Vastustamaton mahdollisuus?

Jos keski-ikäinen mies saa mahdollisuuden suhteeseen nuoren, kauniin, fiksun ja mukavan naisen kanssa, jättääkö hän missään tapauksessa tilaisuutta käyttämättä, vaikka kotona elämä olisikin ihan mallillaan? Onko se vain niin, että jos tarpeeksi houkutteleva tilaisuus tulee, se menee kaiken muun ohi, vaikkakaan ei tarkoita sitä, että normaaliin elämään haluttaisiin tehdä mitään muutoksia?

Vastauksia uskottomilta miehiltä tähän...
15895
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Jos kaikki tosiaan on kotona mallillaan ja mies rakastaa vaimoaan, tilaisuus jää käyttämättä. Tilaisuuksia on tarjottu, mutta ei ole tullut mieleenkään pettää ja loukata rakasta vaimoani jonkun hetken hurman takia.

Äänestä

Kohta keski-ikäisenä miehenä vastaan tähän.

Jos tämä fiksu, nuori ja hyvävartaloinen nainen on vaitiolotaitoinen, tilaisuus ei jää käyttämättä. Vaikka perheasiat olisivat mallillaan (oikeasti ne eivät ole) tuo salainen seksipyrähdys rentouttaa pitkäksi aikaa. Nykypäivänä kiire ja stressi tuo oman negatiivisen värityksensä työ- ja vapaa-aikaan ja sen vuoksi kaikenlainen rentoutuminen on tervetullutta. Hyvää seksiä nuoren naisen kanssa voi verrata onnistuneeseen golfkierrokseen, molemmista tulee hyvälle tuulelle.

Tilaisuuksia on tarjottu ja - toisin kuin edellinen vastaaja - en ole yhdestäkään kieltäytynyt 18-vuotisen avioliiton aikana. Ei se tilaisuus välttämättä toistu ja siksi jokaisesta hetkestä pitää pystyä nauttimaan.
Ei ole tietoa, onko vaimoni tietoinen irtosuhteistani, ei hän sitä ainakaan kotona näytä. Mikään ei ole muuttunut.

Yllättävää kyllä, tunnen olevani varattuna paljon kovemmin tavoiteltu kuin yksineläjänä. Kumma vain, se sormus sormessa saa jotkin naiset aivan villeiksi. Vaikka pidän itsestäni huolta kuntoilulla ja lenkkeilyllä, en ryyppää enkä tupakoi, en voi laittaa tätä kaikkea ulkonäön piikkiin.

Varatulle miehelle on irtoseksi hyvästä, yhtä tärkeää se on kuin vapaallekin. Kun lapset olivat pieniä, tuskin olisin jaksanut aivan niin hyvin pelkästään vaimoni kanssa. Koin kaikkien elämänalueiden olevan täydellisessä tasapainossa kun minulla oli vaimoni lisäksi salaisia seksikumppaneita.

Äänestä
  • Itsellä on kokemus jossa vähän yli parikymppinen ja ihan nätti nainnen teki suoraan selväksi että nyt lähetään hänen kämpille. Ikäeroo oli siis nafti 20 vuotta. Viihteellä oltiin ja alkoholiakin oli nautittu.
    Sanoin että voin saattaa kotiin mutta siihen se jää... Ja jäikin.
    Loppujen lopuksi olin varsin ylpeä itsestäni ja toisaalta itsetuntoa kohotti kun sai jakamatonta huomiota nuorelta nätiltä naiselta.

    Äänestä

  • sfstrythh kirjoitti:

    Itsellä on kokemus jossa vähän yli parikymppinen ja ihan nätti nainnen teki suoraan selväksi että nyt lähetään hänen kämpille. Ikäeroo oli siis nafti 20 vuotta. Viihteellä oltiin ja alkoholiakin oli nautittu.
    Sanoin että voin saattaa kotiin mutta siihen se jää... Ja jäikin.
    Loppujen lopuksi olin varsin ylpeä itsestäni ja toisaalta itsetuntoa kohotti kun sai jakamatonta huomiota nuorelta nätiltä naiselta.

    Tyttö taisi olla siis lesbo, ja sinä hetero naisena et ollut kiinnostunut? Tai myönnä pois vaan reilusti, että olet nainen, joka yrittää esittää miestä. Kukaan mies ei ajattele noin.

    Äänestä

  • mulkkuja tässä maailmassa riittää. Valitettavasti! 'Kun lapset olivat pieniä, tuskin olisit jaksanut aivan niin hyvin pelkästään vaimosi kanssa.'
    Ilman salaisia panojasi et todellakaan olisi jaksanut:D

    Äänestä

  • Ansaitseeko vaimosi miehen joka pettää häntä ja ansaitseeko lapsesi isän joka loukkaa heidän äitiään? Jos olisin vaimosi ja niinkuin hänkin jonakin päivänä saa tietää romahtaisin täysin. Rakastan miestäni ja kunnioitan häntä siksi en petä häntä. Odotan häneltä rehellisyyttä ja luotan häneen. Itse olen tehnyt valintani ja minulla on mahdollisuus valita sillä en ole pakkoavioliitossa niinkuin et sinäkään. Jos jonakin päivänä haluan seksiä jonkun muun kanssa mieheni tulee olemaan ensimmäinen jolle sen kerron sillä voin olla rehellinen silloinkin. Tiedän että hän tulisi siitä surulliseksi mutta parempi sekin kuin se että ensin pettäisin ja sitten menisin hänen kanssaan ja jonakin päivänä hän sen tietäisi. Se satuttaisi enemmän ja se tekee niin suurta tuhoa toiselle että en soisi sellaista edes pahimmalle vihamiehelleni. Tiedän että petetty mies ei ole paras isä eikä petetty nainen paras äiti lapsilleen. Sinä otat hirveän riskin ja asetat omat seksihalusi lastesi hyvinvoinnin edelle. Vaimosi ei kykene olemaan lapsillesi paras äiti mikäli jäät kiinni (ja jäät) sillä surullinen äiti ei ole hyvä asia. Minulle on tullut usein mahdollisuuksia ja olen kyllä viehättynyt miesten huomiosta ja tykästynyt moniinkin miehiin mutta se riittää. Miksi et nauttisi huomiosta tai silmänilosta sillä niitähän maailmassa riittää molemille? Miksi homma tarvitsee viedä pitemmälle ? Eikö mielikuvituksella voi hoitaa loput? Muistan sinkkuajoilta jo että nuo nuoret komeat miehet sängyssä olivat useimmiten mielikuvituksissa parempia rakastajia kuin todellisuudessa ja sitäpaitsi monet mukavat ihmis-suhteet loppuivat kun edettiin sinne seksiin saakka. On sata kertaa hienompaa nauttia mukavien miesten kanssa flirttailusta kuin syyllisyyden tunnoissa pakoilla heitä jos he olisivat vain hoitoja sieltä sun täältä. Voinhan minä hoitaa heitä mielikuvissani pettämättä miestäni.
    Tätä odotan myös mieheltäni sillä en tuomitse ihastumista enkä haaveilua vaan sen tekemisen millä toista satutetaan. Ihastumiset vaihtuu ja kuihtuu ja unohtuu. Pettämistä ei saa tekemättömäksi.

    Äänestä

  • :) kirjoitti:

    Tyttö taisi olla siis lesbo, ja sinä hetero naisena et ollut kiinnostunut? Tai myönnä pois vaan reilusti, että olet nainen, joka yrittää esittää miestä. Kukaan mies ei ajattele noin.

    "Kukaan mies ei ajattele noin."

    Ihan turhaan sinä yrität valkopestä tekosiasi sillä että "kyllähän kaikki muutkin".

    Normaalijärjellä varustettu mies ei yleensä riskeeraa onnellista perhe-elämää yhden todennäköisesti melko surkean kännipanon takia.

    Äänestä

  • Itkee... kirjoitti:

    Ansaitseeko vaimosi miehen joka pettää häntä ja ansaitseeko lapsesi isän joka loukkaa heidän äitiään? Jos olisin vaimosi ja niinkuin hänkin jonakin päivänä saa tietää romahtaisin täysin. Rakastan miestäni ja kunnioitan häntä siksi en petä häntä. Odotan häneltä rehellisyyttä ja luotan häneen. Itse olen tehnyt valintani ja minulla on mahdollisuus valita sillä en ole pakkoavioliitossa niinkuin et sinäkään. Jos jonakin päivänä haluan seksiä jonkun muun kanssa mieheni tulee olemaan ensimmäinen jolle sen kerron sillä voin olla rehellinen silloinkin. Tiedän että hän tulisi siitä surulliseksi mutta parempi sekin kuin se että ensin pettäisin ja sitten menisin hänen kanssaan ja jonakin päivänä hän sen tietäisi. Se satuttaisi enemmän ja se tekee niin suurta tuhoa toiselle että en soisi sellaista edes pahimmalle vihamiehelleni. Tiedän että petetty mies ei ole paras isä eikä petetty nainen paras äiti lapsilleen. Sinä otat hirveän riskin ja asetat omat seksihalusi lastesi hyvinvoinnin edelle. Vaimosi ei kykene olemaan lapsillesi paras äiti mikäli jäät kiinni (ja jäät) sillä surullinen äiti ei ole hyvä asia. Minulle on tullut usein mahdollisuuksia ja olen kyllä viehättynyt miesten huomiosta ja tykästynyt moniinkin miehiin mutta se riittää. Miksi et nauttisi huomiosta tai silmänilosta sillä niitähän maailmassa riittää molemille? Miksi homma tarvitsee viedä pitemmälle ? Eikö mielikuvituksella voi hoitaa loput? Muistan sinkkuajoilta jo että nuo nuoret komeat miehet sängyssä olivat useimmiten mielikuvituksissa parempia rakastajia kuin todellisuudessa ja sitäpaitsi monet mukavat ihmis-suhteet loppuivat kun edettiin sinne seksiin saakka. On sata kertaa hienompaa nauttia mukavien miesten kanssa flirttailusta kuin syyllisyyden tunnoissa pakoilla heitä jos he olisivat vain hoitoja sieltä sun täältä. Voinhan minä hoitaa heitä mielikuvissani pettämättä miestäni.
    Tätä odotan myös mieheltäni sillä en tuomitse ihastumista enkä haaveilua vaan sen tekemisen millä toista satutetaan. Ihastumiset vaihtuu ja kuihtuu ja unohtuu. Pettämistä ei saa tekemättömäksi.

    Kaunis ajatus tuo mielikuvaharjoittelu mutta se ei riitä. Mielikuvilla ei pitkälle mennä kun fyysiset tarpeet ovat olemassa. Mielikuvilla on parisuhteessa kumminkin tärkeä merkitys.

    Tarkoitin aivan mitä sanoin. En olisi jaksanut pelkästään vaimoni kanssa kun lapset olivat pieniä. Pienten lasten kanssa valvominen ja siihen työn yhdistäminen on raskasta. Lasten nuhat ja yövalvomiset, vaimon väsymyksen ja haluttomuuden muistan vieläkin oikein hyvin. Avioliittommekin oli katkolla muutaman kerran lapsemme sairastuttua vakavammin mutta selvisimme niistä tilanteista yhdessä toinen toistamme tukien. Merkittävin apu siihen oli se, kun sain voimaa ja jaksamista avioliiton ulkopuolelta.

    En syytä itseäni enkä todellakaan suomi itseäni selkään syyllistävillä ajatuksilla irtosuhteistani. Minulla on tunteeni ja tarpeeni. Olen tehnyt perheeni eteen valtavasti töitä!

    Suurin osa irtosuhteistani on ollut sen hetkisestä tilanteesta riippuvaisia, tilanne on ollut otollinen sillä hetkellä molemmille. Minulla on myös ollut - ja on edelleen - myös pidempiaikaisia seksikumppaneita ja he ovat sellaisia joihin voi luottaa. Kyllä ihmisestä aika hyvin näkyy päällepäin voiko häneen luottaa vai ei.
    Maksulliset naiset ovat siinä mielessä parhaimpia että luottamus on täysin taattu.

    Jos vaimoni tietää, ei hän sitä ainakaan ulospäin näytä, koska mikään ei ole muuttunut. Normaalia arkiväsymystä on ollut, kuten ennenkin. Kaikki me olemme joskus väsyneitä ja hermostuneita.

    Äänestä

  • m 43v kirjoitti:

    Kaunis ajatus tuo mielikuvaharjoittelu mutta se ei riitä. Mielikuvilla ei pitkälle mennä kun fyysiset tarpeet ovat olemassa. Mielikuvilla on parisuhteessa kumminkin tärkeä merkitys.

    Tarkoitin aivan mitä sanoin. En olisi jaksanut pelkästään vaimoni kanssa kun lapset olivat pieniä. Pienten lasten kanssa valvominen ja siihen työn yhdistäminen on raskasta. Lasten nuhat ja yövalvomiset, vaimon väsymyksen ja haluttomuuden muistan vieläkin oikein hyvin. Avioliittommekin oli katkolla muutaman kerran lapsemme sairastuttua vakavammin mutta selvisimme niistä tilanteista yhdessä toinen toistamme tukien. Merkittävin apu siihen oli se, kun sain voimaa ja jaksamista avioliiton ulkopuolelta.

    En syytä itseäni enkä todellakaan suomi itseäni selkään syyllistävillä ajatuksilla irtosuhteistani. Minulla on tunteeni ja tarpeeni. Olen tehnyt perheeni eteen valtavasti töitä!

    Suurin osa irtosuhteistani on ollut sen hetkisestä tilanteesta riippuvaisia, tilanne on ollut otollinen sillä hetkellä molemmille. Minulla on myös ollut - ja on edelleen - myös pidempiaikaisia seksikumppaneita ja he ovat sellaisia joihin voi luottaa. Kyllä ihmisestä aika hyvin näkyy päällepäin voiko häneen luottaa vai ei.
    Maksulliset naiset ovat siinä mielessä parhaimpia että luottamus on täysin taattu.

    Jos vaimoni tietää, ei hän sitä ainakaan ulospäin näytä, koska mikään ei ole muuttunut. Normaalia arkiväsymystä on ollut, kuten ennenkin. Kaikki me olemme joskus väsyneitä ja hermostuneita.

    Voi hitto kaikki me ollaan lastemme kanssa joskus valvottu ja oltu väsyneitä eikä silti käyty vieraissa. Miten ihmeessä moni selviää siitä ilman ulkopuolista suhdetta? Äiti on myös nainen ja seksuaalinen olento vaikka lapset uuvuttavatkin ja uni menee seksin edelle. Miten mies hitto soikoon siinä rumbassa jaksaa vielä hakea ulkopuolista naista sänkyynsä? ILmeisesti tuo lasten sairastelu on väsyttänyt vaimoasi enemmän kuin sinua? Hän tuskin siinä kohtaa on miettinyt mistä saisi nuoren komean miehen auttamaan jaksamisessa ?
    Mistähän vaimosi sai voimia kun sinä hait niitä muista naisista? Hänellä tuskin olisi ollut edes mahdollisuutta mennä vieraisiin eikä se naisella ole ihan ensimmäisenä mielessä kun lapset sairastaa? Voi hitto. Miten sinunlaista miestä voisi kunnioittaa? Eikö käsi pelaa sen vertaa että sillä voisi pahemmat paineet purkaa ja samalla käyttää sitä mielikuvitusta? Miten ihmeessä olet jaksanut vetää jotain rakastajan roolia vielä tuolaisessa tilanteessa?
    Parisuhteessa on rankkoja aikoja tämän tästä ja sinulle se tarkoittaa välittömästi vieraisiin lähtöä? HUi.
    Kyllä täällä moni äiti ja isä on tehnyt perheensä eteen töitä ja jos kaikki palkitsisivat itsensä vieraalla panolla moni äiti saisi paneskella siellä ja täällä. Toiset kokee saavansa palkinnon siitä kun lapset kasvaa tasapainoisiksi ja yhteiskuntakelvollisiksi aikuisiksi ja toiset voi ylpeinä katsoa itseään peilistä siitä syystä että eivät ole pettäneet puolisoaan tilaisuuksista huolimatta. Sinä et voi sitä ylpeyttä tuntea.
    Et tietenkään syytä itseäsi vaan oikeutat tekosi koska arkielämä on liian rankkaa ja isänä olo liian vaativaa.
    Olisit voinut tiedostaa tämän kyvyttömyytesi kestää arkielämää ennen kuin solmit parisuhteen ja perustit perheen. Tuskin vaimosi olisi sitä perhettä kanssasi perustanut jos olisi tietänyt että sinulle se tulee olemaan liian vaativaa.

    Äänestä

  • Hyvin sanottu tuo "vaikka perheasiat olisivat mallillaan (oikeasti ne eivät ole)". Näinhän se juuri silloin on kun ajautuu pettämään, käytännössä kaikki on hyvin, mutta olo tuntuu tyhjältä. Sitä tajuaa että se että on ok vaimo, lapset, hyvä palkka, hyvä auto, oma talo ja näin pois päin, ei riitäkään. Sanottaisiko että aiemmin sitä on ajatellut että asioiden saavutus on tärkeintä. Tai että se että ne asiat _on_ oli tärkeämpää kuin niiden sisältö ja se sopiiko ne oikeasti minulle. Vaimoni on sellainen josta monet sanoo "olet saanut hyvän pakkauksen" ja olen hymistellyt tyytyväisenä, että joo, tuollaisen olen saanut. Mutta enpä ole aiemmin paljon miettinyt että halusinko oikeasti hänenlaisen. Halusinko sitä mitä kaverit pitää hienona. Se jysähti aika lujaa sitten kun se mitä olin aina oikeasti halunnut, ajattelematta yhtään että haavetta voisi toteuttaakaan, tuli vastaan. Jostain syystä olin aina tyytynyt. Ja ajatellut että näin pitää tehdä, tälläinen vaimo pitää olla, mutta kuitenkin haaveilin muusta (enkä nyt tarkoita mitään Pamela Anderssonia). Uskomatonta miten paljon ympäristön paineet voi itseen vaikuttaa. Mutta vastaus kysymykseen: En jättänyt mahdollisuutta käyttämättä. Olen salasuhteessa unelmieni naiseen, enkä kadu. Mutta ympäristön paineet, nysvä kun olen, vaikuttaa liikaa ja pysyn silti myös vaimoni kanssa.

    Äänestä

sillä ainoalla kerralla, jolloin lähdin vieraan naisen matkaan, nainen ei ollut huomattavasti minua nuorempi - kaunis, fiksu ja mukava kylläkin. On edelleen. Baarireissulta ei päädytty vällyjen väliin, vaan tosissaan juotiin vain kahvit ja lähdin. Seuraavalla viikolla tasasin tilit avokkini kanssa ja nyt olen naimisissa tuon "vieraan naisen" kanssa.

Äänestä

Elämässä vain on niin, että jokaisella on periaatteessa mahdollisuus pettää. Ei siinä paina osapuolen fiksuus tai kauneus sen kummemmin. Omalta kohdaltani voin todeta, että katselen mielelläni kauniita naisia ja ehdotuksiakin on tullut jonkin verran mutta olen naimisissa ja avioliitto on suht ok ja itsetuntokin kohdallaan, niin vieraisiin meno ei kiinnosta. Ja kuulemieni kommenttien perusteella , se on pelkkää naimista ja ei sen väärti että panisi koko avioliiton alttiiksi.

Mitä liene tarkoitat tarpeeksi houkuttelevalla tilaisuudella. Miesnäkökulmasta tilaisuus on vain tilaisuus ja jos on sen sorttinen, että panee naista kuin naista, niin menoa on.

Ei se pettäminen ole kiinni naisen kauneudesta vaikka tuntuukin joskus siltä, että se toinen osapuoli olettaa olevansa niin haluttava, että saa ukkomiehen. Ei se noin mene, valitettavasti.

Äänestä

En ole pettänyt, enkä petä. Ehkä yksioikoista ja vaikeaselkoista tajuta joidenkin, että jos TOSIAAN rakastaa, ei petä. Niin vaikeaa kuin se onkin teidän petettyjen naisten ja pettävien miesten itsellenne myöntää. Kuka perkele haluaisi satuttaa ja loukata pahimmalla tavalla sitä ihmistä jota rakastaa??

Äänestä

ja olen kyllä käyttänytkin. mutta en halua mitään muutoksia normaaliin elämään.

Äänestä
  • monta tilaisuutta pettää, ja vielä hyvännäköisten naisten kanssa. Mutta miksi pettää kun saan nykyiseltä naiselta kaiken mitä tarvitsen, ja pettäminen on aina väärin toista kohtaan. Kyllä ihmisellä olisi sitten nainen tai mies pitää olla sen verran järkeä, että ei lähde mihinkään pettämisiin kun on luvannut olla omalle puolisolle uskollinen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Askeriii kirjoitti:

Jos keski-ikäinen mies saa mahdollisuuden suhteeseen nuoren, kauniin, fiksun ja mukavan naisen kanssa, jättääkö hän missään tapauksessa tilaisuutta käyttämättä, vaikka kotona elämä olisikin ihan mallillaan? Onko se vain niin, että jos tarpeeksi houkutteleva tilaisuus tulee, se menee kaiken muun ohi, vaikkakaan ei tarkoita sitä, että normaaliin elämään haluttaisiin tehdä mitään muutoksia?

Vastauksia uskottomilta miehiltä tähän...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu