Ei liity aiheeseen, joten siirtäkää, poistakaa, miten vain. Joka tapauksessa tein ryhtiliikkeen tässä jokin aika sitten ja siivosin huolella ja läpikotaisesti. Sitten luin viikossa noin 2500 sivua kaunokirjallisuutta, ja nyt on takana syyslukukauden viimeinen tentti.
Mutta ah tätä kurjaa ihmispolon taivalta! Juuri kun luulin urakkani päättyneen toistaiseksi, eteeni heitetään haaste jollaiseen en ole ensinkään varautunut. Rakkaat musikaaliset fanini (ero on tehtävä ettei syntyisi sekaannusta heidän ja tekstieni fanien välille) nimittäin vaativat minulta ...JOULULAULUA! Semmoinen siis pitäisi viikonlopun aikana kirjoittaa, koska alkuviikosta on vain pari mahdollista päivää äänitystyölle.
Tästä kaikesta opin, että mitä enemmän on tekemistä, sen vähemmän ehtii murehtia. Elämä ehtii kulkea ohi ilman että huomaakaan! Nyt joku tietysti keksii, että ratkaisu ATM-ongelmalle on valikoidun orjuuden palauttaminen, eikä hän ihan väärässäkään ole. Harmi vain ettei orjille ole yleensä tarjolla näitä töistä tyydyttävimpiä, eli luovia ja tuottamattomia.
Jotta nyt ei ihan liian maaniseksi mene, niin siitä joululaulusta pitäisi tehdä mahdollisimman masentava. Suomalaiset joululauluthan ovat tunnetusti hilpeitä ja riemukkaita kielikuvia ("laps' hankeen hukkuu, unhoittuu") täpösenään: joka joulun suuria hittejä ovat muun muassa Konsta Jylhän kynäilemä kappale kynttilän viemisestä äidin haudalle, puhumattakaan klassikosta jossa kuollut veli ilmestyy hallusinaationa nälkäisen varpusen muodossa mökin (ilmeisesti yhtä nälkiintyneelle) tyttöparalle. Näiden päihittäminen edes ruumiiden määrässä taiteellisista ansiosta puhumattakaan tekee tulevasta viikonlopusta tuskaisen.
Mutta ah tätä kurjaa ihmispolon taivalta! Juuri kun luulin urakkani päättyneen toistaiseksi, eteeni heitetään haaste jollaiseen en ole ensinkään varautunut. Rakkaat musikaaliset fanini (ero on tehtävä ettei syntyisi sekaannusta heidän ja tekstieni fanien välille) nimittäin vaativat minulta ...JOULULAULUA! Semmoinen siis pitäisi viikonlopun aikana kirjoittaa, koska alkuviikosta on vain pari mahdollista päivää äänitystyölle.
Tästä kaikesta opin, että mitä enemmän on tekemistä, sen vähemmän ehtii murehtia. Elämä ehtii kulkea ohi ilman että huomaakaan! Nyt joku tietysti keksii, että ratkaisu ATM-ongelmalle on valikoidun orjuuden palauttaminen, eikä hän ihan väärässäkään ole. Harmi vain ettei orjille ole yleensä tarjolla näitä töistä tyydyttävimpiä, eli luovia ja tuottamattomia.
Jotta nyt ei ihan liian maaniseksi mene, niin siitä joululaulusta pitäisi tehdä mahdollisimman masentava. Suomalaiset joululauluthan ovat tunnetusti hilpeitä ja riemukkaita kielikuvia ("laps' hankeen hukkuu, unhoittuu") täpösenään: joka joulun suuria hittejä ovat muun muassa Konsta Jylhän kynäilemä kappale kynttilän viemisestä äidin haudalle, puhumattakaan klassikosta jossa kuollut veli ilmestyy hallusinaationa nälkäisen varpusen muodossa mökin (ilmeisesti yhtä nälkiintyneelle) tyttöparalle. Näiden päihittäminen edes ruumiiden määrässä taiteellisista ansiosta puhumattakaan tekee tulevasta viikonlopusta tuskaisen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Leevi & the Leavingsiltä löytyy omat suosikkijoulukappaleet: "Toivotamme ikävää, synkkää, kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua..." sekä "Tuon sulle joululahjaksi yllärin, ja soivan joulukortin, ja soivan joulukortongin..."
Toivoisin joululaulua, jossa AT-nainen saa YT-panomieheltä joululahjaksi kupan ja tippurin, ja tajuaa kuinka ihana se yksi AT-kosija olisi ollutkaan.
http://tinyurl.com/2cpk3sd
Lauluidea yksinäisestä miehestä tekemässä itsemurhaa suurena yönä ("Ei suudelmaa hän saanut koskaan alla mistelin/ Sen tilalla voi roikkumassa nähdä misterin") jäänee ensi jouluksi. Uskoakseni ATM-aihe on vielä sittenkin minulle ajankohtainen. Tämän joulun tervehdyksessä (sainpas sen kuulostamaan traditiolta, vaikka kerta oli ensimmäinen) faneille päädyin perinteisempään, noin miljoonaan kertaan kerrottuun tarinaan ja laskelmoituun liikuttavuuteen.
veliseni. Uskon, että saat ensi jouluksi aikaseksi hyvän AT-henkisen joululaulun.
Tässä omasta mielestäni mahtavin teksti mitä joululauluista löytyy:
"Hetken kestää elämää
ja sekin synkkää, ikävää
Hei tonttu-ukot hyppikää!"
Tässä on hieno elämänohje, jota yritän itsekin noudattaa aina kuin mahdollista
Miten vitussa voi lukea 2500 sivua kaunokirjallisuutta viikossa?
Jos oikein tsemppaisin niin ehkä menisi 200 sivua päivässä, eli 1400 sivua viikossa, mutta sekin vaatisi jo nou laiffaamista to the max!
Mä onnistun työmatkoilla noin 100s/pvä vauhtiin. Jos en vkl ryyppäisi vaan lukisin, menisi varmasti 600s/vko. Poika lukee muuten ainakin 200s/pvä, mutta sitä shittiä ei voi kyllä kaunokirjallisuudeksi haukkua. Samaa fantasiasarjaa luin itsekin 12v iässä.
No niin, sitä on luettu kirjallisuutta eikä matikkaa. "600s/vko" tarkoitti tietenkin "600s/vrk lisää" viikonlopun osalta. Eli yhteensä tultiin 1200 500 = 1700, eli aika lähelle. No ihan sama, nyt olen niin kännissä etten lue mitään ainakaan 3 päivään.
100 sivua päivässä on ihan normimäärä jos jaksaa vähän rauhoittus kirjan kanssa illalla tunniksi pariksi, mutta kyllä tietynlainen läkähdys iskee jos sen enemmän yhdeltä istumalta lukee.
Toisaalta taas Houellebecqin uusinta meni liki parisataa sivua yhdessä illassa eikä tuntunut edes siltä että olisi "tuhlannut" aikaa lukemalla.
Ehkä jos laskisi sen kirjainmäärän minkä netissä tulee ahmittu päivittäin ja sen siirtäisi pelkkään kaunokirjallisuuteen, niin Väyrysen Dostojevskit viikonlopussa projekti ei tuntuisi niin mahdottomalta.
se Casey Ryback -muusa oljennuottanasi.
Hällä riittänee niittoutuneita ja myös nietoutuneita (hei, nietoksissa...) ruumita inspiraatioksi kappaleentynkään.
Kynttilät ja varpuset ovat jo YTM-rekvisiittaa, koska kynttilät lasketaan yleensä (nais)sankareiden haudoille, ja varpuset, jo syntyjään Ylempien Tipusten Mieroja uhmaavat varmaa kuolemaa jäämällä tänne pohjoisten leveysasteiden pakkasiin odottamaan kevään tipusia. Ihmistytöille riittää tulitikku, mutta he yleensä menehtyvät kun ei ole lämmintä kainaloa johon käpertyä.