jännitys kun palasimme töistä että onko huushollista mitään jäljellä. Ei ollut tehnyt mitään sisällä sinä päivänä eikä kertaakaan sen jälkeen. Ilmeisesti halusi vain enemmän tilaa.. Pentu kun tuli meille niin nukuimme noin 2 viikkoa lattialla ja pentu oli välissämme. Leimautui meihin niin hyvin sen jälkeen että meidän seuraaminen alkoi siitä. Lapinporokoiran hankintaa kannattaa harkita tarkoin se ei todellakaan alussa ole niitä helpoimpia rotuja mutta palkitsee todella kun ikää on yli vuosi. Kävimme alkuun myös koirakoulussa , Erotettiin muutes kurssilta kun ei ollut yhtään hiljaa ja kuseskeli siellä joka paikkaan. Kotona oli sisäsiisti parin viikon päästä tulosta.

Tässä niille, joilla on samanlaisia ongelmia:

Meillä tehdään niin, että siis otetaan tabascopullo vain ESILLE ja esim. Pureminen loppuu kuin seinään. Johtuukohan sitten hajusta. Jos ei pureminen lopu, niin viedään tabascopurkkia lähemmäs, ei muuta.

koira rivitaloissa, osa laittaa parvekeen ovesta räksytämään, hiihtäjiä, tunnelmat tieto, kokemus, voidaan määrätä tapettavaksi, eläinlääkäri parempi kuin poliisi..
hakkumisen tyyli ei kannata, olla palomies leuka, koira.