Myös jättäjälle rankkaa. Itsellä on aikas inhottava tilanne olen asunut ex miehenikanssa 16 vuotiaasta yhdessä ja nyt päättyi yhdeksän vuoden yhteinen taival.
Meidän liitto on saanut jo muutaman vuoden rankkoja iskuja, mies kävi vieraissa noin kuukausi häiden jälkeen, hoin aina itselleni että kyllä se siitä kun hän saa ikää lisää mutta nyt vasta kun on kolme lasta mun silmäni aukesivat, ei se muutu kaikki jatkuu samanlaisena.
Rakastan exmiestäni todella paljon mutta en uskalla luottaa häneen, me ei puhuttu enään vuoteen oikeastaan mistään ja joka viikonloppuinen juominen on minulle punainen vaate.
Nyt mies haukkuu minua pitkin kyliä kun sillain otin ja heitin pihalle itse en ole kenellekkään hänestä pahaa sanaa sanonut ei minulla ole mitään häntä vastaan ja antaisin lähes mitä vaan kun saisin takaisin sen miehen johon rakastuin. Tämä mikä hän nykyään on tuntuu lähes vieraalta.
Mutta mun pointtini on se että ei ero ole jättäjällekkään helppoa mulla on suunnaton ikävä ja tuntuu kuin jotain revittäisi irti kun kuulen hänen olleen toisen naisen kanssa. Tiedän tiedän itseppähän hänet jätin.
Täällä moni kehottaa lähtemään ettimään itselleen uutta ja ihmettelen sitä. Miks hakea joku lohduke?
Itse en meinaa enään ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen enkä edes suunnitella uutta suhdetta haluan elää elämää jossa ei tarvitse kysellä kenenkään mielipiteitä eikä suunnitelmia voin itse vihdoin päättää yksin lasteni ja omasta elämästä. Toivon että olen oikeassa että yksinkin voi olla onnellinen, vaikka myönnän että kaipaan sitä läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta, olen kaivannut sitä jo yli vuoden.
Meidän liitto on saanut jo muutaman vuoden rankkoja iskuja, mies kävi vieraissa noin kuukausi häiden jälkeen, hoin aina itselleni että kyllä se siitä kun hän saa ikää lisää mutta nyt vasta kun on kolme lasta mun silmäni aukesivat, ei se muutu kaikki jatkuu samanlaisena.
Rakastan exmiestäni todella paljon mutta en uskalla luottaa häneen, me ei puhuttu enään vuoteen oikeastaan mistään ja joka viikonloppuinen juominen on minulle punainen vaate.
Nyt mies haukkuu minua pitkin kyliä kun sillain otin ja heitin pihalle itse en ole kenellekkään hänestä pahaa sanaa sanonut ei minulla ole mitään häntä vastaan ja antaisin lähes mitä vaan kun saisin takaisin sen miehen johon rakastuin. Tämä mikä hän nykyään on tuntuu lähes vieraalta.
Mutta mun pointtini on se että ei ero ole jättäjällekkään helppoa mulla on suunnaton ikävä ja tuntuu kuin jotain revittäisi irti kun kuulen hänen olleen toisen naisen kanssa. Tiedän tiedän itseppähän hänet jätin.
Täällä moni kehottaa lähtemään ettimään itselleen uutta ja ihmettelen sitä. Miks hakea joku lohduke?
Itse en meinaa enään ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen enkä edes suunnitella uutta suhdetta haluan elää elämää jossa ei tarvitse kysellä kenenkään mielipiteitä eikä suunnitelmia voin itse vihdoin päättää yksin lasteni ja omasta elämästä. Toivon että olen oikeassa että yksinkin voi olla onnellinen, vaikka myönnän että kaipaan sitä läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta, olen kaivannut sitä jo yli vuoden.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Keskity nyt vain niihin lapsiisi, kyllä se sitten aikanaan vastaan tulee se, joka on arvoisesi, olet vielä niin nuorikin..
Ehkä se ratkaisusi oli kuitenkin ihan oikea, jos kerran miehellä ei pysy kalu housuissa.
Rakastua voi useammastikkin ja kun löydät aikanasi sen oikean, niin tulet ihmettelemään, mitä ihmettä olet lastesi isässä aikoinaan nähnytkään? Minulle kävi niin.
Tsemppiä ja jaksamista. Yritä saada isä kuitenkin pitämään lapsiinsa hyvät suhteet.
Voimia ja jaksamista toivon sulle. Mutta: kun nyt eletään kohta jo vuotta 2011 niin eikö olisi jo aika katsella kaikenlaisia parisuheita ihan toisella tavalla ja lailla kuin tähän asti ?
Kun sanot, että haluat jatkossa "päättää vihdoin yksin lastesi ja omasta elämästäsi", niin eikö se ole ihan ilmiselvää, oli sinulla suhde mieheen, naiseen tai ihan keneen tahansa ? Yksin sinusta ei tule onnellista, kuten kaipauksesi kertoo, ihminen saa haluta syliä, lämpöä, lempeä, hellyyttä ja ties vaikka mitä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että haluat ja toivottavasti myös saat jakaa hellyydenkaipuusi jonkun kanssa.
Se, että antaa ruumiinsa ja lämpönsä, jopa sydämensä, toiselle, ei tarkoita, että tulisi antaa koko oma elämänsä kaikkineen, antaa oma päätösvaltansa ja itsemääräämisoikeutensa jollekulle muulle. Ne ajat ovat olleet ja menneet, piikojen, kynnysmattojen, alistettujen harmaitten hiirulaisäitien kuuluu kuolla sukupuuttoon.
tuttu tilanne, minun ex mies tekee ihan samaa kulkee kylillä ja kerää sääliä, kun otin ja lähdin yli
vuosi sitten samanlaisesta tilanteesta, pettämistä ei ollut, mutta viinaa sitäkin enemmän .
Nyt olen ollut melkein vuoden lapsen kanssa" yksin " en todellakaan tunne olevani sitä koska on laaja ystäväpiiri joka on ollut eron joka vaiheessa tukena ja turvana:)
Itse suunnittelin myös samaa ei miestä enää, mutta kun elämä on joskus varsin mielenkiintoista:)
neljä kuukautta sitten tuli minun elämääni mies ,ihana tavallinen suomalainen mies, ei mikään roikkuja
asumme omissa asunnoissa ja soitellaan joka päivä, tapaillaan kun lapsilta ja töiltä ehdimme, joka päivä suhde paranee ja luottamus lisääntyy ja nyt tuntuu tosi hyvälle, molemmilla on edelleen omat ystävät ja oma elämä nyt on yksi ihana ihminen lisää siinä:)
En tiedä miten kuvailis tätä tunnetta joka kasvaa päivä päivältä paremmaksi ja vahvemmaksi:)
Joten anna itsellesi aikaa surra eroa ja parantua siitä ja sitten kun vähiten sitä odotat tapahtuu jotain ihan ihanaa:) voimia sinulle ja joulun odotusta;)
Joku ajatusvirhe on tullut tuohon yhteen virkkeeseen, no, kello olikin jo paljon. Siis: Yksin sinusta ei tule onnellista, kuten kaipauksesi kertoo, ihminen saa haluta syliä, lämpöä, lempeä, hellyyttä ja ties vaikka mitä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä, eikä se ole este, että kaikista oman elämäsi muista asioista päätät ja olet vastuussa vain sinä. - Hmmm, osaankohan ilmaista tarkoitustani nytkään oikein kunnolla.
että elämäsi on nyt raiteillaan ja onneakin on..
Muista se kultainen sääntö, että pysykää niissä omissa asunnoissanne kirjoilla.
Juuri tuollainen järjestely pitää sen onnen yllä.
Eilen kuulin taas tutun tarinan eronneesta ystävästäni, joka oli puolen vuoden onnen jälkeen ottanut miehen luokseen asumaan ja toinen puoli vuotta ja siihen kuoli onni.
Ystäväni itkeskeli, ettei olisi pitänyt yhteen muuttaa, arki alkoi siitä ja huomasi kohta olevansa taas se hellapoliisi ja kotona odottelija, miehen aloittaessa iltamenonsa muualle...ystäväni pisti miehen pellolle.
Muisteli onnellisena niitä aikoja, kun mies soitteli ja tuli kukkien kanssa kylään.
Arki vie onnen, varsinkin näin keski-ikäisiltä...
olet rohkea nuori nainen! Voit olla ylpeä itsestäsi, sillä vaikeinta on lähteä kun on vielä paljon tunteita mukana. Monet odottavat tinteessasi vielä vuosikymmenen ja sitten parkuvat täällä kuluneita vuosia elämättömässä elämässä. Myös minä kuulun heihin :(
Anna tunteiden olla mitä ovat, sinä rakastit. Ei se pyyhkiydy hetkessä pois. Parempi kuitenkin lähteä ennen kuin kaikki on kuollut teidän väliltänne. Siihen kituvaan kuolemaan menee vuosia. ja se on todellakin elämän haaskausta.
Sinä selviät paremmin kuin me vanhat rouvat tällä palstalla. Nuori naamakin auttaa jatkossa paremmin kuin keski-ikäisen harakkanaama:)
Liekkö se elämä niin elämätöntä ollut, vaikka on siinä liitossaankin pysynyt? :))
Olisko se elämä yksin siellä kerrostalon lähiössä sen auvoisampaa ollut, kuin tähänkään asti?
Itsestähän se on kaikki kiinni kuitenkin..
Sitä luulee ja kuvittelee, että se prinssi uljas toiveiden toteuttaja ratsastaa varmaan hakemaan sillä valkealla hepalla, mutta sehän on vain satua!
Kaikissa meissä on virheitä ja vikoja, ja kun se alkuhuuma suhteessa väistyy, niin tasapainottelu alkaa arjen kanssa.
Miehet on miehiä ja kaikilla miesten maailma, naiset on naisia ja samantapaiset kotkotukset löytyy kaikista.
Sitä täytyy vain itse tehdä se elämä mukavammaksi ja lakata haaveilemasta, että joku toinen uhraisi oman elämänsä ja tekisi sen toisen puolesta. Väsyy se kumppani aikaa myöten siihenkin, oli sitten kuka hyvänsä.
Aina sitä haaveillaan paremmasta parisuhteesta ja aikansa se uusikin sitä on, mutta aina palataan samaan jamaan, tässäkö tämä nyt oli?
Elämä pitää täyttää omilla asioilla, se parisuhde aikaa myöten on vain yksi tekijä siinä, elämän saa hyvin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi muillakin asioilla, ei siihen katkeruuteen tartte aina sitä väärää kumppania syyteltäväksi!
Hyvin moni vanhapiikakin on suut alaspäin kulkeva, ei siinä ole yhtään miestä tarvittu avuksi siihen! ;))
Tässä olet oikeassa: parisuhde ei ole elämän yksi ja ainut asia, elämässä on paljon muutakin, jolle parisuhteen ei tule olla este. Katkeruutta ja kumppanin syyttelyä seuraa no. siitä, että muuhun elämään ei ole lupaa, toinen estää sen. - Parisuhteet, joissa uhraudutaan, ovat sairaita, minkäänlaisten ihmissuhteitten tarkoitus ei ole uhrautuminen vaikka entisaikain äidit eivät ole muuta tehneetkään.
Mutta tässä väärässä: ihminen joka kasvaa ja kehittyy, ei "palaa samaan jamaan", ei suhteissa eikä missään muissakaan elämän aiheissa. Ihminen on oppivainen eläin, elämänkoulua käydään sitä varten, että siitä opitaan jotain ja mennään eteenpäin.
Ja eikö ne vanhatpiiat "kulje suut alaspäin" siksi, että heiltä ovat jääneet lempi, lämpö ja läheisyys uupumaan matkan varrelta ? - Johtuukohan käsitystemme erilaisuus siitä, että en ole eronnut kertaakaan ?
Kiitos kaikille kommenteista :) Olo parani kun huomasin että joku "kuulee" minuakin
olet tehnyt aivan oikein ottaessasi eron. Itselläni oli vaimo, joka joi joka viikonloppu ja itketti kahta lasta 1-2 kertaa kuussa riehumalla humalassa uhkaavasti. En usko, että tuollaiset viikonloppujuopot koskaan raitistuvat, pikemminkin päivastoin. Viina tulee olemaan se numero yksi, ja sen mukaan on sopeutettava kaikki muu elämä, esim. lasten viikonloppuharrastukset.
Ikävän tunteminen kuuluu asiaan, ja jokainen normaali ihminen miettii mielessään, oliko ero oikea ratkaisu. Olet sen verran nuori, että voit jonkun aikaa antaa ajan kulua. Luulen, että järkevänä ihmisenä tulet vielä löytämään sen oikeankin, ja kiirettä sinulla ei todellakaan ole. Olen itse samoilla linjoilla, että parempi on elää vaikka yksin (lue lasten kanssa) kuin huonossa suhteessa. Huono elinkumppani ei ole mikään tuki, vaan pahimmillaan aivan helvetinmoinen rasite, kuin olisi yksi ylimääräinen lapsi hoidettavana.
Nyt sattuu ja lujaa... yhteinen joulu ex mieheni ja lastenkanssa. Laitoin miehellekkin lahjan että kaikki saisivat edes jotain. Hän antoi minulle shokki hoitoa... Kertoi panneensa mun ihan parasta kaveria jonka kanssa ollaan lähes päivittäin yhdessä :( selvisi sitten samalla kaverin outo käytös ja minun välttely. Tuntuu kuin olisin täysin yksin :( kiitos hänelle "ihanasta" joululahjasta, olen tyhjä en jaksa tuntea enään mitään kumpa voisin olla tuntematta mitään. En jaksa enään... En kestä enään yhtään iskua :(
mennä eteenpäin, siinä teit virheen että joulu samassa, miksi ei sinun tartte sääliä sitä juoppoa.
Muista ettei ole sinun vika että toinen pilaa oman elämänsä noin.
Hän näkee ilmeisesti näkee että sinulla alkaa menemään paremmin ja halusi kostaa kaikkein pahimmalla tavalla millä vain voi:( Et voi odottaa että tuollainen juoppo välittäisi sinun tunteista pätkän vertaa heille on nyt kosto tärkein ja sinä kostat sillä että näytät että pärjäät ja menet elämässä eteenpäin ;)
voimia kyllä elämä vielä hymyilee myös sinulle;)
Itse ostin ex:lle isänpäivä lahjan lapsen kanssa ja mitä tekee mies : lähettelee paska viestejä pikku päissään minkä ehtii, että se siitä säälistä ja niistä lahjoista! minulta loppiu sympätiat sitä paskaa kohtaan sitten siihen!!!!
joten pidä lippu korkealla ja voimia sulle kyllä sinä selviä usko pois:)
Ja sitten kun vähiten odotat tapahtuu jotain ..... ;) Kaikesta huolimatta jouluja myös sinulle!!!!!!!