Aloitin vähän aikaa sitten suhteen miehen kanssa joka asuu 400 kilometrin päässä. Se on turhauttavaa ja ikävää, mutta kestämme kyllä koska välitämme toisistamme yli kaiken. Pelkään kuitenkin, että jossain vaiheessa etäisyydestä tulee ongelma. Olemme puhuneet siitä jos mies muuttaisi paikkakunnalleni, mutta siihen voi kulua vuosi tai kaksi. En haluaisi menettää miestä ja hän ei minua. Olemme kuitenkin puhuneet välillämme olevasta matkasta.. Kun tapasimme ensikertaa se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja aina kun olemnme yhessä leijailemme pilvissä. Onko kenelläkään kokemuksia siitä, kestääkö kaukosuhteet ja jos olette saaneet sen kestämään, minkä avulla? Tahdon todella että juttumme onnistuu!
kertokaa kokemuksia ?
,anniina
121273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä kaukosuhde päätyi alttarille ja olen onnellinen kuin pikkupoika vaikka tuosta vihkimisestä on jo
5v.. älä luovuta sillä hyvää ei odota koskaan liian kauan!
oi ihanaa! Tässä ainaki sit yks todiste siitä ,ettei kaikki kaukosuhteet pääty huonosti =)
itse olen nyt ollut kaukosuhteessa 7kuukatta ja välimatkaa 3000km ja edelleen ollaan onnellisia ja "vasta rakastuneita" kun nähdään. ja näemme noin 4-6 viikon välein! kaveri ollut pidempään kauko suhteessa ja sama välimatka ja matkalla kohti alttaria alkuvuodesta :) kaikki toimii jos haluaa, ja jaksaa panostaa :)
välimatkaa melkein 200kilsaa. Olen aina sanonut ettei kaukosuhteet kestä ja hyppäsin itse sellaiseen. pari kuukautta meni hyvin parilla tapaamisella kuussa...aikaa myöten jompikumpi rassaantuu liikaa ja son sitten ohi.
Olisikohan se kumppani niinkin sinnikäs, kun odottaa lottovoittoa Suomeen eli viisumia. Tästä on rakkaus kaukana.
Ihanaa kuulla muidenkin tarinoita. Minulla myös kaukosuhde, jossa mies asuu 300 km päässä ja ainakaan tässä vaiheessa kumpikaan ei pysty lähtemään omalta paikkakunnalta (lasten ja töiden takia). Mutta esteet on tehty voitettaviksi ja molemmat on valmiita kompromisseihin jos suhteemme syvenee niin paljon. En missään tapauksessa halua luovuttaa vain välimatkan takia!
Kaukosuhteet toimivat jos kumpikin on tosissaan ja haluaa että suhde toimii. Kun rakastuu niin välimatkalla ja ajalla ole mitään merkitystä. Ei ne tuhoa tunteita vaan se että ei jaksa panostaa toiseen eikä tee uhrauksia. Silloin ku on kaukana ja on esteitä niin pitää vain luottaa toiseen ja uskoa rakkauteen. Kun tietää että toinen on se jonka kanssa elämänsä haluaa viettää niin ei esteet ole esteitä vaan hidasteita. Vaikka aluksi kaikki tuntuis olevan vaikeaa ja harvoin näkee niin useimmiten koittaa päivä jolloin voi olla yhessä kohta liikaakin. Elämä on pitkä ja muutama vuosi siinä on kuitenki lyhyt aika jos sen joutuu olemaan erossa. Jos esteenä on perhe ja koti niin pitää miettiä pystyykö toinen tarjoamaan sitä sinulle. Jos ei siltä tunnu niin ei silloin kannata tehdä uhrauksia mutta jos tuntuu että perustatta yhteisen kodin niin ei silloin kotiseudulta muuttaminen ole niin vaikeaa sillä ethän ole lopullisesti lähtemässä. Jokainen rakentaa oman kodin jonnekki ja vaikka paikka olis vieras niin turvaa saa rakkaastaan ja ihmisiä tulee ja menee elämässä. Perhe kuitenki säilyy ja kumpi lopulta on vaikeampaa. Olla erossa siitä jota rakastaa ja jonka kans haluaa yhteisen elämän vai olla erossa ystävistä ja sukulaisista joilla on jo oma elämä ja olet vain osa sitä. Ennen yhteen meneminen tarkoitti aika pitkälti sitä että unohtaa entisen kodin koska ei voinut pitää yhteyttä ku kotoa lähti. Nykyaikana voi olla vaikka ulkomailla ja silti olla yhteyksillä lapsuuden kotiin. Kaikki on suhteellista.
Mä oon jutellu about vuoden nyt miehen kanssa joka asuu 8000km päässä, eli tuolla Amerikan mantereella. Ekaks oltiin pelkkiä kavereita mut sit viime kuukausina juttu jotenki vaa "syveni". Mul ois vielä vuos opiskelua jälellä, ja haluun valmistuu... ettei jälkeen päin sitten kaduta.
Mutta vuosi menee nopeasti, ja sitten oiskin päätösten aika... Joo tiedetään, en oo ikinä nähnyt livenä tätä miestä mutta ollaan juteltu ja tiedän miltä hän näyttää ja millainen hän on...
Jos oikeesti se ihminen kuka on siellä kuinka kaukana tahansa, on sulle tärkee ja te tuutte hyvin toimeen ja tajuutte, että ootte kuin tehtyjä toisillenne ei muutama vuos voi sitä estää. Sit teil on loppuelämä aikaa, mieti! Sen jälkeen ei muutaman vuoden odottaminen oo tuntunu yhtään pahalta. :)
Mä toivotan teille onnea!! Ja katon miten toi oma ens vuos menee. Vuoden päästä ollaan taas hieman viisaampia :D
Olen n. 9kk ollut kaukosuhteessa miehen kanssa, joka asuu 500km päässä ja meillä suurin ongelma on se, miten minä löytäisin töitä hänen kotipaikkakunnaltaan. Mies on yrittäjä (ei kuitenkaan voisi palkata minua) ja asuu pienemmällä paikkakunnalla ja minä olen jo vuosia koulutustani vastaavissa töissä ollut tradenomi Helsingistä. Mikäli olisin vastavalmistunut, voisin mennä vaikka ruokakaupan kassalle töihin miehen kotipaikkakunnalla, mutta koska olen jo selkeästi suuntautunut tiettyihin tehtäviin, en voi noin vain vaihtaa. Työhön kuin työhön valitaan aina kyseisen työn kannalta paras hakija (hakija, jolla on tuoretta työkokemusta ko. alalta).
Tällä hetkellä tilanteemme on se, että etsimme minulle sopivaa työpaikkaa miehen kotipaikkakunnalta (mikä on helpommin sanottu kuin tehty). Mikäli työpaikka löytyy, otamme toinen toisemme. Muussa tapauksessa joudumme unohtamaan koko jutun. Olemme n. 3-kymppisiä ja kumpikin perheen haluavia, joten aikaakaan ei ole hukattavaksi.
kokemusta kaukosuhteesta. Minulla ja miehelläni on välimatkaa 450km. Ja meillä on kestänyt kaukosuhde. Varmaankin pääsääntöisesti siksi,koska itse olen työtön,enkä opiskele,niin voin olla mieheni vanhempien luona(mieheni asuu vielä kotona). Jos on vahva rakkausside,niin sen ei pitäisi vaikuttaa,vaikka matkaa olisikin 400km. Onnea viestin aloittelijalle ja eiköhän se siitä.
MIEHENI EI ASU KOTONA
ASUMME YHDESSÄ JA OLEMME MIEHENI KANSSA HÄNEN VANHEMPIENSA LUONA LOMAILEMASSA
Hyvä dream, summasit hyvin tärkeitä pointteja.
Vuosi tai muutama erossa ei haittaa, jos molemmilla on tahto olla yhdessä vielä joskus. Itse oon ollu 2 vuotta etänä, ja koko ajan ollaan lähempänä parempia aikoja. Kompromissejahan siinä saa tehdä, mutta rakkaus voittaa. Itse en kyllä voisi kuvitellakaan löytäväni ketään parempaa.
Jos siihen yhtään pystyisi järjellä vaikuttamaan, neuvoisin olemaan ryhtymättä kaukosuhteeseen, koska siitä voi kehkeytyä melko säätämistä, varsinkin eri maiden välillä. Järkevä olis aina hyvä olla, mut kun rakastuu niin eihän sille mitään voi... :) Etäisyys ei ole ongelma, jos niin päätät.