Siinä se kysymys jo tulikin mainituksi. Siis ongelma on tämä: neljättä vuotta avoliitossa asumme, kolmekymppinen pariskunta ja kaikki sellainen "kipinä " ja jännite on hävinnyt jo aikaa sitten väliltämme. Olen monesti ehdottanut, että mieheni flirttailisi minulle mutta kun ei kuulemma osaa. No en ihmettele sitä ollenkaan mutta eikö voisi opetella? Olen ihan suoraan esittänyt hänelle malleja mitä voisi tehdä mutta ei mene jakeluun. Nyt joku kysyy tietysti, että flirttailenko itse? No, joskus kyllä mutta ei mies ymmärrä tarttua siihen, Hän ei ole mikään sanaseppo, joten kaikki sellainen "sanaflirtti" ei toimisi mutta onhan niitä keinoja muitakin (enkä nyt tarkoita mitään "perseestä kiinni ja naimaan"-juttuja).
Miten voisin tätä opettaa hänelle? Tiedän, ettei hän ole koskaan flirttaillut missään ja muutenkin omaa vähän heikon itsetunnon, joten voi olla vähän vaikea juttu mutta toisi vaan kummasti piristystä meidän arkeen:)
Miten voisin tätä opettaa hänelle? Tiedän, ettei hän ole koskaan flirttaillut missään ja muutenkin omaa vähän heikon itsetunnon, joten voi olla vähän vaikea juttu mutta toisi vaan kummasti piristystä meidän arkeen:)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onhan hän joskus osannut flirttailla sinulle, kun sinut on saanut. Minkälaista se flirtti oli? Se varmasti olisi hänen tyylilleen ominta. Mitä sitten on tapahtunut? Onko valta valunut sinulle ja/tai oletko haastanut hänen mieheyttään paljonkin? Ei siinä ole vikaa, että haastaa, mutta pitää antaa miehen olla myös oma itsensä, eli mies. Itselleni kävi miehenä niin, että kadotin flirttauksen taidon ja se johtui siitä, että nainen oli liian dominoiva. Eron jälkeen palasimme yhteen ja olin taas oma itseni, flirttailin ja tällä kertaa pidän suhteen "johtajuuden" itselläni. Kysymys voi myös olla siitä, että hän ei jaksa nähdä vaivaa, mikä taas on huonompi juttu. Mutta ei välttämättä. Jos hän todella on sitoutunut sinuun, niin varmasti opettelee flirttaamaan, neuvoistasi tai sitten hakee vaikka kirjastosta jonkun kirjan (onkohan sellaisia muuten?). Luulisi, että ihan normaalit neuvot riittäisivät, eli se, että toteat mistä pidät ja lisäksi käytännön opetus. Joka kerta kun hän onnistuu flirttauksessa, palkitse hänet. Me miehet olemme tällaisissa asioissa joskus vähän koiria. Oikeasti on hienoa, että sinäkin flirttailet. Mies vielä mukaan, niin kyllä tuosta hyvä kehkeytyy.
Kiitos vastauksesta. Nyt kun mietin niitä hänen alkuaikojen flirttiäään, niin se oli enimmäkseen sellaisia "pitkiä katseita" ja muuta aika "kesyä". Osuit tuossa vastauksessasi valitettavan oikeaan, eli olen kyllä ollut aika dominoiva, en voi valehdellakaan. Olemme monesti puhuneet juurikin tuosta "johtajuudesta" ja olen pyytänyt häntä ottamaan enemmän johtajan roolia itselleen. Vaikeaa se vain tuntuu olevan, varsinkin kun hän tulee perheestä, jossa äiti on dominoinut kaikkea ja kaikkia ja isä painunut autotalliin rauhaan. En tiedä voivatko tällaiset kokemukset istua niin syvässä, että on mahdotonta odottaa hänen ottavan itselleen aktiivisempaa roolia, kun ei koskaan ole sitä kotonakaan nähnyt isän tekevän, paitsi sen tyypillisen raivoamisen merkeissä (se kyllä onnistuu häneltäkin ja sitä minä itse inhoan).
Meidän suhde nyt muutenkin on enemmän sellainen "söpö ja suloinen", kuin kiihkeä ja positiivisella jännitteellä varustettu. En vain tiedä, miten sitä voisi lähteä maustamaan, koska "söpöys" kuitenkin kuuluu hyvin positiivisella tavalla meille kummallekin; olisi vaan kiva saada takaisin jotain vanhaakin. Ja trust me, hän ei oikeasti ymmärrä, vaikka päälläni seisoisin:)
Voi tietysti olla, että roolimallit ovat peräisin juuri tuolta perheestä ja sitä voi olla vaikea muuttaa ilman terapiaa tms. ja ennen kaikkea juuri hänestä itsestään lähtevää halua. Jos hän on kuitenkin edes joskus ollut se "viejä" teistä kahdesta, niin kyllä potentiaalia pitäisi löytyä. Uskoisin, että jos hän on täysijärkinen, niin kuin varmasti onkin, niin hänen pitäisi ymmärtää selkeää puhetta siitä mitä kaipaat. Voisit vielä yrittää, mutta jos ei halua oppia, eikä tehdä sitä kautta sinua onnellisemmaksi, niin epäilisin hänen sitoutumistaan ja tunteita. Anna hiukan tilaa myös. Kehu hiukan häntä ja katso mitä siitä seuraa. Kehu jotain mikä voisi vedota hänen miehisyytensä. Vaikein tilanne on jos hän on alistunut ja sitten ladotaan neuvoja mitä tulisi tehdä. Näin meilläkin suunta meni, mutta luojan kiitos saatiin asia kuntoon. Kun toisesta saa yliotteen, niin sitä itse jatkaa ja toinen luovuttaa. Lopulta alat itse kokemaan, että missä se mies luuraa ja mikä koriste siinä tilalla on.
Kiitos taas. Aika uskomatonta saada täältä ihan fiksujakin kommentteja. En usko että puhuminen asiasta enää auttaa, koska hänen tavallisin reagointitapansa on "mitä mun nyt sitten pitäis tehdä" . Ja sitten kun yritän nätisti kertoa (osaan kyllä keksiä vaikka mitä esimerkkejä ja vertauskuvia) niin todetaan, "niin, vika on sitten mussa vai?" johon minä tietysti, ettää ei ei, vaan että voisimme yhdessä miettiä tätä asiaa, koska se toisi molemmille iloa. Ja sitten keskustelu loppuu siihen, että mies masentuu ja menee pelaamaan ja kokee taas suurta riittämättömyyden tunnetta.
Kehuja hän ei oikein osaa ottaa vastaan, menee aina vähän hämilleen ja ehkä luulee, etten oikeasti tarkoita sitä. Kukaan ei koskaan ole häntä kotona kehunut joten tämäkin on ymmärrettävää. Hän on vain niin hiton hyvännäköinen muttei tajua sitä itse, vaikka kuinka monesti siitä sanoisin. Hymyilee kyllä vähän mutta ikäänkuin "pelästyy" kehumisiani. Minua hän ei osaa kehua.
Joten jotain hienovaraisempaa pitäisi keksiä, kuin puhuminen, tai ovelampaa. Ostin nyt taas jouluksi kivan uuden alusvaatteen ja tiedän hänen kyllä siitä innostuvan mutta olisi kiva sada sitä flirttiäkin ennen sitä, jotta itsekin pääsisin vähän fiilikseen:)
teet suhteestanne juuri sellaisen kuin sinä haluat. Miehellesi suhteenne voi olla tälläkin hetkellä täydellinen, mikäli ei tajua olevansa pelkkä märkä rätti sun suunnitelmissasi.
Oot nyt valinnu ittelles kalenteripojun ja koetat sitä nyt saada käyttäytymymään miehen lailla?
Tuota siitä seuraa, kun valitsee naamakuvan mukaan..
Tätä se on. Kipinät on haettava nyt siitä mitä on eikä opettaan toiselle mitään rooleja mitkä ei tule luontaisesti. Minun mies osaa kyllä flirtata muille kuin minulle ja ymmärrän sen hiton hyvin. Mitäs jännää minussa nyt on kun tunnen sen miehen. Ihmettelisin jos minulle alkaisi flirttailemaan, riittää kun perseestä puristaa pari kertaa päivässä. En minäkään hänelle flirttaile, tutulle miehelle? Voin flirtata kyllä bussikuskille työmatkalla. Piristäähän sekin meidän suhdetta. Kaikki omat harrastukset ja muut ihmis-suhteet ja kohtaamiset. En tarkoita että pettämään tarvii ruveta mutta kuka kieltää nauttimasta flirtistä jonkun toisen kanssa kun se hyvä olo puretaan sitten oman kanssa? Kuntosalilla käynti, lenkkeily ja likkojen kanssa shoppailu ajaa saman asian. Oma mies saa siitä paljon kun itse olen tyytyväinen. Lähetä se miehesi jonnekkin omiin harrastuksiinsa tai miesten kanssa mökille.
Ei ketään voi opettaa flirttailemaan jos ei luonnoltaan ole sellainen ihminen. En mäkään osaa keinuttaa pyllyä enkä halua stripata miehelleni.
Keksikää nyt oikeasti parempia ongelmia.
Tässä nyt paistaa läpi sellainen asia, että yrität tehdä keinotekoisesti miehestäsi kiinnostavamman, vaikka ongelmien syy on vain kyllästymisessänne, eli siinä kun olette tunteneet toisenne niin kauan. Flirtti tulee luonnostaan silloin kun kahden ihmisen välillä on sopiva jännite. Tätä on useimmiten kahden vieraan ihmisen välillä ja suhteen alkuaikoina. Tätä jännitettä on lähes mahdoton saada takaisin teidän välille. Ainoa konsti on olla erossa sopivan ajan verran, mutta sekin auttaa vain hetkellisesti. Asia pitää vain hyväksyä ja nauttia niistä suhteen hyvistä puolista mitä se tällä hetkellä antaa.
No jopa on vastausten laatu taas huipussaan... Ei tämä mikään ONGELMA ole, vaan ajattelinpa ihan vain päiviemme piristykseksi saada vanhoille käytösmalleille joitain uusia vastineita ja ajattelin josko jollakulla saattaisi olla tähän joku idea. Kyllä minä ainakin tunnen muutaman pariskunnan, jotka vielä vuosienkin päästä flirttailevat toisilleen ja olisin halunnut kuulla, miten tällaiseen tilanteeseen voi päästä, vaikka sitten keinotekoisestikin, (koska joskus se sellainen on ollut). Ja tottakai se syy on kyllästymisessä, en kai muuten tällaista edes kyselisi, taivaan tähden... Aika moni kokee kyllästymistä aika ajoin ja ajattelin tällaisen flirtin palauttamisen tuovan jotain uutta suhteeseen. Parempi kai se on koittaa piristää sitä suhdetta kuin lopettaa vain siksi, että sattuu nyt vaan ajoittain kyllästyttämään... Hohhoh miten mustavalkoisesti täällä taas asioita katsotaan. Ihan kuin asiat olisivat aina vain joko tai.
Etkös sinä nimenomaan ongelmasta puhunut tuossa aloituksessa? Kyllähän noita pitkään yhdessä olleita pariskuntia on, jotka ovat umpirakastuneita ja flirttailevat vieläkin keskenään. Ei siihen millään keinotekoisilla tempuilla päästä, vaan se tulee luonnostaan, kun kahden ihmisen luonteet vain sattuvat olemaan sellaiset, ettei heille tule mitään kyllästymistä toista kohtaan. Tottakai miehellesi voi opettaa flirttailua, mutta tuntuuko se sitten hyvältä, jos se ei tule luonnostaan. Ja ajan myötä siihenkin sitten todennäköisesti turrut. Ei toiselta voi vaatia sellaista mihin hän ei pysty tai halua. Mitä itse ajattelisit jos hän vaikka haluaisi seksiä useammin mitä nykyisin, vaikka sinun ei tekisi yhtään mieli niin usein? Tai jos hän vaikka haluaisi kokeilla jotain seksin osa-aluetta josta et tykkää? Tätä hän perustelisi sillä, että se toisi kummasti piristystä teidän arkeen.
Suhdeasioissa pätee sama kuin monessa muussakin asiassa, parempi hoitaa syytä kuin oireita. Flirtillä yrität paikata kyllästymisen oireita ja kyllästymisenne pohjimmainen syy on se, että olette olleet ja asuneet pitkään yhdessä teidän mittapuulla mitattuna. Tietysti hyvä että olet huolissaan suhteestanne, mutta mielestäni lähestymistapa on väärä.
Mikä olisi sitten se oikea lähestymistapa?
Ala sinä sitten flirttailemaan oikein urakalla tai lähde harrastamaan omia juttujasi tai tee jotain poikkeavaa.
Ainoa kenen tapoja voit muuttaa on sinä itse. Toinen tulee mukana jos on tullakseen mutta automaattisesti oma käytöksesi heijastuu tavalla tai toisella takaisin. Jos nyt sinun käytöksesi ei heijastu takaisin toivomallasi tavalla voit koittaa erilaista lähestymistapaa kuin mihin olet tottunut. Suurin virhe on alkaa odottamaan jotakin toiselta sillä siinä vain yleensä pettyy. Se on kyllä inhimillistä sillä alkuhuuman jälkeen useimmiten näin käy kun arki astuu kuvioon. Alkuhuumassa toisen epäkohdat jää näkemättä ja rakkaus sokaisee. Kaikki on romanttista ja hienoa. Vaikka toinen ei muuttuisikaan niin omat odotukset ja toiveet muuttuvat kun haluaa saada vastapalveluksia omille uhrauksilleen. Minä olen antanut nyt niin paljon että on sinun vuorosi.
Sama ei riitä mikä riitti vielä jokin aika sitten. Jos toisen voisi nähdä aina täydellisenä epätäydellisine piirteineenkin antaisi se myös sinulle mahdollisuuden olla ei niin täydellinen sillä kukapa meistä oikeasti voisi olla kaikkea toiselle? Sinä olet kuitenkin ilmaissut toiveesi etkä muuta voi kun muuttaa itseäsi ja näin piristää suhdettanne. Se lähtee omasta asenteesta ihan täysin. Nyt kuvittelet että flirttailu piristäisi mutta jos mies sen tekisi haluaisitkin jotain muuta. Ihmisluonto on sellainen että aina pitäisi olla jotain lisää tai enemmän vaikka olisi ihan kaikkea.
"Mikä olisi sitten se oikea lähestymistapa?" Tässä olikin hyvin vastattu siihen kysymykseen.
Itse ajattelen ainakin niin, että jos itse ei tee toiselle hyvää, niin ei sitä toiseltakaan saa (ainakaan loputtomasti). Mutta jos vain toiselta odottaa asioita, eikä itse tee mitään, niin ajautuu helposti sellaiseen negatiiviseen kierteeseen, joka kyllä tappaa suhteen ajan myötä. Siksi kannattaa aina tehdä toiselle vähän ylimääräistä kivaa, aina sekään ei auta, mutta tietääpähän että on ainakin yrittänyt olla hyvä.
Olen miettinyt samaa...Ensin loppui kipinä, sitten mietteet millä sitä saisi. No mies lähti kuntoilemaan jos vaikka vika olisi vartalossa (niin kuin olin myöntänytkin). Lähes vuoden treenin jälkeen kroppa kuin unelma mutta kipinä on edelleen ns. pinnallista. Nyt mieskin todennut että meillä ei ole jännitettä keskenämme. Se asia pitää vain hyväksyä jos ei sitä jännittynyttä, odottavaa, hehkuvaa, pakahtunutta tunnetta ole toisen kanssa. Pitää nauttia niistä puolista mitkä toimivat, olivat ne vaikka suloisuus, romanttisuus, söpöys, turvallisuus, arjen helppous jne, joskushan ne ovat meihin uponneet kun olemme miehet puolisoiksemme ottaneet! Itse ainakin yritän tyytyä nyt siihen mitä on, enkä yritä keinotekoisesti saada aikaan jotain mitä ei ole. Sinä olet ostanut alusvaatteen miehelle josta tiedät hänen innostuvan mutta tarvitset silti vielä kipinää itsellesi. Kokeile vaikka innostua siitä kun mies himoitsee sinua katseellaan uudessa alusasussasi tai sanoo pitävänsä sinua seksikkäänä jne...Anna hänen innostuttaa sinut äläkä laita liikaa paineita hänelle tai itsellesi siitä miltä milloinkin tuntuu tai pitäisi tuntua. Nauttikaa hetkestä!
sellainen lähestymistapa jolla on toivottava vaikutus. Eli palaute tyydyttää sinua. Jos mikään tapa ei tuota toivottua tulosta uskoisin että vastapuolella on ihminen joka ei sitten ole se "oikea". Sinulla on siinä kohtaa kolme vaihtoehtoa joko hyväksyä se tosiasia ja elää sen kanssa tai edelleen koittaa hakea toisenlaista lähestymistapaa tai lähteä sitten eri teille kokonaan. Eihän kukaan ulkopuolinen voi sanoa mikä tapa on oikea? Ethän sinä sellaista voi odottaa? Kokeilemalla se selviää. Voihan olla että kaverisi vaatii tiukkoja otteita ja selviä käskyjä tai täysin välinpitämättömyyttä ymärtääkseen? Sitäpaitsi hänhän saattaa olla ihan tyytyväinen tilanteeseen eikä kaipaa itse mitään muutosta? Hänellä ei ole sellaisia tarpeita tai odotuksia sinua kohtaan.
Sinä riität tuollaisena ja kaikki on hiton hyvin. Ylimääräisen kivamn ja kaike kivan täytysisi kai lähteä pelkästä antamisen riemusta ja halusta eikä siitä että odottaa palkintoa siitä? Vaikeaa joo myönnän.
Miehellä voi ehkä olla motivaatio hukassa muutokseen jos hän on jo nykytilaan tyytyväinen. Varmaan ei silloin oikein koe että voisi/voisitte mettää tai saada jotain, ja jos viellä on itsetunto heikko niin varmaan voi helposti vain sanoa, ettei osaa.
Itelle on eniten opettanut tilanteet jossa toinen käyttänyt esimerkillisesti, ja sitten on dumpannut mut kun en ole osannut itse käyttäytyä "mieleisesti" toiselle. Ne on aina laittanut miettimään olisko omassa asenteessa tai käyttäytymisessä jotain muutettavaa. Tietty kun olet suhteessa, niin et voi oikein käyttää tuollaista metodia toisen motivaation hakemiseen, mutta josko voisit keskiä jotain porkkanaa. Eli joku porkkana (muuhun asiaan littyvä) joka motivoisi miestä ja ehkä vähän laittaisi miettimään miestä, että hänkin voisi saada jotain siitä jos on mieliksi tuossa asiassa sinulle, (varmaan hälläkin voi olla jotain asioita joilta osin ehkä haluaisi mielusti parannusta tai muutosta, ja joka voisi toimia hälle porkkana).
Sitten miestäsi ehkä alkaa flirttailu kiinnostamaan.
Mun mielestä olisi ainakin luontaantyöntävää jos puoliso kertois mulle, että nyt pitäis olla enemmän flirtti, että teeppäs vaikka näin tai nuin, niin kyllä sitten sukat pyörisi jaloissa. Tuntisin, että en voisi olla oma itseni, en ole enää viehättävä puolisoni silmissä, että täytyy vielä erikseen keikaroida ja tilanteet tuntuisivat teennäisiltä kun sitten flirttailisin mallin mukaan ja eikö sinustakin? Tuossa se nyt flirttaa niin kuin opetinkin. Olet ihan niin kuin miehen dominoiva äiti ja kohtelet häntä kuin sirkusapinaa.