Päässäni alkaa kolista kohta sitä rataa että harkitsen jo psykiatrille menoa. Kerron mahdollisimman lyhyesti tarinani ja tiedän saavani herjauksia itseäni kohtaan,mutta vähempää en odotakkaan.
Olen alta kolmikymppinen nainen ja olen noin parisen vuotta elänyt avopuolisoni/kihlattuni kanssa. Olen aina ollut räiskyvä luonne ja aika flirttikin. Luulin että en koskaan pettäisi miestäni, koska olin mielestäni löytänyt juuri sen mitä olin etsinyt ja suhteemme oli MELKEIN täydellinen. Nyt pari kuukautta sitten tapasin itseäni reilut 10 vuotta vanhemman miehen toisesta kaupungista, jolla on USEITA lapsia, vaimo jo 13 vuotta ollut, sekä hieman erilainen "uskonto" kun itselläni.
Ikäero minua ei haittaa, ja olen kuullut aina näistä legendaarisista miehistä,ketkä eivät jätä vaimoaan.Tämän miehen vaimo on henkisesti sairas ihminen,väkivaltainen,masentunut ja muuta kaikkea.Uhkailee itsemurhalla miestään jatkuvasti. Molemmat ovat tunnustaneet olevansa avioliitossa vain lasten takia ja myös "uskonnon". Kaikki alkoi minulla ja tällä miehellä vain ystävyydestä,oli helppo puhua vanhemmalle miehelle omasta elämästään ja kerrankin tutustuin ihmiseen jonka ajatusmaailma kiehtoi minua enkä ollut heti tyrkyttämässä omia mielipiteitäni. Mies piti minuun KOKO AJAN yhteyttä ja olemme tavanneet nyt jo useamman kerran salaa,myös öitä yhdessä.
Oma mieheni on liian hyvä minulle,ja ei ansaitse tätä.Hän tietää minun tutustuneen ko.mieheen,mutta luulee meidän olevan vain kavereita. Mieheni on viikot työmatkalla joten minun on "helppo" pitää yhteyttä toiseen mieheen. Ja tavata häntä. Nyt tilanteeni on kääntynyt siihen,että tästä toisesta miehestä on alkanut tulla pakkomielle minulle.Alan vaatia häneltä enemmän ja enemmän ja omalle miehelleni kiukuttelen koko ajan.
Perheeni,ystäväni ja kaikki palvovat nykyistä miehestäni ja tiedän,että perheeni ei koskaan hyväksyisi minua USEAN lapsen äitipuoleksi ja välejä alkaisi katkeilla ympäriinsä.
Oma mieheni on hillitty,rauhallinen ja tasapainoinen.Kuin kallio.Tämä vieras taas aivan vastakohta ja hänen kanssaan olen käynyt syvällisempiä keskusteluja koskaan. TIEDÄN, että vielä ennenkuin olen jäänyt kiinni,voisin lopettaa suhteen toisen kanssa,olla taas kiltti ja herttainen omalle miehelleni,mutta en vaan pääse tästä vanhemmasta miehestä enää irti! Olen jo miettinyt että etsinkö seikkailua elämääni vai haastetta tästä vieraasta miehestä joka suunnittelee välillä tulevaisuutta kanssani ja välillä jarruttaa sitä?
Pelkään,että jos jätän mieheni ja joskus tulevaisuudessa minulla on jotain vakavempaa tämän toisen kanssa,kadun loppuikäni miksi jätin kiltin ja ihanan mieheni vieraan takia,mutta tilanne menee myös päinvastoin,koska ajattelen, että kerranhan täällä eletään. Olen neuvoton!
Olen alta kolmikymppinen nainen ja olen noin parisen vuotta elänyt avopuolisoni/kihlattuni kanssa. Olen aina ollut räiskyvä luonne ja aika flirttikin. Luulin että en koskaan pettäisi miestäni, koska olin mielestäni löytänyt juuri sen mitä olin etsinyt ja suhteemme oli MELKEIN täydellinen. Nyt pari kuukautta sitten tapasin itseäni reilut 10 vuotta vanhemman miehen toisesta kaupungista, jolla on USEITA lapsia, vaimo jo 13 vuotta ollut, sekä hieman erilainen "uskonto" kun itselläni.
Ikäero minua ei haittaa, ja olen kuullut aina näistä legendaarisista miehistä,ketkä eivät jätä vaimoaan.Tämän miehen vaimo on henkisesti sairas ihminen,väkivaltainen,masentunut ja muuta kaikkea.Uhkailee itsemurhalla miestään jatkuvasti. Molemmat ovat tunnustaneet olevansa avioliitossa vain lasten takia ja myös "uskonnon". Kaikki alkoi minulla ja tällä miehellä vain ystävyydestä,oli helppo puhua vanhemmalle miehelle omasta elämästään ja kerrankin tutustuin ihmiseen jonka ajatusmaailma kiehtoi minua enkä ollut heti tyrkyttämässä omia mielipiteitäni. Mies piti minuun KOKO AJAN yhteyttä ja olemme tavanneet nyt jo useamman kerran salaa,myös öitä yhdessä.
Oma mieheni on liian hyvä minulle,ja ei ansaitse tätä.Hän tietää minun tutustuneen ko.mieheen,mutta luulee meidän olevan vain kavereita. Mieheni on viikot työmatkalla joten minun on "helppo" pitää yhteyttä toiseen mieheen. Ja tavata häntä. Nyt tilanteeni on kääntynyt siihen,että tästä toisesta miehestä on alkanut tulla pakkomielle minulle.Alan vaatia häneltä enemmän ja enemmän ja omalle miehelleni kiukuttelen koko ajan.
Perheeni,ystäväni ja kaikki palvovat nykyistä miehestäni ja tiedän,että perheeni ei koskaan hyväksyisi minua USEAN lapsen äitipuoleksi ja välejä alkaisi katkeilla ympäriinsä.
Oma mieheni on hillitty,rauhallinen ja tasapainoinen.Kuin kallio.Tämä vieras taas aivan vastakohta ja hänen kanssaan olen käynyt syvällisempiä keskusteluja koskaan. TIEDÄN, että vielä ennenkuin olen jäänyt kiinni,voisin lopettaa suhteen toisen kanssa,olla taas kiltti ja herttainen omalle miehelleni,mutta en vaan pääse tästä vanhemmasta miehestä enää irti! Olen jo miettinyt että etsinkö seikkailua elämääni vai haastetta tästä vieraasta miehestä joka suunnittelee välillä tulevaisuutta kanssani ja välillä jarruttaa sitä?
Pelkään,että jos jätän mieheni ja joskus tulevaisuudessa minulla on jotain vakavempaa tämän toisen kanssa,kadun loppuikäni miksi jätin kiltin ja ihanan mieheni vieraan takia,mutta tilanne menee myös päinvastoin,koska ajattelen, että kerranhan täällä eletään. Olen neuvoton!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eikö silloin olisi syytä elää hyvin ja aidosti, eikä niin kuin sinä, että petät sekä arvostamaasi miestä ja samalla tunkeudut toisten ihmisten parisuhteeseen.
Olet ilkeä ihminen ja oikeutat tekosi jollakin, mutta millä? Mikä voi olla sellainen syy, että koet oikeaksi toimintasi? Jos et osaa arvostaa omaa parisuhdettasi niin yrittäisit edes arvostaa toisten. Tosin sinunlaisesi ihmiset eivät yli päätään ole kiinnostuneet muiden ihmisten hyvinvoinnistaan koska omat tuntemukset ovat maailman napa. Häpeä!!!
moni on katunut.
vaan on niin, kuten itsekin tiedät ettet voi sen vanhemman miehen kanssa mennä yhteen.
Tajuat sen itsekin, et halua kakaralauman äitipuoleksi, saisit oman ja hänen sukunsa vihat päällesi ja olisit yksinäinen ja inhottu ihminen.
Ainoa keino irtaantua tuosta miehestä on totaalinen välirikko, yksinkertaisesti et ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan.
Hyvä kun asuu eri kaupungissa, niin ette varmaan kauheasti törmää kaupoissakaan jne.
Aluksi se on vaikeaa, mutta aika parantaa kaikki haavat.
Olen itsekin joskus joutunut tuon päätöksen tekemään ja olen nykyään tyytyväinen että sen tein.
Toivottavasti opit siitä, ettei kannata mennä pettämään koska se voi viedä mukanaan koko naisen.
tiedostan kyllä kaiken tämän.Pahinta on se, että suhteemme alkoi ensin vilpittömästi ystävyytenä joten hänestä on tullut siinäkin mielessä minulle jo tärkeä. Jos kyseessä olisikin vain "ihastuminen" olisi niin paljon helpompaa katkaista välit kokonaan. Olenkin kaverilleni sanonut, että kun laitan suhteen jonain päivänä poikki,tuntuu kun menettäisin ystävän elämästäni.
En koe tekoani missään tapauksessa oikeana! Jotenkin voisin käsittää käytökseni myös jos oma mieheni ei antaisi minulle huomiota,mutta saan sitä niin paljon häneltä,että tukehdun välillä! Olen ajatellut myös vaihtoehtoa,että yrittäisimme muuttaa välimme tämän varatun miehen kanssa pelkästään platoniseksi,mutta takuitahan siitäkään ei ole,että onnistuuko se?
Se psykiatrille meno voisi olla ihan hyvä ajatus. Olet pudonnut karismaattisen miehen koukkuun, koska etsit jotain sisältöä elämääsi, jotain sellaista jota ei kylläkään annan sinulle se mies eikä oma mies eikä mikään mies, vaan joka sun pitää löytää ihan itse. Tyhjät tilat pakkaavat täyttymään. Simpanssitkin parittelevat ja masturboivat pitkästyksissään, eikä se ihminen paljon kummoisempi ole, jos ei itse päätä haluta olla mieluummin ihminen aikaansaannoksineen kuin tavallinen simpanssi.
Kyllä sinä jotain menetät ihan varmuudella. Nyt sinun on vain valittava, mistä luopuisit ja alettava toimia sen mukaisesti. Voi tietysti olla, että menetät kaiken. Se ei lopultakaan ole sinusta kiinni. Älä sääli itseäsi näistä menetyksistä, sillä aivan itse olet itsesi tähän tilanteeseen ajanut.
Sinun pitäisi nyt ajatella enemmänkin sitä, miten kerrot asiasta miehellesi kuin suunnitella jotain epämääräsitä tulevaisuutta. Ainoa oikea tapa toimia on kertoa miehellesi heti ja keskustella hänen kanssaan (jos hän on siihen suostuvainen). Miehesi ei taatusti ansaitse sitä, että pidät häntä yhä pimennossa. Hänellä tulee olla mahdollisuus tehdä omat päätöksensä asian suhteen. Sen olet ainakin miehellesi velkaa.
Mitä tulee tuohon "kerran täällä vain eletään" -korttiin: ne ovat kuuluisat viimeiset sanat ennen suurinta mokaa. Miksi tuolla lausahduksella yleensä perustellaan jotain järjettömiä ja vahingollisia tekoja? Tiedetään jo etukäteen, että perseelleenhän tämä menee ja murhettahan tästä kaikille vain seuraa, mutta tehdään nyt silti niin, koska... Sillä siis perustellaan sitä, että tehdään juuri niinkuin kulloinkin sattuu tuntumaan. Perustellaan siis itsekkyyttä ja piittaamattomuutta toisista. Kuinka moni mies onkaan ajatellut juuri noin, kun heppi on alkanut osoittaa johonkin suuntaan? Tai kuinka monta kertaa onkaan sukellettu kiveen tai ajettu kännissä joku hengiltä tuon asenteen vuoksi? Tässä nyt toki ei ole aivan noin vakavista asioista kyse, mutta ymmärrät varmaankin, mitä tarkoitan: huono perustelu.
Jos mies näyttää sinulle vihreää valoa niin anna mennä vain. Miksi ihmeessä aina pitäisi kantaa huolta sukulaisista, jos he kerran tätä miestä palvovat. Siinäpähän palvovat. Sinun pitää tehdä mitä sydän sanoo ja se taitaa näyttää sen vanhemman miehen puoleen. Anna palaa äläkä jää odottelemaan, koska ei se arki paremmaksi muutu. Nykyinen miehesi on sinulle väärä koska hän ei ole sinussa tunteiden paloa saanut syttymään.
Minä olen itse nähnyt elämässäni sen verran paljon miehiä että tiedän kyllä mistä puhun. Jos päästät tilanteen lipumaan ohitsesi, kadut sitä varmasti.
Nimimerkki 32v, olen niin samaa mieltä osittain kanssasi. Juuri tuossa tunteiden palossa ajattelen asian aivan samalla tavalla. Itselläni on lukuisia suhteita takana ja olen tapaillut niin monia miehiä,mutta kukaan ei ole koskaan saanut jalkoja altani kuten tämä varattu mies. Nykyään on niin vaikeaa löytää ihminen,kenen kanssa voit käydä jo pelkästään rakentavaa keskustelua mistä vaan. Edelleenkään en syytä tilanteestani muita ihmisiä,mutta omalle miehelleni en kerro siksi että en tahdo lyödä hänen itsetuntoaan enää alemmas.Ja omaa nahkaani en siinä varjele,koska elämme hänen kanssaan aivan "omia elämiä" ja esmerkiksi kaveripiirimme ei ole yhteinen ja hän on kotoisin 500 km päästä missä nyt asumme ja hänen elämänsä kieltämättä on juuri siellä.
Joo-o. Se arki tuleekin suurella todennäköisyydellä olemaan tämän vanhemman ukon kanssa yhtä juhlaa. Kyllä se rakastumisen humahdus menee ohi hänenkin kanssaan ja arki koitaa. Entäs sitten? Seuraava mato koukkuun?
"omalle miehelleni en kerro siksi että en tahdo lyödä hänen itsetuntoaan enää alemmas."
Höpö höpö. Älä holhoa aikuista miestäsi valehtelemalla, vaan kunnioita häntä kertomalla totuus. Näin hän saa itse päättää, mitä asian kanssa tekee ja miten toimii. Salaamalla totuuden riistät häneltä toimijuuden hänen oman elämänsä suhteen. Sinulla ei yksinkertaisesti ole valtuuksia tehdä niin, vaikka kuinka vääntäisit sen mielessäsi moraalisesti oikeaksi tavaksi toimia. Ole suoraselkäinen äläkä yritä verhota valehtelua ja jatkuvaa pettämistä suojelemiseen! Kuka tarvitsee vihollisia, jos on tuollaisia "suojelijoita". Totuus voi satuttaa mutta myös vapauttaa. Arvelisin, että mitä pikemmin miehesi pääsisi eroon sinusta, sen parempi hänen loppuelämänsä kannalta.
Miksi ihmeessä olet noin tyhmä että uskot naimisissa olevan vanhan pukin tarinaan..? Et ole ollenkaan sen ihmeellisempi tai tärkeämpi kuin ne lukuisat muut kenen kanssa hän on "sairasta" vaimoaan pettänyt..?
Uskotko tosiaan näihin vanhoihin lurituksiin siitä, että vaimo on mielenvikainen ja siksi mies ei voi häntä jättää?? Eikö houkuttaisi oikeasti soittaa vaimolle ja kysyä missä heidän avioliittoonsa menee? Useimmiten taustalla on vain sairas ihminen, siis se pettäjä eli tässä tapauksessa mies, ei suinkaan tervejärkinen vaimo joka ei koskaan oikeasti ole uhannut itsemurhalla ja olisi onnellinen, jos joku toinen veisi miehen kun ei pettäjää muutenkaan elämäänsä tarvitse!
Tyhmää, todella tyhmää oli uhrata kunnollinen suhde muutaman kiihkohetken vuoksi! Toivottavasti miehesi saa tietää, sinä jäät yksin ja joudut OIKEASTI miettimään mitä menetit. Elämän tarkoitus ja parisuhteen tarkoitus ei ole se, että on jännää ja ymmärretään toisiamme, löytyy se oikea sielunkumppani, vaan elää arkea eli normaalielämää turvallisen ja luotettavan ihmisen kanssa. Ei elämä tarjoa suuria tunteita eikä tarvitsekaan. Joskus kun tajuat niin ymmärrät, että olisit kuitenkin kaiken tuon mielipahan ja mielenterveyden menettämisen sijaan halunnutkin sen tasapaksun kallion niin kadut lopun elämääsi!! Sori vaan, olet pilannut jo sekä oman suhteesi että naivisti kuvitellut ja uskonut tapapettäjän sanoisin. Ei mies koskaan vaimoaan jätä. Sinä taas olet niin pöljä ja vietävissä (himojen?), että haluat uskoa ja toivoa, joka kerta kun mies muka on jättämässä vaimonsa vuoksesi. Ei tule jättämään, ja mieti nyt vähän että
- luottaisitko koskaan tuollaiseen petturiin?? Millainen mies muka pettäisi sairasta vaimoa??? Eikö jo tuo kerro sinulle tarpeeksi miehen luonteesta..?
Ota nyt helvetti järki käteen ja pelasta mitä pelastettavissa on!!!
tässä olen taas eri mieltä,kuka viimeisenä juuri vastasi. Tiedän,että tämä mies jättäisi vaimonsa milloin vaan. Ja olen tosiaankin saanut ihan faktaa siitä millainen hänen vaimonsa on. Se on sitten asia aivan erikseen miten arki hänen kanssaan sujuisi? Mutta sen tiedän,että olen niin sekaisin ettei voi kohta hengittää.
Olen lukenut ja kuullut aina miehistä ketkä lupaavat jättää vaimonsa,sitä tekemättä mutta tiedän myös poikkeuksia ja kaikki on päättynyt hyvin.
Tasapaksuun kallioon nojautuminen kostautuu. Olen itsekin ollut suhteessa sellaisen kallion kanssa, jolle seksiinkin tarvittiin suunnilleen kirjastokortti ja aika varattuna. Vieraan kollin kanssa möyhiminen ja kaikki se kuuma intohimo mitä en eläissäni ennen tuntenut auttoi minua löytämään itseni naisena. Se ei ollut mitään perusseksiä vaan tulisinta kiimaa. Ikinä en ollut saanut monta orgasmia peräkkäin, minä vavahtelin koko kehollani. Sen kerran jälkeen kokeilin muitakin miehiä, myös ulkomaalaisia, ja lopulta näytin tälle peruskalliolle ovea.
Tylsä arki sen mielenterveyden vie ennemmin tai myöhemmin. Kuuma ja elävä mies sen pitää olla ja eikö tämä sellainen ole, kun kerran syvempiäkin keskusteluita on käyty.
Ei tässä mitään psykiatreja tarvita vaan nyt mennään minne nokka näyttää. Tuossa on ainekset suureen romanssiin.
Ihmettelen aina legendaa,ettei koskaan varattu mies jätä vaimoaan toisen naisen takia? Tiedän muutamia miehiä,ketkä ovat jättäneet vaimonsa ja parilla heistä on jo lapsiakin uuden naisen kanssa ja onni kukoistaa. Tässä on kyseessä vielä eri "uskonto" vaikka suomalaisia molemmat olemmekin. Hankalaa on se,että kuten aiemmin sanoin,olimme ensin vain kavereita,kunnes tunteet syvenivät. En sitä väitäkkään,että tekisin nyt tämän perheen elämästä helvetin,koska he ovat itse jo vuosia sitten sen itse tehneet. Ja tiedän että jos vakiintuisin tämän vanhemman miehen kanssa,olisi varmasti kova työ oppia luottamaan. Olen oikeasti huomioinut nämä seikat. Jos hänen vaimonsa olisi normaali eikä uhkaisi esim.heidän lapsiaan ja miestään ja olisi omalla päällään ajatteleva eikä hullu, ja heidän suhteensa loistaisi,en menisi siihen mitenkään puuttumaan. Sitäkin ihmettelen, että miksi aina vihataan näitä ketkä "sotkeentuvat toisten suhteeseen" olen aina ajatellut että kun parisuhde on vahva ja kunnossa,kukaan ei edes pääse siihen väliin. Mielestäni meillä molemmilla suhteet eivät ole kunnossa,koska teemme näin.
En minäkään tahallaan halunnut ihastua ihmiseen,kenellä on lapsia,vaimo ym mutta minkä ihminen voi tunteilleen?
Kun kerran olet pettämisen kokenut noin hienona asiana, niin varmaankin sallit sen myös toisin päin? Eli jos oletetulle miehellesi itsensä löytäminen miehenä tarkoittaa sinun pettämistäsi ensin useiden partnerien kanssa ja sitten sinun dumppaamistasi, niin se on sinulle ihan ok ja oikeastaan kannustettava asia?
olen myös sanonut muutaman kerran vanhemmalle miehelle,että "olen ajatellut hankkia oman asunnon ja jättää mieheni" hän on vastannut aina minulle että mieti asioita rauhassa,ollaan tunnettu niin vähän aikaa ettei pidä mennä tekemään mitään hätiköityä. Hän on myös sanonut että jos nykyisen mieheni kanssa ilmenee ongelmia,hän väistyy ettei elämästäni katoa kaikki. Olen ymmärtänyt että jos hän vaan mielellään kävisi painamassa minua silloin tällöin,hänellehän olisi unelmatilanne,että minulla olisi oma asunto ja olisin sinkku.Hän voisi vapaasti oman tahtonsa mukaan tavata minua. Tiedän,että hän haluaa minulle pelkkää hyvää ja siitä voi jokainen olla eri mieltä jos tahtoo.
9, nyt en tajunnut kumpaa miestä tarkoitat?Tätä nykyistä vai tätä "uudempaa"?
No esimerkiksi nyksää ja kaikkia tulevia. Olettaisi tietysti, että samat säällisen kohtelun säännöt pätevät kaikkiin elämänkumppaneihin. Ja että pettämisen sallittavuus ei ole riippuvainen siitä, satutko sinä tekemään sitä ensin.
Sulla on nyt jo pää niin syvällä omassa hanurissas, että ei tässä voi muuta kuin toivottaa hyvät jatkot.
Olet aikamoinen muija. Tulet tänne forkalle kyselemään peliteorioita, millä tavalla maksimoit parhaimmat mahdollisuudet henkilökohtaiseen suhdehyötyyn että kumpi pitäisi jättää ja mitkä ovat maksimihyödyt eri vaihtoehdoissa. Vai haetko vahvistusta sille, että pidät molemmat miehet, mies miehenä, kämppiksenä ja laskunamaksajana ja uskovainen panopukki henkevänä rakastajana.
Ja ihan varmasti panopukin jutut kuulostaa henkeviltä, jos ne aina päättyvät omasta tahdostasi naimiseen ja seksiin. Ei nyt tule mieleen varteenotattavaa uskontoa, jossa tämän "uskovaisen" toiminta katsottaisiin toivottavana toimintana. Syntiähän se tekee koko ajan omaa perhettään ja puolisoaan kohtaan tietoisesti ja rikkoo siinä samalla toisen perheen ja tekee siinä uuden synnin. Luotettava mies kaikinpuolin tai ainakin osaa antaa naiselle tuhdisti jumalan sanaa edestä ja takaa aamen.
Keskustelkaa seuraavalla kerralla henkevästi vaikka näistä aluksi. 6. Älä tee aviorikosta., 10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Jätätte vaikka naimisen väliin sillä kerralla.
Jos haluat paneskella sellaisen "kunnollisen" "uskovaisen" niin se on lähtökohtaisesti oma asiasi. Mutta älä pilaa miehesi elämää. Ei ole sitä ansainnut.
Pidä ap. sitten visusti huoli, että ehkäisy on 100 %, ettet pilaa myös mahdollisen lapsen elämää, ihan riippumatta siitä, kuka se isä on ja kuka jättää kenet jos jättää.