On kuulemma yleistä että 20v naisille tulee ahdistus tuossa elämänvaiheessa. Hormoonit vaikuttavat siihen suuresti, stressi tulevasta, paineet työssä, koulussa tai armeijassa, odotukset... Pienetkin asiat alkavat tuntua ylitsepääsemättömiltä ja alkavat ahdistaa. Tunne on kuin pelko, mutta sille ei ole selvää kohdetta niin kuin pelolle.. Sivullisen on vaikea ymmärtää ahdistuneen käytöstä.. Onko teillä kokemuksisa tällaisesta?? Haluaisin kuulla kokemuksianne nuoret naiset, haluaisinitä on ymmärtää mitä on juuri tapahtunut..
Olin seurustellut 9 kuukautta nuoren neisen kanssa ja kaikki oli hyvin. Olin todella huomaavainen ja ihana hänen omien sanojensakin mukaan. Muutama päivä aikaisemmin kun hän halusi erota meillä oli hetkiä joidenka luulin vain lähentävän meitä entisestään. Hän kertoi kuinka onnellien on minusta, kuinka ihana olen. Sitten kertoi että häntä on alkanut ahdistaa. Eikä voi jatkaa enää seurustelua.. Ei minun eikä kenenkään muunkaan kanssa.. Olin kuin puulla päähän lyöty. Meidän piti viettää joulu yhdessä.. Lähteä välipäivinä yhteiselle matkalle.. Olin sille todella rakas ja sain sen kokea. Siksi on vaikea ymmärtää mitä tapahtui, miksi.. Hän on armeijassa ja me ei kuitenkaan nähty usein.. Ja viikonloppuisin hän sai tehdä mitä halusi ja nähtiin silloin kun hänelle sopi.. siksi on vaikea ymmärtää mistä ahdistus oikein kumpusi, kun en painostanut mihinkään.. Auttakaa mua, olen ihan hukassa.. Nyt me ei olla oikein yhteydessäkään kun hän on siellä armeijassa.. ja jos olen koittanut ottaa yhteyttä en saa vastausta.. Tuntuu että yhdessä hetkessä muutuin ihanasta prinssistä yökötykseksi hänen mielessään...
Olin seurustellut 9 kuukautta nuoren neisen kanssa ja kaikki oli hyvin. Olin todella huomaavainen ja ihana hänen omien sanojensakin mukaan. Muutama päivä aikaisemmin kun hän halusi erota meillä oli hetkiä joidenka luulin vain lähentävän meitä entisestään. Hän kertoi kuinka onnellien on minusta, kuinka ihana olen. Sitten kertoi että häntä on alkanut ahdistaa. Eikä voi jatkaa enää seurustelua.. Ei minun eikä kenenkään muunkaan kanssa.. Olin kuin puulla päähän lyöty. Meidän piti viettää joulu yhdessä.. Lähteä välipäivinä yhteiselle matkalle.. Olin sille todella rakas ja sain sen kokea. Siksi on vaikea ymmärtää mitä tapahtui, miksi.. Hän on armeijassa ja me ei kuitenkaan nähty usein.. Ja viikonloppuisin hän sai tehdä mitä halusi ja nähtiin silloin kun hänelle sopi.. siksi on vaikea ymmärtää mistä ahdistus oikein kumpusi, kun en painostanut mihinkään.. Auttakaa mua, olen ihan hukassa.. Nyt me ei olla oikein yhteydessäkään kun hän on siellä armeijassa.. ja jos olen koittanut ottaa yhteyttä en saa vastausta.. Tuntuu että yhdessä hetkessä muutuin ihanasta prinssistä yökötykseksi hänen mielessään...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nii in, itsenkin nyt kohta 20v naisena voin melkein kuvitella tuon tilanteen. Sitä vaan tän ikäisenä on vielä niin nuori, että ei oikeen oo varma mitä haluaa ja tarvitsee aikaa vähän pysähtyä ja tutkailla asioita yksin. Sitten taas hetken oltuaan paikoillaan ei ehkä enää pelkää tulevaa ja sitä, että entä jos ne valinnat, joita tekee, ovatkin huonoja. Mutta enpähän minä oikeasti teidän tilannetta tiedä... Syitä eroamiseen on niin monta kuin on ihmisiäkin. Jokainen ihminen ja suhde on ainutlaatuinen. Eli vaikka kuinka haluaisinkin auttaa selventämään 20 vuotiaan ajatuksia sinulle, en sitä osaa tehdä :/
liian huomaavainen ja ehkä romanttinen. Naiset haluavat kuitenkin enemmän kovan miehen, joka laittaa kemiat liikkeelle.
tanssisit hunkseissa ja olisit romanttinen ja ottaisit naisesi huomioon melkeimpä kaikessa.. Silti sun pitäisi olla myös vähän vaikeakin ja lähteä kaljalle silloin kun tekee mieli.. Vaikka pitäis anoppilaan mennä..
Niin kai.. kaikkea pitää olla oikeassa suhteessa.