Kuinka tärkeää se on sinulle, mies?
Mitä empatia mielestäsi on? Haluatko, että nainen ymmärtää sinua, kun itket? Myötäelää kun olet surullinen? Hyväksyy heikkoutesi? Hoivaa, kun olet kipeä? Vai onko tällainen nainen seksitön ja liian kiltti? Puuttuuko hänestä bitch-puoli silloin?
Millainen on empatiakyvytön nainen? Nainen, joka vaatii mieheltä huomionosoituksia, palveluksia, täydellistä ulkomuotoa? Vai millainen?
Mitä empatia mielestäsi on? Haluatko, että nainen ymmärtää sinua, kun itket? Myötäelää kun olet surullinen? Hyväksyy heikkoutesi? Hoivaa, kun olet kipeä? Vai onko tällainen nainen seksitön ja liian kiltti? Puuttuuko hänestä bitch-puoli silloin?
Millainen on empatiakyvytön nainen? Nainen, joka vaatii mieheltä huomionosoituksia, palveluksia, täydellistä ulkomuotoa? Vai millainen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
aika tärkeää luulisi olevan jos mielii esimerkiksi selvitä elämän vastoinkäymisistä ja saada lapsia naisen kanssa.
No, empatia on hieno ominaisuus mutta ei se minulle äärimmäisen tärkeä ole. Ennemminkin sellainen hyvä asenne jossa pystyy kohtaan ne asiat - vaikka sitten hiukan ulkopuolisena - ja antaan tilaa tai auttaan tai suhtautuun yleensäkin järkevästi ja positiivisesti asiaan liittyviin juttuihin.
Kaikkein karmein on sellainen pintapuolisesti elämänhallintaoppaita "opiskellut" nainen joka alkaa nyrpisteleen nenäänsä kun tulee ihan oikea tilanne vastaan. Sellainen tapaus joka kuvittelee että hänen empatiansa on suurta koska hän on nainen, eli tunteiden mestari, eli kaikki mitä hän kokee "empatina" on parasta mitä maailma päällään kantaa. Etenkin sitten kun hänen antamat ohjeet ei kelpaakaan ja herne eksyy sieraimeen ja siitä lähtien se toinen on paska tyyppi sen takia alkaa etomaan maksimaalisesti.
Kyky selviytyä niistä asioista. Se on tärkeempää kuin joku ehdoton empatiakyky. Se empatiakin on asia jossa voi mennä pieleen ja pahasti, ellei osaa elää sen empatiansa kanssa vaan hukkuu siihen.
SIis sellainen viileä ulkopuolisuus joka päättyy "No ooksä nyt sekoillut tarpeeks, joko voidaan edetä?" tyyppiseen asenteesee on ihan hieno ja hyväksyttävä suhtautumistapa :)
mä avaan sulle näitä käsitteitä:
-empatia=kyky ymmärtää toisen selityksiä ja pahoinvointia (löytyy miehiltä)
-sympatia=kyky myötäelää toisen suruja (ei löydy kovinkaan monelta mieheltä)
Ei mulla muuta.Paitsi että vielä avaudun että: Sinänsä mullekin riittää pelkkä empatia mutta sen todentaminen käytännössä multa saatavan luottamuksen takeeksi onki hankalampi juttu. Jos mä kerron että "nyt se x taas teki sitä ja tätä ja sitten mä tein sitä ja tätä" ja toinen kuuntelee ja sanoo "joo niin..." mä tiedän että se on kuunnellut ja ymmärtänytkin käyttäytymiseni MUTTA se ei vielä elä sitä mun läpikäymää tuskaa mun kanssa vaan jättää mut yksin sen kanssa! Loppujen lopuks sitä kiinnostaa vain se, onks meidän (sen) asiat balanssissa ja jos ei ole mun jatkuvien ongelmien vuoksi, se on epätyytyväinen - siis se mies. Eikä se tule piirun vertaa mun lähelle ja SILLOIN mä en kestä!
"ja jos ei ole mun jatkuvien ongelmien vuoksi, se on epätyytyväinen"
Millä sä perustelet ton? Onko toi oletus?
Sun ongelmas ei välttämättä merkkaa miehelle mitään koska ne on sun ongelmia. Se pelaa pleikka kolmosta ja antaa sun potea ongelmia rauhassa ja niin kauan kuin annat hyvää seksiä ei se ota sun ongelmistas stressiä - jos kohta ei välttämättä auta niiden ratkaisemisessa.
Se on sitä kun ollaan jonkun kanssa.
Mä en oikeesti usko että toisia ihmisiä pystyy edes ymmärtään silleen oikeesti, jokainen tulkkaa jutut omalla tavallaan. Se mitä mies myötäelää kanssasi ei ole se mitä sinä koet, vaan hänen versionsa/tulkintansa asiasta. Toisen ihmisen tunteminen ei ole mahdollista, on vain mahdollista olla yhdessä yksin.
Jos parisuhteessa ei kykene myötäelämään ja tukemaan toista henkilökohtaisesti vaikealla hetkellä, niin pitkällekö tuo sitten kantaisi, noin keskimäärin, jos ei kestä toisen heikkoutta toisinaan, vaikka itselläpolvet sillä hetkellä kantaisivatkin moitteetta? Entä mikä olisi parisuhteen tarkoitus silloin, mitä tapahtui vastavuoroisuudelle? Vai sanotaanko vaikkapa rakkaudelle, jos se vaikka sitä olisi?
on sinulle tärkeä? Mutta meneekö naisesta "luonne" jos hän on liian empaattinen?
on se, mutta sama koskee miestä, pilkulleen... se vastavuoroisuus?
Mikä on liian empaattinen tai liian kiltti? Minä en tiedä, mutta jos sanotaan liian, niin eikö se jo kerro että kaikki ei ole tavanomaisella tavalla? Onko tavanomainen hyvä? Aivan kaikille? Koska oltaisiin reilusti vinossa?
Eikö sitä nykyään kutsuta läheisriippuvuudeksi, jos on liian... no vaikka liian kiltti?
Ei kai kukaan voi olla liian empaattinen, koska empatia käsitteenä ei sisällä oman itsen hylkäämistä toisen vuoksi, vaan omasta kaiken tarvittavan ja/tai liikenevän antamista toiselle.
tarvittavan ja liikenevän ajan antamista toiselle? Ei kuulosta empatialle vaan läheisriippuvuudelle. Ahdistavalle suorastaan. Kuka sellaista haluaa toiselta?
halua/vaadi keneltäkään sellaista.
"koska empatia käsitteenä ei sisällä oman itsen hylkäämistä toisen vuoksi"
Tarkoittaa suomeksi sitä, että omat asiat ensin ja kun ne on itselle riittävässä kunnossa, niin loppua aikaansa voi käytellä miten haluaa, vaikka sitten "empaattisesti". Pirun moni käyttää sen nykyään mieluummin esim. dokaamisen, mutta se on ihan kelpo valinta sekin.
toisen hylkääminen heikossa hetkessä vaikuttaa sangen epäsympaattiselta toiminnalta, eihän se ole edes ystävyyttä. Kuuntelisi edes pillupalkalla niin asiat olisivat valtakunnassa edes näennäisesti hyvin.
Suuria ongelmia tiedossa kun: toinen ei halua eikä jaksa enää kuunnella, asiat toistavat samaa kaavaa, ja toisen ongelmat sosiaalisella/mentaalisella/käytännön arkielämän tasolla ovat toistuvia on osoitus toiselle siitä, ettei hän ole sinulle tarpeeksi vaan puutteellinen ja riippakivi.
Haluatko todella sellaista? Jaksatko sinä lopulta sitä että sinun tulisi antaa tukea vai onko se kuitenkin lopulta se toinen joka nyppii?