Aloitin muutama viikko sitten tuuraajana siivousalan yrityksessä. Työskentelemme pareina, ja minun parikseni syystä tai toisesta tuli keski-ikäinen nainen, jolla on valtavasti siivouskokemusta-toisin kuin minulla.
Ensimmäisen työpäivän alussa hän vaikutti mukavalta ja rupattelimme. Keskipäivän aikoihin alkoi "varovainen" sättiminen työstäni. Itsellänikin on muutaman vuoden kokemusta siivoushommista ja aina saanut vain kehuja.
Sättiminen sitten on nyt parin viikon sisällä äitynyt siihen pisteeseen, että kotiin päästessäni on itku kurkussa. Se on jatkuvaa. Töihin tullessani hän ei puhu kanssani, kaiken minkä hän sanoo, hän sanoo tiuskien. Ei kerro, mitä mitäisi tehdä ja jos kysyn, hän huutaa joko "Oo nyt jo hiljaa!" tai "Rauhoitu!" ja jos en kysy (koska en oikein enää uskalla), hän tulee kysymään, mitä oikein seisoskelen.
Jos joskus hän oma-aloitteisesti kertoo mitä tehdä, hän tekee sen murahtelemalla niin, etten kuule kunnolla. Jos kysyn "Mitä?", hän tuhahtaa vihaisesti saman uudestaan ja sadattelee perään siitä, kuinka idiootti voin olla, vai olenko vain kuuro. Jos en kysy "mitä" ja luotan johonkin, mitä kuvittelen hänen sanoneen, hän juoksee perääni: "mitäs helvettiä sä oikeen kuvittelet tekeväsi, enkö mä sanonut..."
Sanomattakin selvää, että pomon edessä hän on enkeliä, kuten kaikkien muidenkin. Sitten alkaa hymy heltiämään ja juttu luistamaan, mutta vaikka kuinka olen yrittänyt parhaani, hän ei puhu minulle kuin toruen ja muuten ei lainkaan. Tosissaan on pelottanut muutaman kerran ja kerran sanoinkin hänelle, että yritän tässä parhaani enkä parempaan pysty. Olen sesonkiapu, eikä minulla ole tietoja tuossa paikassa työskentelemisessä ja siksi joudun kysymään.
Onneksi enää muutamia päiviä jäljellä..
Ensimmäisen työpäivän alussa hän vaikutti mukavalta ja rupattelimme. Keskipäivän aikoihin alkoi "varovainen" sättiminen työstäni. Itsellänikin on muutaman vuoden kokemusta siivoushommista ja aina saanut vain kehuja.
Sättiminen sitten on nyt parin viikon sisällä äitynyt siihen pisteeseen, että kotiin päästessäni on itku kurkussa. Se on jatkuvaa. Töihin tullessani hän ei puhu kanssani, kaiken minkä hän sanoo, hän sanoo tiuskien. Ei kerro, mitä mitäisi tehdä ja jos kysyn, hän huutaa joko "Oo nyt jo hiljaa!" tai "Rauhoitu!" ja jos en kysy (koska en oikein enää uskalla), hän tulee kysymään, mitä oikein seisoskelen.
Jos joskus hän oma-aloitteisesti kertoo mitä tehdä, hän tekee sen murahtelemalla niin, etten kuule kunnolla. Jos kysyn "Mitä?", hän tuhahtaa vihaisesti saman uudestaan ja sadattelee perään siitä, kuinka idiootti voin olla, vai olenko vain kuuro. Jos en kysy "mitä" ja luotan johonkin, mitä kuvittelen hänen sanoneen, hän juoksee perääni: "mitäs helvettiä sä oikeen kuvittelet tekeväsi, enkö mä sanonut..."
Sanomattakin selvää, että pomon edessä hän on enkeliä, kuten kaikkien muidenkin. Sitten alkaa hymy heltiämään ja juttu luistamaan, mutta vaikka kuinka olen yrittänyt parhaani, hän ei puhu minulle kuin toruen ja muuten ei lainkaan. Tosissaan on pelottanut muutaman kerran ja kerran sanoinkin hänelle, että yritän tässä parhaani enkä parempaan pysty. Olen sesonkiapu, eikä minulla ole tietoja tuossa paikassa työskentelemisessä ja siksi joudun kysymään.
Onneksi enää muutamia päiviä jäljellä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tää sun kirjoitus on niin tuttua
olen kuullut ja kokenut näitä työpaikka hirviöitä liikaakin. Kurjaa tässä on se, että kohtelu kohdistuu nuoriin, opiskelijoihin ja arkoihin ihmisiin.
Näihin ei tehoa mikään muu kuin korottaa oma ääni ja ottaa päättäväinen katsekontakti, erittäin tärkeä tämä katse, koska silmäys tehoaa hyvin.
Kun työsi parina loppuu, anna ihmeessä palaute hänen esimiehelleen ja jos ovat ystäviä vielä porrasta ylemmäksi.
Voimia sinulle
Kannattaa lukea hyvää tietoa työpaikkakiusaamisesta ja sen eri muodoista osoitteesta:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/ -> Keskustelut
Tässä hyvä materiaali työpaikkakiusaamisesta:
http://tinyurl.com/3ygn4sf
Taas kerran säälittävä mainos. Olet jo postittanut samansisältöisen viestin tänne, ei se paria sanaa muuttamalla miksikään muutu, vaikka sillä ehkä yritätkin kiertää massapostituskiellon
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9532973
Ole hyvä ja lopeta tuo spämmääminen; ei tuolle kaunasivustollesi täältä sen enempää keskustelua tule. Niin kauan, kuin sinä olet moderaattorina ja kirjoittajana siellä, sivuston uskottavuus on nolla.
kuinka kauan ollut jo työssäsi? Ehkä työkaverisi on kyllästynyt kokoajan neuvomaan aikuista ihmistä? Teet vain oma-aloitteisesti ne työt jotka sinulle kuuluu, niin teen minäkin jääköön vaikka loput tekemättä.
Olen siis ollut sen parisen viikkoa töissä. Kyse ei missään nimessä ole siitä, että työkaveri on kyllästynyt neuvomaan.
Hyvä esimerkki on se, että hän ohjaa minut moppaamaan jonkun lattian osan isosta toimistorakennuksesta, jossa en ole koskaan käynytkään. Itse hän häipyy johonkin, en näe häntä. Kun olen saanut työn valmiiksi, lähden etsimään häntä kysyäkseni, mitä seuraavaksi teen. Törmään häneen ja hän suuttuu: "Mitä sä oikein hortoilet?" Sanon etsiväni häntä, että mitä seuraavaksi teen. -"No mitä sun järki sanoo", hän kysyy.
-"Moppaan ton lattian?" -No tee sitten niin", ja poistuu. Jatkan siitä eteenpäin "niinkuin järki sanoo" ja tulee huutamaan "Mitäs sä oikein kuvittelet tekeväsi?". Sanon, että jatkan eteenpäin- "No mä oon jo ottanut sen lattian ( sadattelua)
ja mistä ihmeestä mä voin tietää sen, että hän on sen lattian jo ottanut..Näitä esimerkkejä olisi vaikka muille jakaa. Teen niin tai näin, ni aina väärinpäin.