nainen ei halua lapsia ja mies taas haluaa... onko kukaan nainen päättänyt kokeilla, millaista se ois sittenkin jos lapsen tekisi, vaikka ei oo fiiliksiä ollut aiemmin? ootko katunut? tai ilahtunut positiivisesti? Mieheni haluaisi lapsia ja odottaa milloin me saataisiin. itse en ole ikinä ollu kiinnostunut lapsista, oon ollu päiväkodissa ja au pairina, mutta en vaan jaksa niiden huutoja.... ja e ois niin vapaa menemään. en vihaa lapsia mutta en myöskään rakasta - neutraali suhtautuminen niihin.
rakastan miestäni kyllä, mutta... tämä on pieni kulmakivi suhteessamme. olen 28, hän 30.
rakastan miestäni kyllä, mutta... tämä on pieni kulmakivi suhteessamme. olen 28, hän 30.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei :)! Olet vasta 28 vuotias. Mielestäni voit aivan hyvin sulatella asiaa vielä vuoden parin verran. Miehesi ei saa väkisin painostaa sinua vauvan tekoon, koska nimenomaan äiti on hyvin suuressa roolissa pienen vauvan kanssa. Sinun pitää jaksaa imettää ja hoitaa vauvaa. Mies voi auttaa paljon, mutta hän ei voi imettää tms. Sinun jaksamisesi voi olla kortilla jos et ole vielä valmis äidiksi.
Oma lapsi on aina eri asia kuin jonkun muun lapsi. Yhdestä lapsesta ei nyt lähde niin kauheeta meteliä kuin päiväkodillisesta :). Onko sinulla ystäviä joilla on lapsia? Voisitko vierailla heidän luonaan ja keskustella heidän kanssaan asioista? Voisit saada näkökulmaa. Sain sen käsityksen, että et ole ihan varma haluatko vaiko etkö? Ehkä sinua pelottaa lapsen mukanaan tuoma vastuu ja se kaikki mistä joudut luopumaan. Silloin ehkä kannattaa vielä odottaa...ja mennä ja tehdä, elää itselleen. Käsittääkseni lapsen voi turvallisin mieli tehdä vielä alle 35 vuotiaana. Sen jälkeen riskit kaiketi alkaa pikkuhiljaa nousta.
Muuta ku ittees..Jos oikeasti toista rakastaa niin lapsi tulee automattisesti jos ei ole mitään vikaa.
on perseestä!
On paljonkin kaltaisiasi ihmisiä. Lisääntyminen ei tunnu omalta jutulta, mutta kun puoliso haluaa, niin sitten lapsia tulee tehtyä. Ratkaisu on mittaluokaltaan lähes elämää suurempi, joten katumuksen tunteista ei ole ns. korrektia puhua ääneen. Ympäristön paine on valtava.
Kysy mieheltäsi miksi hän lasta oikein haluaa? Olisiko kiva opettaa pojalle potkupalloa tai kannella tuhisevaa kääröä silloin tällöin sylissä? Sinä joudut kuitenkin kantamaan sen päävastuun ja mies todennäköisesti tonkii vain rusinat pullasta silloin kun sattuu huvittamaan. Naisena on täysin eriasia lähteä puolivillaisesti lastentekoon kuin miehenä ja vääräksi osoittautuessaan ratkaisu heijastuu todennäköisesti myös lapsen elämään.
Teidän pitäis molempien miettiä asiaa ihan uudelta kantilta. Kyse ei kuitenkaan oo teistä itsestänne kummastakaan vaan siitä mahdollisesta uudesta ihmisestä, jonka tähän maailmaan voitte tuoda tai jättää tuomatta.
Puhut "kokeilusta". Itse miellän kokeilun sellaiseksi, että siitä voi vetäytyä takaisin, jos kokeiltava asia ei sovikaan. Lasta ei kuitenkaan voi perua eikä hommasta voi vetäytyä pois, jos "kokeilu" ei osoittaudukaan omaksi jutuksi. Toki lapsen voi aina hylätä, mutta sitten saa kyllä koko ympäristön vihat päälleen, varsinkin jos hylkääjä on äiti (isällehän lapsen hylkääminen ei ole läheskään yhtä stigmatisoivaa kuin äidille). Itse olisin sitä mieltä, ettei lapsentekoon voi ryhtyä miltään kokeilupohjalta. Sitä lasta pitää oikeasti haluta!
Sitäpaitsi kukahan sen lapsen todennäköisimmin hoitaa? Ettei vaan olisi äiti? Vaikka mies olisi kuinka hinkunut lasta, pääasiallinen hoitovastuu lankeaa useimmiten äidin harteille.
jos et halua. Päiväkodissa kun olet töissä voit unohtaa ne lapsien huudot ym. viimeistään illalla kotonasi ja rentoutua mutta kun sulla on se oma lapsi, niin se on sitä lapsiarkea aamusta iltaan ja illasta aamuun ympäri vuoden ja vuodesta toiseen. Siinä ei paljon enää kysellä jaksamista kun on vain pakko jaksaa! Älä myöskään kuvittele, että saat helposti hoitoapua isovanhemmilta tai ystäviltä tmv. tarvittaessa. sen sijaan sulle voidaan aivan hyvin tokaista, niin itsepä halusit lapsen! Hoida sitä nyt sitten. Mitä sitten jos lapsella todetaan lisäksi jokin sairaus tmv. ja sekin mutkistaa elämää entisestään. Mieti! mihin kaikkeen olet oikeasti valmis....vai oletko sittenkään valmis tähän lapsirumbaan. Lapsiperheen vaativuus yllättää helposti myös ne parit, jotka ovat todella halunneet lasta ja olleet mielestään valmiit lapsentuloon.
SINUNA EN TEKISI!!!!!
tulet katumaan sitä että menetät vapautesi mennä ja tehdä mitä haluat!!!
itse olin tuollaisessa suhteessa ja kun olin raskaana niin jo siinä vaiheessa aloin katua sitä ja kävin mieheltäni salaa tekemässä abortin!! en vain voi sietää ajatusta omista lapsista!! en vain niitä koskaan tule hankkimaan.. ja vihdoinkin löysin vierelleni miehen joka ei myöskään halua lapsia!!!! :)
en kadu päätöstäni abortista ollenkaan vaan olen onnellinen että se tein!!!
olla tekemättä lapsia. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan päinvastoin, harkinnasta ja vapaudesta valita.