Tällä palstalla on äänessä ykköset ja kakkoset, petetyt ja pettäjämiehet mutta pettäjänaiset vaikenevat, miksi? Kyllä heitä on aivan saman verran kun pettäviä miehiäkin vai kenen kanssa miehet muka pettäisivät?
Olisi mielenkiintoista kuulla miksi naiset pettävät, kauanko pettäminen jatkui vai oliko ne vain yhden illan juttuja, jäikö kiinni, tuliko ero jne.
Olisi mielenkiintoista kuulla miksi naiset pettävät, kauanko pettäminen jatkui vai oliko ne vain yhden illan juttuja, jäikö kiinni, tuliko ero jne.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Tuo olisi kiinnostava aihe, samoin kuin näiden pettäjänaisten kakkos-miehet. Millaisia he ovat, mitkä ovat tunteensa ja ajatuksensa.
on se että uskotonta naista kutsutaan myös viisikirjaimisella sanalla joka alkaa H:lla. Eiköhän siinä ole syy pitää mölyt mahassaan.
kutsutaan myös näitä ns. kakkos-naisia. Kyllä he kuitenkin omista kokemuksistaan tällä palstalla kirjoittavat. Täällähän ollaan anonyymeinä, niin miksi ei voisi kertoa? Millä nimellä näitä kakkos-miehiä sitten kutsutaan? Uskottomia aviomiehiä ei kovin tällä palstalla haukuta, mutta välillä sanotaan huorapukiksi. Aika harvinaista on tosin tämä...
Omasta puolestani satuin pettämään, koska mies ystäväni ei koskaan halunnut että annan hänelle suu seksiä,
toisaalta taas mies jonka kanssa tein sen, valehteli olevansa vapaa.
Suhde alkoi -95... jatkuu miten jatkuu, tai ei.
Toinen osapuoli meni naimisiin.
Mnä kärähdin kotona, mut hänen liittoaan en halunnut rikkoa.
Tasapainoalua, koska pettäjämiehellä on muitakin naisia kuin minä.
Enkä itse halua sitoutua pettäjä mieheen.
Ei helppoa, mut tulevaisuus näyttää.
Jos seksi ei suju niin alkaa kyllä vilkuilla ympärilleen. Ihan vanhanaikaista ajatella että naisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen jos kundi ei ota huomioon toisen mieltymyksiä.
Vanhasta tavasta ei päästä eroon.
Samat pippalot ja sama pano.
Minulla on joka kesä sama mies ja vain silloin petetään puolisoita.
Missä päin te kesällä tapaatte?
koska liittomme oli kylmempi kuin Siperian pakkaset. Kaikki tunteet oli kuolleet ja pikkuhiljaa kuopattu molempien taholta. Vuosikausia pahoja riitoja, välillä meni sopuisasti jonkun aikaa ja taas räjähti. Seksiä oli jonkun kerran vuodessa. Ei vaan himottanut oma mies enää, enkä minä miestäni. Oltiin kuin huonot kämppikset viimeiset viisi vuotta. Helposti lankesin ihanaan ukkomieheen, tiesi mitä naiselle tehdään, myös sängyssä. Häneltä sain ensimmäisen kerran elämässäni suuseksiä, ei tarvinnut olla antavana osapuolena.
Mies sai tietää, ero tuli lopulta, vaikka yritettiin jatkaa. Mies ei pystynyt loppupeleissä antamaan anteeksi enkä minä enää jaksanut yrittää nöyristellä. Toisen osapuolen vaimo on autuaan tietämätön asiasta, ikinä ei hänelle kerrottu. Ehkä väärin, mutta ajattelin itse niin, ettei viatonta ihmistä pidä sotkea asiaan. Meidän liittommehan kaatui, oli jo aivan finaalissa ennen pettämistä, samaa tuskaa en toiselle perheelle halunnut. Tekopyhää, tiedän. Mutta kun toisesta ihmisestä välittää, niin ei hänelle halua mitään pahaa.
Luettelit paljon hyviäkin syitä lopettaa parisuhde. Mutta miksi petit? Vaikka toista ihmistä ei rakastaisikaan, niin yleensä se ei ole syy valehdella. Halusitko satuttaa häntä? Pelkäsitkö yksinolemista jos olisit vain todennut nuo alun syyt ja pistänyt lusikat jakoon? Vai onko siinä jonkinlainen ajatusmaailma muka tosiaankin taustalla, että ihmistä jonka kanssa seksi ei suju, johon ei ole tunteita, niin hänelle ei tarvitse olla rehellinen? Vai yleinen kyvyttömyys tehdä välistä rankkojakin päätöksiä parisuhteessa?
Jäi siis kiinnostamaan mikä on se todellinen syy, että valitaan parisuhteen lopettamisen sijaan pettämisen tie.
Ehkä se yksinjäämisen pelko oli suurin syy, etten uskaltanut laittaa lusikoita jakoon. Ja sitten se kalloon vuosien ajan ympätty muka oikea moraali, että kun on yhteen menty niin yhdessä pysytään, tuli mikä tuli. Eli yleinen kyvyttömyys tehdä rankkoja päätöksiä, suoranainen pelkuruus.
Kun petin, en ajatellut todellakaan muuta kuin itseäni. En enää välittänyt muista kuin itsestäni. Vieras mies vei kirjaimellisesti jalat alta. Ja minä annoin viedä. Todella väärin toimittu ja soti kovasti omaa arvomaailmaani vastaan.
Se kyllä herätti eksmiehenikin huomaamaan, ettei meillä ollut enää rakkautta. Lapset pitivät yhdessä. Lähtiäisiksi sanoi, ettei ole minua kymmeneen vuoteen enää rakastanut. Totta puhui, en epäile yhtään.
Kaikki tuntemani pettäneet naiset ovat pettämisen myötä lähteneet parisuhteistaan vajaan vuoden sisällä. Mielestäni nainen suhtautuu omaan pettämiseensä vakavammin kuin mies, eli pettämisen jälkeen tekee muutoksia elämäänsä, toisin sanoen lähtee pois suhteesta, jossa päätyi pettämään. Oma pettäminen on naiselle vakava merkki siitä, että parisuhde ei ole kunnossa.
Miehistä ei valitettavasti voi sanoa samaa, vaan usea pettänyt mies ajattelee, ettei se niin vakavaa ole, vaikka olisikin muita naisia vaimon lisäksi.
Tämä on minun näkemykseni. Tietenkään ei voi yleistää, että tämä sukupuolten v'älinen ero koskisi kaikkia miehiä ja naisia.
Rehellisyyttähän se vaatii myöntää itselleen, ettei kaikki ole kunnossa, lienevätkö naiset sitten rehellisempiä tässä suhteessa? Kuitenkin kumma juttu, että sitten näiden petturimiesten vaimoista ei samanlaista rehellisyyttä löydy, siis myöntää ettei suhteessa ole kaikki hyvin. Ehkä heistä itsestään ei mitään vikaa liitoissaan olekaan, mutta eikö se nyt ole aika vakava merkki siitä että se toinen osapuoli ei ole tyytyväinen, jos pettää? Lieneekö sitten siitä kyse, ettei osata asettua siihen petturin asemaan, ja ajatella sitä mikä hänet on tekoihinsa ajanut.
Ap teki kyllä hyvän aloituksen. Jos tähän ketjuun vastaa useat naiset jotka ovat pettäneet miestään ja kertovat motiiveistaan, niin ehkäpä sieltä löytyy vastaus pettäjä-miestenkin toimintaan. Sehän nimittäin on melkolailla mysteeri useille naisille, ja emme pysty tajuamaan mikä heidät ajaa tekemään sellaisia tekoja, jotka ilmi tullessaan puolisoitaan niin pahasti loukkaa. Onhan sukupuolissa eroja, mutta ei kai nyt sentään niin perustavanlaatuisia kuitenkaan! Joten jos tässä ketjussa nyt selviäisi pettäjä-naisten motiivit toiminnalleen, voisi se samalla tarkoittaa sitä, että pettäjä-miestenkin motiivit ovat selvinneet.
Minua häiritsee, että pettämisestä puhutaan aivan kuin se olisi vain jokin väistämätön oire suhteen ongelmista. Valintahan se on. Minne ovat kadonneet vapaa tahto tehdä tietoisia päätöksiä ja kyky kantaa vastuuta niistä? Toisen pettäminen ei ole koskaan oikein, vaikka sitä miten päin seliteltäisi ja "psykologisoitaisi". Pettäminen on väärin, vaikka suhteessa olisi kuinka paljon mätää. Mikä sitten olisi oikein? Se, että pistettäisi suhde remonttiin ja mahdollisesti lopulta lihoiksi. SITTEN jokainen on vapaa juoksemaan kiimansa perässä minne mielii. Mutta nämä pettämistään puolustelevat "liittomme oli autiomaa" -vikisijät eivät saa unssiakaan sympatiaa minulta. Sen verran voin itsestäni sanoa, että tiedän kyllä, mitä on houkutus pettää. Ja tiedän kuinka helvetin vaikeaa sitä on vastustaa. Ja kuinka vaikeaa on myös nostaa musta kissa pöydälle parisuhteessa. En ole aina toiminut oikein tai viisaasti, mutta pettänyt en ole koskaan, ja olen siitä ylpeä.
Entä jos toinen ei halua tehdä mitään suhteen eteen??????? Jos mies on omaan oloonsa tyytyväinen, eikä välitä siitä että vaimon on paha olla. Remonttia on vaikeeta tehdä, jos ainekset puuttuu.
No sitten otetaan ero, tietenkin! Vai olisiko sinun mielestäsi ensin petettävä?
Etkö osaa lukea, ääliö?
Minä tosin erosin pitkästä exsuhteestani vasta kolmen vuoden pettämisen jälkeen.
sanoisin, että vaihtelee suuresti mitä ihmiset liitoiltaan odottavat. Tietyntyyppiset parit hakeutuvat yhteen. Jos liitossa on tärkeää, että omistaa paljon, on statusta yms. ei ole niin nokonnuukaa, jos siippa käy vieraissa. Toisille taas merkkaa suhteessa enemmän itse suhde kuin sen ulkoiset tekijät.
Miehillä pettäminen liittyy enemmän "vain" seksiin kuin naisilla. Heille ei ole vaikeuksia ajatella olevansa hyvässä suhteessa, vaikka käyvät vieraissa. Avioliitto on perusasia ja seksisuhteet plussaa.
Nainen useinmiten käy vieraissa vasta sitten, kun oma liitto on osoittautunut toivottomaksi jonkin asian suhteen. Ilmaisevat pettämisellään myös itselleen tyytymättömyyttä liittoonsa ja etsivät poispääsyä liitostaan. Kokeilevat "miltä nyt tuntuu". Yleensä pettäminen ei tunnu miltään ja nainen eroaa.
erittäin harvoin "joko tai". Pettäminen ei ole myöskään ole aina väärin, vaan välitön syy ja seuraus. Vastuuta erosta ei voi sälyttää vain toiselle osapuolelle. Usein se on petetty, joka roikkuu suhteessa eikä osaa päästää irti. Ei senkään jälkeen, kun tietää kumppaninsa pettämisestä- Kuitenkin hänellä on aivan samanlainen oikeus tai velvollisuus erota kuin pettäjällä. Monet myös yhteistuumin jatkavat suhdetta pettämisestä huolimatta.
ensin on petettävä ja sitten - jos tarve vaatii- otetaan ero. Jos haluaa poistaa pettämisen maailmasta, kannattaa miettiä onko se kovin realistista ja onko siinä ylipäänsä mitään järkeä. Yhtähyvin voisi haluta poistaa kaikki ihmissuhteet maailmasta, kun niistä saattaa kuitenkin koitua henkisiä kärsimyksiä.
että pettänyt nainen rakastuu siihen toiseen mieheen ja eroaa, koska haluaa jakaa elämänsä uuden rakkauden kanssa. Mies taas harvemmin rakastuu toiseen naiseen eikä suhde ole niin merkittävä, että mies sen vuoksi haluaisi erota.
eikä mikään välitön seuraus ja syy. Oikea välitön seuraus toimimattomasta suhteesta on ero ei ensimmäisenä valehteleminen ja pettäminen. Kyllä se pettäjä roikkuu suhteessa aivan yhtä lailla, mikäli ei saa erottua vaikka olisi jo toinen suhde rinnalla. Aikamoinen velliperseroikkujakusipää, joka ei saa entisestään erottua vaikka jo toista panee. Jättäminen ja eroaminen on sentään rehellistä, päinvastoin kuin kahden paneminen ja kahdelle valehteleminen.
sitten niin monet jatkavat liitossa pettämisestä huolimatta, jos ero olisi ainoa oikea välitön seuraus? Oikeasti ei voi tietää mihin muiden liitot perustuu ja mikä niissä on oikein/väärin.
Ex ei millään halunnut eroa, vaikka minulla oli toinen. Säälin aikani exää ja erosin sitten. Niin oli parempi. Kaikki ajallaan. Minulle olisi sopinut vallan mainiosti erota jo ennen tuota toista, mutta kun ex esteli, niin enpä hennonnut jättää. Jos kumppanilta kysyisi "jätänkö sinut nyt, vai vasta myöhemmin", niin suurin osa valitsi myöhemmin. Ihmiset haluavat tietää ja katsoa miten suhteelle käy, eikö siitä tosiaan tule enää mitään. Varmistaa, että ero on viisas ajatus. Liitto on käytävä loppuun eikä lopetettava keinotekoisesti sillä perusteella, että joku toinen kiinnostaa.
Just just. Pettämätöntä logiikkaa à la nihilisti.
Turha moralisoida, pettäminen on maailman vääryyksistä niitä pienimpiä. Naurattavaa tuollainen vaahtoaminen jostain paneskelusta!
Pettäminen on aina oire. Suhteessa, omassa elämässä tai toisen puolelta tuleva ongelma. Totta, joka ei petä on siitä ylpeä ja olo on kevyt.
On myös väärin että varatut iskevät naisia ja valehtelevat olevansa vapaita.
Syy on tosiaan pettureiden huonossa liitossa siksi he pettävät.
Munaa ne vaan haluavat, saavat mitä tahtovat ja sitten hyvästi ja uutta matoa koukkuun!
Täällä yksi pettäjänainen vastaa myös. Ikää 31 ja naimisissa olen ollut vuodesta 2004, perheeseemme kuuluu myös kaksi pientä lasta.
Irtosuhteita lähdin hakemaan koska en saanut mieheltäni sellaista seksiä kuin mitä olisin halunnut. Kuten tuossa aiemmin joku kertoi suuseksistä, se oli minullekin se päällimmäinen syy etsiä uusia ystäviä etupäässä netin kautta. Mieheni ei pitänyt suuseksistä ollenkaan ja itse olisin ollut siihen enemmän kuin halukas, joten netin kautta tapasin miehiä joiden kanssa sitä sain. Mieheni ei myöskään koskaan suostunut ns. anal rimmingiin, eli pepun nuolemiseen, mutta sitäkin olen saanut vierailta miehiltä.
Kaikki nämä tapaamiset ovat tähän mennessä onnistuneet hyvin ja salassa. Miesten iät ovat olleet 19 vuodesta aina nelikymppisiin ukkomiehiin asti. He ovat myös olleet hyvin erilaisia miehiä, kuin oma mieheni. Monella on elämän mukana tullutta tietynlaista kovuutta ja se erityisesti vetoaa minuun.
Kukaan ei ole koskaan ottanut yhteyttä kotiin, vaan kaikki on sovittu töissä olevan prepaid puhelimen kautta. Koska teen sellaista työtä, jossa työajat ovat epäsäännölliset, olen saanut ajan järjestymään muka töiden puitteissa.
En kadu irtoseksiä lainkaan, se on ollut hyvä lisä kotiarkeen.
No siinäpä esimerkki hienosta ihmisestä. Koska kotona ei nuolla hänen peräaukkoaan, on hän valmis pettämään miehensä ja häpäisemään avioliittonsa. Siis perseen nuolemisen takia, kyllä vain. Halvalla menee. Juhlaliputuksen paikka. Joten kyllä sen persereiän täytyy olla hyvin kallisarvoinen ja tärkeä, kun se kerran menee arvojärjestyksessä avioliitonkin ohi. Kannattaisiko siis keskittyä ihan kokonaan siihen itseensä ja jättää avioliitto niille, joille se jotain merkitsee. Penskathan voi aina vaikka adoptoida, etteivät he häiritsisi äidin perseen nuolentaa.
Vai pitäisi persreikää nuolla, oi aikoja, oi tapoja! Mistä tuollaisia huoria oikein löytyy, ei voi vain kuin ihmetellä! Toivottavasti joudut kiinni ja miehesi iskee sinulta hampaat kurkkuun.
Kyllä miehen pitää osata tyydyttää vaimonsa. Se vika on miehen päässä jos ei normiseksiin halua ruveta. Pepun nuoleminen tuntuu erittäin hyvältä kun sen tekee oikein. Jos seksiä ei saa kotoa, kyllä se yleensä haetaan muualta.
Monet miehetkin tykkäävät rimmingistä.
eiköhän sitä suuseksiäkin alkaisi tulla nyksältäkin, jos tuhero olisi aina puhdas.
Herpes ja taudit ei pesemällä lähde.
Mie en ainakaan halua suuhuni herpestä.
Olin uskollinen miehelleni 15 vuotta. Avioliittomme kuitenkin "väljähtyi", en saanut miehestä kaveria mihinkään yhteiseen tekemiseen. Emme riidelleet - emmekä puhuneet. Olimme kämppikset, joita yhdisti asuntolaina ja lapset. Tunsin oloni todella yksinäiseksi ja ahdistuneeksi, mieheni ei ollut kiinnostunut tunteistani tai ajatuksistani. Hän kieltäytyi lähtemästä pariterapiaan kanssani. Seksikin sujui huonosti, mies syytti ongelmista yksinomaan minua. Se tappoi viimeisetkin halut.
Sitten vastaan tuli mies, joka osoitti kiinnostusta. Olihan se imartelevaa, että olin jonkun mielestä haluttava ja kiva nainen. Meillä oli lyhyt ja kiihkeä suhde. Avioliittoani en pystynyt enää sen jälkeen jatkamaan, tein aloitteen erosta. Mies ei vastustanut ollenkaan. Salasuhde ei ollut eron syy, huomasin vaan että olen vielä elävä/tunteva/seksuaalinen/haluttava nainen. Erosta on kulunut 10 vuotta, asun edelleen yksin. Näin on hyvä.
Musta vähän tuntuu, että nää pettäjänaiset, joiden salarakas on myös varattu mieltävät itsensä enemmänkin tähän kakkosen rooliin. Puhuvat itsestään tälläisenä, vaikka itselläänkin on oma mies kotona.
Muuten aiheesta, ihan yleistettynä. Tuntuu välistä, että pettäjänaisilla on enemmän kuin miespettäjillä sitä, että pettämistä haetaan pakokeinoksi huonoksi koetusta suhteesta lähtemiseen. Kun ei haluta olla yksin tai muusta syystä tarvitaan tsekatuksi se seuraava mies ja sitten vasta lähdetään. Onkohan tässä mitään perää? Ainahan jokainen tarina on omanlaisensa ja uniikki, mutta tuota olen huomannut enemmän naisten kohdalla esiintyvän. Hakevat siitä aidan matalimmasta kohdasta sitä rohkeutta jättää se mies ja tätä tapaa oikeutetaan sitten ties millä syillä kuten miehetkin. Milloin rakkauden puutteella tai muulla yhtä naurettavalla (mä olen paljonkin tekemisissä ihmisten kanssa, joita en rakasta-rakasta, mutta kyllä sitä silti voi heitäkin kohdella ihmismäisesti ja suoraselkäisesti).
Täällähän on saatu jopa ihan järkevää keskustelua aikaiseksi. Vaikka arvaan kyllä, että kohta joku haukkuu mut huoraksi... No, samapa tuo, ei liikuta mua.
Mä petän sen takia, että saan kotona seksiä korkeintaan kerran kuukaudessa. Laadussa ei sinänsä ole mitään valittamista, mutta määrä on aika vähäinen... En siis petä sen takia, että muilta saisi parempaa seksiä.
Yhden yön juttuja on ollut useita, kaikki ihan ok, ei pahoja pettymyksiä. Ei tosin kovin montaa taivaita hipovaa kokemustakaan. Tänä syksynä matkaan tarttui eka vakipano. Oikeastaan mä en olisi halunnut ryhtyä moiseen, mutta joskus vaan asiat tapahtuu... Mies on naimisissa eikä kuulemma saa vaimolta seksiä. Ja vaikka saisikin, niin entä sitten, ei kuulu mulle. Haluan korostaa nimenomaan sitä, että kyseessä on SEKSIsuhde, joten en koe olevani kakkonen. Minulla ei ole mitään tunteita kyseistä miestä kohtaan eikä tarvetta rikkoa heidän liittoaan. Ja jos itse joskus eroan, tuskin edes haluan pysyvää parisuhdetta jatkossa. Parisuhteet on niin hankalia...
Olen naimisissa ollut jo liki 20 vuotta, viimeisten kolmen vuoden aikana ei ole seksiä ollut lainkaan. Sitä ennen olemme sekstailleet noin kerran pari vuodessa seitsemän vuoden ajan.
Olen ajatellut, että olen ihan kyvytön seksiin, eikä se merkkaa mulle paljoakaan enää, enkä saa enää seksiä.
Miehen kans se vaan ei sujunut, hänen yhdyntävauhti oli huikea, ihan kuin tumputtais mun kropalla. Sen lisäksi hän on viimeksi saanut mun kans orgasmin yli 10 vuotta sitten. Sitten lopulta en ole halunnut seksiä lainkaan, kun oikeasti se ei onnistunut.
Meidät yhdessä pitää teini ja lainat, rakastan myös asua tässä kodissani.
Olen kesällä tavannut vapaan miehen, jolle lopulta antauduin.
Harmi että niin moni ihminen elää elämänsä kokematta ja tajuamatta mitä on tosi rakkaus ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Jää kokematta halu rakentaa yhdessä elämää ja kaikkea ihanaa mitä siihen voi sisältyä. Ei siinä ole tarvetta seksisuhteisiin ja jos joku päivä kävisikin niin että intohimoa ei enää olisi tai huomattaisiin että ollaan vain ystäviä kunnioittaisi kuitenkin kumppaniaan ja yhteista menneisyyttä sen verran että voisi lähteä pois. Siinä ollaan niin kaukana elämän perusasioista kun on kakkossuhdetta rinnalla. Minä en ainakaan halua tajuta 80 vuotiaana kun hauta kutsuu että mistä olen jäänyt paitsi. On pilvin pimein ihmisiä jotka perustelevat touhujaan sillä että on asuntolaina ja on lapset ja vaimo/mies ei tee sitä taikka tätä ja näin on helpompaa kuin avioero ja "ei se elämä ole niin yksinkertaista". Mutta kyllä se elämä vaan on yksinkertaista tietyissä asioissa, uskon että moni sen vasta vanhana sitten tajuaa.
Kunhan saa kauniita nuoria naisia riittää se vallan mainiosti. Olet lukenut liikaa herttasarjoja, rakkaus on humpuukia. Sitäpaitsi se haihtuu, himo ei haihdu koskaan.
Onnea valitsemallasi tiellä ja elämättömällä elämällesi. Ne jotka kokee tosi rakkauden tietää mistä puhuu, toiset menee hautaan asti kokematta sitä ja pannen mennen tullen mitä vaan. Ei sua ois edes napannut kommentoida mun kirjoitusta ellei jokin olisi osunut ja uponnut.
ei tuollainen nainen ole tavallinen. ihan sama kun sanois että vaimoaan hakkaava mies on tavallinen mies.
itse reilu 30v lapseton avoliitossa asuva nainen joka on suhteensa aloittanut jo teini iässä.
Seksiä harvoin..ei yli vuoteen vuoteen..
Olin melkein vuoden salasuhteessa varatun miehen kanssa..ihanaa aikaa, seksi ihanaa ja sai suu seksiä jota ei kotona saanut mut se päättyi.En kadu seikkailujani.
Sen jälkeen ollut jotain pidempää ja yhden illan kokemuksia.. varattujen miesten sekä vapaiden.
Kotona elämä on enemmän kämppä kaveri pohjaista ja siks muualta haen sitä intohimoa ja lämpöä sekä villiä seksiä...
1) Mieheni oli todella mustasukkainen, töissä sai käydä, koska rahan takia oli pakko. Mihinkään naisporukoiden rientoihin en saanut osallistua, ravintoloissa ei käyty yksin eikä yhdessä, alkoholia ei käytetty (ei oltu uskovaisia).
2) Seksiä oli liikaakin, mutta en "saanut" kertaakaan koko 21 vuoden suhteen aikana, joten halusin tietää, onko seksi kaikkien kanssa yhtä surkeaa (mieheni oli eka seksikokemukseni).
3) Miehelläni oli tosi paljon harrastuksia (hyviä harrastuksia kuten urheilu ja metsästys), mutta minä en saanut harrastaa mitään kohdassa 1 mainitusta syystä. Käytännössä olin siis aina yksin kotona lasten kanssa, hän kävi vain nukkumassa (ja harrastamassa seksiä) kotona. Olin siis aivan yliväsynyt.
4) Edellisessä kohdassa mainitun syyn takia tunsin olevani vain pelkkä pano ja äiti, hän ei suostunut keskustelemaan ongelmistamme, koska hänen mielestänsä niitä ei ollut.
Edellä mainituista syistä halusin kokea jotakin hauskaa ja päätin pettää heti, kun sopiva kumppani jostakin sallitusta paikasta löytyy (siis muuallakin kuin ravintolassa voi tavata "petoskumppanin"). Kerroin pettämisestä melkein heti suhteen alettua, ja ilmoitin, että haluan erota. Se ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista, yhdessä oltiin vielä monta vuotta sen jälkeen, koska mies uhkaili itsemurhalla ja vaihtoehtoisesti lasten murhalla. Lopulta mies antoi periksi, kun löysi lohduttajan ja ollaan sitten onnellisesti erottu.
Olen pettänyt miestäni monesti pitkän liittomme aikana. Muutama vakipanokin ollut. Nyt olen löytänyt vihdoinkin miehen n. 1,5 vuotta sitten, jonka kanssa homma pelaa erinomaisesti. Miksi petän? Koska liittomme on ollut yhtä paskamaista vuoristorataa miehen fyysisten ja psyykkisten ongelmien takia. Väkivaltaa, päihdeongelmia, kaikkea mahdollista. En uskalla miestäni jättää koska uhkailee itsemurhalla tms. pelkään ja ajoittain suorastaan vihaan häntä. Toisen miehen sylissä elän ja nautin, seksi on upeaa ja lisäksi henkisellä tasolla synkkaa mainiosti. En tiedä mitä tapahtuu, elän päivän kerrallaan odottaen kunnes pääsen rakastajani syliin. Haukkukaa vaan te ihmiset jotka ette tiedä asioiden oikeaa laitaa, tuomitkaa ja heittäkää ensimmäinen kivi sillä tehän olette synnittömiä ja täydellisiä eiks vaan? Yksi asia johtaa aina toiseen kunnes lumivyöry on valmis. Olen kaikkeni yrittänyt liittoni eteen, enää en edes välitä, en jaksa!
Et ole miehesi vartija joten ota elä elämäsi onnelisena, miehellesi annat sen myötä myös mahdollisuuden eheytyä. Jos ei muuten, niin ehkä sitten itsemurhan kautta, mutta sinä et ole siihen syyllinen missään muodossa.
Noin on moni ystävänikin minulle sanonut, kuitenkin jokin estää ratkaisujen tekoa. Minä itse tietenkin, pelkään koska mieheni on lannistanut minua niin pitkään etten usko selviäväni muutoksista. Tiedän miten hullulta tämä kuulostaa, itsetuntoni on aivan nollilla huolimatta siitä että minulla on päälisinpuolin asiat kunnossa. Tiedostan myös sen etteivät asiat voi kovin pitkään jatkua nykyisellään. Rakastajani tietää kaiken ja hänkin ihmettelee miksen heivaa miestä. Joskus pimeässä ajaessani mietin miten helppoa olisi vaan nukahtaa rattiin. Kuitenkin tiedän että asiat selviää, joskus, jotenkin!
Vastuu elämästäsi on sinula joten myös päätös paremmalle elämälle on sinun. Ottaessasi ohjat oman elämäsi "herruuteen" myös itsetuntosi vahvistuu.
Sinulla on ystäviä anna heille tilaisuus olla tukenasi ja anna itsellesi lupa pyytää apua heiltä sekä ammattiauttajilta.
Mitä tulee rattiinnukahtamisesta, niin otappa huomioon , että suurella todennäköisyydellä viet hengen ja/tai vammautat täysin tilanteeseesi viattomia ja ulkopuolisia henkilöitä...joten, valitse paikka huolella. Takuuvarmoja konsteja löytyy ilman huomionhakuisuutta.
mielessä käväissyt, vakavasti en koskaan ole sitä suunnitellut. En todellakaan halua viattomia ihmisiä vahingoittaa. Tämä Joulukin on mennyt miehen kännäilyä, huutoa ja murjottamista seuraten. Jospa ensi Joulu olisi rauhallinen! Ikäväkin vaivaa, ja vielä pitää yli viikko odottaa!!
mitä valehtevia ämmiä. Jospa ystävällisesti kertoisitte miehillenne, että by the way, mulla on muutama muukin mies, kun sä olet sängyssä niin surkea. Puhua ei omalle puolisolle osata, mutta kyllä osataan panna kaikkien kanssa. Todellisia rehellisiä järjen riemuvoittoja. Kukaan, ei kukaan haluaisi tuollaista vaimoa.
Palle tuossa ihmetteli miksi miehelle ei voi kertoa. Siksi koska moni suomalainen mies on sisäänpäinkääntynyt juntti. Muutama harva poikkeus kuitenkin löytyy. Heidän sylissä voi hengähtää. Ei tiuskivalle humalaiselle ukolle voi ehdottaa suuseksiä, mieluummin salaiselle sporttiselle kaverille sen ilon antaa. Koska Palle itse on luultavasti juntti, ei hän sitä ymmärrä.
Vaikka ne olis juntteja, niin miks niiden kans pitää olla liitossa??????? Tuoko ne kuitenkin sitä turvaa josta on vaikea irrottautua, eikä se salarakas enää olekkaan niin ihmeellinen. Suattaapi arki koettoo aakasempaa ku kuvittellookaa. Ja tuota en ymmärrä ensinkää, miks miehet ei pidä suuseksistä? Oon joskus vaimolle sanonu että: pittäähä se puhtaaks nuolla, eihän kukkaan likaseen torttuun muniaan laita:) Jes. Ja antaahan se nautintoo myös miehelle. Tuokii pääsiäinen on joka kuukausi, sillo ei nuolla mut munat värjätään ja onhan se paljon liukkaampikin tuo torttu. NAM!
Kun asetelmat on toisin päin, eli se mies pettää? Samoin voisi heillekin sanoa, että ei osata omalle vaimolle puhua, mutta vieraita naisia osataan kyllä panna -heille myös puhua, ja kertoa mitä halutaan/mistä tykätään... Lienee miehilläkin siihen pettämiseen yleensä syynä se, että vaimolta ei saa sellaista seksiä kuin haluaisi. Olen saanut käsityksen, että miehille esim. suuseksi on hyvin tärkeää nimenomaan vastaanottavana osapuolena, mutta vaimo ei suostu imemään munaa.... Toisin päin ei ole ongelmaa, eli nuoltavana voi olla... Sitten ollaan katkeria kun "ei se vaimo ikinä ime, ja sitä pitää kuitenkin nuolla..." Ei kuitenkaan saateta sanoa että "perkele, en nuole sun pillua jos et ime mun munaa! Se on mulle tärkeää, että imet ees joskus! Tykkään siitä, se tuntuu hyvältä!" Eihän toki, ei sellaista voi vaimolle sanoa, joka ehkä saattaisi suostuakin kun tajuaisi, että se on miehelle tärkeää... Vaimolle vaan sanotaan "no ei sun tartte..." -ja etsitään joku sellainen salarakas joka senkin homman hoitaa. Onko nämä aviomiehet sitten niitä järjen riemuvoittoja? Miksi mies ei yhtälailla voisi rehellisesti sanoa vaimolleen että "by the way, mulla on muutama muukin nainen, kun sä olet sängyssä niin surkea." Arvaahan kaksi kertaa haluaisiko näiden miesten vaimot olla vielä naimisissa!
luullakseni monetkaan naiset ei tunnusta pettävänsä (edes itselleen) vaan uskottelevat että vanha suhde oli jo ohi tms. vaikka se on ollut ohi korkeintaan naisen omassa päässä... samanlaista itsepetostahan ilmenee naisilla ruoan ja painon suhteen. usein kuviossa on mukana vieläpä joku (vanhasta suhteesta salaa kateellinen) tyttökamu joka uskottelee ja yllyttää että et ole tehnyt mitään väärää/ansaitset parempaa kuin nykyisesi jne.
onko muut huomanneet samaa?
ps. tällä palstalla näkyy onneksi näitä tavallaan rehellisempiäkin naisia kirjoittajissa. tosi mielenkiintoista/opettavaista lukea myös heidän näkemyksiään.
Tähän viestiketjuun sopii hyvin todeta että vaikka ette täällä ajassa jäisikkään kiinni pettämisestä niin kerran on tuleva päivä, jolloin kaikki tekonne tulevat julki. Ja jos tuohon päivään astelee edelläkuvattujen asioiden kanssa eikä niistä ole sopinut täällä, on edessä kauheat ajat. Valehtelulla on todella lyhyet jäljet. Koittakaa elää sovussa ja rehellisyyttä noudattaen.
ei kenenkään teot pelasta helvetiltä. Ei pelkällä uskollisuudella parisuhteessa pääse taivaaseen. Harmi.
Huomasin muuten, että täällä kirjoittaneet pettäjänaiset eivät vissiin ketkään katuneet tekojaan. Kaikki sanoivat etteivät kadu, ja teot olivat joillain selittelyillä oikeutettuja. Tätä ihmettelen suuresti. Luulin että sukupuoleni edustajat olisivat empaattisia, enemmän samankaltaisia suurisydämisiä ja kilttejä kuin minäkin. Että edes katuisi tai tuntuisi pahalta!
kuten tossa yllä kirjoitin, tuntuu että harva vieraisiin päätynyt nainen mieltää pettäneensä vaan uskottelee itselleen et suhde oli jo ohi tai jotain muuta sopivaa.
naisen useinkaan tarvitse uskotella suhteen olevan ohi tai väljähtänyt, sillä sitä suhde ON, jos nainen lähtee pettämisen tielle. Ts naisen puolelta suhteessa ei ole enää rakkautta tai muuta ihmeempää tunnetta. Tällaisen naisen mies yleensä on sitä mieltä, että HÄNEN on hyvä olla suhteessa, siksi se on hyvä suhde. Vaimo on miehen mielestä muuten ok, kunhan vain höpöttää suhteen parantamisesta, kotitöistä, nalkuttaa tai on jostain muusta syystä "turhaa "tyytymätön. Suhteesta, jossa toinen viihtyy hyvin on vaikea päästä eroon. Aina vaikeampaa mitä vakuuttuneemmaksi tyytyväisempi saa puolisonsa siitä, että tämä on aivan turhaa tyytymätön.
Usein taas mies sanoo rakastavansa vain vaimoaan, vaikka hänellä on syrjäsuhteita yms. Hyvin paljon tällaisen miehen vaimo rakastaa myös miestään- Vasta sitten kun syrjäsuhteet paljastuvat, kyseenalaistetaan keskinäinen suhde. Suhde jatkuu tai loppuu yleensä yhteisellä päätöksellä.
Jos nainen pettää niin hänellä on aina joku hyvä syy ja oikeasti se ensimäinen suhde olikin jo ohitse, joten ei se ollut pettämistä. Ja vaikka ei olisi ollut mitään syytä tai edes suhde ohitse, niin se oli ihan puhdas vahinko, josta opittiin jotain ja siksi oikeastaan vain hyvä juttu.
Nuo yllyttävät kaverit ovat sitten pahoja. Semmoisista kannattaa hankkiutua eroon ASAP.
Epäilemättä näin, mutta pettämistä se silti on, jos ei ole entistä suhdetta ensin lopettanut. Eikä suhde siihen lopu että omassa pikku päässään huomaa ettei enää rakasta ja tää on ohi. Siitä pitäs esim. mainita kumppanillekin :D
hankkiutua eroon tai sit parisuhteessa elävien naisten pitäis ymmärtää että sinkkukaverinsa (jopa ne joille on kunnon miehiä tarjolla, joistain yksinhuoltajista ja muista patjoista nyt puhumattakaan!) monesti kadehtii heitä siitä heidän suhteestaan. osa saattaa jopa haluta sen miehen itselleen mutta yleisemmin haaveilevat että se suhde päättyis, sillä vahingonilohan on ihan parasta... ja saahan vastaeronneesta kaverista kans seuraa loputtomiin baari-iltoihin!
olen ollut suhteessa entiseen työkaveriini, suhde alkoi työpaikalla. Ollaan enemmänkin ystäviä mutta eihän ystävyys miehen ja naisen välillä useinkaan pysy viattomana. Kumpikin on naimisissa ja tarkoitus onkin pitää asia näin. On ollut ihanaa aikaa, nyt vähän harvemmin nähdään mutta joka päivä viestitellään ainakin kavereina. Olen 30 v nainen ja ollut naimisissa jo yli 10 vuotta.
Kiva reissu varatun äijän kaa