Eli miten ja mitkä tapahtumat rajoittavat elämäänne?
Itse olen niin ujo, että käytän puhelinta tekstailuun, vastaaminen vielä menee mutta soittaminen vieraille ihmisille on melko ylitsepääsemätöntä. Ärsyttää kun sydän hakkaa ja puheesta ei tule mitään. Lienee tarpeetonta sanoa että baareissa ei ole moneen vuoteen tullut käytyä.
4-10 asteikolla annan itselleni ujoudesta 8½, koska tiedän pahempiakin tapauksia olevan ja tulen kuitenkin ihmisten kanssa toimeen, kunhan ensin tutustun.
Itse olen niin ujo, että käytän puhelinta tekstailuun, vastaaminen vielä menee mutta soittaminen vieraille ihmisille on melko ylitsepääsemätöntä. Ärsyttää kun sydän hakkaa ja puheesta ei tule mitään. Lienee tarpeetonta sanoa että baareissa ei ole moneen vuoteen tullut käytyä.
4-10 asteikolla annan itselleni ujoudesta 8½, koska tiedän pahempiakin tapauksia olevan ja tulen kuitenkin ihmisten kanssa toimeen, kunhan ensin tutustun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Isommalla porukalla syömässä oleminen on minusta epämiellyttävää vaikka oltaisiin ihan tuttujen kesken.
Ei ole ujoutta lainkaan.
Sanon asian samantien jos keksin jotain sanottavaa. Tämän tiedän kun olen puhunut/esiintynyt ainakin sadan hengen edessä, tosin siihen pitää ensin valmistautua jotta tietää mitä sanoa.
En juuri soittele, vaan hoidan asiat vieraiden kanssa mieluiten sähköpostilla tai tekstiviestillä. Tosin ei aina liity ujouteenkaan, vaan en mielelläni jaksa jaaritella edes oman perheenjäsenen kanssa puhelimessa, vaan tekstaan, kun en tykkää puhumisesta ja puhelimen korvalla pitämisestä.
Mulla ei ole ketään kelle soittaa, niin yksinäinen oon.
Hammaslääkäriin ja terveyskeskukseen olen kyllä ajan varannut soittamalla.
Pystyn hoitamaan kaikki virasto-, kauppa-, ym.asiat ilman paineita.Eli ujouteni ei rajoita elämääni.
Olen perusluonteeltani ujo ja esim. kauan sitten kouluaikoina esitelmien pito oli
kamalinta mitä tiesin.
Mulla sma juttu. Olen erakko vaikka asunkin Helsingissä.
Asut helsingissä erakkona. Minä lahden lähellä pienellä paikkakunnalla.
Olen työtön, köyhä ja yksinäinen. Luonne ujohko ja syrjäänvetäytyvä.
Tällaisessa käpykylässä kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisensa ja se on huono asia, koska
täällä ei koskaan pääse eroon luuserinleimasta-tuntuu kun otsaan olisi polttoraudalla
kirjoitettu TYÖTÖN, KÖYHÄ, ATM, LUUSERI.
Suurella paikkakunnalla työttömät sekoittuvat massaan, eivätkä joudu silmätikuiksi.
Kyllä minäkin täältä vielä jonnekin sellaiseen paikkaan muutan jossa minua ei tunne kukaan.
Nyt alan nukkumaan.öitä!
En tykkää soitella. Minun on vaikeaa lähestyä muita ihmisiä/tehdä aloitteita.
Tunnen itseni ulkopuoliseksi isoissa ryhmissä, en esim. kehtaa kommentoida mitään mihinkään tai keskustella.
Jos hengailen vain yhden kaverin kanssa niin silloin pystyn kyllä juttelemaan ihan normaalisti.
Silmiin katsominen tuottaa tuntemattomien kanssa vaikeuksia ja en uskalla lähteä yksin mihinkään tapahtumiin, baareihin tai harrastuksiin.
Aikuistumisen myötä ujous on helpottunut niin, että en mene enää lukkoon, jos joku lähestyy minua ja en ole enään niin arka kuin joskus lapsena/teininä.
Ujoudestakin voi päästä yli, tai ainakin helpottaa sitä. Paitsi tietysti jos oot näitä kuuluisia "syntymä-atm:iä" joilla on niin paljon geneettisiä vikoja, että parempi olisi jos keskitettäisiin ne joillekin ihan omille leireilleen.