jotka ovat korkeasti koulutettuja ja huonosti palkattuja. Työskententelevät vapaa-aikanaan jossain lapsiin liittyvässä vapaaehtoisjutussa,eli ovat ainakin jollain tasolla lapsirakkaita. Ovat miehettömiä ja lapsettomia, mutta tekevät kaikkensa ajaakseen miehet pois ympäriltään: lähtevät pois tilaisuuksista, joissa miehiä olisi, ja yleensäkin pitävät ilmeisesti aivan järjetöntä vaatimuslistaa.
Tapasin tällaisia naisia taannoin muutaman.
Tuli mieleeni:
Mitä järkeä?
Tapasin tällaisia naisia taannoin muutaman.
Tuli mieleeni:
Mitä järkeä?
Vastaukset 91
Vanhimmat
Eivät taida siis tarvita miestä mihinkään. Lapsistakin voi tykätä kovastikin, vaikkei itse sellaista halua.
Kyllä kuule nainen, joka tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa ja väittää samalla ettei halua lapsia, kusettaa itseään niin pahasti että.
En edes jaksa keskustella tällaisesta asiasta.
Eikö kellään muulla palstan naisella ole mitään mielipidettä tähän?
Kun sanon, että en edes jaksa keskustella tällaisesta asiasta, niin en tarkoita aloituksen kysymystä, vaan sitä, että nainen, jolla alkaa lapsenteon ikärajat paukkua ja joka työskentelee vapaaehtoistyönä lasten kanssa, ei muka haluaisi omia lapsia.
No minä en halua lapsia enkä viihdy niiden parissa, joten en osaa sanoa mitä ko. naisten päässä liikkuu. Mutta on aika naiivia sanoa, ettäkö tuo olisi välttämättä itsensä kusettamista. Nainen voi saada päivän "lapsiannoksen" vapaaehtoistyöstä ja mennä sitten tyytyväisenä rauhalliseen ja hiljaiseen kotiin, jossa ei tarvitse kuunnella kiukuttelua ja pestä lasten tahmeaa pyykkiä. Tai nainen voisi ehkä harkita sitä pyykinkin pesua, mutta kynnyskysymyksenä on hunajamelonin työntäminen alapäästä ulos. Tai naisella voi olla jokin niistä monista (esim. autoimmuuni-)sairauksista, jotka voivat puhjeta/pahentua raskauden jälkeen, ja vaakakupissa painaa enemmän oma terveys kuin perheen perustaminen hinnalla millä hyvänsä. Tai sitten nainen voi olla hedelmätönkin.
Tai sitten voi olla aika naiivia ja tarkoitushakuista väittää, että _keskimääräisesti_ nainen, joka tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa ja jolla lastenteon ikärajat paukkuu, ei haluaisi omaa lasta.
Voisiko joku nainen nyt kommentoida aloitusta?
"Keskimääräisesti"? Tunnetko niin paljon vastaavia naisia, että niistä voisi tehdä jotain tilastollisia päätelmiä?
Tietysti voi ajatella niin, että lapsettomilla naisilla on enemmän aikaa ja intoa auttaa muiden lapsia, kun taas perheellisillä naisilla on liian kiire vaihtaa vaippoja ja myhäillä siitä, miten kukaan ei tiedä mitä Todellinen Rakkaus on ennenkuin on kantanut kohdussaan ihmisalkiota.
No juurihan sulle kommentoitiin..Mäkin kirjoitin pitkän rimpsun mutta se hävisi ennen kuin lähetin enkä jaksa vääntää uudelleen kaikkea. En mäkään tosin osaa muiden puolesta sanoa. Mulla itelläkin paukkuu raja lastenteon suhteen, mutta en ole vapaa-aikana lasten seurassa, mitä nyt ystävien lapsia tulee nähtyä joskus. Toisten lapset ovat ihan mukavia, mutta omia en tule koskaan saamaan koska miestäkään ei ole.
Olen ennenkin ihmetellyt samaa asiaa johonkin kirjoitukseesi, että miksi sulle on niin vaikea pala, että kaikki naiset eivät halua "täyttää velvollisuuttaa" tekemällä lapsen/lapsia? Se on kuitenkin jokaisen naisen oma asia.
Onko se minun vikani että hävitit vastauksesi?
Kerropa nyt suoraan, millaisen vastauksen haluat, niin annetaan semmoinen. Sinä voit mennä tyytyväisenä nukkumaan, kun ei harmita enää, ja olet saanut taas kaikki naiset niputetuksi jonkinlaisten aivottomien itsensäkieltäjien porukkaan. Eikä tarvitse jaksaa keskustellakaan enempää.
Miksi et kysynyt noilta naisilta suoraan, miksi heillä ei ole perhettä? Ihme juttu, että tänne pitää tulla itkemään yksittäisten ihmisten aivoituksia. Ei niitä katsos kukaan muu voi tietää.
Väitinkö niin?? :D. Se on kyllä mun koneeni vika..Mutta sä et vastannut kysymykseeni, että miksi mielestäsi kaikkien naisten velvollisuus on lisääntyä?
"Kerropa nyt suoraan, millaisen vastauksen haluat, niin annetaan semmoinen."
Haluan vastauksen, jossa kerrotaan mitä kyseisen naistyypin ajatuksissa liikkuu. Palstan naiset saattavat esimerkiksi tuntea tällaisia naisia, ja osata kertoa mikä tällaisen käyttäytymisen pointti on.
Sitä en hetkeäkään epäillyt, että saisin ensikäden tietoa täältä. Palstan vanhapiika naiset tuppaavat ilmeisesti useimmat vihaamaan lapsia sen verran paljon, että tiesin jo kysyessäni millaisia vastauksia vähintäänkin osa on. En siis yritä yleistää, että te palstan ihanat vanhatpiiat olisitte sellaisia kuin aloituksessa mainitut naiset.
ei voi saada lapsia? Tai miestä?
Ajattelin kun rupesit niin tiukkaan sävyyn vastailemaan. :D
Ei ole naisten velvollisuus lisääntyä. Uskon kuitenkin hyvinkin vakaasti, että osa naisista, jotka vannovat "vapaaehtoisen lapsettomuuden" nimeen, haluaisivat oikeasti lapsen. "Vapaaehtoinen lapsettomuus" on osalle termiä käyttävistä naisista vain trendikäs keino kiertää ikäviä keskusteluita muiden kanssa, ja vaimentaa mielessä ylöspyrkiviä, luonnollisia haluja ja itsesyytöksiä.
Vaikka joku tuntisikin kuvailemasi kaltaisen naisen, ei hän välttämättä ollenkaan tunne tämän todellisia ajatuksia ja motiiveja. Mistä ihmeestä sitten voisi tietää jonkin "naistyypin" ajatuksia, kun nuokin naiset nyt ovat yksilöitä kukin.
Oletko sinä ihan totta jo kolmikymppinen vai onko uhmaikäsi muuten vain jäänyt pysyväksi?
Onko se uhmaikää, että haluaa ymmärtää miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat?
No mä vastailen tuolla ulkomaailmassakin joskus tiukkaan sävyyn, vaikka ei ole tarkoitus. Isäni mukaan olenkin "tiukka ja tosikko":D ja se onkin varmasti osasyy miehettömyyteeni. Tosin en mä kyllä omasta mielestäni tosikko ole, enkä niin tiukkakaan mutta riippuu asiasta.
nainen ja lapsettomana haluan pysyä. Niin yksinkertaista se vaan on. en tunne tarvetta alkaa asiaa jotenkin selittelmään kenellekään sen kummemmin taikka keksimään asiaan sen syvällisempia syitä.
Päätellen tuosta alempana olevasta vastauksesta, _saatat_ olla juuri sellainen nainen josta keskustelin muiden palstan naisten kanssa. Sellainen, joka on jotenkin pettynyt miehiin, tai ainakin niihin miehiin mitä itse saa, ja siksi vaimentaa omat lapsentekohalunsa. Onhan naisen helpompaa sanoa, ettei halua lapsia ikinä, kuin antautua niille fiiliksille mitä sisältä tulee, ja sen jälkeen tarttua tosissaan toimeen ja lähteä etsimään miestä, joka itselle pysyvästi kelpaisi.
olet vanha? Tuleeko susta se ruikuttava vanha akka joka valittaa kun sukulaisten jälkeläiset eivät käy tervehtimässä vanhainkodissa kun muilla käy lapset ja lapsenlapset ym. Tai kotona jos asut vanhuksena niin turhaan odotat sinne käymään kun oli niin mukavaa aikanaan elää vain itselleen. Sitten vanhana kurppana saat tosiaan elää yksin ja VAIN itsellesi. Kuulostaako mukavalta? Saatat olla niin hunokuntoinen ettet pysty menemään minnekään. Eipä ole lapsia eikä lapsenlapsia ulkoiluttamassa ym. Ai niin ....sukulaisten lapset mutta jospa heitä ei KIINNOSTA vanha kärttyinen ämmänläyskä. Ne perii sut ilman mielistelyäkin kun sulla ei ole omia perillisiä.
Ihmiset ovat yksilöitä. Aika uuno olet, jollet sitä ymmärrä. Aikuisen tyhmyys usein vaikuttaa uhmaiältä.
""Vapaaehtoinen lapsettomuus" on osalle termiä käyttävistä naisista vain trendikäs keino kiertää ikäviä keskusteluita muiden kanssa, ja vaimentaa mielessä ylöspyrkiviä, luonnollisia haluja ja itsesyytöksiä."
Tästä tulee kyllä päällimmäisenä mieleen kysymys, että niissä tapauksissa joissa tosiaan ON näin (ja syy voi olla mikä tahansa: pelko, riittämättömyyden tunne, sopivan miehen löytymättömyys, sairaus, jopa kykenemättömyys saada lapsia), niin miksi ei saisi kiertää ikäviä keskusteluita muiden kanssa? Mikä velvollisuus kenelläkään on selitellä elämäänsä muille? Jos joku ei ole 100% rehellinen "vapaaehtoisen lapsettomuutensa" syistä edes itselleen, niin eipä se ole keneltäkään pois - ja lopputuloshan on sama. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi takoa rintaansa ja syytellä itseään, jos omat "luonnolliset halut" eivät syystä tai toisesta vaan sattuneet toteutumaan? Pitäisikö kantaa jotain FAIL-merkkiä otsassa myös?
Jos selittelylinjalle lähdetään, niin minusta aika moni lapsia hankkinut saisi alkaa selittämään, mikä pakko niitä kakaroita oli alkaa tekemään, jos niistä ei pysty pitämään kunnolla huolta tai jos lapsia käytetään syntipukkina kaikesta mikä omassa elämässä meni pieleen. Mutta ei, sehän on "luonnollista" vaan.
Arvaa kuinka monen vanhuksen omat lapset ja lapsenlapset käyvät säännöllisesti katsomassa?
Joo, ei kovin monen. Jos jouluna käy niin se on jo hyvin.
Sinusta ei tarvitse edes kysyä, selvä kahjohan olet tekstistäsi päätellen.
Ja muuten, vain rintaperillisillä on lakiosansa. Muut sukulaiskakarat voi rauhassa sivuuttaa testamentilla. Jos olisit minulle sukua, laittaisin joka pennin kodittomille kissoille.
kahdella yllä kirjoittavalla jokin ongelma, kun ette pysty hyväksymään sitä, että on myös naisia, jotka eivät halua lapsia. Mulla olisi ollut mahdollisuus tehdä lapsia, itse asiassa exäni olisi niitä halunnut, minä taas en.
Olen toki miettinyt asiaa useammalta kannalta. Tämä on kuitenkin valintani ja ainakin tähän asti se on tuntunut oikealta rakaisulta.
Aloittajan kannattaa kysyä asiaa mieltään vaivaalta naiselta, koska kukaan muu maailmassa ei voi tietää juuri kyseisen yksilön mietteitä ja motiiveja. Toisaalta, mikäli ap hinkuu lisää lapsia, niin hänen kannattaa hakeutua vaikkapa yksinhuoltajaäitien seurueisiin ja kokeilla josko siellä olisi toisen tyyppisiä naisia.
Niinpä. Ja kuinka moni näistä kohkaajista tulee pohtineeksi, että se heidän kullannuppunsa saattaa varttua aivan muuksi kuin he ennakkoon kaavailevat? Jonkun lapsiahan ovat myös vangit, asunnottomat, alkoholistit, narkkarit, mieleltään sairaat, väkivaltaiset ääliöt, .. Monelle on yhä kova isku, jos jälkeläinen kertoo olevansa vaikkapa homoseksuaali.
Jos on aina nauttinut yksin elämisestä niin mihinkä se siitä sitten muuttuisi yht äkkiä tullessaan vanhaksi? Tietääkseni vanhainkodissa on seurana muitakin vanhuksia, palkatut ulkoiluttajat ja hoitajat. Itsenäisyyteen ja rauhaan tottuneelle se voi olla shokki. Sitten on näitä kaikkein vaativimpia vanhuksia jotka valittaa jos ei ole koko sukuhärdelli pyörimässä oman pillin mukaan ympärillä. Itse en ole niin itsekäs että aikoisin hankkiutua raskaaksi stressaavaksi taakaksi edes sukulaisten jälkeläisille. Ihminen kykenee kasvattamaan itsensä vähään vaativaksi eikä kaikkea tarvitse saada mitä esimerkiksi itse haluat. Kaikkien ei tarvitse olla yhtä itsekkäitä. Itse ainakin pyrin jokapäiväisellä liikunnalla ennalta ehkäisemään ettei pääsisi ennenaikoihin rappeutumaan liikuntaelimet. Eipä ole ainakaan itseaiheutettua liikuntakyvyttömyyttä tukien siihen että jonkun pitäisi pyörätuolissa kärrätä. Kurjaa jos lapset ja lapsenlapset pitäisi sellaiseen velvoittaa, itse ainakin kokisin rasittavana. Tiedän monia jotka huolehtii jostain vanhuksesta jonka omat lapset tai lapsenlapset eivät välitä vähääkään. Vanhainkodissa työskennellessä näin paljon näitäkin vanhuksia joidenka omaiset tyhjensi vain pankkitiltä loput mitä hoitomaksuilta sinne jäi.
Eihän sellaisista lyyleistä edes ole enää naisksi. Ihan sama mitä he tekevät, ei heistä mihinkään tärkeään tuottavaan työhönkään kuitenkaan ole.
Jaahas, en oikein osaa vastata kysymykseesi kun en tällaisia naisia tunne.
Kysyisin vaan että ihanko keskustelitte siitä aiheesta että he ajavat miehet pois ympäriltään? Mistä tilaisuuksista he lähtevät pois? Ja lähtevätkö aina, vai oliko kyseessä juuri se tilaisuus jossa tapasitte, ja sitten sen perusteella päättelet että he tekevät aina samoin?
Olen tavannut heitä puolentoista vuoden sisään noin viidessä tilaisuudessa, ja muutama tällainen nainen on aina lähtenyt kotiin liian aikaisin, jotta kukaan mies olisi voinut heihin tutustua paremmin.
He ovat lähteneet kotiin nimenomaan sen vuoksi, millaisia miehiä siellä on ollut tarjolla.
Niin tai sitten he eivät edes olleet haku päällä. Minä ainakin olen ihan tyytyväinen sinkkuna olemiseen, ei mulla ole mikään tarve tsekkailla miehiä joka paikassa.
Niinhän minä sanoinkin, jo aloituksessa: "yleensäkin pitävät ilmeisesti aivan järjetöntä vaatimuslistaa"
Ihme ettei miehet tajua miksi naiset lähtevät aikaisin kotiin..
Ehkä kerrot sen sitten minullekin? Kuulun nimittäin niihin miehiin jotka eivät tajua.
Sulle olis niiiiin paljon muutakin selitettävää. Mutta ei ole minun tehtäväni huolehtia sinun ymmärryksen tasosta.
Ajattele positiivisesti. Jos kerrot mitä kaikkea minulle pitäisi selittää, niin joudut tuskailemaan ehkä ripauksen vähemmän tulevaisuudessa lukiessasi tekstejäni täältä palstalta. :D Kun sitten ainakin tietäisin, miltä osin ymmärrykseni on puutteellinen?
jos paikalla ei ole kiinnostavia miehiä. En tämän selvemmin osaa sitä kirjoittaa.
Naiset tekevät aloitteita jos mies on tarpeeksi kiinnostava, jos nainen tahtoo miehen, nainen hankkii sellaisen. Tai lapsia, tai töitä, ihan mitä vaan.
- korkea koulutus: on, jos maisterin tutkinto lasketaan edelleen korkeaksi. Toinen tutkinto tekeillä.
- huono palkka: ainahan se on liian huono. Mutta yksityisellä sektorilla kuitenkin parempi kuin jossain julkishallinnon puolella olisi
- lapsiin liittyvä vapaaehtoisjuttu: ei ole. Olen parissa hallituksessa, politiikassa ja aina innostuksen mukaan milloin missäkin vaihdellen taiteesta ja kulttuurista maanpuolustukseen. Tällä hetkellä kampanjointi tietyn eduskuntavaaliehdokkaan puolesta on tärkein vapaaehtoistehtävä. Hän ei aja ensisijaisesti lasten tai lapsiperheiden asioita.
- lähtee pois tilaisuuksista joissa miehiä olisi: epätosi. Kaikissa em. aktiviteeteissani on mukana molempia sukupuolia (maanpuolustusnaisia ja Lions-naisia lukuun ottamatta mutta niidenkin tilaisuuksissa vierailee miehiä)
Arvasinkin juttujesi ilkeydestä ja epäsolidaarisuudesta jo aiemmin, että olet joku kokkari bööna.
epäilen, että nimimerkki "Ei se satu" haluaisi oikeasti kahlita minut käsiraudoilla sängynpäätyyn ja suorittaa fellaation.
Päättelin sen nimimerkistä.
Vauhti???
Kyllä mä ihan itse heitin tuon läpän. En välttämättä niin tosissani tietenkään. Nimimerkki on vaan niin mahtava.
Hmm! Olisin voinut vaikka vannoa, että... hmm. Taisit kuitenkin lukaista sen Vauhdin sittemmin poistetun ketjun...
Mutta olen kyllä samaa mieltä, että Ei se satu on kaikin puolin mahtava.
Suorempi lähestymistapa. Jos se toimisi?
Toivotaan...
Ihme olisikin, jos noin läpeensä paha ihminen EI olisi kiinnostunut mainituista asioista.
Sanan kokkari olen jo oppinut tarkoittavan Kokoomusta, aiemmin se tarkoitti tilaisuutta, jossa maleksitaan lasi käpälässä ryhmästä toiseen harrastamassa small talkia. Mutta mitä tarkoittaa bööna?
Sinun kielenkäytössäsi näköjään ilkeys tarkoittaa aivotoimintaa, sillä palstan otannasta täällä on vain harvalla sitä, Ei se satu kuuluu näihin....
bööna on vähän niiku ämmä mutta nuorempi
Suunnilleen näin =D
juuri tuohon ryhmään, vaikka en teekään vapaaehtoistyötä. Missäsähän tilaisuuksissa sitä sitten pitäisi käydä ja olla? Jos baareja tarkoitet, niin olen kyllä todennut ne toivottomiksi paikoiksi; juoppoja ja yhden illan perässä juoksijoita niihin kyllä mahuu, muttei kunnon miehiä. Oma vaatimuslistani on:
- rehellinen
- avoin
- on koulutus ja käy töissä
- itsenäinen
- kunnioittaa toisia ihmisiä
- ajattelee positiivisesti
- huumorintajuinen
Mielestäni nämä eivät ole liikaa vaadittu. ainakin itse pystyn tuon listan täyttämään. Ongelma on lähinnä, se, että olen kai jonkinlainen magneetti kaikille vähemmän normaaleille, kun niihin tunnun aina törmäävän.
Eikö niistä yhdenillan perässä juoksijoista löydy tuollaista?
pitää vääntää...... ei kiinnosta yhden illan jutut :P.
kysyjänä m30...miksiköhän en ole yhtään hämmästynyt..
Lapsista voi pitää vaikkei omaa lasta haluaisikaan.Veljeni lapset ovat minulle kaikki kaikessa,joka viikko täytyy päästä heidän kanssaan touhuamaan.Jouluksikin menen veljelleni lapsia hoitamaan.
Jo teinistä tiesin etten tahdo omia lapsia, miehetkään eivät enää kiinnosta.Nuorempana seurustelin, mutta se kai oli lähinnä sitä että mullakin on poikakaveri kun muillakin on ja se jotenkin kuuluu olla..plaah, onneksi aikuisena sitä on viisaampi ja pystyy olla oma itsensä sosiaalisista paineista huolimatta.
Onneksi jokainen voi elää kuinka itse haluaa. Naisetkin. Ilman lapsia ja miestä tai lasten ja miehen kanssa.
Hei!! Kerros nyt minullekin miksi et ole yhtään hämmästynyt, että kysyjänä olin minä.
Jees, arvasin ettei sinulla mitään oikeata syytä edes ollut heittää tuotakin kommenttia.
Mutta joo, joka viestistäsi huokuu sellainen tunteettomuus että siksi en ihmetellyt. Et sinä edes pidä naisista, miksi edes jaksat valittaa naisten käytöksestä.
Minä en ihmeemmin pidä miehistä, mutten jaksa heitä koko ajan ajatella tai ihmetellä. Suhtautumiseni on okn ja välinpitämättömyyden välimaastosta. En myöskään vihaa tai inhoa miehiä.
Ja tietty, tämäkin kommentti on sun mielestä huono, onhan se naisen näppikseltä, eiks juu..
Menen nyt nukkumaan ja voi olla että seuraavaan vastaukseen menee päivä ehkä pari, ehkei vastausta tule koskaan, eli ehdit tämän alla nyt pitää jotain nasevaa dissauskommenttia pitkään ilman vastinetta, ihanata, eikös.
Miten se viesteistäni huokuva tunteettomuus ilmenee? Minua kiinnostaa aidosti tämä juttu. Itse olen ajatellut, että pyrin teksteissäni realismiin, joskus inhorealismiinkin. Olen myös toteuttanut samaa periaatetta, olen kirjoittanut jotain itseeni liittyvää tänne. Olen siis yhtä rankasti arvostellut itseänikin. Eikö mainitsemasi "tunteettomuus" ole sallittua, jos sen tekee itseäänkin kohtaan?
Jäi yksi 'jos' tuolta välistä pois. Siis: Olen myös toteuttanut samaa [inhorealismin] periaatetta, jos olen kirjoittanut jotain itseeni liittyvää tänne.
Ei naisten tai ihmisten toiminnassa ole järkeä yleensäkään.
Tässäkin tapauksessa he voivat todellakin haluta lapsia, mutta eivät kohtaa todellisuutta että heille se toisten lasten hoitaminen on korvike.
Toisaalta jos ajatellaan niin voihan "korvike" olla ihan yhtä hyvä kuin ne omatkin lapset koska lapsissa on oma riesansa jos heitä joutuu aina katsemaan.
"Ovat miehettömiä ja lapsettomia, mutta tekevät kaikkensa ajaakseen miehet pois ympäriltään: lähtevät pois tilaisuuksista, joissa miehiä olisi, ja yleensäkin pitävät ilmeisesti aivan järjetöntä vaatimuslistaa."
Osalla naisista on päällä katkeruus ja osa odottaa että joku täydellinen saapuu heille.
Muistuttaa jonkun tämän palstan AT-miesten "haluan teinineitsyen itselleni" juttuja.
Ihan täyttä utopiaa.
" Osalla naisista on päällä katkeruus ja osa odottaa että joku täydellinen saapuu heille."
Joo tosiaankin. On se vähän hämmentävä asia kun nämäkin tytöt ja sittemmin naiset ovat istuneet kouluissa vuosikymmeniä, mutta jotenkin vaan ovat välttyneet oppimasta sitä että ei naisen ainakaan 25 v ikävuoden jälkeen kannata odottaa muuta kuin mahdollisuuksiensa huononemista miesten suhteen. 30 ikävuoden jälkeen naisen mahdollisuudet miesten suhteen alkavat huonontua aina vaan kiihtyvään tahtiin, ja ei tälle asialle oikeasti ole paljon mitään tehtävissä.
Ei siinä sinänsä mitään ole os tasokasta miestä haluaa itselleen. Se vaan että kannattaisi olla itsekkin vähän aktiivinen tämän asian suhteen eikä vaan odotella prinssin saapumista. Siinä ne omat realistiset mahdollisuudetkin paljastuisivat itselle.
" Muisstuttaa jonkun tämän palstan AT-miesten "haluan teinineitsyen itselleni" juttuja.
Ihan täyttä utopiaa. "
No tämä on sikäli ymmärrettävääkin jos itse ollaan aivan kokemattomia näissä parissuhde/seksi- asioissa. Se vaan että tällaisesta kokemattomuudesta on tullut nykulttuurissamme tabu, tai oikeammin se koetaan joksikin ihottavaksikin ja likaiseksi asiaksi. Tuskin näissä seksiasioissa mennään ikinä mihinkään todelliseen vapaamielisempään suuntaan, vaan aina meillä tulee olemaan tiukkapipoiset seksuaalimoraalin vartijat ja toisia näiden asioiden perusteella kelvottomiksi leimaajat. Nykyään vaan halveksituinta tai demonisointilistalla ensimmäisenä on seksuaalinen kokemattomuus.
Tästä y.m. kulttuurisestakin syystä nämä neitsyistä puhujat pilaavat asian josta puhuvat. Todellisuudesssa turn-off miehelle on toisten miesten jättämä parempaan/kauneempaan/nuorempaan vaihtama nainen. Ja mitä useamman kerran nainen on näin tullut jätetyksi sitä suurempi turn-off se on kenelle tahansa miehelle joka on vähänkin itseään kunnioittaa. Sitten kun nainen on jo nuoruutensa/kauneutensa kokonaan kadottanut on se jokseenkin yhdentekevä asia onko hänellä ja kuinka paljon parisuhde/seksi-kokemusta takanaan. Näin siksi että ei tällainen nainen enää edes vetoa kehenkään mieheen naisena.
Siis kysytkö aivan tosissasi mitä järkeä on elää valitsemallaan tavalla eikä sinun mielestäsi mielekkäällä tavalla? Hei, mitä järkeä?
Lapsien kanssa työskentely on muuten ideaalivaihtoehto lapsirakkaalle joka ei halua omaan elämäänsä riesaa.
kun ei koske itseä. Olen lapseton ja olen teini-iästä lähtien tiennyt, etten halua lapsia. En myöskään ole lapsirakas, eikä tulisi mieleenkään työskennellä lastenhoitoalalla, vieläpä ilman palkkaa. Tähän päivään mennessä en ole tavannut miestä kelle olisin halunnut lapsen pykätä. Silti jätin sterilointimahdollisuuden käyttämättä, ihan varmuuden vuoksi. Kohtalon ironiaa, että nyt tässä iässä tapasin elämäni ensimäisen miehen kenen kanssa voisin edes harkita lapsen tekoa. Silti en tosissani halua lasta vieläkään. Voisin harkita, jos mies kovasti haluaisi lasta.
Ehkä nämä naiset, joista puhut aloituksessasi aivät halua kokea synnytystä. Monet naiset pelkäävät synnytystä tai sitten yksinkertaisesti saavat sen tyydyttävän lapsiannoksensa jo vapaaehtoistyöstä. Eivät ehkä ole tavanneet miestä kenen kanssa sen lapsen haluaisivat. Veikkaan siis vastaukseksi sopivan miehen puutetta, synnytyspelkoa tai mukavuudenhalua. Kaikki eivät vaan halua lasta, vaikkeivät lapsia inhoaisivatkaan.
Prinsessa Annehan ei pidä lapsista, mutta siitä huolimatta hänellä on omat lapset ja tekee paljon vapaaehtoistyötä nimenomaan lasten parissa.
Vastaan vaikka en sopinut noihin spekseihin ihan prikulleen. Olen kuitenkin lapseton ja miehetön nainen ko. ikähaarukassa ja opiskelut on opiskeltu (DI). Palkka ei ole huono yksityisellä sektorilla (varsinkin jos sitä vertaa yliopiston tutkijan palkkoihin), enkä tee vapaaehtoistyötä.
Vaikka itselläni ei ole lapsia, pidän lapsista siltä osin kun joudun niiden kanssa tekemisiin esim. kavereiden ja veljeni perheiden kanssa. Mutta en pidä enkä haaveile lapsista itselleni. Olen liian mukavuuden haluinen, että luopuisin niistä kaikista etuuksista, joista voin lapsettomana nauttia. Ei jokaisen naisen unelmana tai elämän tehtävänä ole perheen perustaminen ja lasten hankinta.
Mies tulee elämääni, jos on tullakseen. En usko nettideittailuun enkä muihinkaan järjestetyihin tapaamisiin. Tutustun kyllä ihmisiin jatkuvasti enkä yritä olla "tavoittamaton" mutta tietysti ihmisen pitää kiinnostaa minua, jos haluaisin suhteeseen. Ongelmana ainakin itselläni on sen kiinnostavuuden esiin kaivaminen. Tämä kait on tulkittavissa järjettömäksi vaatimuslistaksi mutta olkoon vaikka niin. Tiedän, että olen jo saanut itseeni ronkelin ja nirson leiman, mutta olen kuitenkin mieluummin itsekseni kuin seurustelisin mitään sanomattomassa suhteessa. Voisin kuvitella, että jos itse lähtisin ns. tilaisuudesta pois ennen loppua, siellä ei ole ollut minua kiinnostavaa seuraa tai ainakaan en ole saanut mahdollisuutta päästä siihen seuraan. Ehkä seuraavalla kerralla tai sitten ensikuussa tai....
En jaksa murehtia huomista päivää kovinkaan paljon, koska elämäni on monipuolista ja tyydyttävää näikin.
En oikein tiedä miten täällä pitäisi kirjoittaa, jotta ei olisi naisten mielestä tunteeton tai jotain vastaavaa. Kysyn nyt kuitenkin vähän töksähtävästi tähän, koska kysymys on mielestäni asian ytimessä.
Eikö sinulle tule ikinä mieleen, että kymmenen vuoden päästä kaikki on myöhäistä sinulle naisena? Kymmenen vuoden päästä katuminen ei auta. Se, mitä kolmi-nelikymppisten naisten jutuissa ihmettelen, on että vaikka asioita ei ole oikeasti mietitty läpi, niin niitä esitetään suurella varmuudella, koska juuri nyt tuntuu siltä. Valitettavasti feminismikään ei ole muuttanut naisen biologiaa, sen paremmin kuin miehenkään biologiaa.
En vastaa edellisen kirjoittajan puolesta, mutta mielestäni "ongelmasi" ei ole että oletko tunteeton vai et, vaan täysin asenteellinen kysymysten asettelu:
"Eikö sinulle tule ikinä mieleen, että kymmenen vuoden päästä kaikki on myöhäistä sinulle naisena?"
"Kaikki" on myöhäistä? Koko elämä ohi?
Siis kymmenen vuoden päästähän ei katuminen auta mihinkään, minkään suhteen, puoleen tai toiseen. Jos kaduttaa ettei tullut hankittua lapsia, niin tirauttaa pienet itkut ja sitten on pakko keksiä jotain muuta tekemistä. Jos taas kaduttaa taaperon olemassaolo, niin se on jo astetta huonompi juttu.
Kaduttaa minua sekin, etten 10 vuotta sitten mennyt suoraan lukiosta opiskelemaan kvanttifysiikkaa. Mutta niillä valinnoilla mennään, mitä on tullut tehtyä. Ja tuo lapsijuttu on vain yksi valinta muiden joukossa: naisen biologia mahdollistaa lasten saamisen, mutta ei tee sitä välttämättömäksi, vaikka kuinka haluaisit uskoa. Luonnossakaan läheskään kaikki naaraseläimet eivät lisäänny.
Ei kai täällä mitään pidä kirjoittaa jos ei halua. Käsittääkseni sinä kysyit. Silloin pitäisi kestää myös vastaukset vaikka ne eivät sinua miellyttäisikään.
Mikä minulle on kymmenen vuoden kuluttua myöhäistä? Minä tiedän aivan varmasti etten halua omia lapsia joten mihin tuo määräaika viittaa? Ja miksi jokin aikaraja? Enhän minä tiedä missä ja miten elän vaikka ensi kesänä. Mitä vain voi tapahtua milloin vain. Jos nyt olen sinkkuna ei se minulle tarkoita sitä että olisin sinkku koko ikääni. Tai sitten olen... en tiedä ja se on parasta elämässä. Vaikka alkuvuodesta on syntymäpäiväni, (jo 33.) ei se ole mikään syy panikoida tai etsiä väkisillä miestä. Minulla on hyvä elämä myös näin ja uskon sen olevan hyvä jatkossakin koska osaan tehdä itse ratkaisuja elämäni eteen enkä yritä vääntää itseäni väkisin mihinkään perheen äidin muottiin.
Mitä sinä muuten teet NYT tulevan eturauhasvaivan eteen?
täysin vakuuttunut, että sinun näkulmasi on ainoa oikea? Kaikki lapsettomat naiset siis ajattelevat *väärin* tai eivät ole ajatelleet asiaa lain ja tämän vuoski vanhetessaan tulevat katumaan valintaasa lapsettomana. Kun kerta noin viisas olet, niin miksi ruikutat täällä naisten perään, etkä ole naimisissa tehnyt liutaa lapsia?
"Mitä sinä muuten teet NYT tulevan eturauhasvaivan eteen? "
Runkkailen ahkerasti, ja joskus onnistun jopa saamaan joksikin aikaa naisen ehkäisemään eturauhasvaivaani. Naisen käyttämisessä eturauhasterveyden ylläpitoon on se hyvä puoli, että se ehkäisee samalla myös jännetupentulehdusta.
http://www.tohtori.fi/?page=1616302&id=8943005
muka sellaisia nussijamiesten pilaamia kotkia edes haluaa. Ei tolkun mies ota vaimoksi mitään pilalle pantua akateemista kurppanaa. Kurppanat kiehukoot omissa liemissään.
Olisko ainutlaatuinen tilanne että persejalkainen suomalainen alkon mannekkini duunari perus/tavismies ymmärtäisi tasonsa eikä edes kurkottelisi fääreihin johon hän sopii yhtä hyvin kuin manne natsimarssille.
heh, tämä pitää laittaa muistiin, manne natsimarssilla :D
vanhalla käytetyllä huoralla ei tee mitään.
Kyllä minä ainakin ymmärrän näitä naisia jotka lähtevät juhlista/tilaisuuksista pois. Itse toimin monesti ihan samoin, ja syitä voi olla monia.
En viihdy paikoissa joissa on paljon ihmisiä.
Iltaunisena nukahdan seisaalleen jo ennen puoltayötä.
Jos otan paukun niin nukahdan heti.
Jos muut ovat kännissä niin en viihdy.
Olo on vaivaantunut vieraassa porukassa.
Tansseista lähden kotiin jos ei kiinnostavia naisia ole paikalla.
Parisuhteessa eläneenä ei ole enää pakko kokeilla yhteiselämää.
Pikapanot ei kiinnosta.
Syitä voisi luetella vaikka kuinka paljon, perussyy on kuitenkin se, etten ole tarpeeksi sosiaalinen, vaan viihdyn parhaiten omassa seurassa.
Kyllä tällainenkin ihmistyyppi voi pariutua ja alata parisuhteeseen, vaikka se ei ole kovin todennäköistä.
aloittajan kysymys ole johdettavissa suoraan johonkin hänen hiljattaiseen kokemukseensa, joka on tuntunut nöyryyttävältä ja jolle nyt etsitään kuumeisesti helpottavaa selitystä. Kyllä toki uskonkin, että näistä miehistä olisi kiva, että naisten tilanne palaisi jonnekin 1800-luvun tasolle, jolloin aivan epätoivoisesti pyrittiin välttämään häpeällinen naimattomuuden kohtalo, eikä vähiten taloudellisista syistä. Minä ennemmin kerjäisin silloinkin kadulla kuin huolisin pakosta haisevaluonteisen miehen. Aina on ollut enemmän kyse miesten pelosta, että he jäävät ilman yleiskonetta. Se ottaa varmasti ylpeyden päälle ja aiheuttaa siksi vihaa. Samoin pikkupojat syyttää usein mieluummin äitiä kuin isää, oli näiden avioeron syy mikä tahansa. Tällainen yleinen naisia kohtaan tunnettu raukkamainen katkeruus - ja siihen liittyen häpeämätön homososiaalisuus - on ehdoton turn-off nyt ja vasta. Katsokaa vain muutkin eteenne.
loistava teksti!
Samaa mieltä! Kannattaa myös pitää mielessä, että naimattomuuden naisille aiheuttamaa häpeää ja kärsimyksiä on kautta aikojen liioiteltu (miksiköhän?). Käytännössä ei ollut paljon eroa oliko nainen taloudellisesti riippuvainen aviomiehestä vai sukulaisistaan - tuurista oli kiinni, miten kohdeltiin. Ainoa onnekas nainen oli perijätär, eikä sellaisen olisi kannattanut missään nimessä mennä naimisiin.
Itse asiassa käytännössä vain perinnöttömien keskiluokkaisten ja maanviljelyssukujen naisten "kannatti" mennä naimisiin 1800-luvulla. Rikkaan yläluokkaisen perijättären ei todellakaan kannattanut, ja siinä vaiheessa kun työväenluokan naisten oli mahdollista jotenkuten elättää itsensä esim. tehdastyössä, köyhienkään naisten ei kannattanut: naimisiinmeno yhtä köyhän miehen kanssa ja lasten elättäminen oli varmin portti kurjuuteen. Miehen tärkein "hyöty" köyhälle naiselle oli ehkä illuusio fyysisestä turvasta, mikä on sikäli ironista, että katkeroitunut ja mahdollisesti alkoholisoitunut mies saman katon alla oli koko perheelle vaarallinen, ja seksi ja synnytys olivat naiselle kaikista vaarallisimpia.
Erittäin hyvin tiivistetty! Eipä tartte enää itse kommentoida!
Jos ei harrasta lukemista ja ajattelua, voi hyvinkin kuvitella vanhoja hyviä aikoja vanhoiksi hyviksi ajoiksi, joina katkeroituneinkin renkimies pääsi automaattisesti valitsemaan lelukseen naapurin piioista somimman ja joina suomalaiset sotilaat olivat suoraselkäisiä herrasmiehiä tai urheita velikultia myös vankeja ja siviilejä kohtaan.
Tällä palstalla on viime aikoina ollut poikkeuksellisen paljon aloituksia siitä, mitä kaikkea kivaa elokuvissa miehille onkaan tarjolla ja mitä kamalaa naiset niissä miesten kiusaksi keksivät. Täällä on käsitelty jopa Vaahteramäen Liinan kamala liimautuminen Aatuparan kylkeen. Peppi Pitkätossun ja Pekka Töpöhännän metkut ovat jostain syystä jääneet toistaiseksi käsittelemättä - olisikohan ne jo liian helppo huomata saduiksi ja tarinoiksi vain.
systeemi esim. Intiassa, kun kaikkien naisten on pakko mennä naimisiin, ja sitten kun syntyy tyttöjä, heidät myydään prostituoiduiksi. Jos ollaan niin toivottoman köyhiä, niin eikö olisi paras kärsiä vain yksin?
kotiin tylyttävä, itseään 10 v vanhempi laiska ja itsekäs mies???
nou thänks.
Monikin mies uskoo tuohon ajatukseen yllättävän lujasti. Keski-ikäisenä sinkkunaisena joudun toteamaan tämän jopa useita kertoja vuodessa. Kun työkaveri tai naapurustossa asuva puolituttu mies eroaa, hän kääntyy puoleeni vuorenvarmana siitä, että otan hänet avosylin seksiseuraksi ja kiitollisena elämääni! Kun teen selväksi, että hän ei kiinnosta minua miehenä pässin vertaa, äijä loukkaantuu. Siinä sitten leppoisa työtoveruus, nappuruus- tai muu kaverisuhde sössiintyy aika tavalla. Monilla katkerilla äijillä on tosimiehekäs tapa levitellä juoruja heille pakit antaneista naisista. Tahtoisinkin sanoa kypsempään ikään ehtineille eronneille/eroavassa oleville miehille, että kuulostelkaa ensin omaa sisäistä tilaanne ja katselkaa sitten ensisijaisesti itsenne ikäistä seuraa. Älkää koskaa olettako, että koska nainen elää yksin, hän kelpuuttaa kenet tahansa kaksilahkeisen.
Minkälaisen kaksilahkeisen sä sit kelpuuttaisit?
Lähemmän tutustumisen edellytyksenä on, että tyyppi on miellyttävä ihminen ja miehenä puoleensa vetävä. Yksityiskohtaista piirrelistaa on mahdoton laatia, mutta esim. 15-20 vuoden ikäero on helposti liikaa. Samoin juopottelu ja yleinen renttuilu.
32v lapseton nainen
ja olen tämän 7 vuoden sinkkuuden aikana huomannut, etten tarvitse miestä, saati lapsia. Olen vaan niin tottunut olemaan itsekseni ja se on myös se syy, miksi lähden usein pippaloista ajoissa kotiin, joskus tosin saatan jäädäkin myöhempään, riippuu fiiliksestä..
Mitään vaatimuslistaa minulla ei miehistä ole koska en miehiä varsinaisesti edes katsele, enkä ketään etsi.
Ne vähät suhteet mitä minulla on olleet, niin miehet on olleet ihan tavallisia suomi-taaplaajia.
Kuten joku jo totesikin, on ärsyttävää, miten te miehet usein kuvittelette tällaisten naisten olevan niin epätoivoisia, että otamme kenet vaan joka tarjoutuu, oma työkaverini esim, varattu mies tarjoutui minulle joulujuhlissa..huhhuh.
En minä mitenkään mahdottomana pidä, että joskus vaikka seurustelisinkin, mutta sen pitäisi sitten olla "se oikea" koska olen jo huomannut pärjääväni yksinkin, niin ei tarvitse tyytyä yhtään sen vähempään.
Tiedän että minua on vaikea saada omakseen koska en ole mitenkään tyrkyllä, joitakin miehiä se näyttää innostavan vaan lisää kun on näin vaikea saalis;P
Nooh, kiva tietää että kelpaisin vielä monelle.
Lapsista vielä, että itse olen pienestä saakka ollut tosi eläinrakas, enkä tykännyt leikkiä esim. vauvanukeilla ollenkaan vaan eläin-nukeilla.
Ja niinpä minulla onkin paljon lemmikkieläimiä ollut aina ja on nykyäänkin.
Niiltä saa ja niille voi antaa hellyyttä ja niistä on seuraa.
En usko että tulen katumaan lapsettomuuttani koska eihän lapset vanhemmistaan näytä huolehtivan muissakaan perheissä, eikä lasta nyt sen takia pitäisikään hankkia, että sen tulis minua hyysätä vanhana.
Minä otan paljon mieluumin kissanpennun kuin rääkyvän räkänokan;P
Ja juurihan tuli se tutkimustulos, että lapsettomat parit on onnellisempia, kyllä lapset on kauhean vaativia hoidokkeja, kaikki kunnia niille jotka sitä rumbaa jaksaa, itse haluan nauttia omasta rauhastani =)
Kun järkevä keski-ikäinen nainen tekee arvokasta vapaaehtoistyötä lasten parissa, niin hän näkee päivittäin omin silmin mitä seuraa siitä, että lapsia tehdään vastuuntunnottomien häntäheikkien kanssa. Ei ihme, että hän välttää sitä kohtaloa kuin ruttoa.
Minä olen 36-vuotias ja haluan kyllä miehen ja lapsia. Tiedän myös naisia, sekä sinkkuja että seurustelevia jotka eivät halua lapsia. Syitä voi olla oman elämän menettämisen pelko tai vaikkapa maapallon liikakansoituksen ehkäisy.
Itselleni kelpaisi myös oikein hyvin adoptiolapsi. Miehelle on vaatimuksena samanlainen maailmankatsomus(en ihan uskonnoksi halua sitä sanoa) ja se että ihastun häneen. En hirveästi pääse sellaisiin tilaisuuksiin joissa tapaisin miehiä. Ravintoloissa yritin käydä eron jälkeen mutta ei minua kiinnosta sellaiset miehet jotka käyvät ravintoloissa. En tavannut ketään kiinnostavaa muutenkaan. Treffi-.ilmoituksia minulla on myös.
Entinen pitkä suhteeni kesti 20 vuotta, ja mies oli alkoholisti ja mm. siksi emme tehneet lapsia. Minulla on todellakin suuria pettymyksiä miehistä, mutta silti haluan lapsia ja miehen. Tiedän että on olemassa kunnon miehiäkin.
Minä olen huomannut, sekä omalta osaltani että kaveripiiristäni, että ei 30-40-vuotiaalta naiselta kysyntä lopu tai vähene. Se on totta että rima nousee, kun on jo tähän ikään mennessä joutunut niin usein loukatuksi tms. miesten taholta. Itse haluan miehen joka oikeasti kiinnostaa minua, en alkaisi suhteeseen vaan jonkun tarjokkaan kanssa sen vuoksi vaan että haluan suhteen ja lapsia. Miesten on vaikea ymmärtää että naiset eivät ihastu keneen tahansa. Se että kadunko 10 vuoden päästä että en ottanut jotain miestä jota en oikeasti halunnut enkä siksi saanut lasta, niin en usko. Nyttenkin kadun jo sitä että olin jo 20 vuotta suhteessa jossa en halunnut olla(pitkä juttu, mies alisti jäämään). On todella inhottavaa olla seksisuhteessa miehen kanssa jota ei halua. En suosittele kenellekään vaikka kuinka biologinen kello tikittäisi.
Usein nainen löytää seksuaalisuutensa vasta yli 30-v. ja kyllähän se miehiä kiinnostaa. Ja nykyisin me naiset hoidetaan itseämme niin hyvin että ei me ihan kovasti rupsahdetakaan.
Täällä yksi miehetön ja lapseton keski-ikäinen. Lapsia en halua, miestä en kai osaa enää edes toivoa elämääni. Olen ollut pitkään sinkku, eikä muunlaista tulevaisuuttakaan ole helppo kuvitella.
Miksikö sinkkunaiset poistuvat tilaisuuksista ennen kuin kukaan mies ehtii jututtamaan? Itse huomaan toimivani noin, koska olen kokenut niin paljon rehvakkaita, tungettelevia tutustumisyrityksiä. Samaan painostavaan tyyliin on vaadittu perustelemaan yksityiselämää, jne. On hirveää, että puolituntematon mies lähestyy huutaen "sinäkö asut yksin", "eikö ole ketään sängynlämmittäjää??! kuule, tässä olis nyt vapaaehtoinen.." Nämä tilanteet vahvistavat käsitystä, että kiinnostavia miehiä ei kerta kaikkiaan ole.
On ihan luonnollista olettaa, että yksinäinen nainen kaipaisi miehen seuraa. Kaikki naiset eivät vielä ole muuttuneet biseksuaaleiksi, lesboiksi tai aseksuaaleiksi, vaikka feministit siihen kovasti pyrkivätkin.
On hyvinkin luonnollista olettaa, että nainen kaipaa miesseuraa ja päinvastoin. Ihan yhtä selvää on, että jos tutusmisyritys noudattelee kaavaa "ai sää oot yksin - lähetääks panee?", ei kukaan kiinnostu, eikä ilahdu.
Millaisesta kaavasta sinä sitten tykkäät?