Ystäväni erosi (nainen). Hänellä on varmasti uusia ottajia. Haluan että hän jatkaisi elämäänsä heti myös uuden suhteen merkeissä. Minkälisia kokemuksia on siitä, että kuinka kauan ihminen murehtii eroaan, ennenkuin pystyy uuteen vakavaan suhteeseen. Vaihtelee tietysti eron syyn yms. takia, mutta tämä ero oli sopuisa. Entä satunnaiset suhteet, onko niihin valmis heti eron jälkeen?
Kauanko toipuminen kestää?
Annnita
161088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vai haluaisit sinä sitä ja tätä..
haluappa ihan rauhassa, sun haluillasi nyt ei varmaan ole siinä asiassakaan mitään väliä!
Erosin sopuisasti minäkin, mutta en kaipaa vähäkään uutta suhdetta. Kun on ollut pitkään liitossa yhden ihmisen kanssa, en todellakaan halua edes miettiä toisia miehiä. Haluan nauttia omasta olosta ja ystävistä. Ehkä tätä kestää vuoden, kukaties vaikka kymmennen, mihis tässä on kiire :) Sitten kun joskus napsahtaa kohilleen niin sitten napsataa, nyt ei edes halua :) Annahan ystäväsi rauhassa nauttia ja sopeutua, ei ole kiirettä mihinkään :)
vaihtelee paljon ja onko ollut , niin kiintynytkään vai onko jo käsitellyt , jos on ollut eromieli jo pitkäänkin. Olin yli 20v ja kaikki satsattu siihen. Itkin yhtämonta päivää kuin oli vuosia oltu ja siitä on 7 vuotta. Nyt vasta tunnen , että voin elää vapaammin ja menin heti 6v sitten naimisiin uudelleen.
niin anna hänen rauhassa toipua erosta. Vaikka ero olisi miten sopuisa, niin kyllä se aikansa kestää, ennenkuin on valmis uuteen suhteeseen.
Kaikista pahinta, mitä voit ystävällesi tehdä on se, että alat järjestämään hänelle treffejä, koko ajan kuiskutat vierestä, että tuo ja tuo olisi hyvä mies sinulle.
Satunnaiset suhteet on aivan ystäväsi oma asia. Älä vaan ala järjestämään niitäkin. Minkä takia muuten haluaisit, että hänellä olisi heti uusi suhde? Etkö haluaisi, että hän saisi rauhassa toipua erosta, opetella elämään yksin ja itselleen?
meni pois raiteiltaan toisen ihmisen eron takia.
Kohta vuoteen en ole kyennyt normaaliin parisuhteeseen
ja oma avioliittoni murenee pois alta.
Lasten takia en haluaisi lyödä hanskoja tiskiin avioliitossani,
sillä en ole yrittänyt tehdä kaikkea mahdollista sen eteen.
Olen jämähtänyt jonkinlaiseen välitilaan, jossa elän kyllä avioliitossa,
mutta en voi väittää eläväni parisuhteessa ennen kuin tilanne selviää.
Tällaisessa tilanteessa eläminen on äärimmäisen raskasta, kun pitää
yrittää heitellä useampia palloja ilmaan ilman että yksikään putoaa.
Mutta joo, fine, kyllähän voin siis aina itse tehdä mitä haluan, ei sitä
kukaan todellakaan estä. Mutta kun asia ei tässä tapauksessa ole niin
yksinkertainen. Tavallaan ehkä sitten pitäisi vaan antaa asioiden olla
ja palata normaaliin elämään.
Sua pelottaa, että viehättävä ystäväsi pokaa sun oman miehen. Onko näin? Miksi muuten väen väkisin haluaisit, että ystäväsi löytää heti uuden miehen rinnalleen.
Tottakai haluat että ystäväsi jatkaa elämäänsä. Tiesitkö, että sitä voi jatkaa myös ilman miestä? Sinun halusi ei asiaan vaikuta mitenkään. Vai erosiko ystäväsi sinun halustasi?
En ymmärrä yhtään, miksi haluat (?) ystävällesi heti suhteen? Miksi?
Normaali ihminen käy läpi eron ja loppuneen ihmissuhteen, keskittyy omaan elämäänsä ja sen rakentamiseen uudelleen. Kun kaikki hämmennys ja kipu (sopuisakin ero sattuu!) on poissa, niin sitä haluaa ehkä hetken jopa nauttia siitä riippumattomuuden tilasta kun voi itse määrä omista tekemisistään ja menoista. Kenties ensimmäisen kerran elämässä!
Uusi suhde tulee sitten kun on tullakseen ja vierelle löytää ihmisen, jonka siihen haluaa. Harva eromylläkän jälkeen on enää valmis tyytymään mihin tahansa, sillä silloin jo tietää, miten huono suhde tulee päättymään, ja miten vaikeaa se on.
Jos siis kyse on oikeasti ystävästä, etkä ole omine salattuine intresseinesi työntämässä "ystävääsi" uuteen suhteen, niin kannusta ja tue häntä ensin löytämään itsensä ja elämänsä. Ei suinkaan uutta suhdetta.
Tuntuu, kuin haluaisit "ystäväsi" joko A) pois tieltä tai B) itsellesi (jos oot mies). Kumpikaan ei ole kauhean kivää. Ainakaan ystävyydessä. Ja jos luulet, että ystäväsi oloa helpottaa laastarisuhde tai jokin muu pakokeino, niin olet väärässä. Asiat on vain kohdattava.
kohtaamisessa ystävä on ainakin edistynyt huimasti viime kuukausien aikana.
Uskon, että toipuminen nimenomaan edellyttää asioiden kohtaamista.
Tiedän, että ystävällä on rankkaa tälläkin hetkellä ja tunnen sen myös omassa selkänahassani
(erityisesti kun ystävä on pahalla tuulella)
Olen tässä itse mukana auttamassa ystävää pääsemään asioista yli ja samalla itse toipumassa.
Vaikka itselle ei varsinaisesti ole tapahtunut mitään, niin siitä huolimatta on vaikeata itselläkin.
Ja vaikka olenkin lähinnä mielikuvitusystävän tasolla, niin siitä huolimatta uskon, että ystävä ei
ehkä olisi toipunut niin hyvin ilman apuani.
Ja vähän huolissaan kyllä olen siitä, että ystäväni jatkuvasti flirttailee niin paljon miehelleni,
että pelkään miten se vaikuttaa avioliittooni...
Mitä sinä saat tuollaisesta ystävästä joka oksentaa niskaasi avioeron ja kohottaa itsetuntoaan flirttailemalla miehellesi? Sanoisin, että ystävä hädässä tunnetaan, mutta hyväksikäyttö on sitten ihan eri juttu. Tosin joissakin kieroissa suhteissa molemmat osapuolet saavat jotain henkistä tyydytystä kun toinen vain ottaa ja toinen antaa ottaa.
Oikeesti. Jos mun ystäväni toimisi jossain mielenhäitiössä niin tökerösti, että ylittäisi rajat mieheni suhteen, niin suuni kyllä aukaisisin. Onneksi mun ystäväpiirissä on tästä kiveen hakatut rajat.
Etkö luota mieheesi?
Puhu mieluummin miehellesi huolestasi, tietää hänkin vähän varautua ystäväsi flirttailuun.
Minun eronnut ystäväni oli niin röyhkeä, että kerran houkutteli mieheni muka katsoon autossa ollutta "vikaa" ulos ja ehdotti heti kaksistaan ollessaan pihalla, että hänenkin luonaan saisi mies käydä "kahvilla.."
Mies kertoi itse tämän minulle ja sanoi kieltäytyneensä, autossakaan ei mitään vikaa ollut..
Arvaappa, pidinkö paljon yhteyttä tähän henkilöön tämän jälkeen...!
Pian ottikin sitten yli 10 vuotta nuoremman miehen ja menivät naimisiin.
Nyt näin "ystävääni" pitkästä aikaa kaupassa ja ero oli taas tulossa, mies oli löytänyt nuoremman naisen.
No, enää ei ole vaaraa hänestä, oli lihonut paljon ja kasvot niin pöhössä, ettei enää varmaan miehiä saa.
Olisko alkanut kalja maistuun, tiedä häntä.
olla mies ja haluut hänet, ja pelkäät että joku muu vie hänet sinulta, anna hänen toipua rauhassa, jos toppuutat niin samalla hän etääntyy susta.
Hän tarvii nyt aikaa parantua.
Olen 46v, eronnut yli 20v sitten - matkalla muutamia pikku suhteita ja seurusteluja ... Sitten törmäsin mieheen, joka vaan oli ihan mun juttu. Kaikki meni todella hyvin, oltiin kun paita ja peppu, lapsetkin sulautui hyvin yhteen - aivan kuin olisimme olleet yhdessä aina.. Ihminen jonka kanssa oli vaan helppo ja hyvä tehdä ihan kaikkea.. Olin todella rakastunut. Sitten kohtalo puuttu peliin, läheisten kuolemia jne... ja tilanteet johti eroon ja loittonemiseen... Meidän "erosta" on nyt jo kaksi vuotta - ja mä toivon että jonakin aamuna mä heräisin niin että ei tekis enää kipeetä... Ainoo mikä mulle nyt auttaa on hyvä ystävä joka jaksaa kuunnella ja antaa hyviä näkökulmia/kommentteja/ajattelemisen aihetta - en missään tapauksessa haluais että kukaan rupee etsimään mulle uutta kumppania tai suhdetta - se olis tässä ja nyt pahinta mitä ystäväni voisi tehdä... Ulos, leffaan ja muualle lähden mielelläni ja osaan kyllä olla jo muutakin kun tippa linssissä seuraa- ja jos joskus tuntuu että miehetkin vielä kiinnostaa, niin sitten vaikka treffeille... Mutta ensin on saatava sydän kuntoon... Enkä todellakaan tiedä kauan se vielä vie.
Eron jälkeen tärkeintä EI ole uudet miessuhteet. Tärkeintä on oppia elämään itsenäisesti ja tarvitsematta uutta suhdetta. Vasta sitten kun on sinut itsensä kanssa eikä pakonomaista tarvetta sitoa itseään uuteen mieheen, on valmis tasapainoiseen suhteeseen. Älä ihmeessä houkuttele tai painosta ystävääsi etsimään uutta miestä ennen kuin hän itse sitä haluaa. Kyse ei ole siitä miten SINÄ haluat hänen jatkavan elämäänsä, vaan että hän jatkaa elämäänsä kohti jotain uutta ja hyvää - miehistä riippumatta.
Ihminen ei tarvitse parisuhdetta ollakseen onnellinen. Monet eronneet nimenomaan haluavat elää eron jälkeen ilman kumppania, koska nauttivat vapaudestaan raskaan liiton jälkeen.
Jos ystäväsi flirttaa miehesi kanssa, on sinun syytä puhua siitä suoraan molempien kanssa.
Mikäli ystävättäresi on avoin, sosiaalinen, elämänmyönteinen tyyppi niin hän kyllä toipuu erosta ja löytää uuden muutamassa vuodessa. Jos hän taas on katkeroituva, epäsosiaalinen, negatiivinen tyyppi joka syyttää miestään pelkästään, niin tuskin koskaan löytää uutta kun ei saa asioita kuntoon oman itsensä kanssa. Iällä eikä liioin ulkonäöllä ole tässä väliä. asenteella pelkästään. Ja mikäli näinen on tämä jälkimmäinen ihmistyyppi niin en ihmettele edes sitä miksi ero tuli!
Kuulkaas siskot, jos vaan yksin yksinäisyydessä haavojaan nuolee, ni ei tuu mitään!
Tottakai saa rauhassa surra entistä puolisoaan, mutta mielellään niin ettei asiasta tule koko maailman täyttävä pakkomielle... tyyliin ekkuna aamulla ja vimppana illalla... ja vielä kahden vuoden kuluttuakin niinku eilispäivän asia!!! Ei hyvänen aika... olisko jo kyse elämänpelosta...?
Mun mielestä on ihan hillittömän hauska seurata joitain naisia, jotka kiiruusti vie miestään piiloon, kun ilmestyn juhliin... Mun kaksi kaveria yrittää innolla naittaa mua, vaikken flirttailekkaan puolisoiden kanssa... =)