Olemme olleet puolisen vuotta yhdessä ja tuona aikana meillä on ollut pari kolme isohkoa riitaa, joiden aikana minä itse olen pillastunut ihan täysin ja sortunut sanomaan aika pahastikin. Riitely on yleensä sitä, että minä kiehun ja mies ei edes ääntään korota, josta minä taas kiehun lisää. Kuinka ollakaan, riidat ovat sattuneet aina siihen aikaan kun mulla on menkat ja pinna tiukalla muutenkin... Kuitenkin, mies inhoaa riitelyä niin paljon, että sanoo joka kerta samat asiat: "sinä et ole se joksi sinua luulin" ja "ei me enää voida olla yhdessä kun sinä olet tuollainen". Pah. Minusta riidat putsaa ilmaa, ja on ahdistavaa kun mies suuttuu ja loukkaantuu riidoista niin paljon, että aloittaa mykkäkoulun ja uhkailee erolla.
Eilen oli taas oikein "mukava" riita, joka alkoi oikeastaan aika pienestä, mutta kasvoi sitä mukaa kun mies sanoi että nyt lopetat, ja päättyi siihen että mies meni sohvalle nukkumaan, josta suutuin lisää ja kiljuin että sänkyyn tai ulos koko kämpästä. Mies alkoi tehdä lähtöä, mutta enhän minä tosissani häntä ulos halunnut. Mies jäi sit sohvalle maate, eikä tänään olla töiden jälkeen juteltu, koska mies meni omaan kämppäänsä. Aamulla toki pyysin anteeksi vilpittömästi, mutta mies ei reagoinut. Aina aiemmin olen tekstaillut ja soitellut perään ja ryöminyt ja anellut, mutta nyt päätin että mies saa omissa oloissaan rauhoittua. Jos oikeasti haluaa erota, niin minkäs teen... Yksi riita ei kyllä ole mikään kunnon perustelu, enkä usko että hänkään niin ajattelee. Ellei sit ole ihan kypsä mun menkkahulluuteen... :((
Eilen oli taas oikein "mukava" riita, joka alkoi oikeastaan aika pienestä, mutta kasvoi sitä mukaa kun mies sanoi että nyt lopetat, ja päättyi siihen että mies meni sohvalle nukkumaan, josta suutuin lisää ja kiljuin että sänkyyn tai ulos koko kämpästä. Mies alkoi tehdä lähtöä, mutta enhän minä tosissani häntä ulos halunnut. Mies jäi sit sohvalle maate, eikä tänään olla töiden jälkeen juteltu, koska mies meni omaan kämppäänsä. Aamulla toki pyysin anteeksi vilpittömästi, mutta mies ei reagoinut. Aina aiemmin olen tekstaillut ja soitellut perään ja ryöminyt ja anellut, mutta nyt päätin että mies saa omissa oloissaan rauhoittua. Jos oikeasti haluaa erota, niin minkäs teen... Yksi riita ei kyllä ole mikään kunnon perustelu, enkä usko että hänkään niin ajattelee. Ellei sit ole ihan kypsä mun menkkahulluuteen... :((
Vastaukset 25
Vanhimmat
että inhoan huutaviä ja kiljuvia ämmiä. En ikipäivänä ryhtyisi vakavaan suhteeseen tollasen hullun kanssa. Siis mies "ei osaa eikä halua riidellä"? Mitä vitun osaamista tollasesta aivokääpiökäyttäytymisessä on?
mies on mieluummin hiljaa ja antaa akan raivota. Aikansa huutoa ja vittuilua kuultuaan korottaa ääntään ja lyö nyrkkiä pöytään....menkkojen takia naisella on "oikeus" olla pirttihirmu...jooo-o
Kannattaa varmaan opetella purkamaan sitä hulluuttaan johonkin muuhun kuin siihen ihmiseen jonka pitäisi olla se tärkein. Ei tuollaista jaksa kukaan mies kauaa kuunnella ja omatuntoon tuollainen ottaa. Ja kenen tässä pitäisi rauhoittua ? Ei miehesi ainakaan. Ainainen kinastelu kyllä tulehduttaa ei puhdista.
sulla on menkat....just joo. Etkö siis osaa käyttäytyä?? Hanki ihmeessä mies joka huutaa ja räyhää takaisin.
jospa sinäkin opettelisit riitelemään rakentavasti niin saattaisit saaha miehesi mukaan KESKUSTELEMAAN ASIOISTA!!!!
se että huudat ja riehut EI OLE riitelyä vaan hulluutta.. jos haluat todellakin muutosta asioihin niin aikuistu herran jumala!!!
opettele todellakin rakentavan riitelyn taito.. eli toisin sanoen opettele kuuntelemaan ja KESKUSTELEMAAN asioista fiksusti!!! ei aina tarvii huutaa ja meuhkata... jos haluat huutaa niin aloita vaikka joku itsepuolustuslaji jossa saat huutaa..
miehesi on siinä mielessä fiksu ettei todellakaan liity tuohon huutokuoroon ja jos tota meininkiä jatkat niin taidat jatkaa sitä todellakin sinkkuna!!! olen miehesi puolella täysin tässä asiassa..
edelleen neuvon sua.. AIKUISTU ja opettele RAKENTAVA RIITELY!!! siitä saat sinäkin enemmän irti... usko huviksesi..
Oikeassahan sinä olet, samoin kuin kaikki aiemmin vastanneet. Pieni häpeän puna poskilla lueskelin vastauksia ja näin käytökseni lapsellisuuden todellakin miesten silmin. Menkat on tietty miesten mielestä turhin syy ikinä raivoamisille, mutta en tiedä kuinka sen teille selittäisin, että hermot on oikeasti tosi kireällä niiden aikana ja hermostun asioista joista en piittaisi tuon taivaallista muutoin. Täytyy siis muistaa jatkossa "niiden" aikana, kun sappi alkaa kiehua että ei kannata turhaan nostaa meteliä jostain asiasta, kun hormonit käy ylikierroksilla. Kiitos kaikille vastanneille. Yritän oppia sanoistanne ja käyttäytyä kuin aikuinen, myös ihan oikeiden riitojen aikana :)
heipä hei..
ihan vain pikkuisena vinkkinä olen nainen.. joten tiedän mitä on menkkoin aikaa olla.. mutta se EI ole selitys eikä syy raivoamiselle.. ite lähen lenkille jos alkaa menkkoin aikaa sapettaa tai lähen kavereiden kanssa kahville.. tai jotain.. eipä se ole mieheni vika et joudun menkoista kärsii.. joten en myöskään viitsi häneen sitä pahaa oloani purkaa.. mieheni on myös siitä ihana että tietää millainen olen menkkojen aikaan joten hän tekee kaikkensa että saisi mulle hyvä mielen.. esim saunassa hieroo ja muutoinkin hemmottelee..
ja kiva että huomasit vastausten kautta ettet ole käyttäytynyt mitenkään fiksusti.. :) tsemppiä siihen että saat tapasi muuttumaan!!! ei se helppoa ole mutta tasan on vaivan arvoista!!! :) itse olen tuon tien läpi käynyt..
Ymmärrän miestäsi, mutta tavallaan ymmärrän myös sinua. Itse olen aika tasainen luonteeltani ja inhoan riitelyä. Parina ensimmäisenä päivänä menkkojen aikana mielialani ailahtelee ja minulla on myös todella kovat repivät kuukautiskivut sekä päänsärky. Silloin saatan suuttua herkemmin ja raivota sellaisista asioista, joista en normaalisti sellaista meteliä nostaisi. Itsellenikin on paha mieli sen jälkeen ja pyydän anteeksi. En suinkaan aina järjestä kohtausta, mutta herkemmässä se on kuin normaalisti. Mieheni on onneksi suhtautunut ymmärtäväisesti ja tietää kuukautisten olevan minulle kärsimystä. Joskus häntä saattaa jopa huvittaa kimmastumiseni. Toisaalta pystyn myös itse olemaan ymmärtäväinen miestäni kohtaan, jos hän esim. sairaana tai stressaantuneena purkaa kiukkunsa minuun. Olen niissä tilanteissa keskittynyt enemmän mieheni tukemiseen kuin provosoimaan häntä lisää... Muulloin yhteiselomme on yleensä sopuisaa, emmekä juurikaan riitele.
Itsellänikin on hermot välillä kireällä varsinkin menkkojen aikaan, ja muutenkin aina välillä huomaan kiukkuavani kuin lapsi turhanpäiväisistä asioista miehelle joka ei ole tehnyt koskaan mitään loukkaavaa tahallaan... Olen yrittänyt "harjoitella" itsehillintää ja aina kun meinaan räjähtää, Istun alas ja pohdin asiaa. odotan ja rauhoittelen itseäni yksin miettimällä onko järkevää syytä räjähtämisellä pahoittaa rakkaimman mieltä vai annanko asian olla. Kun annan asian jokatapauksessa olla niin kyllä se olo paranee hetken päästä kun olen tajunnut nolaavani itseni pahasti moisella käytöksellä ja häpeän pitkään lapsellisuuttani... noloa...
Ei semmonen ole mies eikä mikään, joka ei haluu riidellä! Oikea mies on semmonen,että kun muija raivoaa, ei muuta kun eukolta perse paljaaksi ja piiskaa oikein kunnolla niin että on perse punainen.
Oikea mies laittaisi sut käsiraudoilla roikkumaan kattokoukusta ja piiskaisi sua niin että loppuu sun riitelys. Ja kun veri valuu sun vitustas reisiä pitkin lattialle, niin siitä saat lisärangaistuksen: sun pitää nuolla lattia puhtaaksi!
Ja seuraavan kerran raivoot, niin sama uudelleen! Kyllä on persees punainen!
ja haista sinä sovinistisika pitkä paska!!!!
toi lskjf...jne. on semmonen tyyppi, että se tarttis OIKEIN KUNNOLLA piiskaa perseelleen. Tulee tänne keskustelupalstalle rähjäämään ja häiritsemään asiallista debattia!
Perse paljaaksi ja piiska viuhumaan! Viuh-läts, viuh-läts!!!
Musta vähän tuntuu, että teistä kumpikaan ei osaa riidellä...
Ei se, että tykkäät riidellä, huutaa miehellesi ja nautit siitä kun saat asiat pois rinnaltasi tai koet nautintoa sopimisesta, tarkoita että osaat riidellä. Musta tuntuu, että sä ylenkatsot miestä ja sitä, että hän ei ole samanlainen kuin the Sinä. Sekin ihmetytti, että tiedät hormooniesi vaikuttavan asiaan, mutta et tee mitäään asialle. Heti kun itse osasin laskea yhteen yks plus yks, niin pidin visusti suun kiinni menkka-ajat ja päätin, että avaan suuni sitten jos jälkeenkin asia oikeasti kismittää. Ihme ja kumma, ikinä ei ole enää silloin tehnyt mieli avautua.
Jos miehesi ei oikeasti niin ajattele, niin erokortin vilauttaminen on alhaista. Sen sijaan jos sanoo asiansa ilman huutamista, niin mikäs siinä on huonoa?
Te olette erilaisia, sä nautit huutamisesta ja isoista riidoista. Miestäsi se taas ahdistaa. Kieltämättä itsekin vetäytyisin kuoreeni, jos joku tulisi huutamaan ilman kykyä normaalisti keskustella asiasta. Riitaankin kuuluu se toisen huomioiminen nimittäin, ei vain oman pahan olon oksennusta, tykittämistä ja huutamista. Ja luulen, että mitä kovempaa yrität tykittää, niin sen tiukemmin mies vetäytyy kuoreensa.
sellaista nyrkki- ja hellamiestä. Joka osaisi riidellä silleen miehekkäästi.
Pitäisikö oikeasti sun kokeilla jotai terapiaa? Riitely ei todellakaan puhdista ilmaa kaikissa tapauksissa, etenkään jos mennään ilkeilyn puolelle, sellaiset sanat pysyy aika pitkään mielessä.
Minun mielestä on ihailtava ominaisuus, jos pystyy pitämään volyymit normaalina riidan aikana tai sitten mielellään välttää kaikki riidat kokonaan. Saisit olla tosi kiitollinen tollasesta äijästä. Itselläni on nimittäin niin hullu mekastaja, että ihan oikeasti välttelen viimeiseen saakka kaikenlaista riitaa. Harkitsen eroa, kun tuntuu ettei voi mitään sanoa ilman helvetinmoista huutoa. Itsekin olin aika kova riitelemään edellisissä suhteissani, mutta tässä suhteessa olen huomannut miten paskamaista on kuunnella kun joku raivoaa mielipuolisena. Tuollainen äijä taitaisi sopia sinullekin parhaiten niin saisit maistaa omaa lääkettä, ei todellakaan kuulosta kivalta.
Että mies on lapsuudessaan kuunnellut vanhempien riitelyä ja ei halua eikä näe tarpeelliseksi riidellä asioista mistä ei tartte riidellä ja seuraavan kerran kun haluat riidellä niin mene ensin juoksemaan 10 km ja mieti vielä parikertaa ettö on tässä riitelyssä mitään järkeä.
Kyllä tuon kuvauksen perusteella kuulostaa siltä että se olet SINÄ joka EI OSAA riidellä. Riitelyn jalo taito puhdistaa ilmaa vain, kun se tehdään a-si-al-li-ses-ti. Menkkahulluus ei myöskään ole mikään syy. Silloin, kun on menkat, niin nimenomaan EI RIIDELLÄ. Riidellään vasta sitten, kun ne on ensin ohi. Näin meillä tehdään.
Jos vaimoni on menkkaärtyinen, hän sanoo sen suoraan. Silloin ei mitään vakavia riitoja käydä läpi, koska toisen mielentilaa ei voi vakavasti ottaa.
Kuvauksesi siitä, miten ärsyynnyt, provosoidut ja kiljut osoittaa, ettet osaa riidellä. Riidellessä saa korottaa ääntään hieman, mutta suora huuto on toisen epäkunnioittamista, mikä ei kuulu hyvään riitelyyn. Samoin uhkailu sillä, että heittää pihalle.
Mies vastasi samalla mitalla jäädessään sohvalle.
miehenki kuuluu osata riidellä. Miltä tuntuu kun toinen ei suostu keskustelemaan mistään ja aina häipyy tilanteesta? Yleensä riitely puhdistaa ilmaa, ja kaikki tuntuu olevan entistä paremmin. En usko että ilman riitoja on edes kunnon parisuhdetta. Itse seurustelin 1,5 vuotta miehen kanssa joka aina myötäili asioita, oli kyse mistä tahansa. Riidan välttely ei ole ratkaisu. Mutta toisaalta sellainen rääkyminen ja toiselle huutaminen on aivan turhaa, se ei johda mihinkään. Mieluiten pyritään sopimaan asiat selviksi. Rauhallisesti keskustelemalla. Tämä on mielipiteeni..
Menkat eivät ole mikään syy riehumiseen-sorry. On suorastaan järkyttävää, että aikuinen ihminen perustelee typerää käytöstään tuollaisella asialla. Ja riitely ei muuten "puhdista ilmaa", vaan aikuiset keskustelevat asioista. Jos ei pysty olla korottamatta ääntään asioita selvitellessään-on liian tyhmä esittämään mielipiteitä yleensäkään-ja tämä on totuus.
Entas jos sulla olisi sellainen ukko, joka heti riidan alkaessa iskee nyrkilla naamaan, tatako haluat ?
Ole onnellinen etta miehesi on noinkin fiksu, ja antaa vain yhden ihmisen huutaa ja rayhata, jos kaksi huutaa samaan aikaan, kuka silloin kuuntelee?
on justiin samanlailla :(
Minun mielestäni ei miehesikään "puhtoinen" ole.. Mielestäni on lapsellista mykkäkouluilla ja uhkailla, ei hänkään osaa rakentavasti jutella asioista.. ja eikö se ole myös sinun tunteidesi vähättelyä jos kesken riidan mies menee esim sohvalle nukkumaan?.. miten myöhemmin ratkotte eriäväisyyksiä elämässä jos toinen aina "pakenee" tilannetta? Mietin myös tekeekö miehesi riidoistanne itselleen "valta-aseman".. niinkun sinä olisit tehnyt huonosti ja matelet ja hyvittelet hänelle sitä että olette riidelleet..
Miehet voi olla täs asiassa ihan hiljaa,koska itselleni tulee välttämättä mieleen tilanne missä mies ei ollenkaan kuuntele ja jatkaa tekemisiään vaikka nainen kuinka pyytää miestään kuuntelemaan nätisti...Menkat vaan lietsovat sitä tunnetta lisää, joka taas tarkoittaa sitä että kaikkia asioita ei ole selvitetty mitkä jäävät vaivaamaan mieltä!
Riitaa puhdistaa ilmaa tai ei... jos on jotain puhdistettavaa. Onhan se hyvä saada sanottua mieltä painavat asiat.
Tuli vaan mieleen, että jotkut ihmiset on sen verran temperamenttisia, että tavallaan kaipaa riitelyä ja kunnon "taistelua" silloin tällöin. Tällaiset ihmiset ei myöskään ota riitelyä liian henkilökohtaisesti. Asiat voi riidellä, ei ihmiset, niinhän sen pitäisi mennä. Ja pitää pystyä sopimaan. Siihen en usko, että kukaan pystyy aina vaan keskustelemaan asiallisesti riidanaiheista ilman että kiehuu joskus yli. Sehän olis vaan sopuisaa ongelmanratkaisua, mikä kuulostaa vähä idealistiselta kun kahden läheisen ihmisen suhteesta on kyse...
Onko tässä kyse oikeista riidoista vai siitä, että ap ja muut samanlaiset haluavat vain purkaa tunteitansa? ja kun se muuten ei onnistu, niin joku pieni asia riittää sytykkeeksi moiselle purkamiselle, jonka yrittää nimetä "riidaksi". Ja sitten syyttää puolisoa, kun tämä ei olekaan samalla aallonpituudella vaan haluaisi vain rauhaa.
Oikea riitahan tarkoittaa sitä, että on erimielisyys jostain asiasta (esim huonekalun paikka tai osto) ja siitä sitten argumentoidaan. mutta pitäydytään asiassa eikä laajenneta sitä kaikkeen mahdolliseen, eikä mennä solvauspuolelle.
meillä "riitoja" syntyy melkein mistä vaan (viikottain eli ei ole pelkkä menkat-aika), oikeita riitoja paljon harvemmin. ensimmäisten aikana vaimo antaa suusta tulla mitä vaan ja satunnaisemmin käy käsiksi. Minä olen se pakenija ja välttelijä. Moinen sohvalle nukkumaan meno ei onnistuisi vaan tulisi repimään minua siitäkin. toivottavasti ap ei muutu sellaiseksi. Kun lähden autoilemaan moisesta tilanteesta, niin tavaroitani tai vaatteitani hajoaa kotona mutta se on vain materiaalia. Kuulemma kokee itsensä hylätyksi moisessa. No niinhän minäkin koen itseni kun tulee todella ikäviä kommentteja tai pahempaa. ei auta takaisin huutaminen tai takaisin solvaus. ja jos iskisin, niin varmaan kutsuisi poliisin...