Olen koko elämäni elänyt hyvin hyvin onnellisesti vain yhden naisen kanssa, ei siinä mitään.
Mutta nyt sitten en tiedä mistään mussta yhtään mitään, Päivät olen töissä ja illat sitten pidän kodista huolen, siivoan, pyykkään hoidan lapset joskin ne ei enää paljon hoita tarvi...vuodet vierii.
En polta enkä käytä alkoholia ja en ikinä suutu joten olen kai sikälikin ihan ok, sentään on jo talosteltu siitä asti kun Dingon ja Yön keikat olivat täysiä, eli takana jo parikymmentä vuotta.
Aino mitä voin sanoa vähän vaikutavan väliin negatiivisesti on se että minä tiedän vain naisista tämän toisin päin ei ihan voi sanoa. Vaikka ihalein suunnattomasti suomi neitoja niissä on kaikissa vähintään yksi kaunis kohta onko se sitten silmät, nenä, suu, korvat, niska, kaula jne jne joitakin on vain siunattu useammalla kaunilla kohdalla mutta nättehä ne on ja silti en sen lähemmin tiedä...voi toki johtua siitä että itse kai näytän enempi seinästä revityltä ja varjopuolelta vielä.
Mutta se mitä kaipaan on että olisippa vaikka oikeasti edes yksi ystävä, toki minulla tuttuja on vaikka miten mutta ei ketään kelle mitään oikeasti voi mitään koskaan sanoa. Tässä kohti rouvani on vähän jäätä.
Siksi kai minä tännekkin kirjoitan haluaisin vain että tuttavapiiriini kuuluisi yksi nätti lämmin naisihminen joka luottaa ja johon voi sanomisissaan luottaa kuinkallioon. Omat elämän ratkaisut olen aina tehnyt tunnepohjalla ilman järjen vaikutusta ja siitä on saanut aina toisinaan maksaa. Mutta milloin sitä muulloin tuntee elävänsä kuin silloin kun on vahvojen tunteiden pyörityksessä hyvissä tai huonoissa asioissa.
Teitenkin onhan se sitten vähän hävettävää nain mieshenkilölle jos leffassa jotekin liikuttuu kun miettii miltä tuosta tuntuu! Ainoa mikä saa adrenaliinin kohomaan on lapsiin kohdistuva vääryys, sitä en voi ymmärtää enkä sietää, toisaaltaan silläkin on hintansa kun omat ovat sitten oppineet että kun sievästi pyytää niin eikähän sitä sitten saa mitä haluaa.
Muta hei onko täällä ketään? onko ketään kuka kaipaisi vaikka e-mail seuraa ihan itsensä iloksi?
Ole kyllä hidas luottamaan ja avautumaan, kaipa sen näkee siitäkin että sitä ei ole vielä koskaan tapahtunut. Maailmankuvani rakentuu pitkästi Nightwishin malliin, toki Jenni Vartiaisen muruseni on nätti.
Mutta nyt sitten en tiedä mistään mussta yhtään mitään, Päivät olen töissä ja illat sitten pidän kodista huolen, siivoan, pyykkään hoidan lapset joskin ne ei enää paljon hoita tarvi...vuodet vierii.
En polta enkä käytä alkoholia ja en ikinä suutu joten olen kai sikälikin ihan ok, sentään on jo talosteltu siitä asti kun Dingon ja Yön keikat olivat täysiä, eli takana jo parikymmentä vuotta.
Aino mitä voin sanoa vähän vaikutavan väliin negatiivisesti on se että minä tiedän vain naisista tämän toisin päin ei ihan voi sanoa. Vaikka ihalein suunnattomasti suomi neitoja niissä on kaikissa vähintään yksi kaunis kohta onko se sitten silmät, nenä, suu, korvat, niska, kaula jne jne joitakin on vain siunattu useammalla kaunilla kohdalla mutta nättehä ne on ja silti en sen lähemmin tiedä...voi toki johtua siitä että itse kai näytän enempi seinästä revityltä ja varjopuolelta vielä.
Mutta se mitä kaipaan on että olisippa vaikka oikeasti edes yksi ystävä, toki minulla tuttuja on vaikka miten mutta ei ketään kelle mitään oikeasti voi mitään koskaan sanoa. Tässä kohti rouvani on vähän jäätä.
Siksi kai minä tännekkin kirjoitan haluaisin vain että tuttavapiiriini kuuluisi yksi nätti lämmin naisihminen joka luottaa ja johon voi sanomisissaan luottaa kuinkallioon. Omat elämän ratkaisut olen aina tehnyt tunnepohjalla ilman järjen vaikutusta ja siitä on saanut aina toisinaan maksaa. Mutta milloin sitä muulloin tuntee elävänsä kuin silloin kun on vahvojen tunteiden pyörityksessä hyvissä tai huonoissa asioissa.
Teitenkin onhan se sitten vähän hävettävää nain mieshenkilölle jos leffassa jotekin liikuttuu kun miettii miltä tuosta tuntuu! Ainoa mikä saa adrenaliinin kohomaan on lapsiin kohdistuva vääryys, sitä en voi ymmärtää enkä sietää, toisaaltaan silläkin on hintansa kun omat ovat sitten oppineet että kun sievästi pyytää niin eikähän sitä sitten saa mitä haluaa.
Muta hei onko täällä ketään? onko ketään kuka kaipaisi vaikka e-mail seuraa ihan itsensä iloksi?
Ole kyllä hidas luottamaan ja avautumaan, kaipa sen näkee siitäkin että sitä ei ole vielä koskaan tapahtunut. Maailmankuvani rakentuu pitkästi Nightwishin malliin, toki Jenni Vartiaisen muruseni on nätti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.