Erosin juuri vaimostani ja tapasin samantien toisen naisen. Tämä nainen on oikein mukava. En ole vielä valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen, mutten haluaisi polttaa siltoja takanani. Ajattelimme siis tapailla aina silloin tällöin.
Ongelmaksi muodostui heti kättelyssä välimatka, 75 km ja pian mahdollisesti 120-130km. Elin edellisestä 9 vuoden suhteestani ensimmäiset 6 vuotta kaukosuhteessa! Jatkuva ikävä, epävarmuus suhteen kestävyydestä, puhelimessa roikkuminen ja edestakaisin ajeleminen kävi hermoille ja kukkarolle todella raskaasti!
Olisin säästänyt vuosia elämästäni, jos olisin asunut samassa kaupungissa exäni kanssa suhteen alusta asti. Silloin olisi havainnut paljon aikaisemmin, ettei exästä ollut yhteiseloon ja arkeen. En enää halua kokea toista kertaa samaa!
Mitä siis tehdä? Kannattaako dumpata heti kättelyssä tämä uusi mukava nainen ennen kuin juttu syvenee ja katsella muita? Vai mitä ihmettä? Kaukosuhde ei todellakaan houkuttele!
Ongelmaksi muodostui heti kättelyssä välimatka, 75 km ja pian mahdollisesti 120-130km. Elin edellisestä 9 vuoden suhteestani ensimmäiset 6 vuotta kaukosuhteessa! Jatkuva ikävä, epävarmuus suhteen kestävyydestä, puhelimessa roikkuminen ja edestakaisin ajeleminen kävi hermoille ja kukkarolle todella raskaasti!
Olisin säästänyt vuosia elämästäni, jos olisin asunut samassa kaupungissa exäni kanssa suhteen alusta asti. Silloin olisi havainnut paljon aikaisemmin, ettei exästä ollut yhteiseloon ja arkeen. En enää halua kokea toista kertaa samaa!
Mitä siis tehdä? Kannattaako dumpata heti kättelyssä tämä uusi mukava nainen ennen kuin juttu syvenee ja katsella muita? Vai mitä ihmettä? Kaukosuhde ei todellakaan houkuttele!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tapaus kohtaista sanoisin.Mulla oli kaukosuhde joka ei toiminut (n.120km).Epävarmuus otti todella voimille ja ahdisti.Pelkkä nettaus, soittelut ja tekstailut ei vaan riitä.Alko vähän molempia ahdistamaan ja aikataulut meni ristiin.Lopulta homma laitettiin poikki.
Mulla olis vähän positiivisempi tarina kaukosuhteesta. Eli meillä oli välimatka nykyisen avovaimoni kanssa 500km (!!!!) ja suhde toimii loistavasti vieläkin - tosin ei enää kaukosuhteena, koska asutaan kimpassa ja ollaan perhettä perustamassa! Kaukosuhdetta kesti n. vuoden ja sit pistettiin hynttyyt yhteen. Ennen yhteen muuttamista tietty soiteltiin ja käytiin vuorotellen toistemme luona - kyllä kannatti!!!
Meillä välimatkaa yli 700 km, kihloissa pari vuotta ja nyt kesällä muutetaan yhteen :D
Tekis mieli pyllistää teille kun puhutte kaukosuhteista 75km ja 120km... Itsellä oikea kaukosuhde lähemmäs 4000km, se jo tuntuu. Grrrr... Ei, vaan tsemppiä suhteeseen, eihän sitä kannata vaan ton matkan takia jättää, vaan katsoa ensin vähän pitempään että miten menee. Muuten voi myöhemmin kaduttaa tosi paljon.
Mäkin voisin pyllistää noille..OHO! 200km..herrajestas sentään.Todellinen etäsuhde:))
Sitten kun on kyse 3000km ja näkeminen jää noin 2-6kk:den väliin niin se tuntuu. Mutta kun rakastaa ja luottaa niin kyllä se kestää.
Meillä toimmii, vuosi täynnä ja kummallakaan ei aikomustakaan lopettaa. Välimatkaa n. 200 km, soitellaan, nähdään säännöllisesti joka toinen viikonloppu, kesäisin enemmän. Mutta se kaikki kannattaa! Ikävä on toisen luo mutta tämän hetken tilanne pitää nyt näin ja olemme onnellisia. Muutamme yhteen kun lapset lentävät kummallakin pois kotoa.
Tärkeintä että luottamus toimii, se jos ei toimi alkaa ahdistamaan ja epävarmuus hajoittaa. Meillä sitä ei ole ja se on vahva kantava tekijä.