Onks noi termit epämääräisiä ja tulkinnan varaisia? Niissä saattaa olla hiuksen hienoja, veteen piirretyn viivat oloisia eroja uskoisin.
Voiko seurustella ilman että sitä on ääneen sanottu tai sovittu? Jos sitä ei ole erikseen kiellettykään?
Voiko kuvitella seurustelevansa jos tapailu on tiivistä ja usean kk:n ajan kaikki liikenevä vapaa-aika pyritään viettämään yhdessä?
Vai onko seurustelu aina ääneen lausuttu, molempien hyväksymä yhdessä sovittu asia?
Voiko seurustella ilman että sitä on ääneen sanottu tai sovittu? Jos sitä ei ole erikseen kiellettykään?
Voiko kuvitella seurustelevansa jos tapailu on tiivistä ja usean kk:n ajan kaikki liikenevä vapaa-aika pyritään viettämään yhdessä?
Vai onko seurustelu aina ääneen lausuttu, molempien hyväksymä yhdessä sovittu asia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Seurustelusta pitää sopia.
mikä ero on tiiviillä yhdessäololla ja seurustelulla?
Ei siitä seurustelusta mitenkään tarvi sopia. Jos asia on epäselvä niin sit voi kysyä.
Kannattaa nykyaikana sopi seurustelusta ja sen ehdoista. Esim. ettei tapailla muita. Joku kumppani voikin ajatella olevansa tiiviissä, mutta avoimessa seksisuhteessa tai katsotaan nyt-suhteessa, vaikka toinen olisi ihan lääpällään. Sopimus selkeyttää asioita, luo rajoja, ja antaa tilaa uusille.
mitähä käytännössä meinaa se että toinen on tiiviissä katsotaan-nyt suhteessa ja toinen luulee seurustelevansa/haluaa seurustella. Pitääkö katselija yleensä toista vierellä vaan paremman puutteessa, tai onkohan yleistä että katselijallakin seurusteluhalut ajan kanssa löytyvät?
Ajattelisin että _yleensä_ ihmiset hakevat parisuhdetta, seurustelua, ja jos jotakuta tapailee tiiviisti mutta ei halua seurustella, kertoo se jotain mikä kannattaisi huomioida pitkän ajan suunnitelmissa, eli toinen ei kuitenkaan ole tarpeeks hyvä, kiva tai sopiva toiselle. Mut kelpaa seuranpitoon.
Ihanteellisinta on että kahdella ihmisellä käy nämä halut ja tarpeet yksiin, mut mitä jos ei?
Käytännössä on hankala sanoa mitään yleispätevää jos ei osaa puhua. Tällöin voi vain pohtia toisen motiiveja loputtomiin saamatta todellista vastausta. Yksi katselija löytää vakavamman seurusteluhalun esimerkiksi silloin, kun toinen alkaa empimisen jälkeen haluamaan ulos suhteesta. Toinen hoksaa saman ihan itsekseen. Taas kolmas pitää vierellä paremman puutteessa. Neljäs ei ehkä tiedä miten edetä, vaikka haluaisikin seurustella ja jättää päätöksen toiselle. Viides tykkää seksistä ja/tai seurasta, eikä pahemmin ajattele koko juttua.
Yleispätevä sääntö on se, että kannattaa puhua siitä, mitä haluaa ja kysyä toiselta, mitä hän haluaa. Outo juttu monelle Suomi24-parisuhdepalstan lukijalle, mutta niin ne vaan asiat kummasti selviävät puhumalla ja kysymällä tässä maailmassa.
Kyllä asiasta kannattaa keskustella viimeistään muutaman parin kolmen kuukauden päästä tapailun aloittamisesta. Ihan varmistaakseen, että molemmat todella ajattelevat samoin. Jos tiivistä yhdessäoloa on, niin pitää pystyä myös puhumaan asioista. Voihan asian alussa kiertää vaikka jotenkin puhumalla toisesta tyttö- tai poikaystävänä tämän kuullen ja katsoa, miten tämä reagoi. Esim. tyyliin "että olet kyllä maailman ihanin seurustelukumppani".
Seurustelusta tulee aina sopia erikseen, vaikka käytännössä tapaileva pariskunta voi käyttäytyä jo kuin seurusteleva pariskunta. Kuitenkin toinen voi olla edelleen avoimessa tapailusuhteessa, vaikka vaikuttaa yhtä monogamiselta kuin toinen osapuoli. Parempi siis puhua ääneen ja sopia asiasta, kuin luulla turhia ja särkeä sydäntään, eikö?
Tämä sopiminen nimen omaan tuo "sääntöjä" mukaan kuvioon - kun seurustellaan, niin ei ole enää sopivaa esim. antaa puhelinnumeroaan baarissa (kyllä vain, avoimessa tapailusuhteessa skoutataan, jos parempi kumppaniehdokas sattuisi kuitenkin kohdalle) tai tulee kertoa omista menoista ikään kuin ne olisivat luvanvaraisia. "Mulla olisi tulossa tyttöjen laivareissu muuten ensi kuussa, jos meillä ei ole silloin yhteisiä suunnitelmia..." Näin ainakin koen käytännön omassa lähipiirissä, jossa ollaan aktiivisia kaupunkilaissinkkuja ja se, että tapaillaan kahta samaan aikaan on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Jossain peräkylässä toki voi olla pienemmät parisuhdemarkkinat ja eri pelisäännöt...
- Usein maaseudulla pitää alkaa uskolliseksi heti ensi tapaamisesta lähtien ja silloin tavallaan alkaa seurustelu.
- Kaupungissa voi viettää vaikka joka ilta aikaa miehen kanssa ja se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Silti saa tapailla montaa (esim. 10 muuta naista kierroksessa). Usein mies menee vaikka baariin ensin ja iskee siellä naisia ja jos ei löydä ketään niin soittaa sitten sinulle että tulee yöksi ja harrastamaan seksiä kanssasi ja lähtee sitten heti aamulla aikaisin pois.
ja tuota kaupunki meininkiä en voi itse sietää vaikka kaupungissa asunkin, tarttis varmaan muuttaa maalle.
Ja se että voihan se mielestäni olla vain tapailua, vaikka siihen ei muitten kans kikkailuja sekoittaa haluaisikaan, se on vaan sitä hiljakseen tutustumista, jossa ei rakkaudesta ole vielä kumminkaan kyse... näkemisestä, jossa nähdään kuitenkin vain yhtä ihmistä.. jännää on tämä nykyajan meininki, ja itse ainakaan niele tota nykyajan tapailumallia, se sotii periaatteitani vastaan!
Minusta tiivis tapailu on itsestäänselvästi seurustelua, ja jokaisen pitäisi luonnostaan ymmärtää että uskollisuus kuuluu asiaan heti kun ruvetaan tapailemaan enemmän kuin satunnaisesti, eikä vain silloin jos erikseen sovitaan. Jos halutaan olla jonkun toisen kanssa, ei tapailla enää edellistä, niin yksinkertaista se on.
Ehkäpä seurustelun tunnistaa siitä, että tiedät varmasti tapaavasi kaveria jatkossakin? Jos olet epävarma niin kysy. Toki toinen voi ihmetellä epävarmuuttasi, mutta parisuhteessa pitäisi voida ottaa puheeksi mitä tahansa. Ei mekään sovittu seurusteluamme "virallisesti": tapailtiin ja sitten muutettiin yhteen, ja virallinen sopimus tuli vasta vihkikirkossa.
Minusta teidän suhteenne on ilman muuta seurustelua, olettehan jo kuukausia olleet kaiken liikenevän ajan yhdessä.
Lisään vielä, että seurusteluhan ei vielä tarkoita sitä että tiedettäisiin että ollaan loppu elämä yhdessä. Seurustelu on vasta toisiinsa tutustumista, kokeilua sovitaanko yhteen, ja sitten kun siltä tuntuu, tehdään vasta sopimukset pysyvästä liitosta. Voihan tietysti senkin sopia, että kokeillaan nyt yhdessäoloa ja tutustutaan... Seurustelua jatkuu niin kauan kun joko huomataan että ei sovitakaan yhteen tai että halutaan vahvistaa suhde pysyväksi esim kihloihin menemällä.