menneisyys vs. tulevaisuus

Olemme olleet muutaman vuoden naimisissa, mutta nyt tuntuu siltä, että emme tule ikuisesti olemaan.

Meillä ei ole enää mitään puhuttavaa toisillemme, vaimo on ihan väsynyt keskustelemiseen. Joskus hän jaksaa vähän puhua jostain käytännön asiasta, mutta minulle se ei oikein riitä.
Meillä ei ole enää mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.
Vaimo roikkuu liitossa, kun ei ole vielä valmis "itsenäistymään", lisäksi tarvitsee varmaan jotain taloudellista turvallisuudentunnetta opiskelunsa vuoksi.
Minun on vaikea tehdä lopettamispäätös menneisyyden vuoksi. Meillä on niin paljon yhdessä koettuja seikkailuja, matkoja, vastoinkäymisiä, haasteita, jne. Niin paljon muistoja yhdessäolosta ja uskosta tulevaisuuteen.
Tällä hetkellä ehkä sana "kämppis" kuvaa parhaiten suhdettamme.

En oikein tiedä, että millä tämän asian saisi liikkumaan eteenpäin?
Kumpikaan ei ole innostunut ajatuksesta lähteä etsimään uutta.
Vaikka meillä ei enää ole seksiä, niin silti tuntuisi pettämiseltä mennä jonkun toisen kanssa sänkyyn, eikä se ainakaan minua edes kiinnostaisikaan.

Jos jostain pitäisi olla onnellinen, niin se on se, että emme ole ehtineet tehdä lapsia.
Vaikka toisaalta lapsi voisi olla jonkinlainen asia joka sitoisi meidät toisiimme, niin silti
tuntuu, että en haluaisi tuollaista pakkosidettä joka pitäisi meidät yhdessä pakosta.
4426
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

En huomannut, että täällä on erikseen avoero ja avioero, jotan väärään paikkaan kirjoitin.
Kopioin tämän siis "Avioero"-palstalle.

Äänestä

pelkkään otsakkeeseen että menneisyys
muuta en kommentois

Äänestä

kissan ! Saisitte jotain eloa siihen huoneistoon.....

Äänestä

kannattaa kuitenkin miettiä, että tuollainen huono suhde estää mitään parempaa löytymästä..
Itse olen ollut jo vuosia ihastunut työkaveriini ja hän minuun, mutta hänkään ei saa erottua muijastaan vaikka eivät ole edes naimisissa, eikä ole lapsia tms.
Ja on kertonut olevansa suhteessa onneton.

Ymmärrän että eroaminen tuntuu kamalalta kun heillä on monta koiraakin ja yhteinen auto ja mökki, niin nuo kaikki jäisi..eikä miehellä ole isoa tukiverkostoakaan koska hänellä ei ole vanhempia hengissä, eikä ystäviäkään paljon, niin varmaan pelkää että jos sittenkin hänet jätän, niin hän menettää kaiken.

Mutta kyllä se silti niin vituttaa.. Olen jo vuosia ollut ilman miestä, eli selibaatissa koska odottelen häntä ja aina hän vaan jahkaa ja jahkaa..
Olen jo ajatellut että vaihdan työpaikkaa koska en pääse hänen lumouksestaan jos katselen häntä kaiket päivät..

Mitään ei siis ole välillämme tapahtunut koska en ole antanut tapahtua, kyllä hän on kännissä käynyt kimppuuni ja arvatkaa vaan onko vaikeaa itse vuosia puutteessa eläneenä kieltäytyä siitä?
Mutta olen tehnyt selväksi, että vain sitten minut saa kun on sinkku, mutta ei saa äijä toimeksi.

En tiiä olenko valinnut huonon taktiikan kun oon ollut kokonaan ilman miestä, pitäiskö palkata joku tyyppi esittämään poikaystävääni, niin taitais tulla vauhtia herraan;P

Äänestä

Kommentoi aloitusta


aviomies39 kirjoitti:

Olemme olleet muutaman vuoden naimisissa, mutta nyt tuntuu siltä, että emme tule ikuisesti olemaan.

Meillä ei ole enää mitään puhuttavaa toisillemme, vaimo on ihan väsynyt keskustelemiseen. Joskus hän jaksaa vähän puhua jostain käytännön asiasta, mutta minulle se ei oikein riitä.
Meillä ei ole enää mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.
Vaimo roikkuu liitossa, kun ei ole vielä valmis "itsenäistymään", lisäksi tarvitsee varmaan jotain taloudellista turvallisuudentunnetta opiskelunsa vuoksi.
Minun on vaikea tehdä lopettamispäätös menneisyyden vuoksi. Meillä on niin paljon yhdessä koettuja seikkailuja, matkoja, vastoinkäymisiä, haasteita, jne. Niin paljon muistoja yhdessäolosta ja uskosta tulevaisuuteen.
Tällä hetkellä ehkä sana "kämppis" kuvaa parhaiten suhdettamme.

En oikein tiedä, että millä tämän asian saisi liikkumaan eteenpäin?
Kumpikaan ei ole innostunut ajatuksesta lähteä etsimään uutta.
Vaikka meillä ei enää ole seksiä, niin silti tuntuisi pettämiseltä mennä jonkun toisen kanssa sänkyyn, eikä se ainakaan minua edes kiinnostaisikaan.

Jos jostain pitäisi olla onnellinen, niin se on se, että emme ole ehtineet tehdä lapsia.
Vaikka toisaalta lapsi voisi olla jonkinlainen asia joka sitoisi meidät toisiimme, niin silti
tuntuu, että en haluaisi tuollaista pakkosidettä joka pitäisi meidät yhdessä pakosta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu