unettomuus

Itselleni tuli ero syksyllä,yllätyksenä ja yksipuolisella ilmoituksella 15 v:n liiton jälkeen.Exälläni oli toinen minua 12 v nuorempi siivoojatyttö työpaikalta.Järkytys,viha ja suru oli valtava.En ensimmäiseen kahteen viikkoon nukkunut enkä muistanut syödä.Olisin ottanut hänet takaisin vaikka heti.Enää en tunne häntä kohtaan oikeastaan mitään,rakkaus kuoli ja ilman rakkautta ei ole suurta vihaakaan!Selvisin ystävien avulla ja työssä käymällä pahimman yli.
Puhuin paljon ystävien kanssa ja jossain vaiheessa
nousi sisu prkele minä kyllä pärjään ilmankin.Olin
kuin duracellpupu kun pistin hösseliksi,hoidin ositukset ja huoltajuussopimukset parissa viikossa
ja kun ne oli valmiina olin minäkin valmis jatkamaan omaa elämääni.Nyt olen valtavan tyytyväinen,elän uudessa parisuhteessa asiat järjestyksessä ja Ex on muisto vain.
Siis puhu,puhu ja puhu ystävien kanssa.Älä jää tuijottamaan seinää ja itkemään kotiin.Pakota itsesi liikkeelle ja keksi hommaa vaikka väkisin,mene vaikka uimaan (minä menin) tai ostoksille missä näet iloisia naamoja.Kun touhuat niin alitajunta työstää surua ja päivä päivältä helpottaa hieman enemmän.Kun kaipaat Exääsi,niin yritä miettiä hänen negatiivisia puoliaan,älä haikaile niiden ihanien ominaisuuksien perään.Turha kiertää veistä haavassa,tekee se kipeää ilmankin.Voimia sinulle,huomasin ettei elämä lopukaan avioeroon.

2 viikkoa on mennyt 2-4 tunnin yöunilla. Syötyäkään ei ole paljoa tullut, koska ei jaksa sellaiset kiinnostaa.

Perään en soittele, koska akkaan ei voisi koskaan enää luottaa, vaikka palaisikin. Se tyrisi taas uudelleen kuten on tehnyt aiemminkin.

Pakko vaan olla ja yrittää ajatella omaa elämää ja omia juttuja.

ruokahaluttomuus ja unettomuus jatkunut nyt puolvuotta.kroppa tosi huonossa kunnossa..
vakavasti alipainonen.eikä jatkuvasti voi elää unilääkkeiden varassa,auttavat vaan hetkellisesti.
mutta voimia sinulle.

ihan oikein ettei nukuta niitä pöljiä jotka sotkevat asiat.

Luin sun juttuas ja mulla oli toi sama tilanne vuosi sitten. Luultavasti suakin kyllä nukuttaa kun masentaa, mutta väärään aikaan. Yritä olla nukkumatta illalla niin yöt ei mene valvoessa ja vatvoessa asioita joita ei kuitenkaan pysty ehkä muuttamaan. Koeta jakaa tulevaisuutesi pieniin pätkiin ja aseta niille jokin päämäärä, silloin aika ei tunnu niin pitkältä. Ruokahalut palaa sitten kun ne palaa, sitä ei vaan voi syödä kun ei voi. Mulla meni pari ekaa kuukautta ihan oksentaessa sitä henkistä pahaa oloa. Eron jälkeinen puoli vuotta oli tosi vaikea, hajosin koko ajan ja viime kesän hienot ilmat meni istuessa ja miettiessä. Jälkeenpäin oli hyvä että se kaaos tuli heti eikä hetken päästä kun asiat tuli mietitittyä tarkkaan niin nyt tuntuu että kaikki on jo aika lailla selvää. Puheet siitä että itkeminen ei auta on mielestäni turhia. Itkeminen ei tuo mitään takas mutta omaa oloa se helpottaa ja kyyneleetkin loppuu. Asiassa on myös se hyvä puoli että aina näistä epäonnistumisista oppii. Mä olen oppinut ymmärtämään muita ihmisiä ja itseäni sekä katsomaan maailmaa muualtakin kuin avaimenreiän kokoisesta aukosta. Vaikka sulla nyt on vaikeaa ja tuntuu että suru ja muu ei lopu koskaan niin ensi kesä on sulle helpompi. Paljon voimia sulle ja halaus näin kuvaannollisesti!

Mulla on eroprosessi just kesken. Nukun tosi huonosti, tuska ja muu paha olo seuraavat yöstä toiseen. Päivällä helpottaa, kun näen ihmisiä ja keskityn opintoihin. Mulla auttaa tietoisuus: tiedän että sen kuuluu tuntua tältä, sillä aivot purkavat riippuvuutta ja sopeutuvat uuteen tilanteeseen. Se menee ohi. Puhua pitää, syödä pitää (syön velvollisuudesta) ja hakee kaikkea tukea itselleen kaikin keksiminsä keinoin. Pitää auttaa itseään silloin kun toinen jalka on vähän poikki.

Se olikin eron ainoa hyvä puoli, että laihduin ihannemittoihini ja myös pysyin niissä kauan eron jälkeen.