Otsikossahan tuo pääkysymys tulikin.
Lähipiirissä on muutama joka rakastuu aina vain uudestaan renttuihin. Sitten ihmetellään kun tämä ihastus onkin pettänyt. Eräälläkin ystävällä 3 vuoden sisään 2 mies menossa. Ei mitään töitä, kittaa kaljaa aamusta iltaan. Piruilee koko ajan ja sitten käy noin. Kyseinen kaveri on nyt aivan murtunut ja maassa. Kertoi ettei voi enää luottaa miehiin. Kiitos vain rentuille siitäkin hyvästä.
Pakko myöntää että itse sinkku mies kun olen, tuollainen käytös pistää tosissaan vihaksi. Ensin isketään hyvännäköinen nainen, juodaan naisen rahat ja sitten pompataan toisen naisen sänkyyn...
Lähipiirissä on muutama joka rakastuu aina vain uudestaan renttuihin. Sitten ihmetellään kun tämä ihastus onkin pettänyt. Eräälläkin ystävällä 3 vuoden sisään 2 mies menossa. Ei mitään töitä, kittaa kaljaa aamusta iltaan. Piruilee koko ajan ja sitten käy noin. Kyseinen kaveri on nyt aivan murtunut ja maassa. Kertoi ettei voi enää luottaa miehiin. Kiitos vain rentuille siitäkin hyvästä.
Pakko myöntää että itse sinkku mies kun olen, tuollainen käytös pistää tosissaan vihaksi. Ensin isketään hyvännäköinen nainen, juodaan naisen rahat ja sitten pompataan toisen naisen sänkyyn...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sun naiskavereillasi on hoivavietti ja siksi he lankeavat noihin renttuihin. Renttu kaipaa hoivaa ja nainen saa tuntea itsensä tarpeelliseksi kun hyysää renttua. Näin minä asian tulkitsen. Nainen olen itsekin.
Ja jostakin syystä se seksi vain maistuu näitten retkujen kanssa hyvältä...
Siinä on jotain hurjaa ja vauhkoa ja sitä jotain...
Ja onhan ne nämä retkut kuitenkin raameiltaan aika hyvännäköisiä, rempseitä, vallattomia ja niin vastustamattomia...
Itse realistina kuitenkin sen ymmärrän, ettei näiden kanssa mitään perheitä perustella, retkujen kanssa pidetään vain hauskaa!
No tuo kuvio on aika tavallista naisten keskuudessa, kun kaikki miehet ovat renttuja sekä pettureita. Kunnollisia miehiä ei ole olemassakaan vaikka väitätkin niin, "kunnolliset" miehet muuttuvat pettureiksi siinä vaiheessa kun saavat kauniin naisen -> nälkä kasvaa ja näin lähdetään petturin tielle, niin monesti kuulleena sekä myös itse kokeneena nämä "kunnolliset" miehet...
Itse liihotin nuorena ja kauniina pelimiesten kanssa ja hauskaa oli!
Sitten halusin viimein perheen ja otin tällaisen nörtin "kunnon miehen".
Kotona muhittiin, eikä missään nimessä halunnut minua ravintoloihin viedä houkutuksien pariin..
Kunnon mies halusi naimisiin ja talokin ostettiin ja siihen pari muksua väsättiin.
No, lapset oli ihania, mutta työläitä ja pikkuhiljaa alkoivat ylityöt ja koulutukset lieveilmiöineen maistua kotioloja paremmilta.
Tilanne oli sitten loppujen lopuksi se, että miehestä tuli se kapakoiden suurkuluttaja ja rökäle.
Viimeinen pisara oli, kun petti minua kännipäissään.
Eli mitä eroa oli sitten näillä pelimiehillä ja kunnon miehillä?
Pelimiehet oli reilusti sitä, mitä on, ei ne salaile karskeja taipumuksiaan ja leiki muuta mitä on.
Kunnon mies on vain huonon itsetuntonsa vanki ja vapautuu siitä saatuaan sen kaikkien kaipaaman perhe-elämän ja pilalle panee sitten senkin.
Niin ja toikin on niin väärin, että hän itse valitsee ja syyttää sitten kaikkia muitakin miehiä "en voi enää luottaa miehiin" on epäreilua!
Pitäisi olla rohkeutta sanoa "En aloita suhteita hetkeen, kun en luota itseeni. Yritän ensin ottaa selvää, miksi aina valitsen näin ja mikä minua vie, selvittää itselleni, että selviän ja olen itse vastuussa valinnoistani. Sitten vasta, kun tulen toimeen itseni kanssa, yritän uudelleen. Nyt pitää tehdä töitä itseni kanssa: minä olen epäluotettava itseäni kohtaan!"
On niin väärin, että niin, vaikka syitä on ja riittää, ja kaikki painolasti harteillamme ei aina ole ihan omaamme, niin valinnat aikuisella ovat. Ja sitten syytetään muita, ei luoteta miehiin eikä luoteta naisiin ja vikaa löytyy kyllä vaikka koko maailmasta, mutta itsellämmehän ei ole asioitten kanssa mitään tekemistä. Me itse olemme onnettomia uhreja. Olemmeko varmasti? Siinä kun naiset sekoaa renttuihin, säälivät itseään ja syyttävät renttuja valinnoistaan, miehet rupeavat vuodattamaan atm-virsiään ja vikahan on naisissa ja he ovat täydellisiä: muut vaan eivät sitä tajua. Joskus toisinpäin.
Ihminen on petollinen ja epätäydellinen olento, typerys, sokea, eikä kovin hääppöinen parhaimmillaankaan. Hyvyys on sekin usein laskelmoitua taivaspaikan ostamista ja uskollisuus enemmän pelon aiheuttama pakko kuin todellinen tajuaminen ja valinta. Semmoista se on, jokaisella on tiensä.
Juurikin kuuntelin tässä erään hyvän ihmisen puheita ja kauhistuin: hän on todella kunnollinen, periaatteellinen, tunnollinen, rehellinen... Hän on paha tajuamatta sitä: periaatteet ovat alkaneet elää omaa elämäänsä, hän ei nää enää inhimillisyyttä, hän ei elä elämää. Omaa pimeyttään on niin vaikeaa hyväksyä ja vielä vaikeampaa se on, jos on pakko olla niin hyvä.
Rakastuu vai toteuttaa läheisriippuvuuttaan. Rakastuu vai hakee sääliä. Rakastuu vai käyttää hyväkseen. On sokea vai haluaa jonkun ketä syyttää. Ottaa vastuuta elämästään ja jopa toisen elämästä, kantaa niitä molempia harteillaan, vai ei kanna kumpaakaan. On pettynyt vai saanut syynsä olla olematta aito ja lähellä, on petetty vai hankkinut syyn olla jollekin vihainen, kun ei muuten saa sitä olla. Tullut petetyksi vai pettänyt itsensä.
Elää ehkää omaa pimeyttään, mitä ei voi itsessään myöntää, toisen kautta joka siis onkin... Toisen hyvyyden tavoittelun uhri ja hyväksikäytön kohde.
Ei voi tietää.