Jo siinä pari vuotta sitten kuulin VHH:sta ja jossain vaiheessa päätin sitten kokeilla sitäkin. Mitään varsinaista syytä ei siihen ole, siis pieni ylipainoni ei haittannut (vielä) mutta kun kuulin että VHH olisi helppo noudattaa niin päätin kokeilla.
No ei todella ollut. Kyllä vielä perunat ja riisit jättää pois mutta sillä ei ollut pienintäkään vaikutusta painoon. Ja sitten kun hieman tarkensi ja tarkensi dieettiään niin huomasi että sehän on ihan pilkunnussimista ja pirunmoista kyttäämistä siihen että mitä suuhunsa laittaa. Ja kumminkin koko ajan teki mieli jotain määrittelemätöntä vaikka nälkää ei varsinaisesti ollut mutta silti oli joku outo mielihalu. Eikä voinut siltikään syödä koska ainoa millä loppupeleissä oli vaikutusta oli se että söi vähemmän kuin kulutti.
Eikä se vointikaan niin hyvä ollut ja suolenkin toiminnassa oli joskus ongelmia. Kaalia sen sijaan tuntui pursuavan korvistakin.
Oli se sellaista säätämistä että jos kaiken ravinnon olisi ruoasta ottanut niin kyllä siinä olisi pelissä ollut ihan niinkuin niuhotukseen asti. Kyllä se oli pakko ostaa erikseen vitamiinivalmistetta, ainakin siinä vaiheessa niitä tuli otettua kun kynsivallien nahat alkoivat rispaantua. Ja kynnet ja hiukset tuntuivat hekkenevän jotenkin muuten.
Nykyisin menee ihan vaan katsomalla miten palöjon syö, paras keino on pienet annokset pitkin päivää. Siinä sa nin paljon vaihtelua että ne mielihalutkin ovat lähteneet tai niitä ei ainkaan huomaa. Ja painokin on saatu hyvin hallintaan ja kurvit on nyt kohdillaan.
No ei todella ollut. Kyllä vielä perunat ja riisit jättää pois mutta sillä ei ollut pienintäkään vaikutusta painoon. Ja sitten kun hieman tarkensi ja tarkensi dieettiään niin huomasi että sehän on ihan pilkunnussimista ja pirunmoista kyttäämistä siihen että mitä suuhunsa laittaa. Ja kumminkin koko ajan teki mieli jotain määrittelemätöntä vaikka nälkää ei varsinaisesti ollut mutta silti oli joku outo mielihalu. Eikä voinut siltikään syödä koska ainoa millä loppupeleissä oli vaikutusta oli se että söi vähemmän kuin kulutti.
Eikä se vointikaan niin hyvä ollut ja suolenkin toiminnassa oli joskus ongelmia. Kaalia sen sijaan tuntui pursuavan korvistakin.
Oli se sellaista säätämistä että jos kaiken ravinnon olisi ruoasta ottanut niin kyllä siinä olisi pelissä ollut ihan niinkuin niuhotukseen asti. Kyllä se oli pakko ostaa erikseen vitamiinivalmistetta, ainakin siinä vaiheessa niitä tuli otettua kun kynsivallien nahat alkoivat rispaantua. Ja kynnet ja hiukset tuntuivat hekkenevän jotenkin muuten.
Nykyisin menee ihan vaan katsomalla miten palöjon syö, paras keino on pienet annokset pitkin päivää. Siinä sa nin paljon vaihtelua että ne mielihalutkin ovat lähteneet tai niitä ei ainkaan huomaa. Ja painokin on saatu hyvin hallintaan ja kurvit on nyt kohdillaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olisit vielä lisännyt että kantapääsi halkeilivat
on häirikköjen jutut.
Tällä kertaa aloittajan nimimerkillä. Mikä lienee seuraava??
Onko lääkityksesi taas pettänyt?
pienet annokse riittää hyvin pitämään hannepainoa päällä---siihen ei tarvita syömishäiriköiden lanzeeraamaa " ihmedietti vhh:ta eikä sen sisar-pulituuri -kommervenkkejä.
Tämä kansa on aina osannut olla kohtuudessa ,pois lukien n 5 % marginaali-ahmatteja ja itsensä ilmapalloiksi lihottaneita "painonwartioita"
koko vhh, en minäkään jaksanut. Ja kaikki maksaa, ohjeet ja muut oppikirjat joita pitää ostaa kun muuten ei hommasta oikein tule mitään. Hemmetinmoista säätämistä, kyttäämistä ja kitumista se on, niin se vaan on.
eriävä mielipide on TÖRKEÄÄ HÄIRIKÖINTIÄ ja räkänokkaisten lasten aikaan saamaa sotkemista.
Sinulla ei vain riittänyt motivaatio ja olet surkea kokki. Face the facts!
Lähdit perse edellä puuhun, sokkona metsään. Ei se perunan ja riisin jättäminen nykymaailmassa vielä VHH:ta tee kun kaikki elintarvikkeet on pumpattu (siis lue PUMPATTU) täyteen hiilihydraatteja.
Minullekin VHH oli aluksi yhtä helvettiä. Luulin ettei mitään saa syödä, koska einesosastolta ei sopivaa löytynyt (ei tullut mieleen sitten lihatiski tai vihannestiski). Kunnes opettelin oikeasti, mitä herkullista saakaan syödä ja opettelin hitto vie kokkaamaan 27-vuoden iässä :D. Reseptejä on kokeiltu ja nyt 30kg laihempana osaan jo unissani valita kaupasta oikeat elintarvikkeet ja valmistaa niistä herkullista vhh-ruokaa. Hiilarien laskeminen menee sukkana. Pystyy melkein silmällä näkemään, paljonko lautasella on hiilareita, jos itse on valmistanut ruoan.
Joo, mutta on se kyllä niin, että sipsisuut ja sokerihiiret ei VHH:lla pitkälle pötki.
jos ei se sovi jollekin mitäpä tuosta. itse olen saanut painoni laskemaan ja elämänlaatuni nousemaan. se joka haluaa ahtaa hiilareita itseensä ja juosta pururataa läskit hölskyen ei kuulu minulle, enkä ole siellä haittoina enkä valmiina elvyttämään kun infarktin saavat. se joka sanoo VHH.n olevan monimutkaista noudattaa taapertakoon eineshyllylle ja jauhomakkaran kautta sokerilöllö jugurttihyllyjen ja kevytmargariinien luokse. tietenkään rasvatonta maitoa unohtamatta. hyvää matkaa osteoporoosin,diabeteksen ja dementian autuuteen.
oli minullakin. Sekä niillä työpaikkani kavereilla joka innostuivat VHH:sta kerrottuani siitä. Kaikki lopettivat, kolme sairatui pysyvästi ja lisäksi yksi joutui työttömyyseläkkeelle. Nupissa naksahti joku.
RHH:laisia jää eläkkeelle tuhansia alle 30-vuotiaina. Reppanoilla ei pää kestä kun työn takia jää välipalat väliin !