Sain mieheni vihdoin kiinni pettämisestä.Sana "vihdoin" sen takia,että olen pitkään epäillyt mieheni pettäneen minua.Sain luettua hänen vanhasta kännykästään viestejä ja katsottua kuvia.Joo,kännykän penkominen on väärin,mutta voin kertoa,että ei kaduta.En olisi muuten saanut koskaan tietää.Hän on aina pitänyt kännykkää piilossa,joten sen takia epäilyni olivat valtavat.
Ollaan seurusteltu 8v.,17-vuotiaista asti.Oltiin toistemme ensimmäiset.Itse en ole koskaan pettänyt miestäni,eikä minulle olisi ollut mikään ongelma olla yhden ihmisen kanssa koko loppuelämäni.Jäätyään kiinni,mies kiisti pettämisen viimeiseen asti ja yritti kaunistella tarinaa: vain yhden naisen kanssa kesällä. Lopulta myönsi,että on pettänyt mua kahden naisen kanssa,useaan kertaan 1,5v. ajan ja vieläpä ilman kortsua! Eli ei edes mikään yhden illan juttu,jonka olisi itkien ja katuen itse myöntänyt.
Olen aivan rikki.Koko elämäni romahti.Ainoastaan pieni helpotus siitä,että nyt sain hänet vihdoin kiinni pettämisestä.Pakko myös sanoa,että onneksi emme ole edes kihloissa ja luojan kiitos meillä ei ole lapsia. Pelottaa hirveästi silti olla yksin; ensimmäisen kerran aikuisiällä.Ollaan kuitenkin oltu yhdessä 1/3 elämästä.
Saatte vapaasti toki kommentoida ja kysyä,mun oli vaan pakko tulla purkamaan tämä johonkin.Nyt täytyy alkuviikosta heti mennä sukupuolitautitesteihin.Olen niin rikki,pelottaa,miten ikinä selviän tästä.Tämä tulee jättämään muhun ikuiset arvet.En edes uskalla ajatella,mitä mahdollisista tulevista suhteista tulee..
Ollaan seurusteltu 8v.,17-vuotiaista asti.Oltiin toistemme ensimmäiset.Itse en ole koskaan pettänyt miestäni,eikä minulle olisi ollut mikään ongelma olla yhden ihmisen kanssa koko loppuelämäni.Jäätyään kiinni,mies kiisti pettämisen viimeiseen asti ja yritti kaunistella tarinaa: vain yhden naisen kanssa kesällä. Lopulta myönsi,että on pettänyt mua kahden naisen kanssa,useaan kertaan 1,5v. ajan ja vieläpä ilman kortsua! Eli ei edes mikään yhden illan juttu,jonka olisi itkien ja katuen itse myöntänyt.
Olen aivan rikki.Koko elämäni romahti.Ainoastaan pieni helpotus siitä,että nyt sain hänet vihdoin kiinni pettämisestä.Pakko myös sanoa,että onneksi emme ole edes kihloissa ja luojan kiitos meillä ei ole lapsia. Pelottaa hirveästi silti olla yksin; ensimmäisen kerran aikuisiällä.Ollaan kuitenkin oltu yhdessä 1/3 elämästä.
Saatte vapaasti toki kommentoida ja kysyä,mun oli vaan pakko tulla purkamaan tämä johonkin.Nyt täytyy alkuviikosta heti mennä sukupuolitautitesteihin.Olen niin rikki,pelottaa,miten ikinä selviän tästä.Tämä tulee jättämään muhun ikuiset arvet.En edes uskalla ajatella,mitä mahdollisista tulevista suhteista tulee..
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tärkeetä et saat elämäs järjestykseen. On se kumma kun pitää valehdella noista pettämisistä,ois ukkos kertonu reilusti asiat. Ite oisit saanu päättää jatkatko vai et. Munkin entinen vaimo petti selän takana 8 kuukautta ennenkuin narahti. Ja vielä kaverini kanssa. Entisiä molemmat.
Vituttaa pettävät ihmiset,selkärangattomia luusereita. Pidä lippu korkeella,vielä se aurinko paistaa sunkin elämään. Ja on olemassa luotettavia miehiä vaikka sun uskos horjuu.
Kiitos sulle kannustavista sanoista :) Tuntuu vaan niin kovin raskaalta..Toivottavasti joskus löydän kunnollisen miehen,joka ei koskaan petä mua.Ja toivottavasti mä en siirrä niitä pelkoja,joita tässä suhteessa on ollut,tuleviin suhteisiin. Olisin todella ansainnu miehen,joka ei petä mua.
Muista nyt huolehtia itsestäsi ja tosiaan opettele elämään yksin jonkin aikaa, älä ryntää heti uuteen suhteeseen koska se olisi kuitenkin pelkkä laastari pahaan oloosi ja se olisi toista kohtaan väärin!
Uskottomuus on valitettavan yleistä nykyään, ihmisillä ei ole munaa puhua asioista tai vaan purkaa suhde jollei siinä enää viihdy, mennään vaan sieltä mistä kohtaa aita on matalin.
Kipu kestää kauan, mutta kyllä se menee ohi. Arvet se toki jättää, mutta vaikket nyt tätä todellakaan usko niin tulet vahvemmaksi, varo silti tulemasta kyyniseksi koska sellaista akkaa ei kaveritkaan jaksa katsoa..
Nyt elät vuoden pari ihan vaan itsellesi, olo helpottaa kyllä, voimia ja jaksamista!
Äläkä epäröi hankkia ammattiapua, unilääkkeitä yms, ota vastaan kaikki apu mitä on keksitty.
Kiitos myös sulle valtavasti! En todellakaan aio rynnätä uuteen suhteeseen,tajuan ettei siitä tulisi mitään. On se niin väärin,miten paljon petetty saa kärsiä.Nyt tosiaan joudun niihin testeihinkin menemään,ku mies ei voinut sit edes MINUN terveyttä ajatella ja käyttää kortsua..Pahimmassa tapauksessa olen kuolenmansairas tai en voi koskaan saada lapsia tai jotain muuta yhtä mukavaa.Tosta ammattiavun hakemisesta en tiedä mitään,voisko joku fiksumpi kertoa? Siis esim. terapiasta. Menenkö mun työpaikkalääkärin juttusille ja saan häneltä lähetteen jonnekin? Mitä terapiassa käyminen maksaa? Mulla ku ei ole mitkään suuret tulot,vaikka työssäkäyvä olenkin..
ihan normilääkärille terveyskeskukseen tai muualle juttelemaan asiasta.
Hän voi määrätä rauhoittavia lääkkeitä, masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä.
Lisäksi hän osaa ohjata sinut oikeanlaiselle terapeutille, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
Eli ihan tavalliselle lääkärille.
Suosittelen menemään joka tapauksessa, vaikka nyt tuntuisikin että kestät, mutta se isompi romahdus voi olla vasta tulossa kun ensi alkuun on vähän shokissa.
Kun shokki menee ohi, olo jopa pahenee, mutta älä pelästy se menee kyllä aikanaan ohi ja sinä aikana voi ottaa rauhoittavia lääkkeitä helpottamaan oloa.
Tosiaan pettäminen on niin kamala teko toiselle ihmiselle, että kuolemakin on helpompaa.
Niinhän siinä Rihannan biisissäkin lauletaan että sama kuin ottais aseen ja ampuis toista.
En haluaisi sitä tuskaa edes pahimmalle vihamiehelleni, se on jotakin niin epäinhimillistä tuskaa.
joo, työpaikkalääkärillekin voit hyvin mennä, hän saattaa antaa jopa vähän sairaslomaakin, tosin mieti onko sinun parempi olla kotona vai töissä.
Kovin keskittymistä vaativaa työtä ei ainakaan kannata tehdä.
kipuileva. Kärystä aikaa yli kaksi vuotta ja voin sanoa, että ei päivääkän mene, etten asiaa ajattelisi. Nyt vain odotan sitä hetkeä, että mieheni kyllästyisi ja lähtisi; laittaisi paperit vetämään. Tiedän, minäkin voisin niin tehdä, mutta ei ole voimia tai en tiedä mitä tämä jahkailu on.
Meidän tarina on kuin amerikkalaisesta elokuvasta ja tuntuu siltä, että vasta nyt olen alkanut käsittää kuinka paha petos on. Meidän tapauksessa mieheni piti salasuhdetta toiseen naiseen neljä vuotta, kunnes tämän toinen nainen sai tarpeekseen ja käräytti minut miehelleni. Tuntemattomasta numerosta oli helppo lähettää viestejä ja en edes kehtaa sanoa millaisia ne olivat, mutta pelkkää panojuttua näin nätisti sanottuna. Minulla oli alusta asti tunne, että nainen oli tuttu, mutta miehen kiisti kaiken. Mentiin pariterpaiaan ja sielläkin mieheni valehteli naisen henkilöllisyyden. Kunnes vuoden kuluttua kärystä itselläni vielä hoksottimet pelasivat ja itse tajusin ,kuka nainen oli. Nainen oli kuin olikin tuttu, perhetuttu jopa, kävimme puolin ja toisin kylässä ja teimme jopa muutaman viikonloppureissun kyseisen perheen kanssa. Arvatkaapa vain, miltä tuntui, kun on vuosikaudet käynyt miehen rakastajattaren luona kylässä? Karmeimmalta tuntuu se, että mieheni antoi naisen kiusata minua, hänellä ei ollut mukamas sydäntä kaataa lisää takkaa niskaani. Olin kävelevä ruumis, söin lääkkeitä, laihduin ja mieheni lohdutti tuki ja sanoi, että katuu ja haluaa jatkaa minun kanssani. Ymmärtää mitä on tehnyt jne.... Tottakai silloin kun rakastajatar saa tarpeekseen ja nolaa mieheni täysin; tämä toinen nainen todellakin kosti miehelleni kaiken. Häpeä on sanoinkuvaamaton. Minä olen miehelleni tärkeä ja mukamas elämäni nainen, joo nyt kun salasuhde tuli julki. Tiedämme molemmat, että heidän suhteestaan ei olisi koskaan tullutkaan mitään eli tiedän tasan tarkkaan, että tämä nainen oli pakoa arjesta, pieni jännittävä seikkailu. Pahinta on tietenkin se,, että naisen mies on mieheni kaveri ja tämä mies purki usein miehelleni tuntojaan, että kuinka avioero tulee ja hän varmaan tappaa itsensä. Mieheni ihan pokalla lohdutti häntä ja sanoikin jopa, että ei vaimo lähde, kunhan vain uhkailee. Eikö edes se saanut miestäni lopettamaan suhdettaan, kun tiesi, mikä helvetti tällä miehellä oli sisällään?
Tiedän, että mieheni katuu valtavasti, tottkai koska nyt tietää minkälaisen ihmisen kanssa on ollut tekemisissä monet vuodet. Tiedän, että suhde ei jatku.
Mieheni on muuttunut mies täysin ollut jo yli kaksi vuotta, sanoo, että ymmärtää nyt perheen merkityksen. Uskon häntä, koska olen joskus kuunnellut kun on lasten kanssa puhunut, että on ollut inhottava isä monet vuodet ja haluaa olla nyt parempi isä.
Ihmettelen sitäkin kovasti, että hänellä on pokkkaa pyyttää anteeksi; miten vuosien petokset ja valehtelut voisi antaa anteeksi?
Ja kun lopullinen totuus varmistui niin sitten oltiinkin oltu sukupuoliyhteydessä ilman kortonkeja yms. Vaikka ensin vannottiin käsi raamatulla, että asiat ovat toisin, ei kun valehtelua vielä kärynkin jälkeen. Olen pyytänyt miestäni laittamaan eron vireille, ei laita, vannoo rakastavansa ja antaa minun solvata häntä ja kuuntelee vastaansanomatta. Kun kysyn, että etkö halua puolustautua, niin vastaa, että ei tosiasioita pysty muuttamaan, hän on ollut kusipää ja katuu tekemäänsä loppuelämänsä ajan. Ei syytä minua mistään edelleenkään ja olen sanonut hänelle, että vihaan ja halveksin häntä todella paljon. Sanoo ymmärtävänsä, että minä tunnen niin, mutta haluaa vakaasti näyttää, että selvitään tästä. Voitte vain kuvitella miltä minusta tuntuu.
Olen ihmetellyt kovasti sitä, että koska minun mittari tulee täyteen. Mitään uutta ei ole ilmennyt. Kun sain tietää kuka nainen on, niin kiusanteko naisen puolelta loppui siihen. Tiedän,e ttä nainen vaati miestäni kokonaan, eikä mieheni suostunut, siksi tämä katkera kosto. Ja minä olin tuo kostonnappula.
Mikä mies on sellainen, ettei kunnioita edes lastensa äitiä sen vertaa, että lähtisi itse lätkimään? Miehelläni ei ole oikeutta pyytää yhtään mitään minulta. Silti ihmettelen hänen kärsivällisyyttään ja tavallaan suren sitä, että hän niin kovasti yrittää. Olen sen tuhannen kertaa sanonut, etten pysty anteeksi antamaan ja täydestä sydämestä hänen kanssaan enää olemaan. Mutta siltikin mies yrittää, mutta kieltämättä on aika väsynyt tähän olotilaan.
En vain halua elää loppuelämääni näin, inhottaa kun kaikki pariterapeutitkin kehottaa jatkamaan, kuulemma kaikkea tapahtuu avioliitoissa, vielä pahempaakin kuulemma. En ymmärrä, miksi minun pitäisi antaa anteeksi sellainen, että nainen joka on istunut minun kahvipöydässäni tänään, onkin huomenna maannut mieheni kanssa? Miten sellaisen asian voi ymmärää koskaan? Ja mitä peitetarinaa on sellainen, että mieheni haukkui tätä kyseistä naista jopa minulle? Ja kuinka usein tämä nainen loukkasikaan minua, piiikitellen ja osoittaen niin, että minä en ollut mitään? Kaipa häntä sitten harmitti kun istuimme hänen kahvipöydässään mieheni kanssa vierekkäin..
en koskaan kehoita jatkamaan suhdetta pettäjän kanssa, mutta jotenkin minusta tässä tarinassa tuli sellainen tunne, että ehkä sinun kannattaisi vielä vähän yrittää..
Koska mies on nyt oppinut läksynsä ja on todellakin -kuten sanoit- muuttunut mies.
Varmaan ajatuskin pettämisestä saa hänellä nykyään aikaan oksennusreaktion, kun hän tietää miten kamalaa tuhoa sillä saa aikaan ja miten monelle..
Oletetaan että jätät hänet ja hankit uuden miehen, niin se uusi mies pettää sinua todennäköisemmin kuin nykyisesi, jollei ole jo samaa läksyä oppinut ja jos on kuin useimmat miehet..huokaus.
En itsekään tiedä miksi sanoin näin, jotenkin vaan tuli myötätunto miestäsi kohtaan.
Mutta jos unohdan ulkopuolisen katsontakannan ja kuvittelen itseni sinun asemaasi, niin tunnen sen ahdistuksen ja tulee ihan pakoreaktio..tosi vaikea tilanne siis=(
On muuten mielenkiintoista että ihmisen lyöminen on rikollista, mutta pettäminen ei (paitsi avioliitossa).
Miten paljon lyöntiä enemmän pettäminen kuitenkin aiheuttaa tuhoa ja kustannuksia yhteiskunnalle?
Miten monelle ja miten monin tavoin, kun ihmiset katkeroituu, kyynistyy, masentuu ja monet eristäytyy?
Joka kerta kun luen intohimorikoksesta niin ymmärrän täysin sitä ampujaa/puukottajaa, mutta jutuissa hän on aina rikollinen eikä pettäjän tekoa noteerata mitenkään, on vaan reppana viaton uhri.
se pariterapeutti sanoi, ettei kaikkea pysty koskaan ymmärtämäänkään. Niinhän se on. Mutta kun on toistamiseen saanut turpaansa on aika vaikeaa olla toisen kanssa täydestä sydämestä.
On itketty yhdessä. Mieskin. Ei ota mitään luuseriroolia itselleen, että matelis edessäni mitenkään ja yrittäs sitä kautta.. Myöntää suoraan, että on tehnyt minua kohtaan niin väärin kuin vain voi ja ei odotakaan, että kaikki olisi heti hyvin. Kun kysyin, mitä hän haluaa joululahjaksi, niin vastasi että rakkautta, minulta. Niin minulta, jolle hän on tehnyt niin paljon pahaa kuin vain olla voi. Minun pitäisi yrittää jaksaa rakastaa, mutta kun ei aina jaksa. Mitä se hyödyttää? Että saa taas puukon niskaansa?
Vaikka tiedän, että ei mieheni enää tekoaa uusi. Terapeutti sanoi, että se on erittäin epätodennäköistä. Että mieheni sai niin karvaan opetuksen, että ei monikaan enää pysty siihen. Sanoi, että jos mieheni sen vielä tekee, niin häneltä lähtee henki. Hänen mukaansa hänen psyykkeensä ei enää kestä sitä kaiken tämän karmeuden jälkeen.
Ja uskon hän. Se ihminen joka tekee vielä tuon uudestaan, niin on peto. En usko, että sellainen ihminen, joka ei usein itse, pystyy itkua näyttelemään. Ja mieheni on itkenyt, ja näen että tuska on välillä valtava.
Mutta kiitos sanoistasi. Hyvä, että joku asiallinen ulkopuolinen näkee asiassamme valoa. Ehkä se kantaa, ehkä ei. Mutta kiitos sinulle aripsydän!
kiittelemään. On ihanaa jutella muiden kanssa joilla on samanlainen arvomaailma, heitä on nykyään vaikea löytää..
Eksyin tänne uskottomuuspalstallekin ihan sen takia että meillä oli joulujuhlat perjantaina ja joka kerta järkytyn...miten ne varatut jaksaa olla kimpussa.
Tiedän olevani kaunis nainen, mutta silti minulla on korkea moraali näissä asioissa.
On järkyttävää, miten ne varatut on jopa sinkkuja innokkaammin kimpussani, en tiedä haluanko enää edes mennä noihin pippaloihin kun tulee vaan mielipahaa..
Itse en ole pettänyt enkä tietääkseni tullut petetyksi, mutta jo pelkkä ajatus siitä saa niin kamalan olon aikaan ja sivusta oon seurannut muiden tuskaa, osa jopa päättänyt päivänsä (tai ainakin yrittänyt sitä) ja osa vaan riutunut pois epäterveellisillä elämäntavoilla jotka alkoivat siitä masennuksesta ja epätoivosta..
Sen takia kehoitinkin aloittajaa huomioimaan itsensä hoidon, ettei mene just tuohon hitaan itsemurhan kierteeseen, että alkaa ryypiskellä tai muuta..
Mieluummin lääkkeillä kuntoon, kun alkaa itseään lääkitä viinalla tai suruun ahmimisella/syömättömyydellä; ei lääkkeitä tarvi pelätä, sitä varten ne on tehty että ne auttavat pahimman yli.
Tuo sinun tilanteesi on vaan siinä mielessä kinkkinen, että tosiaan jos nyt vaihdat miestä niin seuraava ei melko isolla todennäköisyydellä ole niin uskollinen kuin nykyisesi, mutta kuitenkin tilanteesi on ahdistava.. En muuta osaa sanoa, muista vaan sinäkin huolehtia itsestäsi ja omasta jaksamisestasi=)
Minusta tuntuu että silmäsi ovat viimein avautumassa, ja olet tajuamassa että et halua elää sellaisen ihmisen kanssa kuin miehesi. Eikä ihme, hänhän on pystynyt valehtelemaan todella likaisella tavalla lähimmille ihmisilleen. Ja on jatkanut valehtelua vielä käryn jälkeenkin. Kuka sellaisen kanssa haluaisi olla. Petetty normaalisti alkaa selitellä asioita paremmiksi kuin ne ovat ja painaa villasella, koska yrittää suojella itseään liian inhottavalta todellisuudelta. Kuitenkin alitajunta käsittelee asioita kokoajan, ja ajan kanssa se todelliset tunteet ja ajtukset nousevat pintaan. Sinun sisinpäsi kuulostaa tulleen siihen lopputulokseen että haluat parempaa. Toivottavasti saat voimia siihen.
Pariterapeuttien tehtävä on saada parisuhde taas toimimaan, tietenkin he kannustavat jatkamaan. Mutta kuuntele sydäntäsi kuuntele itseäsi, mitä haluat, mitä jaksat. Sinulla on oikeus parempaan kohteluun.
harvoinhan sitä pettäjä kertoo totuuden päin naamaa. Ja varsinkaan siinä tapauksessa kun petetty makaa sängyssä, syö lääkkeitä, laihtuu... Kuinka moni pettäjä siinä vaiheessa sanoo vieläkin irvokkaamman totuuden? Kuinka moni ottaa riskin ja sanoo kaiken, kun ei tiedä mitä sekin vielä petettyyn vaikuttaa?
Varmasti pettäjä haluaa antaa "kauniimman totuuden" myös itsensä takia, mutta väitän, että taustalla on kuitenkin syy suojella sitä, kenelle jo on tehnyt kamalan paljon pahaa.
Mutta varmasti olen tullut jonkinlaiseen päätepisteeseen. Ehkä se on juuri tuota, että haluan lähteä. Jos niin on, niin toivottavasti asia valkenee täydessä ymmärryksessä minulle pian.
Kaikki terapeutit eivät suinkaan kehoita jatkamaan. Jos he näkevät selvät merkit, että ei kannata jatkaa, he kyllä sen sanovat. Terapeutit ovat myös sitä varten, että aviopareille tulisi mahdollisimman hyvä ero, että he selviäisivät siitä ehjin nahoin.
Ja todella, kukaan ei halua elää valehtelijan kanssa, pettäjän kanssa, ei kukaan. Mutta kun on lapsia mukana, minun on pakko katsoa tilanne myös heidän kannalta. Minä tiedän, mitä on olla avioerolapsi, ei sekään ole herkkua, vaikka täällä toitotetaan, että lapset selviää kyllä. Liikaa oletetaan, että kyllä lapset selviää. Tiedän kyllä senkin, että parempi erota, jos tilanne käy sietämättömäksi lasten kannalta.
Kun katson kaveripiiriäni ympärilläni, enemmän on niitä, jotka pettää. Hirveän moni. Leikitään ihmissuhteilla, kun on kivaa, kun on haluttu ja joku huomaa ja nostaa sinut jalustalle. Sillä hetkellä ei tule mieleen, että mitä se oma aviopuoliso ajattelee. Pääasia on, että itsellä on kivaa ja jännää. Lisäksi kaveripiirissäni on sellaisia samanikäisiä, jotka ovat kolmatta kertaa naimisissa ja lapsia myös kolmen eri miehen kanssa. Eipä näytä se onni tulevan myöhempien kanssakaan. Sellaista elämää en ainakaan halua. Jotain pitää tästäkin episodista oppia. En todellakaan halua tälläisen asian eteen enää koskaan elämässäni. Tämä on niin rankkaa, että pää ei kestä tätä toistamiseen.
Arpisydän, sinulla on sellaiset arvot, että ei voi muuta kuin niitä arvostaa. Olen itse samanlainen. Olen joskus itse miettinyt sitä, että vaadinko liikaa ja olenko liian tiukkapipoinen, kun en siedä, että vehdataan toisten kanssa? Minun mieheni tiesi, että minulla on korkea moraali tässä.
Mieheni on itse myöntänyt sen, että ihastui. Ei selitellyt, että nainen oli pelkkä pano. Kyllä tunteet oli vahvasti mukana. Hyvä niin, koska olisi ollut kauheaa, että mieheni lukeutuisi niihin miehiin, joille nainen olisi pelkkä tavara. Mutta sattuuhan tämäkin. Mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Meillä oli kaikkea muutakin murhetta elämässämme. Ja sen voin sanoa, että mieheni ei ollut onnellinen salasuhteensa aikana. Muuttui ihan toiseksi. Oli ilkeä, kamala, näki päälle, että oli paha olla. Kaipa sekin kertoo sen, että ei ollut tyytyväinen olotilaansa. Rakastunut ihminenhän leijuu pilvissä...
Mutta näillä mennään. Elämä on kovaa, todella. Jos en muusta tiedä, niin itse en koskaan petä. En ole koskaan pettänyt. Vaikka nyt olisi aihetta pettääkin, en siltikään voisi niin tehdä. Kuten sanoin, minulla on korkea moraali. Todella ja nyt vielä korkeampi, kaiken kokeneeni jälkeen.
sinulle! Allekirjoitan monta kohtaa tekstissäsi. Myös minun mieheni, halusi omalla tavallaan "suojella" minua, siitä huolimatta, että oli satuttanut pahimmalla mahdollisella tavalla. Samoin vastasi kysymykseeni onko rakastunut tähän toiseen naiseen.. "ei, jos olisi niin hän leijuisi", mitään hyvää se ei tuonut mukanaan, mies oli kireä, pahantuulinen eikä todellakaan onnellinessa olotilassa. Päinvastoin oli helpottunut, kun käry kävi. Ja noista arvoista vielä, ole ylpeä, että sinulla on korkea moraali ja arvot kohdallaan, ´niin minäkin olen, en hyväsksy pettämistä, enkä siihen osallistumista.
"En ymmärrä, miksi minun pitäisi antaa anteeksi sellainen, että nainen joka on istunut minun kahvipöydässäni tänään, onkin huomenna maannut mieheni kanssa? "
Ei sitä tarvikaan antaa anteeksi.
Ei kaikkia asioita tarvitse suvaita, ei antaa anteeksi eikä edes ymmärtää (vaikkei ymmärtäminen tarkoita anteeksiantoa tai edes hyväksymistä). Exä petti minua ja minua vieläkin vituttaa, etten antanut sille ympäri korvia. Olisi pitänyt silloin kun oli mahdollisuus. Nykyiselle olen kertonyt että exä oli sitten viimeinen naine joka petti minut ilman todellisia jälkiseuraamuksia ja että jos minut petetään, se on sitten se eppujen biisistä tuttu kirves, perhe, poliisi ja viimeinen erhe.
"Kuinka moni pettäjä siinä vaiheessa sanoo vieläkin irvokkaamman totuuden? Kuinka moni ottaa riskin ja sanoo kaiken, kun ei tiedä mitä sekin vielä petettyyn vaikuttaa? "
No sen toisen naisen vikako se on jos ykkönen alkaa maata sängyllä ja laihtua? Kysynpähän vain? Elämässä sattuu kaikenlaista ja aivan kaikkea ei voi ymmärtää jos on tunteet niin paljon pelissä. Elämä on välillä kuin tähtisumua.
Kyllä mies on se joka aloitteen tekee eikä kukaan toinen nainen miestä väkisin vie. Kaksi siihen tarvitaan.
Teoilleen voi, ihan turha jauhaa paskaa kakkosen niin suurista tunteista. Taitaapi syyllisyyden pistos nousta jostain syövereistäsi, et taida vielä ollakaan niin läpimätä. Kyllä kuule naiset tekee ihan samanlaisesti aloitteita, on vaan niin helppo laittaa koko syy miehen kontolle ja unohtaa omat tekonsa, jotka eivät päivänvaloa kestä. Älkää helvetti selitelkö huoraamista, millään sokerikuorrutuksella.
itsellänikin on ystäviä jotka pettää tai ovat (naiset) mieluiten juuri varattujen miesten panopuuna.
Ja kertoilevat oikein nauttivansa tilanteista kun näkevät ne miehet vaimoinensa kaupassa tms, eikä vaimo parka tajua mitään. Mielellään valitaan huomattavasti vanhempi mies, niin se vielä lisää sitä oman egon kohotusta, kun vaimo on jo vanha ja ryppyinen.
Miten kukaan saattaa olla noin epäsolidaarinen muita kohtaan!?
Ei kuulemma tartte olla vieraita kohtaan, mutta kyllä minusta ihmisestä tekee ihmisen juuri se, että ajatellaan muitakin kuin omaa napaa ja omia kavereita, myös tuntemattomat ihmiset ovat arvokkaita, tuntevia, henkisiä olentoja joita voi teoillaan satuttaa.
Olen kyllä ilmaissut mielipiteeni ja meinasi mennä välit poikki näiden kavereiden kanssa, mutta jollaisissa väleissä ollaan pysytty. En vaan halua niitä panojuttuja enää kuunnella..
Ja samaa mieltä olen tosta miten lapset avioeron kokee, mielestäni se kyllä vaikuttaa lapseen loppuiäksi koska se on tutkittukin juttu ja ihan nähty omassa lähipiirissä, että erolapset eivät joko halua naimisiin, tai eroavat tosi herkästi.
Itseänikin pelotti ajatus avioliitosta aijemmin, mutta nyt kolmekymppisenä olen alkanut kypsyä ajatukselle, kun vaan löytäisi miehen joka jakaa tämän arvomaailmani.
Minäkin olen joskus miettinyt, että olenko liian tiukkapipo näissä asioissa kun suurin osa muista ei välitä tuon taivaallista? Mutta kyllä elämä on opettanut, että se mitä ei voi rehellisesti sanoa, sillä ei myöskään ole elämässä merkitystä.
Mistä ihmeestä vaan löytäsinin miehen joka jakaa nämä arvot kun en mitään ihan umpiuskovaistakaan halua?
syytinkö minä kakkosta? En mielestäni kertaakaan. Tiedän sen ihan itse minun mieheni sanomana, että nimenomaan mieheni teki aloitteen. En syytä mieheni kakkosta siis, että olisi vikitellyt mieheni. En todellakaan jaksa tuhlata energiaani hänen syyttämiseensä, minä tarvitsen voimavarojani paljon muuhun. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että tällä naisella on vastuu omista teoistaan ja niistä hänen on turha syyttää miestäni tai minua. Hän ei kuitenkaan ole puhdas pulmunen, vaikka kuinka niin itse haluaakin uskoa.
Mutta sen verran täytyy sanoa, että sinun kirjoituksesta huokuu juuri se, että kunhan itsellä on kivaa, muista viis. Sinä et vaimon tunteita ajattele. Ethän sinä mitään tee. Sinä vain olet varatun miehen kanssa, koska mies haluaa. Sinä ilmeisesti olet ihan väkisin vietävissä? Kyllä sinulla on ihan oma vastuu sinun tekemisistäsi, et voi sysätä omia tekojasi toisen vastuulle. Vaikka kuinka väittäisit, että sinä olet syytön soppaan, niin et ole.
Mun serkkuni on suhteessa varattuun mieheen. Ja tämä miehen vaimo tietää heistä, mutta kumpikin; sekä minun serkkuni, että vaimon mies kieltävät suhteen vaimolle. Vaimolla on henkisiä ongelmia eli lääkitys päällä eli suomeksi sanottuna voi henkisesti erittäin huonosti. On ollut sairaalassakin. En voi käsittää sitä, että serkkuni naureskelee tätä vaimoa, kuinka pää on naisella sekaisin. Ja mies mukana haukkumassa; kuitenkaan ei lähde vaimonsa luota. Mitä jos vaimo tekee itselleen jotakin?
En ymmärrä, mitä hienoa tuossa on. Totta, minun serkkuni on sinkku, eikä petä ketään, mies on syypää, mutta kyllä serkulla on kuitenkin vastuu teoistaan. En minä ainakaan pystyisi nukkumaan öitäni rauhassa, jos tietäisin, että rakastajani vaimo on itsemurhan partaalla. Ja vielä vähemmän tuntisin vetoa tuollaiseen mieheen, joka kohtelee vaimoaan tuolla tavoin. Kyllä, pettää voi, mutta jos tilanne menee todella pahaksi, ja tulee henkinen sairastuminen, pitäisi silmät aueta ja tajuta, mitä kamalaa on teoillaan tehnyt. Miksi kiusata enää toista, jos toinen tietää? Aika alhaista minusta, kun pystyy nauramaan toisen sairaudelle, eikö?
Kyllä täytyy sanoa, että olin aivan kauhuisani, kun kuulin, miten serkkuni sätti tätä vaimoa. Oli pakko sanoa, että oletko nyt itse ihan täysijärkinen, kun nautit siitä mitä teet?
Kun kerta siihen kaksi tarvitaan niin olethan myös SINÄ syyllinen asiaan. OLET yksinkertaisesti yksi nappula liikaa. ONKO se kakkosten niin helkkarin vaikeaa tajuta?
"Se mitä ei voi rehellisesti sanoa, sillä ei myöskään ole elämässä merkitystä".
4 vuotta pettänyt sinua, en kyllä voisi valehtelua enää katsoa sormien läpi, ja valehtelee kun jäi kiinni.
Ota avioero.
ja muille petetyille neidoille, täälläkin olisi yksi "perinteisiä arvoja" kunnioittava vapaa mies vm73 v-suomesta
kaikkia epänormaaleita kännykkä-käyttäytymisiä kannattaa vähän noteerata.
Omalla eksälläni (joskus silloin vuosia sitten) oli outo tapa pitää kahta kännykkää..
En tajunnut mitä varten se toinen oli koska hän ei sitä koskaan käyttänyt, eikä siihen kukaan koskaan soittanut eikä viestittänyt.
Tutkiskelin sitä kännykkää usein, mutta siitä oli aina viesti ja puhelumuistit nollattu..mitä hemmettiä varten semmoinen kännykkä siis piti olla olemassa?
Maksaa nyt kahta liittymää ihan turhaan.
Työn takia se ei ainakaan ollut koska työasioihinkin käytti sitä normikännykkää.
Tuon oudon kakkoskännykän tarkoitus ei minulle koskaan selvinnyt, enkä sen takia häntä jättänyt vaan koska oli inhottava ja narsistinen ja muutenkin, en koskaan ollut rakastunut joten halusin olla vapaa sitten kun se tosirakkaus tulee..no sitä vielä odotellessa;P
känny prepaid liittymällä soittaakseni omaan . Tuppaa olemaan aina känny kadoksissa. Ai niin muakin emäntä petti ja sitten jätti. No ei oo kauheesti kyllä ollu ikävä. Meijän juttu ei oikein toiminu koko 6 vuoden aikana. Mut saatiin kaks poikaa aikaseks.
nyt voitkin sitten lempata hänet. Tuskin on vieläkään tunnustanut kaikkia eikä näytä edes kaduttavan. Mitä teet tuollaisella valehtevalla kusipäällä, joka ei selvästikään välitä sinusta. Maailmassa on jossain sinua varten paljon parempi mies.
En mäkään usko,että on ihan kaikkea tunnustanut. Eikä tosiaan kovin katuvalta vaikuta.. Mäkin haluan uskoa,että jossain on mun kanssa samanlaiset arvot omaava mies.
http://tessatheslut.com/?id=6cav0jpqjuztx2x2g6c2s0k62vuk3q
En tajua kyllä tällaistakaan pettämistä?
Omakin mies salailee.
Liitossa on tärkeää, että pystyy katsomaan toista 'hyvällä silmällä'. Ja toivomaan parasta - jopa todellisuuden ja todennäköisyyksien vastaisesti.
Alkuperäisen tekstissä on oikeastaan ainoastaan kyse siitä, että onko kyseessä 'uusi miehen tila', joka ei palaa vanhaan eli uskottomuuteen. Tätä tilannetta puoltaisi terapeutin kanta eli älkää erotko. Toisaalta juuri tuolla ohjeellaan terapeutti tunnusti väriä ja osoitti ehkä myös ammattitaidottomuutensa.
Yksi selitys tilanteeseen on myös se, että APn mies haluaa olla huomion keskipisteenä. Niitäkin ihmisiä on, joille riittää mikä tahansa huomio, kunhan se kohdistuu heihin. Silloin he tuntevat elävänsä. Tätä negatiivisempia on tulkinta että 'kunnon petturi, kuten tässä todella salakähmäinen sika, pettää aina. Negatiivisin on leimaaminen narsistiksi - silloin pitää vain juosta pois.
Pettämisen pitkäaikaisuus, suunnitelmallisuus ja sen uskomaton röyhkeys on saanut ketjussa aika vähän huomiota osakseen. En pysty itse kallistumaan huomion keskipiste -tulkinnan kannalle vaan mielestäni kyse on ihmisen luonteesta.
kuinka mukavaa on aina lukea näitä sinun tekstejäsi! niistä huokuu asioiden analyyttinen käsittely ja miettiminen ja puuttuu kokonaan se ärsyttävän idioottimainen paatoksellisuus ja yksisilmäisyys, jota turhan monet tällä palstalla harrastavat. Enemmänkin lukisin vastauksiasi, niistä saa nauttia ihan liian harvoin!
Luottamus ja "hyvällä silmällä katsominen" ovat liitossa myös minun mielestäni tavoittelemisen arvoisia asioita ja pettäminen on moraalisesti aina väärin, jokainen ykkönen/kakkonen/kolmonen..varmasti tietää sen. Tänne kirjoittaminen petturuuden paljastuttua tai muussa vastaavassa tilanteessa on osa vaikeiden asioiden käsittelyprosessia, mahdollisesti ollaan vielä erittäin voimakkaan tunnekuohun vallassa, jolloin voi tuntua siltä että koko elämä loppuu siihen paikkaan. Hienoa, että on olemassa paikka, jossa omia tuntojaan voi purkaa ja jakaa muiden kanssa.
Elämässä kaikki kuitenkin tekevät tietoisesti joitain asioita, jotka ovat omia moraalikäsityksiä vastaan, sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka ei olisi näin joskus toiminut. Erilaiset asiat vaikuttavat siihen, miksi näin toimimme, mihin "rima asettuu kussakin asiassa kyseisellä hetkellä" eikä kukaan henkilö voi täydellisesti tietää, ymmärtää tai asettua toisen asemaan, jolloin voisi erheettomästi neuvoa miten tilanne tulisi parhaiten hoitaa.
Tulee muistaa, että kirjoitus on aina vain toisen osapuolen näkökulma asioista, molempien osapuolten näkemys pitäisi tietää puolueettomasti, ennen kuin minkäänlaisia omia mielipiteitä tai ehdotuksia suuntaan tai toiseen voisi rehellisesti antaa. Lisäksi jokainen meistähän on yksilö, jolla on omat keinonsa ja voimavaransa, joita hyödyntämällä ikävästäkin tilanteesta voidaan päästä eteenpäin. Niin petturit kuin petetytkin ovat ihmisiä, joiden motivaatiot, tarpeet ja tunteet voivat vaihdella eri tilanteissa mustasta valkoiseen hyvinkin nopeasti, riippuen siitä mistä kulmasta asioita katsotaan. Ihmisluonnekin voi muuttua, kasvaa ja kehittyä, ja on kaiken lisäksi käsittämättömän moniulotteinen. Yksikään meistä ei ole vain pelkästään hyvää tai pahaa, syyllinen tai syytön, vaikka asioiden käsittelyn kannalta olisikin paljon helpompaa ajatella niin.
puhuu aina asiaa kirjoituksissaan ja sanoo ne suoraan. Itse olen kallistunut myös tuohon tulkintaan, että kyse on ihmisen luonteesta. Koira ei karvoistaan pääse kai koskaan? Olen itse pettänyt edellisessä pitkässä suhteessa, enkä yhtään ole varma, ettenkö niin tekisi seuraavassakin. Jotenka parempi lienee pysyä ilman vakavampaa suhteilua, koska tiedän mikä olen. Moniko mies käy elämään epävarmuudessa, jos sanon suoraan suhteen alussa, että minuun ei voi satavarmasti luottaa, saatan vaikka pettää?
Tiedän nuo tunteet. Minun mieheni petti minua heti avioliittomme 18 buoden jälkeen. Seurustelimme viisitoista vuotiaista lähtien. Luulin ainakin,että rakastimme toisiamme. Minulle hän oli ainut mies ja on vieläkin (häpeä tunnustaa ääretön tyhmyys).
Mieheni oli paljon menossa ammattiyhdistysasioissa ja niinpä tälläkin kertaa kurssilla ja tapasi siellä tipusen ja rakastui. Tuli kotiin rakasti minua ja lapsia ja läp,läp,lää. Sitten puolen vuoden päästä nainen kiimaisena soitti meille kotiin ja he jäivät rysän päältä kiinni. Mies valehteli ei olla tavattu kurssin jälkeen poskelle vain suudeltiin kurssilla, eikä koskaan olen ollut sen naisen kanssa sukupuolisuhteessa.
Mies sairastui pahasti vissiin kuoleman pelossa tunnusti, että he tapasivat aina jossakin ja olivat sukupuoliyhteydessä. Tämän hän kertoi 31 vuoden kuluttua. Arvaa miltä tuntuu. Hän siis valehteli kurssilta tultua, tapaamisiin mennessä valehteli jonkun syyn, valehteli 31 vuotta. Elämä romahti sillä kertaa.
Nyt olen hänen omaishoitajansa, kaikki hakusessa ei osaa vaatteita päälle, pissii housuun jne.
Voimia sinulle, olet nuori sinulla on kaikki ovet avoinna, älä jää roikkumaan siihen miehen. Ei kannata. Olen katunut, mutta minulle ei hän antanut mahdollisuutta tehdä ratkaisuja oman elämäni suhteen vaan valehteli nämä 31 vuotta. Sinulla hyvä ystävä on mahdollisuus löydät varmaan vielä uskollisen miehen.
Minua pitää elämässä lapseni ja lastenlapset ilman heitä en jaksaisi elää.
Mitä sinä vielä viitsit tuollaista kusipäätä hoitaa? Ei tuommoinen petturi sitä ansaitsisi. Toimita hänet laitokseen ja ala vihdoin elämään omaa elämääsi.
avioero vireille, valehteleva ukko laitokseen ja uutta matoa koukkuun.
Heitä pihalle