Olemme olleet muutaman vuoden naimisissa, mutta nyt tuntuu siltä, että emme tule ikuisesti olemaan.
Meillä ei ole enää mitään puhuttavaa toisillemme, vaimo on ihan väsynyt keskustelemiseen. Joskus hän jaksaa vähän puhua jostain käytännön asiasta, mutta minulle se ei oikein riitä.
Meillä ei ole enää mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.
Vaimo roikkuu liitossa, kun ei ole vielä valmis "itsenäistymään", lisäksi tarvitsee varmaan jotain taloudellista turvallisuudentunnetta opiskelunsa vuoksi.
Minun on vaikea tehdä lopettamispäätös menneisyyden vuoksi. Meillä on niin paljon yhdessä koettuja seikkailuja, matkoja, vastoinkäymisiä, haasteita, jne. Niin paljon muistoja yhdessäolosta ja uskosta tulevaisuuteen.
Tällä hetkellä ehkä sana "kämppis" kuvaa parhaiten suhdettamme.
En oikein tiedä, että millä tämän asian saisi liikkumaan eteenpäin?
Kumpikaan ei ole innostunut ajatuksesta lähteä etsimään uutta.
Vaikka meillä ei enää ole seksiä, niin silti tuntuisi pettämiseltä mennä jonkun toisen kanssa sänkyyn, eikä se ainakaan minua edes kiinnostaisikaan.
Jos jostain pitäisi olla onnellinen, niin se on se, että emme ole ehtineet tehdä lapsia.
Vaikka toisaalta lapsi voisi olla jonkinlainen asia joka sitoisi meidät toisiimme, niin silti
tuntuu, että en haluaisi tuollaista pakkosidettä joka pitäisi meidät yhdessä pakosta.
Meillä ei ole enää mitään puhuttavaa toisillemme, vaimo on ihan väsynyt keskustelemiseen. Joskus hän jaksaa vähän puhua jostain käytännön asiasta, mutta minulle se ei oikein riitä.
Meillä ei ole enää mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.
Vaimo roikkuu liitossa, kun ei ole vielä valmis "itsenäistymään", lisäksi tarvitsee varmaan jotain taloudellista turvallisuudentunnetta opiskelunsa vuoksi.
Minun on vaikea tehdä lopettamispäätös menneisyyden vuoksi. Meillä on niin paljon yhdessä koettuja seikkailuja, matkoja, vastoinkäymisiä, haasteita, jne. Niin paljon muistoja yhdessäolosta ja uskosta tulevaisuuteen.
Tällä hetkellä ehkä sana "kämppis" kuvaa parhaiten suhdettamme.
En oikein tiedä, että millä tämän asian saisi liikkumaan eteenpäin?
Kumpikaan ei ole innostunut ajatuksesta lähteä etsimään uutta.
Vaikka meillä ei enää ole seksiä, niin silti tuntuisi pettämiseltä mennä jonkun toisen kanssa sänkyyn, eikä se ainakaan minua edes kiinnostaisikaan.
Jos jostain pitäisi olla onnellinen, niin se on se, että emme ole ehtineet tehdä lapsia.
Vaikka toisaalta lapsi voisi olla jonkinlainen asia joka sitoisi meidät toisiimme, niin silti
tuntuu, että en haluaisi tuollaista pakkosidettä joka pitäisi meidät yhdessä pakosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
paitsi etten opiskele vaan olen työtön olosuhteiden vuoksi.
Haluan itse eron. Mies ei. Tai haluaa kai, mutta toisaalta taas ei. Yritän ehdottaa eroa ja mies haluaisi olla yhdessä hamaan tulevaisuuteen saakka vain, koska on naimisiin mennyt ja kuvitteli olevansa elämänsä loppuun saakka kanssani. Hän vain ei tullut ajatelleeksi, että hänen henkinen naisystäväkaverinsa ja pettäminen hänen kanssaan olisi tuhonnut liittomme niin lopullisesti ettei tästä enää toivuta. En voi siis olla vaimosi, jos teillä ei tällaisia ongelmia ollut.
Mutta jos olisin vaimosi, sanoisin että yhdessä ei kannata pysyä ihan vaan sen vuoksi että yhteen on menty tai että on niin paljon historiaa takana. Sanot itse että on onni, ettei teillä ole lapsia. Se kertoo hyvin paljon. Minäkin olen tosi tyytyväinen, sillä nyt ei tarvitse erotessa olla väkisin yhteydessä siihen toiseen josta niin kovasti haluaa erota. Tee siis teille molemmille palvelus ja ole aloitteellinen. Eroon et tarvitse vaimon lupaa ja jokainen vastaa itsestään, joten hän selviää miten selviää. Voitte pysyä ystävinä tai ette, mutta voit tukea häntä erossa ja hoitaa asian fiksusti. Sitten kun olette eronneet niin voit aloittaa oman elämäsi puhtaalta pöydältä tietäen, että yritit kaikkesi. Niin, oletko yrittänyt kaikkesi?
Sinulle on Musta Pekka-kortti tarjolla.
On nimittäin aivan varma, että tuolla touhulla pääset rahoittamaan vaimosi opinnot ja hän ottaa eron ensimmäisen vakityöpaikan tai sopivan miehen löydettyään.
Eiköhän se ollut siinä.
"Vaikka meillä ei enää ole seksiä, niin silti tuntuisi pettämiseltä mennä jonkun toisen kanssa sänkyyn, eikä se ainakaan minua edes kiinnostaisikaan."
Se tuntuisi pettämiseltä koska se olisi sitä.
Ap ja vaimo haluavat roikkua suhteessa varmaan yhdessä, kuin roikkua yksinään.
Ei se niin varmaa ole, että enää mitään sen kummempaa kumppania tuolta ulkomaailmastakaan löytyy.
Itse lähdin tylsästä liitosta, no tylsää on vieläkin, mutta nyt yksinään.
Seuraa on ollut, mutta ei kukaan halua nykyään keski-iän kynnyksellä mitään sen kummempaa sitoutumista.
Rakkautta en ole tuntenut enään kehenkään ja väärältä ihmiseltä on jokainen tuntunut yön jälkeen.
Ei sitä jaksa itsekkään panostaa enää kehenkään ja hyvänpäivän tutuiksi jäävät kaikki.
Salaisuuksia tuntuu jokaisella olevan takataskuissaan ja ihmekös tuo, elämää nähneitä ihmisiä.
Olisi ehkä kannattanut jäädä siihen vanhaan suhteeeseen, ainakin olisi tiennyt historian toisesta, eikä olisi ihan näin yksinäistä.
Etsit onnea väärin. Onni täytyy löytää ensin omasta sydämestä. Rakastua voi vielä keski-iässäkin. Usko pois:)