Minun mielestäni terve ekosysteemi on oikea paikka turkis"tarhaukselle".
Terveen ekosysteemin tuottamat turkikset saavat myös reaalisesti korkean arvon koska turkiksen hankintahinta on suuri.
Kun turkiseläinten tarhaus ja loukkupyynti kielletään ja ainoa tapa saada turkiseläimiä on paikan päällä metsästäminen tulee muutama terve ilmiö ja tarve:
a) Huolehtia luonnosta niin että luonnonmukainen ympäristö kantaa riittävää määrää turkiseläinpopulaatiota
b) Turkiseläimiä pystyvät hankkimaan vain henkilöt joilla on oikeasti merkittäviä taitoja (erä , jäljitys ja metsästystaitoja) - sensijaan että elukoille pidetään "hotellipalvelua" joka ei vaadi minkäänlaista merkittävää vaivaa tai osaamista (eli siitä ei tulisi palkita, etenkään noiden eläinsuojelunäkökohtien kannaltakaan.)
Nämä kaksi asiaa tekevät turkiksista todellisen luomu-ylellisyystuotteen joka on terveen ekologisen ympäristön tuote ja "eläintensuojelua" ei edes tarvita vaan niiden annetaan elää omaa elämäänsä ja metsästetään suoraan luonnosta. Eläinsuojelurikoksiin syyllistyvät vain lihavat laiskat tyhmät ihmiset jotka haluavat "helpottaa" turkistensaamista ja siksi keinotekoisesti painavat turkisten reaalihintaa alaspäin. Aidon turkiksen tulisi olla ylellisyystuote johon ei keskiluokkaisella ämmällä, perusinsinöörin rouvalla - ole koskaan varaa.
Sensijaan aitorikkaalla voisi olla varaa, ts. aitoon turkikseen voisi pukeutua vain superrikkaat. Tällöin aito turkis saisi statussymbolinsa vanhan arvon.
Jokainen turkis dokumentoidaan (metsästystapahtumat kirjataan taannehtivasti) jolloin tarhaturkista ei voi tuodakaan markkinoille koska sillä ei ole dokumentaatiota.
Tämä antaa myös hyvän sauman genetiikalle ja bioengineeringille koska mikäli turkiksen hinta nousee korkeaksi on korvaavan materiaalin etsiminen kannattavaa. Tällöin siis sammiossa kasvatettu eläimettömän kudos-turkiksen markkinat avautuvat koska tuota brutaalia ja tarpeetonta tarhaus-tapaa ei enää ole mahdollista käyttää tuotantoon. Tuota kannustamaan kannattaisikin lopettaa tarhaus kokonaan että hintaa saadaan nostettua.
Tällöin siis turkistarhaus ei täytä minkäänlaista ekologista tai sivistynyttä kriteeriä minkään muun kuin lähtökohtaisesti tarpeettoman hyödykkeen keinotekoisena massatuotantovälineenä. Tämä vie arvon sekä todelliselta turkikselta että antaa koko turkiksille huonon leiman henkisesti.
Kunhan turkiksen hinta saadaan 100 kertaistettua on luonnonmukainen turkismetsästyskin taas tuottoisaa puuhaa. Miksi meidän pitäisi suosia mallia jossa turkistuottaja joka ei oikeasti tee mitään merkittävää työtä merkittävillä taidoilla saa korvauksen helpolla? Eikö kannattaisi suosia sitä tyyppiä jolla on pokkaa lähteä piilukon kanssa hakemaan turkiksia niiden luonnollisesta elinympäristöstä?
Tällöin arvostaisimme sekä luontoa että sen luontevaa hyödyntämistä sen sijäaan että palkitsisimme laiskuudesta ja epäsivistyneesti tuotetusta tarpeettomasta massahyödykkeestä joka tuotetaan eläinten kärsimysten kautta.
Se että turkiselinkeino vähenee ei ole ongelma, vastaava kulutus siirtyy lihakarjan nahkatuotteisiin jonne avautuu vastaavia työtilaisuuksia niille joilla on taitoja joilla parsia nahkoja yhteen. Eli siis kulutus ei katoa minnekään vaan tarpeeton raaka-aine poistuu markkinoilta ja korvautuu kokonaisuuden kannalta paremmilla.
Terveen ekosysteemin tuottamat turkikset saavat myös reaalisesti korkean arvon koska turkiksen hankintahinta on suuri.
Kun turkiseläinten tarhaus ja loukkupyynti kielletään ja ainoa tapa saada turkiseläimiä on paikan päällä metsästäminen tulee muutama terve ilmiö ja tarve:
a) Huolehtia luonnosta niin että luonnonmukainen ympäristö kantaa riittävää määrää turkiseläinpopulaatiota
b) Turkiseläimiä pystyvät hankkimaan vain henkilöt joilla on oikeasti merkittäviä taitoja (erä , jäljitys ja metsästystaitoja) - sensijaan että elukoille pidetään "hotellipalvelua" joka ei vaadi minkäänlaista merkittävää vaivaa tai osaamista (eli siitä ei tulisi palkita, etenkään noiden eläinsuojelunäkökohtien kannaltakaan.)
Nämä kaksi asiaa tekevät turkiksista todellisen luomu-ylellisyystuotteen joka on terveen ekologisen ympäristön tuote ja "eläintensuojelua" ei edes tarvita vaan niiden annetaan elää omaa elämäänsä ja metsästetään suoraan luonnosta. Eläinsuojelurikoksiin syyllistyvät vain lihavat laiskat tyhmät ihmiset jotka haluavat "helpottaa" turkistensaamista ja siksi keinotekoisesti painavat turkisten reaalihintaa alaspäin. Aidon turkiksen tulisi olla ylellisyystuote johon ei keskiluokkaisella ämmällä, perusinsinöörin rouvalla - ole koskaan varaa.
Sensijaan aitorikkaalla voisi olla varaa, ts. aitoon turkikseen voisi pukeutua vain superrikkaat. Tällöin aito turkis saisi statussymbolinsa vanhan arvon.
Jokainen turkis dokumentoidaan (metsästystapahtumat kirjataan taannehtivasti) jolloin tarhaturkista ei voi tuodakaan markkinoille koska sillä ei ole dokumentaatiota.
Tämä antaa myös hyvän sauman genetiikalle ja bioengineeringille koska mikäli turkiksen hinta nousee korkeaksi on korvaavan materiaalin etsiminen kannattavaa. Tällöin siis sammiossa kasvatettu eläimettömän kudos-turkiksen markkinat avautuvat koska tuota brutaalia ja tarpeetonta tarhaus-tapaa ei enää ole mahdollista käyttää tuotantoon. Tuota kannustamaan kannattaisikin lopettaa tarhaus kokonaan että hintaa saadaan nostettua.
Tällöin siis turkistarhaus ei täytä minkäänlaista ekologista tai sivistynyttä kriteeriä minkään muun kuin lähtökohtaisesti tarpeettoman hyödykkeen keinotekoisena massatuotantovälineenä. Tämä vie arvon sekä todelliselta turkikselta että antaa koko turkiksille huonon leiman henkisesti.
Kunhan turkiksen hinta saadaan 100 kertaistettua on luonnonmukainen turkismetsästyskin taas tuottoisaa puuhaa. Miksi meidän pitäisi suosia mallia jossa turkistuottaja joka ei oikeasti tee mitään merkittävää työtä merkittävillä taidoilla saa korvauksen helpolla? Eikö kannattaisi suosia sitä tyyppiä jolla on pokkaa lähteä piilukon kanssa hakemaan turkiksia niiden luonnollisesta elinympäristöstä?
Tällöin arvostaisimme sekä luontoa että sen luontevaa hyödyntämistä sen sijäaan että palkitsisimme laiskuudesta ja epäsivistyneesti tuotetusta tarpeettomasta massahyödykkeestä joka tuotetaan eläinten kärsimysten kautta.
Se että turkiselinkeino vähenee ei ole ongelma, vastaava kulutus siirtyy lihakarjan nahkatuotteisiin jonne avautuu vastaavia työtilaisuuksia niille joilla on taitoja joilla parsia nahkoja yhteen. Eli siis kulutus ei katoa minnekään vaan tarpeeton raaka-aine poistuu markkinoilta ja korvautuu kokonaisuuden kannalta paremmilla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.