En välitä ymmärtääkö otsikostani kukaan mitä tarkoitan. Tiedän itse mitä olen tehnyt ja kertonut sen julkisesti muillekkin. Nikkiäni en aio käyttää nyt.
Näin pääsi nyt käymään vaikka NA:ssa kävin tänäiltana. Ei voi mitään. Puhelin äänettömälle, tv päälle ja katsomaan tuleeko sieltä enää mitään. En sentään kuumenna vetskaria ja tee polttojälkiä ranteisiin tän takia. Antakaa anteeksi, heikko olen ja sekaisin tällähetkellä.
Näin pääsi nyt käymään vaikka NA:ssa kävin tänäiltana. Ei voi mitään. Puhelin äänettömälle, tv päälle ja katsomaan tuleeko sieltä enää mitään. En sentään kuumenna vetskaria ja tee polttojälkiä ranteisiin tän takia. Antakaa anteeksi, heikko olen ja sekaisin tällähetkellä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
tällä palstalla on taas kirjoteltu kaikennäköstä. Mä en ole kirjottanut tänne yhtään mitään moneen päivään ennen tätä. Piti tehdä yks video jossa soi taustalla Evanescensin "Bring me to life" mutta vittu antaa olla kun tää tällaseks meni.
Kaikki mitä teet ei ole oikein tai hyvin, se kuitenkaan ei tarkoita ettekö olisi täysin kelpaava, kokonainen ja hyväksytty sellaisena kuin olet.
http://www.youtube.com/watch?v=gAhJko4pZB8
kiitos :) Soi tässä taustalla parhaillaan.
Toisille voi toimia se kun tuputetaan että "et sä ole heikko, sä olet SAIRAS etkä sä voi mitään sun douppaamiselle", mutta mulle tulee sellanen olo että "ok, mä olen sairas - nokkaan dt vaan ja parantakaa mut silläaikaa". Vittu.
Sä alat hallita itseäsi heti kun sulla on joku tarpeeks painava syy siihen ja sä teet sen erittäin täydellisesti.
Eli, elämältä puuttuu tarkoitus. Oikea tarkoitus.
No, se on probleemi jonka kanssa 98% ihmisistä painiskelee, eli et ole ihan yksin perimmäisen ongelmasi kanssa. Oireet vain vaihtelee yksilöittäin :)
syyt on aina joku toinen. Mun pitäis löytää syy miksi en halua tehdä tätä itselleni. Niin Kukkis, mitkä ne syyt vois olla?
Missä sun tukihenkilö on.
enkä ole ottanut mitään yhteyttä. Ja se on nimeltään kummi eikä tukihenkilö. Kummissani ei ole mitään vikaa, en tosiaan ite vaan ole ottanut yhteyttä ja tilanne oli se että vaikka se olis puhunut mitä niin oisin mennyt kentälle siitä huolimatta. Mutta en vetäny hihaan vaan nokkaan. Ja bupret kun näkyy jokatapauksessa varttitesteissä vaikken mitään olis vetänytkään niin nyt on aihetta näkyä.
Olkoon vaikka joulupukki. Retkahdit. Iso juttu. Paha. Selviät, päätät niin. Luuletko olevasi ainoa joka retkahtaa tuossa vaiheessa? Totta kai jäät kiinni ja hyvä niin. Vaipasta kiinni vaan ja lopetat nuo tapan itseni jutut. Kestät. Niin ovat muutkin kestäneet.
Onko mitään kokemusta addiktiosta itselläsi?? "Niin on muutkin kestäneet"
Että ihminen jaksaa, kun se aloittaa...Pitääkö olla esim kokemusta murhaamisesta voidakseen kommentoida sitä riittävän painokkaasti?
Mikä susta tekis spesiaalitapauksen verrattuna muihin? Ei mikään. Ei yhtikäs mikään.
Sääli on sairautta, sitä ei heru. Ymmärrystä toki, mutta niin kuin tiedät, se ei ole loputonta.
Sä itse teet päätöksen kestätkö vai et ja täältä on ihan turha kerätä sääliä. Kaiken kukkuraksi tiedät olevasi liian fiksu tuohon narisemisrooliin.
toivottavasti saat asiasi järjestykseen. Tsemppiä!
täällä tähän aikaan... No nyt mua rupee itkettää. Kyllä tää tästä. Aion salata niin pitkälle kun voin tän retkahtamiseni ja jos vielä tän jälkeen retkahdan niin kerron sitten.
Mitä vittua mä selitän? Miks mä valehtelen sulle?? Ok, otetaan uudestaan - retkahdin ja aion salata tän enkä kertoa kellekkään. Huomenna otan lisää ja kun seuraava hoitopäivä koittaa ne ottaa seulat ja ryssin siinä kohtaa. Meen takas laitokseen ja tapan itseni sinne.
et sinä mitää ittiäs ala tappamaan. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Meet sinne laitokseen, toteatte siellä porukalla, että oot ryssiny, siihen ei kukaan kuole. Seuraavalla kertaa yrität vaan enemmän, etkä enää ryssi, niin se on sillä selvä. Elämä jatkuu.
"Seuraavalla kertaa yrität vaan enemmän" - juttu on niin täyttä paskaa kun olla ja voi. Muuten vetäisin kilarit mutta mulle on korostettu että pitää muistaa että jos mä olen toipumassa niin koko maailma ei ole. Tarkotukses on hyvä ja noin mä sanoisin itsekkin jos en paremmin tietäis. Tässä on vaan se etten mä pysty tämän paremmin enää "yrittää". Pitää käydä pohjalla että voi tulla ylös. Mä tulin todellakin pohjalle ja 7.10 se asia räjähti käsiin kun poliisit tuli paikalle ja totesi tilanteen.
En mä itseäni tapa. Mieli tekis mutta en mä sitä oikeasti tule tekee. Avohoidossa ne ulisee että haluis laitokseen ettei tarvis ottaa vastuuta omasta elämästään ja ne "joutuu" olee avohoidossa. Voi vittu! Mä JOUDUN olee avohoidossa - haluan pois sieltä ja nyt mä varmaan sitten JOUDUN sinne ihanaan laitokseen jossa ei tarvii ottaa vastuuta itsestään. Ei vittu.
Ne on kuuluu osana toipumiseen, usko vaan. Se on normaalia, ei yksikään ole selvinnyt ilman retkahduksia.
Et ole täydellinen. Olet vain pieni ihminen.
luuserit retkahtaa. Jos on raitis niin on raitis ja jos ei ole niin ei ole. Se on mun "sairauden", eli addiktion ääni joka huutelee noin. Tai niin ne sanoo. Jotenkin on sellanen olo että "ok, ei tästä tullut mitään - kentälle takas ja hautaan".
Ei vittu nyt kun mä ton kirjotin niin ajattelen että mitä mä ajattelisin sotilaasta joka olis puolustamassa Suomea ja sais haavan jalkaansa ja aattelis että "no vittu viekää koko planeetta vitun svedut, aivan sama - mulla on haava jalassa joten mä tässä polttelen vaikka röökiä".
Tohelo....
On kohtuullista että suutut itsellesi ja muistat pysyä vihaisena kun seuraavan kerran alkaa tuntua retkahdusvaaralta.
Ja parempi kun kerrot miten kävi.
sä tekisit vetskarilla niitä polttojälkiä? Sulla voi takki syttyä palamaan tai pimmpa tai munat mikäli housujen vetskarii tarkoitat...
Ihana tuo viestisi; itse ihmettelin mitä pirua varten joku persoonallisuushäiriöinen
(yep; olen alalla ja lähes kaikilta addikteilta löytyy siis jonkinlainen persoonallisuushäiriö taustalta, jos siis on asianmukaisesti tutkittu psykiatriassa eikä vain yritetty tehotonta päihdehoitoa)
tekee vetskarilla polttojälkiä. Ei ole tervettä, ei.
Retkahda rauhassa, ei haittaa minua. Alamäkeä varmasti riittää.
Ja toiseks; tapa kuule itsesi. Ei haittaa ketään sekään. Teitä ja siten töitä riittää.
Mutta älä aikuinen ihminen urputa, ei elämässäsi ole mitään niin kauheaa. Vai oletko menettänyt jalkasi ja olet liikuntakyvytön, vai onko sinulla syöpä ? Onko oikeasti vaikeaa vai oletko vain tyhmä ?
Eli ihminen on vain fyysinen olento eikä mielen puolella voi olla mitään "oikeasti rikki" tai vaatia korjausta ja paranemista koska "Se ei näy?" - ja kaikki henkisesti huonosti voivat ovat automaattisesti fyysiseen sairauteen verrattuna ... niin mitä - alempiarvoisia?
Omasta henkisestä tilastasi viestii se että kehoitat toista itsemurhaan. Ymmärrätkö minne se asettaa sinut henkisellä mittaristolla?
Onko syy henkisen puolen dissaamiseen kenties se että itse kiellät omat henkiset ongelmasi jotka kuitenkin oireilevat jopa yksinkertaisissa vastauksissasi?
Onhahan se typerää aikuisen ihmisen puhua itsemurhasta jos ei sitten sitä kuitenkaan toteuta. Mitä sitä venkuloimaan muilta sääliä, kokemuksesta tiedän ettei se ei ole auttanut. Ja yksikään niistä potilaistani, jotka ovat itsemurhasta toistuvasti puhuneet ei ole sitä tehnyt. Alalla olen ollut 32 vuotta. Moni muu on kyllä päättänyt päivänsä, mutta ei nämä addiktiiviset persoonallisuushäiriöiset; he pyrkivät manipuloimaan muita ja saamaan huomiota itselleen, riippuvuusongelmaa kun potevat. He tarvitsevat jonkun kertomaan että "älä nyt sentään tapa itseäsi", he kokevat itsensä hetkellisesti tarpeellisiksi kunnes jo hetken päästä tarvitsevat uuden ihmisen vakuuttamaan samaan. Päihdeongelmaisen hyväksikäytettyjen ihmisten ketju saattaa olla loputon. Katkaise sinä se omalta osaltasi. Tästä puhun kun puhun "tehottomasta" päihdehoidosta. Ymmärretään loputtomiin, eikä pistetä rajattomalle ihmiselle rajoja, mitäs siitä jos loukkaantuukin ? Fiksu tajuaa häiriintyneen persoonansa tuotokset.Ja lakkaa toimimasta siten ja siten lakkaa myös päihdyttämästä itseään.
Ne muutamat jotka olen nähnyt raitistuneen, kertovat itse ihan samaa. Ihmettelevät, miten niin helposti saivatkaan muilta sääliä ja ymmärrystä, vaikka tosiasiassa vain pilasivat päihdeongelmallaan monen elämää. Kuuntele mitä raitistuneet itse kertovat, siten minäkin opin auttamaan heitä.
Mistä sitten tunnistaa itsemurhaajan joka vie homman loppuun?
Ja muuten... et sä edes kohtaa tolla tyylillä asiakasta. Ainoa mitä olet oppinut ja mitä suhtautumisesi tekee on se että saat hänet pois työlistaltasi.
Sä olet pelkkä karjanajaja.
Josta saammekin johtopäätöksen että sinua ärsyttää se että voit niin vähän asiakkaillesi etkä siksi koe että työlläsi olisi merkitystä, elämäntehtävä joka on vain rahanlähde muttei tuota henkistä tyydytystä vie sinulta elämäsi syvemmän tarkoituksen pois.
Cope on siinä että vähennät asiakkaasi arvoa (mene ja tee itsemurha, harva onnistuu, teen vain työtäni, mä olen nähnyt niin ja niin paljon ja lässynlässynlää), asetut yläpuolelle ja vihaat kaikkea.
Siinäpä terveellinen kohtauskulma sairaalle ihmiselle. Luulen että tän tunnustamalla auttaisi useampaa kun heidät jättäisi oman onnensa nojaan, silloin he eivät kuvittelisi liikoja ja pettyisi siihen että todellista apua ei ole ja sinä kaltaisiesi keralla olette vain tunnelin yhden haaran pää eikä mikään ovi ulos.
Ne jotka raitistuvat löytävät raittiutensa ihan jostain muualta.
Mikä on ammattisi sisältö oikeasti? Sosiaalinen kanssakäyminen, juttelu juttelun takia? Paljo sä saat liksaa ja koetko ansainneesi sen ihan oikeasti, vai onko sekin liksa vain jako "Meihin ja niihin"?
Mua kuvottaa tää maailma sisältöineen ihan oikeasti. Mä säälin tätä vitun maailmaa niin paljon etten itse kestä säälini määrää.
olennaisena osana toipumisen kuvaan, joten tilanne ei ole nollassa, vaan paljon paremmin :)
ajattelet vain, että tänään on päivä, jolloin voitan itseni, äläkä mieti huomista.
Tsemppiä.
Retkahdin ja nyt kerron sen koko maailmalle.
.
pyytää muilta anteeksi. Pyydä iteltäsi ja anna itsellesi anteeksi. Olet sen arvoinen.