ja taas on se hetki että 70 v.äitee tulee kahdeksi viikoksi luokseni joulun viettoon ja tuittuilee koko ajan, on loukkaantunut, marttyyri, narisee, valittaa lähes joka asiasta. Nyt jo ennen tuloaan on sydänjuuriaan myöten ottanut nokkiinsa kun ei saanut tulla tiettynä päivänä kun itse olin vielä matkoilla. Äiteellä pitää kaikki asiat mennä tietyn kaavan mukaan ja jos ei mene hän on loukkaantunut ja mököttää, keljuilee, piikittelee ja suureen ääneen valittaa tyyliin "no eihän minulla väliä, en olis halunnutkaan, eihän meillä pelaa mikään tässä" jne. Jos otan asioita vähän esille, hän loukkaantuu ja näyttää sen myös todella että olen päätynyt ratkaisuun etten ota mitään esille, vaan nielen kaiken hiljaa . Ei hänelle voi sanoa että älä edes ole aina sitä 2-3 viikkoa luonani vaan eikö vähempikin aika riittäisi. Se on ihan uskomatonta miten hän ottaa pienistä asioista nokkiinsa, esim. siitä että hän haluaisi mennä kävelylle tiettynä aikana ja jos en haluaisi sillon mennä, hän tujahtaa heti ja on tunti tolkulla lähes mykkä tai vinoilee. Millään jaksaisi työssä käyvänä ihmisenä kuunnella tuollaista jonnin joutavaa tuittuilua ja taantumista, välillä tuntuu kuin olisi 3 vuotiaan pikkulapsen kanssa. Siitähän syntyisi maailmansota jos sanoisin että minulla on muita suunnitelmia joululle - en haluaisi enää näinä viimeisinä vuosina katkaista välejäkään ja sehän siitä tulisi jos näin ilmottasin. Joulu tuntuu taas aivan painajaiselta - juuri tämän hänen tuittuilunsa vuoksi, joka näyttää jostain syystä pahentuvan iän myötä. Joo joo - tiedän että aikuisena ihmisenä minun pitäisi sanoa sitä ja tätä ja plaa....mutta ei nämä asiat kovin helppoja ole - ei kait muutoin niin moni kirjottas tänne palstalle. Onkohan kukaan muu tällasessa tilanteessa?
vanhanpiian painajainen
väsykärsimys
91455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että et ota äitiäsi luoksesi ollenkaan tai jos otat niin teet selväksi että täällä ollaan niinkuin sinä sanot tai sitten ei tulla ollenkaan. Varaappa matka joulun ajaksi tai lähde jouluristeilylle ja olkoon äitisi omissa oloissaan niin voi oppia jotain tai sitten ei.
"en haluaisi enää näinä viimeisinä vuosina katkaista välejäkään..." Kenen viimeisinä vuosina? Onko sinulla jokin tappava tauti ja tiedät ettet elä enää kauan?
Siinä tapauksessa sinun ei todellakaan pitäisi kärsiä tuon naisen (äitisi) viikkotolkulla kestävistä vierailuista!
Vai onko äitisi se kohta kuoleva osapuoli? Silloin taas olisi parasta että sinä matkustat hänen luokseen päiväksi pariksi joulun tienoilla.
Jos taas kumpikin olette suhteellisen terveitä, tilastollisesti äitisi tulee elämään vielä noin 20 vuotta 70vuotias tänäpäivänä EI ole läheskään valmis hautaan! Tässä tapauksessa voit mainiosti ehdottaa että tulisit hänen luokseen vierailulle joko ennen tai jälkeen joulun ja toisit ateriat tullessasi. Ja sitten vain pakkaat sen porsaan palan ja peruna-ja porkkana laatikot kassiin ja äitisi luona mikrotatte ne kuumiksi. Kotimatkalla voit pysähtyä leipomossa hakemassa joulutortut jälkiruoaksi.
Nyt sinulla on tilaisuus poistua päivän tai parin jälkeen, velvollisuus on hoidettu ja kumpikin pääsee omaan rauhaansa.
sano mummulle että pysy kotonas kun oot kun kakara ja päälle perustelut !
Oletko tekemässä muutosta äitisi vierailuun?
Näin sivullisena todellakin näyttää olevan parasta että pidätte vierailuajan mahdollisemaan lyhyenä. Muistatko sen ikivanhan sananlaskun" Vieras on kuin kala, se alkaa haisemaan parin päivän päästä".
Lyhyen vierailun aikana (päivä, pari) voitte rauhassa vaihtaa kuulumiset ja ajatukset, kumpikaan ei ennätä kyllästyä toiseen ja kummallekin jää vierailusta hyvät mistot. Seuraavaa visittiä odottaa jo paremmalla mielellä.
Aivan sama kumpi menee kumman luo. Ilman mitään mutkun mutkun mutkuja.
Oletko mielinkielin perinnön toivossa vai miksi siedät moista?
Ens jouluna lähdet jo hyvissä ajoin jollekin 2 viikon lomamatkalle hevonvitunkuuseen ulkomaille. Soitat lentokentältä että nyt pitäämennä, kone lähtee. Ja reissusta lähetät "joulukortin". Sano vaikka lähteväs jonkun sulhaskandidaatin kanssa reissuun (eihän sulla mitään miestä tartte olla, kunhan satuilet).
Ehkä se vittuuntuu mutta siinähän mäikkää itsekseen. Matkalla känny kii tai äänettömälle niin ei tartte vastailla soittoihin eikä maksaa ulkomaanpuhelumaksuja.
En tiedä äitisi kunnosta mutta jos se on niin terve että jaksaa reissata sun luo jouluksi niin kyllähän se kituuttaa menemään vielä 10-15 vuotta ennen kuin kupsahtaa. Oletko valmis passaamaan kitisijää edelleen? Eikä se siitä paremmksi muutu, jos ihminen ei ole oppinut elämään toisten kanssa tuohon ikään mennessä niin ei se siitä enää paranekaan.
Älä anna hyppyyttää itseäsi. Ja mistä olet saanut ajatuksen "näistä viimeisistä vuosista"? Ihmiset elävät huoleti yli 80-vuotiaiksi, ja vaikka sairastuisivat, niin nykypäivän lääketiede pystyy ihmeisiin. Sen tiedän itsekin, omasta kokemuksesta. Minun näkökulmastani äitisi on nuori ihminen.
Olet työssä. No miksi sitten menet juoksujalkaa kotiin työn päätyttyä, kun äiti on siellä. Mene menojasi, ole iltaan asti jossakin, syö ulkona.
Äidilläsi on ilmeisesti Alzheimer tai jokin muu vanhuusiän sairaus. Ota siitä selvää ja kysy, onko hänellä kaikki lääkkeet mukana ja muistaako ottaa niitä säännöllisesti.
Miksi siedät mykkäkoulua tai vinoilua kodissasi. Osoita, ettei se käy kärsään, vaan mieluummin menet kotoa pois ja jätät hänet sinne yksin tuittuilemaan, jos kerran ei jaksa omassa kodissaan olla.
Vanha totuus on, että kala ja vieras alkavat haista kahden päivän kuluttua, ja se todellakin tarkoittaa kaikkia vieraita, varsinkin lähiomaisia, jotka eivät pidä itseään vieraina ollenkaan.
Tiedän kokemuksesta, että tuollaisen ihmisen kanssa ei voi keskustella, jollei ole koko ajan samaa mieltä hänen kanssaan. Oma äitini oli juuri sitä sorttia. Hän onneksi ei jaksanut minuakaan, vaan oli korkeintaan 1-2 yötä kylässä. Varmaan huomasi, että minä vastustin kaikkea hänen edustamaansa ajattelua. En kotonani noudattanut hänen sääntöjään, ja vaikka hän esim. olisi halunnut viettää joulua juuri määrätyllä tavalla, järjestin joulun juuri niin kuin itse tahdoin ja pystyin. En pyytänyt hänelt'ä sormenkaan vertaa apua sen valmistelussa. Sillä osoitin, että mikään hänen ajatuksensa ei minulle kelpaa.
Vastustaminen ja vastarinnan kiiskenä olon voi järjestää myös tyynin ilmein ja sanaakaan sanomatta, ja voi olla, että se on paljon parempikin tapa kuin suuttuminen ja vastaanväittäminen.
Mutta ikään ei kannata luottaa. Jokainen voi elää näinä aikoina 100-vuotiaaksi. Siihen minäkin pyrin.
1. Järjestä ohjelmaa etukäteen yhteiselle vapaa-ajalle. Teatteri-esitys, joululauluhetki kirkossa, ulkoilu selkeään päämäärään (kahvilaan) ja takaisin. Bingoilta. Aika kuluu paremmin ja tulee oltua pois kotiseinien sisältä.
Ja mikä tärkeintä : muita ihmisiä on ympärillä, ei vain sinä ja hän ja samat puheenaiheet ja iänikuiset jauhamiset.
2. Järjestät vierailun äitisi luokse. Perustelet että säästät häntä matkan rasituksilta. Tällöin voit itse vaikuttaa vierailun kestoon.
mutta asiasta ei näköjään puhuta. Mun äiti on ollut tommonen viimeiset 40 vuotta, olen sietänyt, yrittänyt sovitella, muuttuua, suuttua, puhua, neuvotella. Mikään ei koskaan kelpaa, eikä ole riittävää. Totesin ettei se muutu, mutta mulla on vielä elämää jäljellä, joten katkaisin välit noin 3 vuotta sitten. Voin erittäin hyvin, sen naisen meno oli kuin ukkosta odotellessa. Kyllähän mua harmittaa, ettei ole mukavaa mutsia, mut eihän se muutu. Minä muutun.
Hän käyttäytyy noin myös siksi, että sä annat ja olet antanut sen kohdella itseäs noin. Laita rajat, pelisäännöt. Sinäkin olet ihminen, ihan oikea aikuinen ihminen. Niin, eihän vanhempiaan jätetä, mutta mikä antaa niille luvan käyttää tota ns alistavaa tyrannioikeutta? Ei o kivaa, eikä reilua. Voithan sä kysyä, haluaako hän tulla ollenkaan, vai tuleeko hän velvollisuudesta tai tavasta?
Suorat sanat sanot nyt!