Eli mieltäni polttava kysymys tuli esiin jo otsikossakin: miltä arjen pitäisi tuntua suhteessa? Mitä konkreettisesti teette ja kuinka kauan olette olleet yhdessä, mistä asti arkisuus on tullut mukaan? Olen ollut suhteessani lähes neljä vuotta (ensimmäinen pidempi suhde), ja tuntuu, että olemme kavereita. Noin vuoden ajan on ahdistanut ajatuskin seksistä. Arki menee niin, että aina jompaa kumpaa väsyttää, usein miestä, nukkuu monen tunnin päiväunia töiden jälkeen eikä mikään muutenkaan kiinnosta. Pakolliset velvollisuudet stressaa molempia. Puhutaan kyllä rakkaudesta, mutta ne on vain sanoja. Miten sais itsensä taas mukaan tähän juttuun ja miehenkin tulemaan vastaan eräissä itselleni tärkeissä asioissa? Minulle tärkeintä ei olisi, että esim. jotain juttuja tehtäisiin suhteessa usein, vaan että hänkin edes joskus yrittäisi mielikseni tehdä asioita, joista nautin, selllaisia mitä ei ole koskaan tehty. (Miehen mukaan tehdään kyllä useinkin asioita, jotka nyt ei välttämättä minua kamalasti kiinnostaisi, ehkä hän sitten vaatii pienempiä asioita.) Mies on jopa joistain näistä pyytämistäni asioista sanonut, että saan mennä muiden kanssa tekemään, kunhan hänen ei tarvi. En minä sitä halua, vaan että hän yrittäisi joskus ihan vain minun takiani, se olisi tärkeää, koska olen aiemmassa elämässä joutunut aina tyytymään kompromisseihin ja muiden saneluihin. Konkreettisia parannusehdotuksia? Olenko vain ilkeä ihminen, vai väärän ihmisen kanssa?
miltä arjen kuuluu
tuntua?
4911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka rakkaus olisi kuinka syvää tai tulista, aika harvoin miehellä ja naisella on mitään yhteistä kivaa tekemistä. Miehelle kyllä kelpaa seksi mutta naiselle se ei riitä.
Toiset on sitä mieltä, että pitää tehdä asioita toisen mieliksi ("antaa"), toiset taas haluaa, että yhdessä tehdään asioita, jotka on kummastakin kivoja. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkoon. En kaipaa rakkaaltani palveluksia.
Meillä arkeen kuuluu:
- ruoanlaittoa yhdessä tai erikseen, ruokailu aina yhdessä, ajankohtaisista asioista keskustellen tai aivan vain hiljaisuudessa.
- television katsomista: sarjoja, elokuvia ja urheilua.
- ulkoilua: kävelyillä käyminen, hiihtoa talvella, frisbeegolffia kesällä. ulkoillaan yhdessä 0-7 kertaa viikossa, aivan säästä ja jaksamisesta riippuen.
- tietokoneella oleskelua: molempia kiinnostaa tietokonepelit (joskin erilaisia pelejä) ja nettiyhteisöt sekä uutisten seuraaminen netissä, istumme päivittäin omilla koneillamme, vierekkäin, samassa huoneessa.
- päikkäreiden ottaminen, yhdessä saman viltin alla. Minua ei aina väsytä, jolloin luen kirjaa ja nautin mieheni kanssa lähekkäin olemisesta.
- ystävien ja sukulaisten tapaaminen: yhdessä tai erikseen.
- saunomista, kuten kait kaikissa suomalaisissa talouksissa?
- siivousta, kerran viikossa. Siivoamme yleensä yhdessä, koska se on nopeampaa.
- ruokakaupassa käymistä, pari-kolme kertaa viikossa. Viikon suurostokset maanantaina teemme yleensä aina yhdessä, loppuviikon herkkuostokset yhdessä tai sitten minä käyn yksin kaupassa.
- seksikin kuuluu arkeen, vaikka sitä harrastetaankin nykyään useimmiten viikonloppuna :)
Silloin tällöin käymme myös jääkiekko- tai pesäpallo-otteluissa, elokuvissa, uimassa tai ulkona syömässä. Kuppilassakin tulee käytyä ehkä pari kertaa kuussa, meidän lähellä on nuorten aikuisten suosima illanistujaispaikka, jossa käydään kavereiden kanssa istumassa. Pari kertaa vuodessa (keväällä ja syksyllä) käymme mökkeilemässä Lapin luonnossa, akkuja lataamassa. Kesäisin teemme automatkoja Suomessa, käymme muualla asuvia kavereita katsomassa. Parin vuoden välein pyrimme myös käymään ulkomailla aurinkolomalla. Kesäisin käymme myös kotikaupungissamme järjestettävissä tapahtumissa, kuten konserteissa ja messuilla.
Puhut siitä, että haluaisit miehesi joskus suostuvan tekemään uusia juttuja, joita sinua kiinnostaa. Minusta on pitkässä suhteessa erittäin tärkeää olla kokeilunhaluinen ja valmis suostumaan asioihin vain puolison vuoksi. Olen minäkin käynyt mieheni kanssa "örinäbändien" konserteissa, vain koska häntä kiinnostaa. Mieheni taas on käynyt minun kanssani musikaaleja katsomassa, vaikka ne eivät häntä kiinnosta. Olen tosin kyllä pyrkinyt tekemään joitakin extremeasioita (kuten oopperassa käynti) asiasta kiinnostuneiden kavereiden kanssa, eikä mieheni kanssa. Ja mieheni taas on käynyt Helsingissä konserteissa kavereidensa kanssa, eikä minun ole tarvinnut lähteä seuraksi. Välissä voi olla aivan hyvää, tehdä asioita yksin, tai muiden kun puolison kanssa.
Lukiossa ja yliopiston ekana vuonna seurustelin miehen kanssa, jota ei kiinnostanut samoja asioita kuin minua. Hänestä elokuvissa käyminen oli turhaa ("niitähän voi vuokrata"), ulkona syöminen rahan haaskausta ("kotonakin voi laittaa ruokaa") eikä häntä kiinnostanut edes kävelyllä käyminen ("typerää kävellä vailla määränpäätä"). Kyllä tuo oli todella, todella rassaavaa ja nakersi suhdetta. Noh, emme kyllä muutenkaan sopineet yhteen, joten erohan siitä tuli - ja tapaisin nykyisen mieheni.
Jos olet yrittänyt kertoa miehellesi, miten tykkäisit käydä konsertissa, teatterissa, näyttelyssä... mikä sinua nyt kiinnostaa, eikä hän ole valmis kokemaan näitä asioita edes sinun vuoksi, niin ei kait häntä voi pakottaakaan. Joudut joko tyytymään kohtaloosi ja tekemään näitä asioita yksin tai niistä kiinnostuneiden kanssa, tai sitten kypsyt mieheesi ja eroat. En voi sanoa, kumpi ratkaisu olisi parempi.
Taustatiedothan tästä unohtui.
Yhdessä olemme olleet 10v. Saman katon alla 9v. Arki taisi astua kuvaan heti, kun muutimme yhteen. Silloin kehitimme yllä olevat rutiinit (kotitöiden jako, kaupassa käynti, mitä teemme iltaisin jne.), ja ne ovat säilyneet lähes muuttumattomina. Pidän arjesta, se on tuttu ja turvallinen eikä suorittamista. Kotona voi vain olla ja nauttia, niistä tylsistäkin hetkistä. Harrastuksia on tullut ja mennyt, viimeiset 4v olemme harrastaneet frisbeegolffia yhdessä, rakas harrastu, josta emme aio luopua :)
Mietin, miten sinä itse koet rakkauden, miltä rakkaus sinusta tuntuu ja millaisissa asioissa se näkyy. Olette seurustelleet niin pitkään, että viimeiset rippeet alkuhuumasta ovat vihdoin hävinneet ja arki on astunut suhteeseen. Mielestäni suhteen arki muistuttaakin kovasti syvää ystävyyttä, jossa on ainakin halu tehdä ja kokea kumppanin kanssa yhdessä asioita. Siinä vaiheessa, kun parisuhde arkistuu, alkavat molemmat osapuolet helposti ottamaan kyseisen suhteen itsestään selvyytenä, jolloin suhteen kannalta välttämätön yhteen kuuluvuuden tunteen kannalta olennaiset tekemiset jäävät arjen aherruksen jalkoihin. Kaikki suhteet eivät tietenkään ole samanlaisia, vaan jokainen on omanlaisensa. Vaikka jotkut kaipaisivatkin jatkuvaa ja toistuvaa yhdessä oloa, toinen pariskunta kokee toimivammaksi, että molemmilla on vaikkapa omat harrastukset. Kysymys onkin siitä, miltä teistä tuntuu ja mikä voisi toimia teillä.
Kuullostaa hieman siltä, että olette molemmat kovin puutuneita arkeen ja että olette passivoituneet, siis lähinnä käytte vain töissä ja hoidatte muut pakolliset asiat. Ensimmäisenä kannattaisi ottaa asia puheeksi kumppanisi kanssa, mutta muista vältellä vähäänkään syyttävää sävyä. Tuntuuko sinusta siltä, että ikävöit sellaista suhdetta, millainen oma suhteenne oli ehkä alkuaikoina? Jos sinusta tuntuu tältä, kannattaa sanoa miehellesi juuri näin. Realistisesti ajateltuna ei usein ole edes mahdollista tehdä joka päivä kaikkea sitä, mitä suhteen alussa tuli tehtyä, kun asuu yhdessä. Parempana ratkaisuna voisi olla vaikkapa se, että omistaisitte joka viikko yhden päivän toisillinne ja yhdessä mukavien juttujen tekemiselle. Sinä päivänä koettakaa unohtaa arki, vältelkää kotitöitä ja vältelkää passivoivia juttuja, kuten yhdessä telkkarin ääressä löhöämistä. Päiväksi kannattaa valita lauantai tai sunnuntai, etenkin jos teillä on molemmilla viikonloput vapaita, jolloin yhteistä aikaa on enemmän käytettävissä. Pyrkikää lähtemään ulos kotoanne, sillä kotona oleminenkin passivoi kovasti. Käykää ulkona syömässä, yhdessä kavereilla tai sukulaisilla, salilla rautaa pumppaamassa, ulkona kävelyllä, elokuvissa jne. Jos ei työviikkonsa jälkeen jaksa edes viikonloppuna kumppaninsa kanssa aikaa viettää rentoutuen, niin kannattaa varmaan vaihtaa työpaikkaa tai tehdä jotain edistääkseen omaa jaksamistaan, sillä ei työn kuulu niin kovasti rasittaa ja kyllä oman jaksamisen pitäisi olla tärkeämpää kuin työn.