Onko näin? Usein puolisoaan pettävät miehet ja naiset sanovat, että se mitä vaimonsa/miehensä ei tiedä, ei voi häntä satuttaa.
Kaikki joilla on kokemusta asiasta mistä tahansa näkökulmasta, kertokaa satuttiko... Jos olet pettänyt puolisoasi, miten perustelet että ei satuta? Entä jos jäit kiinni, satuttiko se enemmän häntä, että olit pettänyt ties kuinka kauan aikaa hänen tietämättään, olisiko satuttanut enemmän vai vähemmän, jos hän olisi koko ajan tiennyt?
Jos olet tullut petetyksi, arvasitko jollain tasolla? Satuttiko se sinua? Entä jos puolisosi jäi kiinni, satuttiko enemmän se, että hän kenties pitkään oli sinua pettänyt, kuin että olisit tiennyt koko ajan mitä on tekeillä?
Entä sitten "sivusta seuraajat", te joiden ystäväpiirissä, sukulaisissa, työkavereissa, naapureissa jne... on näitä tapauksia. Mikä on teidän mielipiteenne, satuttaako vai eikö satuta?
Todistakaa joko oikeaksi tuo väittämä, tai kumotkaa se. Kaikki joilla asiasta joku kokemus tai mielipide on.
Kaikki joilla on kokemusta asiasta mistä tahansa näkökulmasta, kertokaa satuttiko... Jos olet pettänyt puolisoasi, miten perustelet että ei satuta? Entä jos jäit kiinni, satuttiko se enemmän häntä, että olit pettänyt ties kuinka kauan aikaa hänen tietämättään, olisiko satuttanut enemmän vai vähemmän, jos hän olisi koko ajan tiennyt?
Jos olet tullut petetyksi, arvasitko jollain tasolla? Satuttiko se sinua? Entä jos puolisosi jäi kiinni, satuttiko enemmän se, että hän kenties pitkään oli sinua pettänyt, kuin että olisit tiennyt koko ajan mitä on tekeillä?
Entä sitten "sivusta seuraajat", te joiden ystäväpiirissä, sukulaisissa, työkavereissa, naapureissa jne... on näitä tapauksia. Mikä on teidän mielipiteenne, satuttaako vai eikö satuta?
Todistakaa joko oikeaksi tuo väittämä, tai kumotkaa se. Kaikki joilla asiasta joku kokemus tai mielipide on.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta minusta tuo ei ole ollenkaan hyväksyttävä ajatus. Toisin sanoen siinä piilee vähän sama idea kuin siinä että valehteleminen on ok, kunhan ei jää kiinni tai varastaminen on ok, kunhan ei jää kiinni. Pettäminen on pettämistä, tietää toinen sen tai ei. Samoin kuin varastaminen on varastamista, riippumatta jääkö siitä kiinni tai ei. Onko valheessa eläminen joku ideaali? Uskomatonta että ihmiset keksivät kaikenlaisia verukkeita puolustellakseen omaa käytöstään, ihan kuin pikkulapset.
ei vois paremmin
..molempia.
On kokemusta sekä pettämisestä että petetyksi tulemisesta.
Sen aavistaa alitajuisesti jos toinen pettää, vaikkei haluaisi tai osaisi sitä tiedostaakaan. Ja se taas luo epävarmuutta ja epäilyä ja tuntuu pahalta jos toinen on ja puhuu ihan muuta kuin mitä oikeasti tapahtuu. Vaikea luottaa enää kehenkään, varsinkaan jos on aiemminkin jo ollut luottamuspulaa..
Pettäminen näkyy seksielämässä, aitoudessa, eleissä..kaikessa minimaalisena.
Ja pettäjä satuttaa myös itseään ja kylmettää sydäntään. Seuraavissa suhteissa hän epäilee ja on mustasukkainen, koska pelkää muidenkin pettävän.
Ja jos itse pettää, tietää ja ymmärtää syyt. Siksi ajattelee, että aivan hyvin muutkin voivat pettää koska siihen on syitä. Kun on pettänyt, eikä jäänyt kiinni, sitten sitä vasta pelkääkin. Koska MISTÄÄN ei voi päätellä pettääkö toinen vai ei jos itse on sen taitavasti salannut.
EI tunteiden säästelylle! Kumpa kaikki eivät katkerasti oppisi kantapään kautta, aina ei voi asioita enää korjata sielussaan..
allekirjoitan tuon, että pettämisen kyllä aavistaa..
Kukaan ei ole niin loistava näyttelijä, että sen osaisi peittää.
Moni on sanonut että petturi muuttuu ärtyneeksi, mutta omalla kohdallani mies muuttui ärtyneestä iloiseksi.
Meillä ei mieheni kanssa oikein koskaan seksi sujunut ja lopulta se jäi kokonaan pois.
Oltiin molemmat siitä pitkään masentuneita ja ehdotinkin eroamista, mutta mieheni muuttui yhtäkkiä kauhean tyytyväisen oloiseksi ja sanoi, ettei missään nimessä halua erota!
Tajusin heti että jaahas, herralla on asiat siis kunnossa.
Sain lopulta jopa selville kenen kanssa minua petti, mutten koskaan miehelleni sitä kertonut, vaan vein loppuun asti sen eropäätökseni.
Vitutti suorastaan, että hän halusi jatkaa kuollutta suhdettamme vain koska HÄNELLÄ oli oma panopuunsa, mikä minun osani sitten olisi ollut koska en halunnut pettää? Seksitön elämäkö?
Pettäjät ei ikinä ajattele sitä toista osapuolta, että silläkin on himoja ja haluja ja hänet pitäisi päästää vapaaksi löytääkseen se, kenen kanssa halut kohtaavat.
Pettäjä ajattelee vaan narsistisesti, että: "puoliso on haluton frigidi koska ei halua MINUA", onhan niitäkin ihmisiä toki, mutta suurin osa ihmisistä kyllä haluaa seksiä kunhan on sen oikean tyypin kanssa.
Valehtelu päin naamaa satuttaa tuhat kertaa enemmän kuin itse uskottomuus. Ex-mieheni jäi kiinni niin sattumalta ja niin epätodennäköisellä tavalla että en usko että kukaan pystyy loppuun asti petturuutta salaamaan. Se että pettäjä selittää että totuus satuttaa on oman navan pelastamista, ja kaksinaismoralistista jälkiviisautta. Totuus ei ole se joka satuttaa, eikä se jota pitää vältellä, vaan teko. Ei pidä tehdä mitään sellaista mikä loukkaa. Ja jos todella rakastaa, ei haluakaan tehdä. Rakastettu on liian arvokas. En voinut unohtaa niitä hänen sanomiaan lauseita, selityksiä, mitkä oli valhetta, kirkkain silmin kerrottu. Tekstiviestejäkin joissa kertoi "kaverin mökillä" olemisen olevan uudistavaa. Lisäksi ällöttää jälkikäteen saatu tieto siitä kun mies tuli kiimaisena kotiin, johtui siitä että hän oli aiemmin samana päivänä ollut toisen kanssa. Minä vain tyhmänä uskoin ja luotin. Olisi edes tunnustanut heti, mutta kun jatkoi vaan pettämistä ja valehtelua, siis halusi tehdä niin. Ei arvostanut minua niin että olisi ajatellut että minulla olisi oikeus päättää millaiseen ihmiseen tuhlaan elämääni. Eikä myöskään pitänyt minua niin tärkeänä etteikö olisi voinut panna toista ja lirkutella sille ja riskeerata suhdetta.
Kyllähän tieto siitä että on tullut petetyksi sattuu ja kuuluukin sattua. Mutta pettänyt ajattelee usein itseään siinäkin, hän ei kärsi katsoa toisen tuskaa (minkä on itse aiheuttanut!) koska toisen kärsimisen katsominen on niin inhottavaa. No voi voi jos pettäjästä tuntuu inhottavalta, ehkä kuuluukin tuntua. Ehkä kuuluukin nähdä mitä on saanut aikaan. Mutta hei, petetyksi tulemisestakin pääsee yli. Parhaiten niin että jättää pettäjävalehtelijan ja etsii jotain parempaa. Näin minä tein vaikka aikani mietin. :) Eikä kaduta. Miestä jättäessä takaraivossa oli epäilys ja pelko että teenköhän oikein, mutta nyt tuntuu hyvältä. Ja jälkikäteen ajateltuna kuulostaa hullulta että jos olisin jatkanut hänen kanssaan. Yksinäisyydenpelko ja läheisriippuvuus on sokeuttavaa, ei tajua omaa parastaan.
tarinani on aika samanlainen kun sinunkin..yli 20 vuotta naimisissa ja "yllättäen ja pyytämättä" totuus selvisi n, vuosi sitten..mies vannoi ja vakuutti että olisi juuri ollutkin lopettamassa suhdetta..niin varmaan..no loppuihan se sitten mutta vielä vuoden päästäkin mietin asiaa päivittäin, varsinkin juuri se valehtelu oli pahinta, hän vei salahutsusta meidän yhteiselle kesäasunnolle.jne tiuhaa viestittelyä ja tietysti nämä "vaimoeiymmärräminua" jutut, vaikka ollaan oltu yhdessä n. 30 vuotta,,samassas työpaikassakin perheyrityksessä,,,niin ymmärrät varmaan että vaikea tästä on lähteä noin vaan..mutta paha olo on edelleenkin, joka päivä.
ajattelen asian niin, että MINÄHÄN tiedän, sen pitäisi normaaliälyiselle riittää, että itse tietää!?
Mutta sehän on nyt tutkittu, että pettäjät on vähempiälyisiä ja sen huomaa..
Minulla on paljon vanhoja koulukavereita joiden kanssa olen väleissä vain koska ollaan tunnettu niin kauan.
Pettävät puolisoitaan ja kyllä sen huomaa, että he ovat muutenkin erittäin tyhmiä, korkeassa asemassa moni silti ja koulutettuja, mutta silti ihan aaseja.
Ei mitään tunneälyä, eivät osaa käsitellä omia alaisiaankaan, vaan käyttäytyvät pelkkien luolamiesvaistojen varassa.
Kyllä normaaliälyiselle riittää, että itse tietää koska jos itse elää valheessa, niin silloin valehtelee myös itselleen ja se jos mikä on säälittävää, ettei osaa reppana rakentaa oman elämänsä sellaiseksi ettei TARVITSE valehdella kenellekään.
Näitä pettämisiä kuitenkin jatkuvasti tulee ilmi, ei vaadita kauhean isoa älyä huomata ettei toisella ole puhtaat jauhot pussissa ja siinä kohtaan on turha marista, että eihän sun pitänyt koskaan tietää.
Lapsellista touhua, kuin lapsena kun karkkia kaupasta varasti, jotkut ei näköjään pääse siitä vaiheesta yli.
kysymyksen asettelu..? Miten oikeasti asia, josta sinulle ei ole mtn hajua, voisi sinua koskettaa ts loukata? En ymmärrä... Siitä kuitenkin lähdetään, että asia pysyy salassa, niin eipä siinä ole mitään jossittelemista.
Itseäni asia liippaa sikäli, että sain noin kolme vuotta sen jälkeen, kun olin eronnut exästäni tietää, että hänellä oli ollut pari-kolme vuotta ennen liittomme loppumista runsaan puolen vuoden mittainen salasuhde. Ei meillä erityisen huonosti tuohon aikaan mennyt, en kyllä sitä mitenkään aavistanut, miehellä oli työmenoja joka tapauksessa jonkin verran - ja salaiset tapaamiset laitettiin niiden tiliin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että se, mitä en tiennyt, ei voinut minua satuttaa. Kun pettämisestä kuulin noin paljon jälkikäteen, taisin vain hetken tuhahdella asialle ja se siitä. Mieluummin ehkä olisin kuitenkin pysynyt tietämättömänä asista, vaikkei se lopputulokseen mitenkään vaikuttanut.
Ystävälläni on vastaavasti tilanne päällä sikäli, että jotain merkkiä miehen petollisuudesta on ilmassa. Pitkällisesti olemme asiasta keskustelleet - ystäväni tuumasi juuri muutama päivä sitten, että no toisaalta, ehkei hän halua tietääkään koko totuutta. Liittoa kannattelee toimiva arki ja lapset, vaikka mistään suuresta intohimosta ei ole kyse. Antaa miehen seikkailla, kunhan pitää asian pois "otsikoista". Tässä tapauksessa ystävä on siis omaksunut kannan, että mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa.
Viisas nainen varoo pääsemästä tietoon miehensä toisesta naisesta. Tietenkin jos tahtoo hankaluuksia, niin kannattaa urkkia. kyllä kiinni jäämistä kannattaa varoa viimeiseen asti, sillä se pilaa hyvänkin liiton. Tavallaan se kiinni jäämisen ajoitus ratkaisee kaiken. Jos liitto kariutuu muihin asioihin ja sitten jälkikäteen pääsee tietoon syrjähypyt, niin ne ei hetkauta. Se parisuhteen tunne-energia saa kaiken näyttämään toiselta ja kun erotaan, se haihtuu pois. Olen kuullut monien sanovan, että kun kuulivat eron jälkeen, että mies oli pettänyt, se ei heistä enää tuntunut miltään. Tietty ihan vähän kirpaisi, mutta ajatukset olivat jo uudessa miehessä ja kaikki huomio kiinni kyttäyksessä tämän pettämisistä. Itse olen joskus ihmettelyt ihan kauheasti jonkun ex-rakastajan nähtyäni, että mitä hänessä oikein edes näin ikinä ja kaikkein hulluimmalta on tuntunut kaikki tunnekuohut kyseisein ihmisen tiimoilta. Siinä vaiheessa olisi ihan sama, vaikka tyyppi olisi pannut jokaista ystävätärtänikin. Olisin enempi ihmetellyt, että kuinka kukaan sille edes antaa. Tässä kaikessa on kyse ajoituksesta. Sen vuoksi kannattaa aina valehdella, jos hetki totuudelle ei sopiva ja se satuttaisi petettyä. Oikea rakkaus ei aseta rajoja aikuiselle ihmiselle. Jos toinen on uskollinen, niin se superihanaa, mutta jos ei ole, niin ei siihen ole oikeutta edes puuttua. Mitä iloa on toisen uskollisuudesta, jos hän tahtoo pettää, ja ei siitä syystä pääse pettämään, kun toinen kieltää.
" Oikea rakkaus ei aseta rajoja aikuiselle ihmiselle"
Vietynä loogiseen huippuunsa rajattomuus tarkoittaa myös sitä, ettei perheväkivaltaa voi rajata rakkausliiton ulkopuolelle. Jos tonien lyö, niin sekin pitää vain kestää.
Aivan eri asia kuulla asiasta eron jälkeen. Mitä jos ette olisi eronneet, jos olisit pitänyt miestä "sinä oikeana" ja halunnut olla hänen kanssaan loppuelämän. Luullut että teillä on kaikki hyvin. Mutta todellisuudessa mies vain vedättäisi sinua ja kaikki muut tietäisivät mitä hän puuhaa. Ja olisit saanut teidän yhdessä ollessa kuulla hänen valehdelleen sinulle ja pitäneen pilkkanaan pitkän aikaa. Ikinä ei voi olla varma että käry ei käy.
Joku aiemmin sanoikin että onko oikein tehdä mitä vaan kunhan ei jää kiinni. Käsittämätöntä logiikkaa, itsekästä ja juuri sellaista miksi tässä maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa. Miksi elää sellaista elämää että pitää valehdella. Jos haluaa rillutella, eläkööt sellaisten ihmisten kanssa ketä se ei haittaa ja satuta. Jos taas rakastaa ja välittää, haluaakin hyvää ja olla uskollinen. Kaikkea ei voi saada, täytyy tehdä valintoja ja luopua jostakin.
Pettäjä ei ansaitse rakkautta.
voin kertoa omasta puolestani,että petin puolisoani muutama vuosi sitten ja siittä se helvetti alkoi.
en ole kertonut asiasta puolisolleni,mutta haluaisin kertoa,mutta kun olen todella suuren luokan paskiainen,niin en uskalla kertoa edes sitä.jokapäivä päivä pyörii asiat mielessä,ja en vaan pääse siittä ylitse ja toivoisin että puolisoni saisi tietää asiasta ja heittäisi minut vaikka pihalle,niin saisinpahan ainakin aloittaa alusta ja etsiä seuraavaa parisuhdetta ja miettiä että olisinko siinnä uskollinen.
sen takia kai sitä tulee roikuttua tässä tilanteesse,koska oma puolisoni on maailman ihanin,ja en iki maailmassa haluaisi luokata häntä.
Selkokielellä:
Pelkäät vain omasta puolestasi. Sinulla on munaa panna toista mutta ei munaa tunnustaa sitä.
Olet ajatellut jo pitkälle, "saisinpahan aloittaa alusta ja etsiä seuraavaa parisuhdetta". Hänellä ei ole mahdollisuutta pohtia eteenpäin koska ei tiedä että tarvitsisi. Mikset vain jätä häntä ja anna hänenkin etsiä seuraavaa parisuhdetta. Sanot että sen takia sitä tulee roikuttua tilanteessasi, kun oma puolisosi on maailman ihanin ja et "iki maailmassa" haluaisi loukata häntä. No kyllähän sinä taisit haluta loukata, sinähän petit. Loukkasit siis jo vaikkei hän siitä tiedä. Ihan itse teit niin. Ota siis vastuu. Ja jos puolisosi on maailman ihanin, eikö hän mielestäsi ansaitsisi parempaa kuin sinut? Nythän hänellä on valheellinen kuva puolisostaan, hän luulee että hänellä on uskollinen puoliso.
selkokielelle:kaikki ei aina ole noin helppoa.ja koita ymmärtää myös molempiä näkökulmia.
toisekseen panin kerran erästä toistä,vain kerran.tosin sekään mikään lieventävä asianhaara ole.mutta näin pääsi käymään (yllätys humalassa). en vain pysty pahoittamaan hänen mieltään EN PYSTY.haluaisin kertoa hänelle joka ikinen päivä,mutta en pysty.enkä ikimaailmassa jättäisi häntä,ja vaikka hän tekesi minulle saman minkä tein hänelle,en vielläkään jättäisi häntä.jos suhteen aloittaisi toiseen ihmiseen,niin sitten eritilanne.ja uskon myös että hän ansaitsisi paremman ihmisen kuin minä,mutta kun ihminen on niin itsekäs olento,niin haluaisin elätellä myös toiveita meidän yhteisestä jatkosta.
JA KYSYMYS KAIKILLE 30VUOTTA NAIMISISSA OLLEILLE PAREILLE:ONKO LIITTONNE OLLUT TÄYSIN USKOTON MOLEMMIN PUOLIN?
"...ONKO LIITTONNE OLLUT TÄYSIN USKOTON MOLEMMIN PUOLIN?"
Heh heh...
Satuttaa ja kovasti, elämä katoaa myös läheisiltä. Ei mene ohi päivissä, ei viikoissa, eikä kuukausissa. Tuskin koskaan. Ja varsinkin silloin kun perheessä on pieniä lapsia.
Seurausta on myös, läheinen ei enää tiedä, mitä saa sanoa, mitä saa tehdä tai missä saa olla.
No minäpä sinulle kerron.
Sinulla ei ainakaan ole minkäänlaista oikeutta puuttua toisten suhteisiin. Ei nimittäin kuulu lähipiirille sitten lainkaan. Sinun tehtäväsi on vain tukea ja auttaa jos sitä pyydetään.
Jos tilanne rassaa noin paljon kuin kirjoitit, se ei ole lähellekään normaalia. Silloin kysymyksessä on jo mielenterveyden ongelmat, ja niihin näin kokevan henkilön on haettava apua.
Pettäminen ei tietenkään ole oikein, mutta olemme ihmisiä ja teemme virheitä. Terve ihminen toipuu pettymyksistä ja jatkaa elämäänsä.
Jos todellakin olet suhteen ulkopuolinen henkilö, suhtautumisesi ei ole tervettä. Petetty henkilö voi huonosti jonkin aikaa, hänelle se on suurin kriisi ja ymmärrettävästi. Petetyt osaavat nykyään hakea apua ongelmiinsa jos niitä on. Lapset ovat sopeutuvaisia, he selviävät aina ja jatkavat elämäänsä.
Jos lähipiirissä on mielenterveysongelmaisia, tietysti heille kaikki muutokset voivat laukaista pahankin oireilun. Heidän vuokseen ei kuitenkaan kenenkään pidä lopettaa omaa elämäänsä.
Eli miten on tuettava pettäjää, miten on tuettava petettyä.
Ei tuohon tilanteeseen kukaan haluakaan mukaan, sehän on ihan hirvittävä, sillä tiennet myös, että ainakin pettäjä usein on tehnyt aivan kauheita asioita, kaikki tulee esille pikkuhiljaa. Kaikkia läheisiäkin on hyväksikäytetty, petetty.
Tuo nimittelelysi kertoo kyllä omaa kieltään, mikä osapuoli itse olet. Mutta olisitko nyt rehellinen itsellesi ja kertoisit, miten tästä mennään eteenpäin. Olet kuin sotajalalla, ei liene sekään ihan oikea suhtaumistapa.
Minä todella toivon, ihan rehellisiä vastauksia, en tuomitsevia. Näin voisia olla apua monelle apua ja toivoisin näiden parisuhdeneuvojien nimenomaan lukevan kirjoituksia.
"Eli miten on tuettava pettäjää, miten on tuettava petettyä."
Jos he pyytävät apua, tarjoa sitä. Ole ystävä edelleenkin, älä tuputa omia mielipiteitäsi. Ole heidän puolellaan, älä heitä vastaan. Ole sellainen, jolle voi kertoa asioita tulematta tuomituksi. Eli aivan normaali ystävä, lämmin ihminen!
Ei se pettäjä mitään kauheita asioita ole tehnyt.
En nimitellyt ketään.
Olen itse petetty.
Sinulla on outo tyyli lukea jotain mitä tekstissäni ei lue.
Sait nyt rehellisen vastauksen. Mahtaakohan kelvata?
Kukaan pettäjä ei kerro petetylle siitä syystä, että ei tahdo satuttaa itseään. Jos petetylle kertoo, niin siihenhän loppuu petturin kaikki ilot. Mitä järkeä on puhua totta, jos voi valehdella. Petetty saa tietää vain sen, minkä vahingon kautta aina pääsee tietoon. Mitään ylimääräistä ei kerrota ja yleensä petettyä on helppo huijata edelleen. Kaikki totuuden rippeetkin sattuu petturin omaan nilkkaan, joten vain hullu kertoo omasta tahdostaan.
Jos pettää kerran, pari tai useamminkin kiinnijäämättä, niin miten se voisi satuttaa? (paitsi ehkä korkeintaan itseä)-
Jos kertoo uskottomuudesta, on helvetti yleensä irti. Näin paljon ihmiset lopultakin arvostavat rehellisyyttä, vaikka sitä niin kuvittelevat janoavansa... Joskus ihan hupaisaksi taisteluksi on mennyt liitto, jossa asiasta on kerrottu, kun ollaan haluttu olla ns. rehellisiä. Ihan sama jos sanoisi, että haluan tapella ja epäillä kumppania koko liiton ajan.
Jos narahtaa, ei siitäkään mitään hyvää seuraa.
Tietysti on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Kertomalla uskottomuudesta tai jäämällä siitä kiinni, saattaa joskus vakisuhde saada aivan loistokkaan nousukauden. Tai sitten petetty haluaa painaa villasella koko asian. Joskus se taas ei pettäjälle sovi, ja erotaan kuitenkin.
Kertokaapa ihmiset tosiaan, mitä hyvää on uskottomuudesta kertomisesta?
mun mies on valehdellut ja salannut asioita ja kärähti...salafaksailua ja puhelinnron. piilottamista eri nimen alle, taloudellista pettämistä....asiat oli siihen asti hyvin kunnes suostuin avaamaan omat silmät.kun vaadin esim. puhelimen lokitietojen säilyttämistä ja näyttämistä niin vedotaan yksityisyyteen, mitä yksityisyyttä voi vaatia jos toiselle täytyy näyttää että on rehellinen jatkossa?ja tilitiedot samaten...avioliitossa pitäisi pystyä esittämään todisteita rehdistä pelistä tällaisten luottamusjuttujen menettämisen jälkeen, ainakin mun mielestä.tämänpäivän yhteydenpitovälineet on sitä luokkaa että enää ei tarvi lähteä ees kotoa pois kun haluaa vähän säpinää elämään...virtuaalinen pettäminen onnistuu jokaiselta joka sellaiseen haluaa mennä mukaan, siinä pilataan oma parisuhde kaikenmaailman värkkäysten vuoksi.
Mielestäni suhde on parasta lopettaa siihen,kun tulee halu lukea toisen kännykän tiedot ja tilitiedot. Sellainen suhde on kauhea kummallekin. Luottamus on mennyt ja koston ilot vain jääneet. Mikään ei ole raskaampaa kuin vartioida toisen tekoja. Mitä järkeä tuhlata elämänsä sellaiseen. Kun luottamus menee, niin siinä on vain kaksi vaihtoehtoa: 1. lopettaa suhde henkilöön johon ei luota. 2. jatkaa suhdetta ja rakastaa petturia epäluotettavana ja sellaisena kuin se on. Jos siihen ei pysty, jää vain vaihtoehto nr 1.
Vaihtoehto 3 on myös, jatkaa suhteessa ja sietää pettäjää (ei rakastaa tätä, rakkaus kuolee pettämisen myötä varmaan jokaisella petetyksi tulleella) - lasten, talon, yhteisten ystävien ja sukulaisten vuoksi. Mutta tuo on vain väliaikaista, ei sitä jaksa oikeasti hirveän montaa vuotta. Ja ne ovat todella hirveitä vuosia. Suosittelen kelle tahansa petetylle heti potkaisemaan petturin pihalle. Itse tuhlasin vuosia kulissiliitossa, raskasta oli. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, potkaisisin petturin heti pihalle ja jatkaisin elämääni lasten kanssa onnellisempana ihmisenä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...
...mitä salaisuuksia ihmisillä oli silloin kun vielä oli lankapuhelin käytössä?tämänpäivän kännykkä/nettijutut on tuoneet tullessaan kyseenalaistettavan yksityisyydensuojan...jos parisuhteessa ei kykene olemaan avoin näissä asioissa niin aika vääristynyttä touhua!
Meillä oli avioliitossamme mennyt jo pitkään huonosti. Olin miehelleni kylmäkiskoinen ja tiuskiva enkä ollenkaan kiinnostunut hänen jutuistaan. Olin täysin kyllästynyt häneen. Hän jäi kiinni pettämisestä. Me puhuimme asiat läpi ja suhteemme parani. Olin kohdellut häntä kuin saastaa eikä mieleeni ollut koskaan tullut, että "se vätys" saisi aikaiseksi etsiä toisen naisen. Uskottomuuden seurauksena en enää pidä miestäni itsestäänselvänä varmana nakkina vaan tajusin, että voin menettää hänet. Nyt olen rakastunut häneen uudelleen. Tottakai pettäminen sattuu helvetisti eikä sitä voi unohtaa, mutta toisaalta se voi herättää molemmat arvostamaan sitä, mitä heillä on.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jos toiselle ei kerro totuutta, se voi tulla ennemmin tai myöhemmin eteen. Ihmisellä ei ole enää milloinkaan varmaa oloa jos hän tekee väärin, hän on sidottu valheeseensa lopuksi elämäänsä. Ja hän joutuu varmasti tekemisistään vastuuseen kun se tulee julki.
"Sinulla ei ainakaan ole minkäänlaista oikeutta puuttua toisten suhteisiin. Ei nimittäin kuulu lähipiirille sitten lainkaan. Sinun tehtäväsi on vain tukea ja auttaa jos sitä pyydetään."
Kuulepa arvoisa kirjoittaja, itsekkyytesi hipoo taivaita. Et näe ketään muuta kuin itsesi, eikä varmasti ole normaali tapaa elämässä, sillä elämme aina jossakin yhteisössä mukana.
Ei olekaan syytä puuttua toisten suhteisiin. Mutta kun me lähipiiriläiset kuitenkin kuulumme siihen tavalla tai toisella, tuskin olette niin yksin eläjiä olleet, ettäkö ei ole läheisiä, jotka eivät tästä vyyhdestä voi lähteä, niinkuin ne ystävät tekevät. On näköjään unohtunut todellisia asioita. Meillä on suuri huoli ja hätä lapsistamme, lastenlapsistamme. väväystämme ja miniöistämme, kuinka kaikki jaksavat.
Meille lähipiiriläisielle on vieläkin kauheampaa, sillä useinhan on kyse oman lapsen elämästä, lapstenlasten elämästä, emme me halua varmasti teille mitään pahaa. Mutta myös kauan ollut puolisonne on meille muodostunut läheiseksi, kuten hänen lähipiirinsä, tässä kamalassa vyyhdessä emme todellakaan tiedä missä mennään. Laitapa itsesi samaan paikkaan, sillä lasten vuoksi meidän on pakko tulla toimeen keskustella normaalisti, ilmastako vain. Älä luule etteikö ne teidän asialle mietitytä ja lasten suusta kuuleekin yhtä ja toista.
Sitten ne valheet, joita olette syöttäneet jo ehkä pitkänkin aikaa, tulevat kyllä esille eri tavoin, senkin olen jo saanut todeta, on vallan järkyttävää kuulla niitä vierailta ihmisiltä. Sitä miten olette pitäneet pilkkananne eri ihmisiä. Ja etenkin meitä läheisiänne.
Siksi olisi tärkeää, että jotenkin erovat ihmiset osaisitte siinäkin tilanteessa kunnioitta totuutta ja moraalia. Eikä siihen uuteen suhteeseen pidä olla niin kirre, että melekin samalla oven aukauksella toinen lähtee ja toinen tulee. Ette ehdi itse asioita käsitellä, eikä lapsenne ja me muut , kun olemme juuri saaneet järkyttävän tiedon.
Kaikkien pitäisi ensin saada koota itseään kasaan ja saada jonkinlainen tasapaino, ennekuin siihen joku uusi ryntää. En katso tälläista tulijaa kovin viisaaksi. Katson että tulija on hyväksikäyttäjänne, jota tuskin tunnette kovinkaan paljon, sillä seksi on yksi osa ihmistä.
Siis täh?? Pitääkö koko suku ottaa huomioon kun eroaa? Ja siten jättää eroamatta? Ei helvetti! Sitä parisuhdetta elää kaksi ihmistä, jos se ei toimi ja siihen kolmannet sopii. Niin ei todellakaan tarvitse alkaa vielä koko sukua ajattelemaan, ja miettimään etten voi erota kun he pahoittavat mielensä. Ei se suku ole silloinkaan siinä kun on mm. raha yms huolia, kyllä siitä on pariskunnan itse selvittävä keskenään. Annetaan siis jokaisen itse elää suhteensa, eikä sukulaisina mennä siihen omine mielipiteineen painostamaan pysymään huonossa suhteessa.
Ja suvun on parempi sitten kans hyväksyä uudet puolisot eikä tehdä lisää pahaa jo eroamaan joutuneen elämään, joka on löytänyt onnen toisaalta!
Totuuden paljastumisen tuskan määrä riippuu ajoituksesta. Nyt kun petturi pettää, ei ole sopiva aika antaa tietoa petetylle. Petturilla on kesken hieno salasuhde, ja jos petetty sen pääsisi tietoon, kaikki muuttuisi hankalaksi. Jos asia paljastuu vuosien jälkeen, niin sillä ei ole kenellekkään suurta merkitystä.
Kyllähän moni petetty ei opi siitäkään mitään, vaikka pääseekin tietoon petturin touhut. Kaikki jatkuu muuten ennallaan, mutta kaikilla on vaikeampaa. Petetty tahtoo yhä edelleen uskoa kaikki samat valheet kuin ennenkin, mutta hän on surullinen, kun ei voi niihin enää täydesti uskoa.
Se olisi paras, kun petetty ei pääsisi koskaan tietoon eikä ainakaan silloin, kun asia on vielä tuore.
kaikki ei milloinkaan julki. Elämä jatkuu ja asiat voi aina selittää parhainpäin!
oletteko tosiaan niin sinisilmäisiä että ette tajua elämän pelisääntöjä? jos petät, kannat murheet oman pään sisällä etkä ala avautumaan petetylle, saadaksesi helpotusta itsellesi! mitä jos petetty kävelee tunnustuksen jälkeen asekaapille ja posauttaa itsensä tai molemmat hengiltä?tai vielä pahempaa,lapsetkin? ihmiset tekee virheitä, joka asiassa. Uskon että täällä neuvoja jakavilla ei ole kokemusta asioista vaan se on helppo nimimerkin takaa vannoa ikuisen rehellisyyden nimeen! kyse on niin arvaamattomista reagoinneista ettei kukaan voi niitä ennalta aavistaa, joku ehkä ottaa rauhallisesti mutta toinen voi muuttua täydeksi piruksi! eli jos petät, kestä omantunnontuskat ja pysy vaiti,tällä neuvolla säästät paljon surua ja murhetta.
Miksi siis pettäjä ottaa sellaisen riskin, että se tuottaa hitonmoista tuskaa toiselle?
Niin, jos suhde on ajautunut peliksi, niin on jo ylitetty tietty raja. Viestisi on siis että tee mitä haluat toisen selän takana, mutta älä kerro mitä teet. Onko niin että pääset ”niskan päälle” paremmin ja koet itsesi ”armeliaaksi” kun ”säästät” toisen siltä surulta ja tuskalta mitä itse olet aiheuttanut?
Mitenkä itse koet, jos huomaat olleesi tuollaisen pelin se "säästetty" osapuoli?
Luepa näitä vastauksia. Huomaat että kaikki PETETYKSI tulleet haluavat tietää. Ja he ovat säilyneet hengissä, parhaimmillaan päässeet petturista eroon. Mutta ainoastaan PETTÄJÄT selittelee tekojaan sillä VERUKKEELLA että on parempi kuin ei tiedä. Mutta kuulehan alhainen petturi, se on liian myöhäistä viisastella ja leikkiä armeliasta jälkikäteen. Pelkkää ällöttävää kaksinaismoralismia ja itsensä puolustamista. Älä petä jos et kestä seurauksia, älä tee rikosta jos et tahdo vankilaan jne. Pettäminen on toisen satuttamista. Ja valehtelu toisen loukkaamista, inhottavaa pilkkana pitämistä. Jos välittää ja rakastaa niinkuin kuuluisi ei vaan halua riskeerata mitään oman hedonismin takia vaan pystyy pitämään housut jalassa. Kyllä minä itkisin ja kyllä minusta tuntuisi pahalta jos tulisin petetyksi, mutta en itkisi loppuelämääni, jatkaisin eteenpäin. Ilman petturia. Mutta sitähän te petturivässykät pelkäätte, yksinjäämistä ja siksi selitätte noita läpinäkyviä juttujanne.
Juuri näin!
saa tietää.
ellei kerro se tulee ilmi muissa tunteissa
mihin kovasti uskotaan.
Käytännössä vain on niin, että ne salaisuudet eivät aina pysy salaisuuksina. Ellei viestiä tule ympäristöstä, niin se voi tulla siltä toiselta osapuolelta. Viimeistään silloin kun suhde katkeaa tai tuo toinen kertoo sen kavereilleen. Samoin ajan kuluessa tullaan varomattomaksi ja asia saattaa lipsahtaa aivan vahingossa pettäjältä itseltään.
Usein teko jää painamaan mieltä, ja se kyllä tuntuu suhteessa esim. hiljalleen etääntymisenä. Harva meistä on niin paatunut valehtelija, että kykenee huijaamaan toista ilman, ettei se näy mitenkään.
Se mikä pettämisessä loukkaa, on juuri valehtelu. Etenkin jos toinen on jollain tasolla sen jo tunnistanut. Se johtaa vakavaan epäluottamukseen, epäilykseen siitä mitä muuta onkaan valehdeltu. Toinen on silloin ottanut vallan päättää toisen puolesta kuinka tämä hahmottaa todellisuuden. Valta on sillä, joka ohjaa toista.
Toinen loukkaava piirre on että petetty kokee olonsa nöyryytetyksi muiden edessä. Useinhan ulkopuoliset kyllä tietävät ensin. Säälitellyn osaan joutuminen on alentavaa, etenkin kun siihen ei ole itse voinut vaikuttaa millään tavoin. Samoin naurunalaiseksi saattaminen loukkaa, kuten täälläkin naureskellaan sille kuinka ”sinisilmäinen” petetty onkaan.
Ulkopuolisiin pettäminen voi vaikuttaa monin tavoin. Salaisuuden pitäminen (ei halua puuttua toisen asioihin)voi näkyä vaivaantuneisuutena tai välttelynä. Kun ei haluta jatkaa valhetta, pysytään kauempana. Selän takana sitten kyllä puhutaan…
että ei aina kannata kertoa totuutta jos haluaa pitää suhteen kunnossa ja pettäminen on tapahtunut vain kerran... Silloin olisi kai parempi elää sen asian kanssa... koska jos vaikka suhde jatkuisi, niin se syyllisyys ei lähde vaikka kertoisit tai et kertoisi. Se ei muuta asiaa! Ainoa ero siinä on se, että silloin jos toinen ei tiedä et varmasti voi syyttää sitä petettyä osapuolta siitä että hän yrittäisi kostaa sinulle pettämisen aiheuttamaa tuskaa... joten miksi kannattaisi kertoa? Siksikö että haluaa itselle puhtaan omantunnon? toiselle saattaa siitä tulla ehkä vuosien trauma? ... rakkaudesta? jos rakastaa niin haluaa kaiketi kaikin tavoin suojella toista mielipahalta... ja ei kai se värkki siitä kulu jos siitä kerran joku toinenkin on nautinnon saanut :D
ei satuta NYT. Huomisesta ei kukaan tiedä.