Paha sisko ja kiltti sisko

Kun asian tiedät, opettele ymmärtämään heikompaasi.
Eihän sen tulisi tuottaa ahdistusta.

Minä pikkusisko olen ollut se kiltti sisko ja isosiskoni omasta mielestään se paha sisko, jota ei ole ymmärretty.
Huh mikä aatto oli; minä kun sanoin etten halua katsoa 43 vuotta vanhoja kaitafilmejä lapsuudestani, sisko ja isä ihmettelivät miksen. No kun ei vaan kiinnosta nyt nuo lapsuusjutut. Mulla on tunne, että mun on aina pitänyt tykätä samoista asioista kuin isosiskoni. Nyt kun uskallan sanoa ettei asia kiinnosta, minut leimataan oudoksi ja soittelevat isän kansaa keskenään, että mikähän sillä on?
Miksi tarvitsisi kertoa heille kaikki omasta elämästäni, ei tarvikaan, mutta miksi he eivät sitä ymmärrä?
Pitää varmaan ottaa entistä enemmän etäisyyttä heihin ja olla mahd. vähän tekemisissä. Voihan se myöh. kostautua, ei osaa sitten enää keskustella heidän kanssaan kun tapaa. Tai sitten on helpompi olla.

mitä läheisempi sisaruussuhde on (ja useinmiten sattuu olemaan niitä pitkäkestoisempia ihmissuhteita, vanhemmat kuolee aikanaan, puoliso löytyy aikuisiällä, kaverit vaihtuu tilanteen mukaan ymsymsyms...), sitä suurempi vaikutus toisen persoonalla on suhteen toiseen osapuoleen. miksi isosisko on pomottava ja manipuloiva? vauvaikä jäi kesken, kun perheeseen syntyi uusi, ja tästä tuli vanhempien menettämisen pelko, huomiohakuisuus ja kateus pienempää sisarusta kohtaan, ja vaikkei sitä myöhemmällä iällä tiedosta ja muista, on käyttäytymismalli jäänyt päälle. ehkä hieman kaukaahaettu oletus.

on perheitä, jossa nuorempaa sisarusta "paapotaan", ja tällöin vanhempi sisarus oppii näkemään nuorempansa alempiarvoisena, jota joko suojelee tai sitten alistaa. lapsuudenkavereillani vanhemmasta siskoksesta tuli omissa oloissaan ja ajatuksissaan elävä, kun nuorempi oli perhekeskeinen ja sosiaalisempi. olen itsekin isosisko ja ihmettelin, miten nuorempi uskoo kaikki vanhemman siskon tarinat, ja miten vanhempi sisko saa nuoremman hakemaan itselleen karkkia ymsyms - pomottaminen loppui, kun perheeseen syntyi kolmas lapsi, ja kaksi vanhempaa jäivät automaattisesti vähemmälle huomiolle. toisilla lapsuudenkavereillani oli äiti sääli ja paapoi nuorempaa siskoa, koska tämä ei ollut yhtä älykäs kuin vanhempi. isosisko oli itsenäinen, tämäkin paljon omissa oloissaan ja usein hyvin äkäinen. luultavasti, koska pikkusisko juoksi jokaisen tokaisun jälkeen äidille itkemään, ja isompi sai arestia. nuorempi sai jatkuvasti kehuja ja huomiota, myöhemmin sisarusten välit menivät siihen, että nuorempi piti itseään maailmannapana ja arvostus isosiskoa kohtaan oli jotenkin teennäistä, isosisko sulki ärtymyksensä ja opetteli elämään omaa, itsenäistä elämää ilman pikkusiskon varjoa.

asiat eivät siis aina ole, kuten aloituksessasi kirjoitat. tulee kuitenkin mieleen yhdet sisarukset, joilla asian on juuri näin. vanhempi on aikuisiälläkin prinsessa, jota pitää palvella, kunnioittaa, ja jolle ei sanota ei. nuorempi sisko myötäilee ja antaa vanhemman kohdella juuri niin paskamaisesti, kuin tämän mieli tekee, ja vaikka isosisko olisi tehnyt mitä, nuorempi hillitsee itsensä. kyse ei ole mistään pikkujutuista, eikä se sisarussuhde muutenkaan ulkopuolisen silmissä kovin terveeltä näytä.

itse olen siskoani hiljaisempi, lapsena määräilin ja pomotin, mutta sitten tuli fyysinen voima vastaan. en oikeastaan ymmärtänyt, miksi kaverit käyttää siskojaan apulaisina asioissa mitä ei itse viitsi tehdä, ja nykyään toisen palvelusten varassa eläminen on mielestäni itsekunnioituksen puutosta. manipuloiminen ja alistaminen taas sairautta, mutta ihminen kuka mahdollistaa toisen tällaisen toiminnan, antaa toiselle yli-ihmisen tunteen, eikä se tee hyvää kenenkään persoonalle. tuleehan siitä usein paha mieli, kun sisko soittaa pyytääkseen tukea tai rahaa, ja jos alan puhua omista asioistani, "akku on lopussa/puhutaan paremmalla ajalla/ei kannata tuhlata laskua (usein mun laskua)", mutta mieluummin olen se, jolta apua pyydetään kuin riippuvainen toisen tuesta ja lompakosta.

että ei se välttämättä ole kiinni syntymäjärjestyksestäkään.

lipsahdus