Päivän mietelause epätoivoisille sinkuille

Jos ajattelet että mikään ei koskaan toimi, niin silloin sä olet aidosti epätoivoinen tosiaan, mutta luovuttamisessa ei ole mitään kiinnostavaa ja sen arvo on vähemmän kuin nolla. Mua kiinnostaa enemmän ajatukset jotka avaa mahdollisuuksia ja kehityssuuntia ja keinoja ulos jostain tilanteesta, ennemmin kuin viisastella jotain luovuttamisen filosofiaa. Ainahan voi ruikuttaa että maailma on paha paikka, eikä mussa itsessäni ole mitään vikaa. Tai toisaalta, että mussa on niin paljon vikaa, ettei kannata edes yrittää. Mutta mikä arvo tuollaisilla mietelauseilla sitten on? Onko kyse muka realismista, vai ennemminkin luovuttamisesta?

Tartuit nyt ihan väärään juttuun. Tuo epätoivo tuossa otsikossa on vaan heitto. Tuo ajatus on suht. yleismaailmallinen ja toimii monenlaiseen toimintaan. Always tarkoittaa tosiaan sitä, että jos et saa haluamiasi tuloksia niillä keinoilla joilla aina yrität, niin koita vaihtaa keinoja. Ei tartte palata entiseen vaan etsiä ratkaisua niin kauan kunnes se löytyy. Miksi ihmeessä pitäisi muka palata vanhaan malliin josta tietää ettei se toimi? Ja mitään oletuksia mistään epätoivoisista en tee, vaan heitän tuon ajatuksen tuohon. Jos haluat hylätä se, niin oma on ongelmasi. Todellinen epätoivo on tosiaan tuollaista, mutta so what, epätoivo on jotain mistä pitäis päästä pois.

NLP kirjoitti:

Jos ajattelet että mikään ei koskaan toimi, niin silloin sä olet aidosti epätoivoinen tosiaan, mutta luovuttamisessa ei ole mitään kiinnostavaa ja sen arvo on vähemmän kuin nolla. Mua kiinnostaa enemmän ajatukset jotka avaa mahdollisuuksia ja kehityssuuntia ja keinoja ulos jostain tilanteesta, ennemmin kuin viisastella jotain luovuttamisen filosofiaa. Ainahan voi ruikuttaa että maailma on paha paikka, eikä mussa itsessäni ole mitään vikaa. Tai toisaalta, että mussa on niin paljon vikaa, ettei kannata edes yrittää. Mutta mikä arvo tuollaisilla mietelauseilla sitten on? Onko kyse muka realismista, vai ennemminkin luovuttamisesta?

Minua taas ei kiinnosta tyhjänpäiväiset filosofiset mietelauseet.
Missä puhuin luovuttamisesta?

Realismia on tajuta että ihminen voi oikeasti olla epätoivoinen ja tilanne oikeasti epätoivoinen. Eikä niin että se on aina "luovtuttamista".

Sinun lauseesi avaa todellakin mahdollisuuksia ja kehityssuuntia. Sen takia sen sanotkin vaikkei sellaisia olisi realistisesti olemassa.

Se on itseasiassa "toivelause" eikä mietelause.
Vähän kuin joku joka uskoo että "luovuttamalla ei voi voittaa" ja jankkaa sitä hamaan loppuun asti, kunnes kuolee.

NLP kirjoitti:

Tartuit nyt ihan väärään juttuun. Tuo epätoivo tuossa otsikossa on vaan heitto. Tuo ajatus on suht. yleismaailmallinen ja toimii monenlaiseen toimintaan. Always tarkoittaa tosiaan sitä, että jos et saa haluamiasi tuloksia niillä keinoilla joilla aina yrität, niin koita vaihtaa keinoja. Ei tartte palata entiseen vaan etsiä ratkaisua niin kauan kunnes se löytyy. Miksi ihmeessä pitäisi muka palata vanhaan malliin josta tietää ettei se toimi? Ja mitään oletuksia mistään epätoivoisista en tee, vaan heitän tuon ajatuksen tuohon. Jos haluat hylätä se, niin oma on ongelmasi. Todellinen epätoivo on tosiaan tuollaista, mutta so what, epätoivo on jotain mistä pitäis päästä pois.

Tartuin vain siihen miten yksinkertaisia nämä mietelauseet ovat.

Ajatuksissasi ei sinällään ole mitään vikaa, mutta niiden pukeminen yksinkertaiseen mietelauseeseen jossa on kauheasti oletuksia ei ole kovin viisasta.

"Todellinen epätoivo on tosiaan tuollaista, mutta so what, epätoivo on jotain mistä pitäis päästä pois. "

Todellisesta epätoivosta on hyvin hankala päästä pois. Sillä ei ole väliä mitä siinä tilanteessa varsinaisesti uskot koska todennäköisesti olet jo niin kusessa että lopputulos tulee olemaan todella paska joka tapauksessa.
silloin voi olla helpompi tottua kohtaloonsa (sinulle luovuttamista) kuin ajatella että tulee jotain hyvää kuin vain yrittää tarpeeksi.

Tajuan kyllä "use whatever works" asenteesi koska olen itse samaa mieltä, mutta on mahdoton sanoa missä vaiheessa se oma tapa on jo tarpeeksi kokeiltu että sitä kannattaa muuttaa sekä missä suhteessa muuttaa.

Esimerkiksi epätoivoiselle sinkulle ei paljon auta sanoa: "kato peiliin ja etsi sieltä se vika! Muuta itteäs kun et voi muuttaa muuta!"

Jossakin vaiheessa vain voi miettiä että mitäköhän vittua tuokin tarkoittaa ja mitä se hyödyttää tuollaista ajatella.

Olen siis asioiden yksinkertaistamista vastaan.

K-S-F kirjoitti:

Minua taas ei kiinnosta tyhjänpäiväiset filosofiset mietelauseet.
Missä puhuin luovuttamisesta?

Realismia on tajuta että ihminen voi oikeasti olla epätoivoinen ja tilanne oikeasti epätoivoinen. Eikä niin että se on aina "luovtuttamista".

Sinun lauseesi avaa todellakin mahdollisuuksia ja kehityssuuntia. Sen takia sen sanotkin vaikkei sellaisia olisi realistisesti olemassa.

Se on itseasiassa "toivelause" eikä mietelause.
Vähän kuin joku joka uskoo että "luovuttamalla ei voi voittaa" ja jankkaa sitä hamaan loppuun asti, kunnes kuolee.

Se ei ole mikään tyhjänpäiväinen mietelause vain sen takia ettei sulla riitä älyllistä kapasiteettiä sitä tajuamaan. Sattuu oleman NLP:n (neurolingvistinen ohjelmointi - eräs psykologinen oppisuunta) perusajatuksia, jonka kopsasin suoraan eräästä kirjasta. Mun mielestä siinä on paljonkin ajatusta, ja jos sä olet toista mieltä niin yritä keksiä älykäs vasta-argumentti. Tuo eka vastaus ei ainakaan sellainen ollut.

"Uskoisin että todellinen epätoivo nousee siitä että on tehnyt vähän vaikka mitä ja tajuaa että ei tiedä mikä toimii tai tuleeko koskaan toimimaan."

Tuo kuulostaa luovuttamiselta. Maailmassa on niin paljon mahdollisuuksia, ettei todellakaan ole mikään fakta että mikään ei koskaan toimi => luovuttamista.

Mahdollisuuksia on olemassa. Esim. masentunut ihminen ei näe ympärillään muuta kuin epätoivoa, mutta se ei ole maailman ominaisuus, vaan masentuneen päänsisäinen tila. Se että sun mielestä mitään ei ole tehtävissä, ei ole mikään tosiasia, vaan pelkkää epätoivoa, joka vääristää todellisuutta.

Ja kyllä. Luovuttamalla ei voi voittaa. Ei sitä tarvi jankata, riittää kun sen sanoo kerran. Mutta tuo mun siteeraama ajatus on kyllä paljon rikkaampi sisällöltään kuin tuollainen simppeli "luovuttamalla ei voi voittaa". Ja nyt et ehkä sisäistä ajatusta, jos luulet että mietelausetta jankkaamalla syntyy tuloksia. Ei tietenkään. Sun täytyy toimia itse ja etsiä niitä mahdollisuuksia. Vai väitinkö muka että tuota mietettä jankkaamalla syntyy jotain?

K-S-F kirjoitti:

Tartuin vain siihen miten yksinkertaisia nämä mietelauseet ovat.

Ajatuksissasi ei sinällään ole mitään vikaa, mutta niiden pukeminen yksinkertaiseen mietelauseeseen jossa on kauheasti oletuksia ei ole kovin viisasta.

"Todellinen epätoivo on tosiaan tuollaista, mutta so what, epätoivo on jotain mistä pitäis päästä pois. "

Todellisesta epätoivosta on hyvin hankala päästä pois. Sillä ei ole väliä mitä siinä tilanteessa varsinaisesti uskot koska todennäköisesti olet jo niin kusessa että lopputulos tulee olemaan todella paska joka tapauksessa.
silloin voi olla helpompi tottua kohtaloonsa (sinulle luovuttamista) kuin ajatella että tulee jotain hyvää kuin vain yrittää tarpeeksi.

Tajuan kyllä "use whatever works" asenteesi koska olen itse samaa mieltä, mutta on mahdoton sanoa missä vaiheessa se oma tapa on jo tarpeeksi kokeiltu että sitä kannattaa muuttaa sekä missä suhteessa muuttaa.

Esimerkiksi epätoivoiselle sinkulle ei paljon auta sanoa: "kato peiliin ja etsi sieltä se vika! Muuta itteäs kun et voi muuttaa muuta!"

Jossakin vaiheessa vain voi miettiä että mitäköhän vittua tuokin tarkoittaa ja mitä se hyödyttää tuollaista ajatella.

Olen siis asioiden yksinkertaistamista vastaan.

Sä tunnut olevan ylipäätään muutosta vastaan.

Ja tuo peiliin katsominen on itseasiassa ihan hyvä neuvo sekin. Koska todellakin, et voi muuta muuttaa.

Eikä mua kiinnosta se, että miten vaikeaa epätoivosta on päästä pois - varmaan se vaikeaa onkin. Tuon ajatuksen ydin ei edes liity epätoivoon, vaan siihen, että jos joku juttu ei toimi niin muuta sitä juttua. Tuo epätoivoisille heitto tuossa otsikossa on vaan heitto, kuten sanoin jo. Jos sä olet niin epätoivoinen ettet usko mihinkään etkä halua muuttaa mitään, niin ole sitten sellainen, mitä se mua liikutta, tuosta ajatuksesta voi olla muille, vähemmän epätoivoisille, ja vähemmän muutosta vastustaville hyötyä.

Siis, oma tapa on tarpeeks kokeiltu siinä vaiheessa kun sä huomaat että se ei toimi. Ei siihen tartte kahta kertaa enempää. Ainahan voi yrittää lotota. Joskus joku juttu toimii ihan vahingossa kun olosuhteet antaa myöten, mutta on varmaan parempiakin keinoja toimia kuin luottaa johonkin onneen.

NLP kirjoitti:

Sä tunnut olevan ylipäätään muutosta vastaan.

Ja tuo peiliin katsominen on itseasiassa ihan hyvä neuvo sekin. Koska todellakin, et voi muuta muuttaa.

Eikä mua kiinnosta se, että miten vaikeaa epätoivosta on päästä pois - varmaan se vaikeaa onkin. Tuon ajatuksen ydin ei edes liity epätoivoon, vaan siihen, että jos joku juttu ei toimi niin muuta sitä juttua. Tuo epätoivoisille heitto tuossa otsikossa on vaan heitto, kuten sanoin jo. Jos sä olet niin epätoivoinen ettet usko mihinkään etkä halua muuttaa mitään, niin ole sitten sellainen, mitä se mua liikutta, tuosta ajatuksesta voi olla muille, vähemmän epätoivoisille, ja vähemmän muutosta vastustaville hyötyä.

Siis, oma tapa on tarpeeks kokeiltu siinä vaiheessa kun sä huomaat että se ei toimi. Ei siihen tartte kahta kertaa enempää. Ainahan voi yrittää lotota. Joskus joku juttu toimii ihan vahingossa kun olosuhteet antaa myöten, mutta on varmaan parempiakin keinoja toimia kuin luottaa johonkin onneen.

Missä vaiheessa tuttua lottoriviä kannattaa muuttaa?

NLP kirjoitti:

Se ei ole mikään tyhjänpäiväinen mietelause vain sen takia ettei sulla riitä älyllistä kapasiteettiä sitä tajuamaan. Sattuu oleman NLP:n (neurolingvistinen ohjelmointi - eräs psykologinen oppisuunta) perusajatuksia, jonka kopsasin suoraan eräästä kirjasta. Mun mielestä siinä on paljonkin ajatusta, ja jos sä olet toista mieltä niin yritä keksiä älykäs vasta-argumentti. Tuo eka vastaus ei ainakaan sellainen ollut.

"Uskoisin että todellinen epätoivo nousee siitä että on tehnyt vähän vaikka mitä ja tajuaa että ei tiedä mikä toimii tai tuleeko koskaan toimimaan."

Tuo kuulostaa luovuttamiselta. Maailmassa on niin paljon mahdollisuuksia, ettei todellakaan ole mikään fakta että mikään ei koskaan toimi => luovuttamista.

Mahdollisuuksia on olemassa. Esim. masentunut ihminen ei näe ympärillään muuta kuin epätoivoa, mutta se ei ole maailman ominaisuus, vaan masentuneen päänsisäinen tila. Se että sun mielestä mitään ei ole tehtävissä, ei ole mikään tosiasia, vaan pelkkää epätoivoa, joka vääristää todellisuutta.

Ja kyllä. Luovuttamalla ei voi voittaa. Ei sitä tarvi jankata, riittää kun sen sanoo kerran. Mutta tuo mun siteeraama ajatus on kyllä paljon rikkaampi sisällöltään kuin tuollainen simppeli "luovuttamalla ei voi voittaa". Ja nyt et ehkä sisäistä ajatusta, jos luulet että mietelausetta jankkaamalla syntyy tuloksia. Ei tietenkään. Sun täytyy toimia itse ja etsiä niitä mahdollisuuksia. Vai väitinkö muka että tuota mietettä jankkaamalla syntyy jotain?

Olen enemmän general semantics tyyppinen ihminen.

ihmettelen suuresti että miten yksi mietelause ja neurolinkvistinen ohjelmointi liittyvät toisiinsa kun tarkoituksena on kuitenkin etsiä se mikä oikeasti se ongelma jolloin ihminen pääsee muuttamaan sitä asiaa kuin nojata suurta lupaaviin tyhjiin täyte, miete ja toivelauseisiin.

K-S-F kirjoitti:

Missä vaiheessa tuttua lottoriviä kannattaa muuttaa?

Lottoaminen on ylipäätään epätoivoista ja siinä onnistuminen on epätodennäköistä, joten neuvoisin olemaan lottoamatta ja yrittää hankkia sitä rahaa jollain muulla keinolla, vaikka keinottelulla.

K-S-F kirjoitti:

Olen enemmän general semantics tyyppinen ihminen.

ihmettelen suuresti että miten yksi mietelause ja neurolinkvistinen ohjelmointi liittyvät toisiinsa kun tarkoituksena on kuitenkin etsiä se mikä oikeasti se ongelma jolloin ihminen pääsee muuttamaan sitä asiaa kuin nojata suurta lupaaviin tyhjiin täyte, miete ja toivelauseisiin.

En ymmärrä ajatustasi. Tuossa mietelauseessa on nimenomaan se ongelma ja ratkaisu siihen kerrottuna. Eli jos toimit aina jollain tavalla, etkä saa haluamaasi lopputulosta, niin muuta toimintatapaa.

Ei se ole mitään tyhjää toiveajattelua. Toiveajattelua on ennemminkin se, että vaikka huomaa että joku juttu ei toimi, esim. lähestyn naista baarissa vaikka 10 kertaa aina samalla tavalla, tai lievästi varioiden, eikä haluttua lopputulosta synny, mutta päätän silti jatkaa samaa toimitatapaa koska olen epävarma siitä että toimiiko mikään muukaan tapa, niinpä luotan onneeni ja toivon että jollain kerralla onnistun ja jatkan samaa juttua. Eikö tuo ole ennemmin toiveajattelua kuin se että yrittää aktiivisesti löytää parempaa keinoa toimia?

Kiitos. Tää vaatii jo vähän harjoittelua.