Tavallinen nainen, nelikymppinen, lyhyt ja pyöreä. Kymmeniä sellaisia olen tavannut, vaan nyt tuli töihin tämä yksi, joka saa ison miehen ajattelemaan hempeitä. Tunnen itseni hölmöksi, kun ajattelen kaikenlaista romanttista hänestä. Pelkään sen näkyvän päälle päin. Jotain kai pitäisi yrittää ennen kuin teen itsestäni ihan pellen punastellessani töissä. Hänellä on lapsi, mutten kehtaa kysyä, onko hän naimisissa tai seurusteleeko. Näen häntä lähinnä kahvitauoilla tai kokouksissa, joissa on muita ihmisiä. Pitäisikö haahuilla hänen huoneensa lähettyvillä tai lähettää sähköpostia? Ja mitä sanoisin? Haluaisin vaikuttaa vakavasti otettavalta, mutten epätoivoiselta hullulta.
keski-ikäisen miehen
teini-ihastus
7807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tyyppi, joka kutsuu parikymppistä töissä käyvää äitiä teiniksi, voisi kelata omaa asennettaan suhteessa naisiin. Ihmisiä naisetkin ovat, joten anna lelukuvitelmasi olla rauhassa ja keskity niihin pyöreisiin nelikymppisiin.
eikä aloittaja kuvannut lähinnä ihastumistaan teini-ihastumiseksi?
Niin minustakin. Joidenkin kapasiteetti näköjään riittää lukemaan viestistä pelkän otsikon. Sekin ymmärretään väärin vaikka tekstin lukemisella väärinkäsitys oikenisi, ja siltä pohjalta sitten kiiruhdetaan kommentoimaan.
Lue ensin, ruoski sitten. Eikös hän sitäpaitsi kertonut olevansa teinimäisen rakastunut? Näin minä ainakin käsitin. Aloittajaa kehottaisin kysymään suoraan, muuten ei tapahdu mitään, ei hyvää eikä pahaa.
Hei! Ihanaa, että olet rakastunut! Näillä palstoilla on niin paljon katkeraa vuodatusta, että on kiva välillä nähdä tällaisiakin viestejä!
Sinun täytyy ehdottomasti aivan ensimmäisenä selvittää, onko ihastuksesi kohde varattu vai vapaa. Jos hän on varattu, niin et halua rikkoa hänen perhettään, ja siinä tapauksessa sinun on vaan annettava hänen olla ja yritettävän löytää itsellesi joku toinen.
Jos hän on vapaa, niin hakeudut hänen seuraansa, tutustut varovasti, ja sitten jos tuntuu, että saat yhtään vastakaikia, niin kysyt, saatko tarjota hänelle illallisen / lähtisikö hän kanssasi kahville / haluaisiko hän joskus lähteä drinkille töiden jälkeen / mitä ikinä haluatkaan ehdottaa treffiohjelmaksi.
Miten sitten selvitetään, onko hän varattu? Minun kokemukseni mukaan helpointa on kysyä henkilöltä itseltään suoraan. Työympäristössä harvoin kukaan muukaan tietää uudesta tulokkaasta kovin paljon. Tietenkin jos työpaikallanne on esim. joku sihteeri tai muussa sellaisessa asemassa oleva henkilö, että tämä tietää "kaiken", JA sinä olet riittävän luottamuksellisissa väleissä hänen kanssaa, että voi kysyä häneltä asiasta vaikka samalla joutuisit kertomaan, että olet vähän kiinnostunut siitä uudesta naisesta, niin käytä ihmeessä tätä reittiä. Mutta jos tällaista ei ole, niin paras vaan hakeutua ihastuksesi seuraan, vaikka porukassa, ja ohjata lounas/kahvihuonekeskustelu johonkin aiheeseen, jonka kautta asia tulee ilmi. Esim. "taidan olla ainoa sinkku tässä porukassa... vai miten, oletko sinä Maija naimisissa?" (vähän tökerö esimerkki mutta ymmärrät ehkä mitä ajan takaa). Tai jos työpaikallanne ei kerta kaikkiaan ole tapana puhua yksityiselämän asioista, niin... kysy naiselta yksityisesti kasvokkain. Jos et sano mitään tökeröä tai liian päällekäyvää, naisen ei pitäisi pahastua imartelevasta huomiosta, vaikka hän olisikin varattu. Jos hän on sinkku, hän varmaan ilahtuu jos kerrot, että pidät häntä viehättävänä ja haluaisit tutustua työpaikan ulkopuolella.
Kiitos neuvoista! Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa edistyy. Lomien jälkeen ollaan taas palattu arkirutiineihin. Sinkkuus selvisi sillä, että hän kertoi (ei minulle, mutta kuulin keskustelun toisesta päästä pöytää) olevansa seuraavan viikonlopun yksin, kun lapsi menee isälleen. Muuten olen jutellut tämän naisen kanssa silloin tällöin ja tuntuu, ettei hän ainakaan kaihda seuraani. Eikö pitäisi olla paremminkin teinityttöjen hommaa pohtia, kelpaanko ja mitä mieltä hän on vatsakummustani ja mitäs, jos hän pitääkin pitemmistä/ lyhyemmistä/tummemmista/vaaleammista? Olen 47-vuotias, viitisen vuotta sitten eronnut, kahden aikuisen lapsen isä, talous ja ihmissuhteet kunnossa ja tällaisia kuitenkin mietin. Vaikka ei kai noin neljäkymppinen kertaalleen eronnut nainen niin kamalan tarkka ole kriteereissään? No, minäpä selvitän asian. Tuntuu vain niin kamalan omituiselta, kun ei ole tuntunut tällaiselta kuin joskus nuorena. Osaan keskustella useammalla kielellä sujuvasti, mutten saa sanottua suomeksi, että lähdetkö kahville. Osaan selvittää sopimusasioita, mutten osaa selvittää "Maijan" tietoja. Eipä täällä märiseminen asiaa auta. Siis enemmän tai vähemmän rohkeasti, hikoillen, täristen ja änkyttäen kuin vieroituksessa oleva kysymään, lähteekö hän kahville, elokuviin, syömään...
Tuo varattu-juttu on tosi huono neuvo! Sinun neuvosi toimii vain, jos nainen on huomannut miehen jo valmiiksi ja kiinnostunut tästä ulkonäön tai muun takia. Mutta jos mies on työpaikalla huomaamattomampi, eikä ole vielä saanut mahdollisuutta herättää naisen kiinnostusta, tuo ei toimi. Syy selviää seuraavassa.
Ensinnäkin nainen, jos ei ole vielä kiinnostunut miehestä, valehtelee helposti olevansa varattu tai tekaisee vähintään valheen ihastumisesta johonkuhun. Tämä myös sanotaan helposti sivulauseessa kysymättäkin kahvipöytäkeskusteluissa.
Nainen siis ei ole kiinnostunut. Mutta juju on siinä, että mies voi yrittämisellä ja paremmat puolensa korostamalla saada naisen kiinnostumaan itsestään.
Eka asia ei ole selvittää onko toinen varattu. Mieluummin vain koittaa herättää naisen kiinnostuksen olemalla kiinnostava, huolehtimalla viimeisen päälle ulkonäöstä, juttelemalla, flirttailemalla, olemalla itsevarma -samat säännöt pelaa kuin nuorempana. Sitten pyytää treffeille. Jos hän tässä vaiheessa ilmaisee olevansa varattu niin mitä sitten? Ei siis onnistunut. Ei ollut turhaa kuitenkaan yrittää, sillä siinä sai taas harjoitusta. Ei sotaankaan lähdetä silleen, että noh, vihollisella on ylivoima joten nostetaan kädet pystyyn ja lasketaan aseet.