Joulupuu-keräys

Seinäjoen Lukiolaiset ottivat myös osaa ko keräykseen ja lahjan antajia oli enämmän kun ottajia. Tyttärenikin otti osaa ja oli innoissaan kun sai laittaa 5-vuotiaalle pojalle joulupaketin. Vaikka lahja onkin pieni sen saaja on varmasti ikionnellinen ja antajalle tuli myös hyvä mieli.:)

Olisi mukavaa, jos joulupuukeräyksessä olisi niin sanotusti "ensikertalaisuus", eli ensimmäistä kertaa lahjaansa kinuavat saavat melko varmasti toivomansa, mutta seuraavilla kerroilla ei saakaan. Opettaisiko sitten hieman nöyryyttä ja kasvattaisiko ymmärrystä siihen, ettei joka vuosi voi saada millään haluamaansa. Ahneuteen on hyvinvointivaltiossa totuteltu ja sellainen on suotu. Tulee joulupuukeräyksestä mieleen Aku Ankka -tarina, jossa Aku ja sukulaispojat ovat majakalla, pojilla mieli maassa, koska tuntuu epätodennäköiseltä, että pukki löytää majakalle. Vaan pojat päättävät silti laatia toivomuslistan, aluksi sinne harkitaan laitettavaksi hokkareita ja muuta, joista todetaan, ettei niistä majakalla ole juurikaan iloa. Pojat lopulta laittavat lahjatoivomuslistalle kalkkunaa ja kaikkea muita herkkuja, joita joulupöydästä voisi löytää, Aku-setä kun muuta ruokaa majakalla ei kokkaa kuin tölkkipapuja.

Tarina on hyvä osoitus, miten toivottu ei aina ole järkevin. Moniko lapsi toivoo sellaista asiaa joululahjaksi, joista ei ole iloa pitkään. Ruokalahja taas ei ole huono toivomus, koska täysi vatsa tuo enemmän iloa kuin joku kallis lelu, joka on liian kovaa purtavaa... Vaikka Suomessa ei nälkään kuolla ja jopa yhteiskunnalla ja hyväntekeväisyysjärjestöillä on varaa levittää ajatusta, että huono joulu on lahjaton joulu, voisimme olla järkeviä ja toivoa jotain, mistä todella on iloa.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Luulisin että Joulupuu-keräyksestä lahjansa saaneet lapset ovat yhtä tyytyväisiä saamaansa lahjaan, kuten he, jotka "ilman muuta" saivat lahjan: uutuudenviehätys kestää hetken, se ei seuraavaan vuoteen kestä. Seuraavana jouluna kun on joku uusi lelu mielessä.

Kuvottaa sivuston alimmaisena oleva teksti: "Joulupuu-keräyksen ja hyväsydämisten ihmisten avulla tullaan keräämään tänäkin vuonna valtava määrä joululahjoja lapsille ja nuorille, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaan otettuna, sijaisperheessä, lastenkodissa tai muutoin haastavassa tilanteessa.".

Sijaishuollossa, huostaanotetut ja sossun piirissä olevat eivät tarvitse lahjoja, he saavat tarvitsemansa ympäri vuoden! Eikä huostaanotetut mitään köyhiä ole: kerran tuli huostaanotettu penska sijaisperheineen kylään ja kun meillä ei heitä toivottanut jouluruokia notkuva pöytä tervetulleeksi (kuka hullu pitää ruokia vain esillä, nehän pahenee lämpimässä!) oli huostaanotettu huutanut "Eikö teillä ole joulupöytää? Vähän ootte köyhiä!" Jos huostaanotetut ovat köyhiä, heiltä tuskin tuollaisia pääsisi! Vaan helppo sossutuilla elelevän on huudella, ei meitä sellaisella ylellisyydellä muistettu, omillamme elettiin ja ihan hyvin pärjättiin!

Kaiken lisäksi korpeaa lahjatoivomuslistalla olevien ikähaarukka:
https://joulupuu.org/osallistu-keraykseen/

18-vuotias on täysi-ikäinen, mitä tukia hän enää tarvitsee!? Omana aikanani sain tuttavien vintiltä ylimääräiset roinat, niillä pärjättiin, kuten myös koluamalla kirpputoreja! Töitä ei saanut heti pyydettäessä, tuet eivät olleet mitään ruhtinaallisia, pärjättävä oli! Miksi siis sossutukilaisia vielä 25-vuotiaana pidetään kädestä kiinni?!

Voi ihme, kyllä lapsena lahjoja sain, vaikkei porukoilla ylimääräistä ollut. Älliä heillä oli enemmän! He ostivat leluja kun niitä sai alennuksilla, niille oli piilo. Kas kummaa, vaikken saanut mitä halusin, oli silti hymy huulilla, kun ei-toivottu lahja oli kuitenkin kiva. Omat vanhempanikin ovat omana aikanaan saaneet jouluna ehkä sen yhden lelun, ei muuta. Mutta vaikkei pöydät pursuneet herkkuja ja lahjoja ei saanut suurinpiirtein sen kokoista kasaa kuin oma pituus oli, juhlista tuli silti hauskat, koska tunnelma luotiin mukavaksi.

Ahneuden kierre, jota hyväntekeväisyys vain pönkittää, on milloin hyvänsä katkaistavissa. Kuka hyvänsä sen voi aloittaa ja pitää yllä. Millainen olisi joulu ilman tekokeino-onnellisuutta, joita lahjat ja tietyt ruoat tuovat? Vapauttava, sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ainakin paljon mukavampaa kuin sellaisissa perheissä, joissa tapellaan, koska joulu ei ole ollut odotusten mukainen, pahimmillaan tarvitaan poliisi selvittämän tilannetta. Olisi hauska tietää, onko tällaisia perheitä avustettu joulun laittamisessa tai onko heillä sellaiseen ollut varaa itse, joiden luokse joudutaan poliisit kutsumaan? Omassa lapsuudessani meillä ei joulun suhteen ollut ongelmia, koska vaikka haaveili suureinpiirtein kuun taivaalta, ymmärsi, ettei niin voi oikeasti käydä. Realistisuus pelasti ainakin meidät.

Gazassa on kuollut muutamassa viikossa lapsia enemmän kuin kaikissa konflikteissa yhteensä kolmen vuoden aikana.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009958330.html

Mitä jos nyt - ja vastaavaisuudessakin - Joulupuu-keräyksessä annettaisiin tarvitsevimmille? Ei Suomessa kukaan enää tarvitse krääsää, sitä paitsi muutama vuosi sitten lapset ja nuoret ulosmarssi kouluista osoittaakseen huolta ilmastonmuutoksesta. Miten Joulupuun kaltainen krääsäkeräys helpottaa ilmastoahdistusta, etenkin, kun keräykseen ei ainakaan joillakin paikkakunnilla saa tuoda käytettyjä tavaroita, vaikka olisivatkin siistejä ja hyväkuntoisia? Joulupuu-keräyksessä voisi antaa hyvän mielen turvaamalla perustarpeet lapsille, joilla ei todellakaan ole mitään. Kyllä täällä kaikkein köyhimmilläkin lapsella on joku lelu, melko varmasti omistaa älypuhelimen ja erittäin todennäköisesti syö vatsansa päivittäin täyteen puhumattakaan siitä, että pääsee peseytymään ja pääsee kouluun - josta voi ulosmarssia ja se hyväksiluetaan!

Onhan esimerkiksi Unicef ja Pelastakaa Lapset, jotka toimittavat apua kaikkein kurjimmassa asemassa oleville lapsille, mutta kun näitä viestejä on lukenut, tuntuu, että voisimme tehdä enemmän, koska ainoa murhe, mikä Suomessa lapsilla tuntuu olevan, on, ettei saa yhtäkään joululahjaa ja jos saakin, se ei välttämättä miellytä, koska lahja ei ole sellainen, jolla pääsee "piireihin".

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/db6b3723-4bd2-49be-8ebe-d6fcb91e306f

Joulupuu -keräyksellä pahennetaan kierrettä: jotta mukamas saa kavereita, pitää olla samaa kuin muillakin, kohta parempiosaisilla on jotain, mitä vähätuloisilla ei ole, ja jotta osakkeet nousee muiden silmissä, pitää taas kerjätä sitä samaa, mitä muillakin on, mutta johon ei ole varaa. Tämä kierre vain jatkuu ja pahenee, vieläpä hyväksytään. Jos hyväksyisimme sen, ettei kaikkia voi millään miellyttää ja että aina ei kaikkeen ole varaa, tarvitsisimmeko Joulupuun kaltaisia keräyksiä?

Kierteen katkaisemista odottaessa voisimme hetken hiljentyä ja miettiä, miten onnekkaita olemme, kun voimme vaatia muita toteuttamaan toivomuksia, vaikka sitten hetken huumassa. Ja tietenkin iloita, ettei tarvitse murehtia, onko lapsella kaikki hyvin. Jossakin toisaalla vanhemmilla on murhe siitä, miten saa pidettyä lapsensa hengissä hirveimpien olojen keskellä. Onneksi Suomessa kaikkein köyhimmilläkin on varaa huutaa "Köyhälläkin on oikeus unelmiin" ja olla muistamatta, että hän elää rauhan keskellä. Toki kaikilla on omat murheensa ja selviytymisensä, mutta rauha takannee sen, että voimme suuntaa katseet taivaanrantaan ja haluta vielä enemmän. Sellainen, joka juoksee karkuun pommeja, ei ehtine ajatella, mitä kivaa ostaisi, jahka pääsee pommisuojaan.

Uskaltauduin tässä vähän aika sitten vilkaista niin kutsuttujen lelujoulukalenterien hintoja. Eivät halvalla irtoa, kyllä monen kympin tekeleitä olivat, jostakin joutui pulittamaan lähemmäs 50 €.

Koskahan tähän herätään, ettei kaikissa perheissä ole varaa lelujoulukalenteriin, vaan joko "tylsään" kuvakalenteriin tai "vain" suklaajoulukalenteriin. Onneksi ihmiset ovat nykyään auliita ja keksivät, että ilman lelujoulukalenteria jää kaverioporukasta pois ja saa kuulla vain pilkkaa, ja sitten järjestetään joskus syys-lokakuussa "Lahjoita lapselle joulukalenteri" -keräys, jossa tarjotaan mielikuvaa, miten ikävää on, kun joulukalenterista ei löydy hymyn kasvoille taikovaa yllätystä, vaan joku tylsä kuva tai ankea piskuinen suklaapala. Eiköhän tällaisen keräyksen järjestäminen ole vain ajan kysymys...

Onneni oli syntyä vanhemmille, joilla ei ehkä rahaa piisannut lastensa hullutuksiin ja huvituksiin, mutta kekseliäisyyttä oli: taannoin harmittelin, ettei ollut varaa suklaakalenteriin, muilla sellaisiin oli varaa. Kerran joulua odotettiin siten, että avattiin kuvakalenterista luukku (se taisi tulla jonkun lehden mukana tai mainoksen yhteydessä), ja aina kun luukun avasi, sain ottaa suklaalevystä palan. Mukava muisto jäi.

Vinkki viitonen: lelujoulukalenterin hinnalla saa aivan varmasti ihan kivan lelun, josta lienee enemmän hupia, kuin krääsäkalenterista. Piskuiselle lelulle tulee aika kova hinta, kutakuinkin kaksi euroa kappaleelta... viehätys perustuu vain ja ainoastaan siihen, että saa joka luukusta jonkun figuurin vai mitä nyt niistä löytyykään... mieltymys, millaisen kalenterin haluaa, vaihtelee muodin mukaan.

Harkitkaa moneen kertaan, ennenkuin osallistutte tällaiseen "köyhiä" säälien! Annoin taannoin tuttavan perheelle joululahjan, jota lapset toivoi niin että tuntui, säälin toki, koska itsekin muistan yhä vielä, millaista oli, kun lapsena ei saanut toivomaansa ja sai kuulla koulussa silkkaa ilkkumista.

Perhe ilahtui, mutta sitten alkoivat vaatimukset. Perheenäiti tekstasi mulle jo seuraavassa tammikuussa että "Hei, kun sä niin kysyt, mitä me halutaan joululahjaksi, niin tällaista haluttaisiin", ja lista oli loputon, eikä mitään halpoja toiveita. En kertaakaan näiltä ole kysynyt, mitä joululahjaksi haluaisivat, kuulin vain, mikä niiden toivomus olisi, mutta suoraan itselleni ei sellaista osoitettu!

Toisin sanoen joitakuita vähätuloisia valtaa ahneus, joiden mielestä meillä muilla on velvollisuus hankkia heille tahtomansa! Hyvää hyvyyttäni ja lapsia säälien kerran autoin, sen sijaan mursin ahneuden padot!

Samoin sinne päin.

Jutuista päätellen materialismi on nykyuskonto, johon ei saa kajota, tai tulee kiukkuisia viestiä painua...

Ontto selitys on, että mainoksia tulee joka tuutista. Totta ihmeessä lapset haluavat kaiken, mitä mieleen juolahtaa, eivät he osaa suodattaa haluja ja ymmärrä, että materia hankitaan rahalla, jota lapsella ei vielä ole ja aikuisillakaan ei sitä loputtomiin ole, vaikka tulot olisivatkin säännölliset. Jotta materialismia voidaan uskontona toteuttaa, on onneksi nämä keräykset, jota lapset pääsevät "piireihin". Tähän pyritään aikuisenakin, kun hankitaan roinaa ja rompetta, jottei joudu kaveripiirin ulkopuolelle ja tule naurunalaiseksi. Toinen ääripää on näyttää tavaroilla, että on "parempi", olenpahan joutunut todistamaan tapauksia, joissa syytetään matkimisesta, kun joltakulta löytyykin sama tavara. Tätä käytöstä on niin lapsilla kuin aikuisillakin. Vuoroin nälvitään niitä, joilta ei samaa omaisuutta löydy kuin mitä itseltä löytyy, koska ilman materiaa on muka huonompi kuin se, jolla on. Toisaalta taas halutaan tiettyyn pisteeseen saakka materialismin avulla näyttää olevansa parempi, kun itsellä on esimerkiksi jokin uutuusvempele, mitä toisella taas ei ole. Ja on oltava ainut, jolta sitä uutuutta löytyy, muuten ei ole "parempi" muita.

Ja näköjään joulupuu-keräyksen puolustajat ovat sitä mieltä, että tietyllä lahjalla pääsee piiriin mukaan. Niinhän se on ollut aina, se jatkuu aikuisiälläkin, kun vain tietyllä materialismilla muka osoittaa olevansa parempi.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/db6b3723-4bd2-49be-8ebe-d6fcb91e306f

Kierre toki on katkaistavissa, jokainen sen on vain itse tehtävä. Muta entä jos materialismin sijaan panostaisimme yhdessäoloon? Kuka muuten edes muistaa kaikkia saamiaan joululahjoja? Veikkaan että ne toivotutkin ajan myötä unohtuu ja esine fyysisesti päätyy komeron perukkaan, muistona jää aivoisoluihin haalistumaan.

Aikuiset ihmiset voivat näyttää lapsille mallia, miten yhdessäolo on paljon parempi lahja kuin turha krääsä. Itselleni lapsuuden rakkaimmat joulumuistot sijoittuu mummolaan, ei sieltä lähdetty krääsää palvomaan. Me silloiset lapset leikittiin yhdessä, parhaiten jäi mieleen eräs joulu, kun leikittiin rikkinäistä puhelinta kierroskaupalla, jossakin vaiheessa aikuisetkin innostuivat mukaan.

Antakaamme siis lapselle mieluiten lahjaksi hyviä muistoja kuin krääsävuorta, josta ei todellakaan jää muistoksi mitään kuin turhaa jätettä!

Joulupuu -.keräyksen luojat ja ihailijat ovat itse katkeruuden tulos, koska eivät osanneet aikanaan suodattaa tunteitaan ja sisäistää joulun merkitystä. He luulevat, että onni on omistamista ja tavara tekee autuaaksi. Toivelahjastasyntyvä riemu on kuitenkin hetkellistä.

Onneksi kaikki eivät ole yhtä hölmöjä, vaan muistavat tai tietävät, mitä onni on, mitä se ei ole: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009993657.html

Hyvää joulua! Aina ikä ei viisautta tuo, mutta toivottavasti niin käy itse kullekin! Itsekin lapsena olin sitä mieltä, että lahjat kuuluvat jouluun, olkoonkin, ettei toivomaansa saanut ja ilkkumisia tuli luokkatovereilta.

Mutta iän myötä lahjat tuntuvat vain ulkonaiselta välittämiseltä, jota Suomessa osataan runsain mitoin.

Lapselle ja aikuisellekin kuitenkin arvokkain lahja lienee, että on terve ja turvassa, ja että omaiset hekin ovat kunnossa ja turvassa. Se on kaikkein paras ja arvokkain joululahja, ei yksikään tavara. Roinat kun ovat katoavaista ja niillä ei tee yhtikäs mitään!

Alkakaapas ihmiset nyt säästämään joululahjoja varten, niin ei pian näitä keräyksiä tarvittaisi. Joulu on aina samaan aikaan, se on ennakoitavissa ja siksi joululahjoja varten on mahdollista laittaa sukanvarteen pitkin vuotta. Kokeilkaapas pitää joku loma ilman "pakollisia" reissuja, siitäkin säästöä syntyy. Itse kukin tietenkin saa määrittää, mihin säästää mutta nololta tuntuu, kun valitetaan, ettei saa joululahjoja.

Jokaisella meistä on mahdollisuus säästää ja menestyä, onnistuminen sitten on eri asia, lukekaapas seiuravanlainen erinomainen artikkeli ja opetetaan lahjanahneita lapsia ja aikuisia miettimään: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010065613.html

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010351173.html

Jos tämän rouvan lapset sinä jouluna tai aiemmin on saanut Joulupuu-keräyksestä jotain, kannattaa tukeminen lopettaa heti, kun kerta petokseen ryhdytään. Ei noin kova himo voi olla ostaa joululahjaa, että käytetään ihan mukavaa systeemiä hyväkseen. Jouluun on enää kahdeksan kuuta, nyt säästämään joululahjaa varten, niin ei tarvitse nolata itseään. Sakot tosin on naurettava rangaistus, sosiaalituethan pitäisi näiltä poistaa!