Taustana kerron että olen itse mies ja tutustuin ja ihastuin tähän mieheen 2008, itse olen 30v ja kumppanini oli 40v. Olimme kimpassa kaksi vuotta enemmän ja vähemmän hyvissä väleissä.Viime Tammikuussa tein lopun suhteelleemme koska hänen alkoholinkäyttö karkasi käsistä. Pääsiäisen aikoihin sain tietää että mun ex käyttäytyy oudosti, kulkee ulkona vähissä vaatteissa ja varastelee kaupoista, oli jopa sytyttänyt kotona kaks tulipaloa jotka ite sammutti! Kun tulin katsoo tilannetta ja totesin et nyt tarvitaan hoitoa, soitin ambulanssin ja hoitajat vaan totesivat et he ei voi viedä henkilöä hoitoon jos ei akuuttia vaaraa ole! Loppujen lopuks exän broidi otti sen mukaan ja vei Aurooran päivystykseen, siel se otettiin heti sisään ja todettiin ettei pysty pitää ittestään huolta. Aluks luultiin et syy on pelkästään viinan aiheuttama delirium.tutkimuksis selvis et todellinen syy on pitkälle edennyt HIV ja siitä aiheutunut dementia. kun sain tietää Hivistä ni olin täysin paniikissa mut sit otin itseäni niskasta kiinni ja kävin testeissä, kun mulle soitettiin ja kerrottiin negatiivinen tulos niin en meinannut uskoa asiaa todeks,olin jo valmistautunut siihen et mullaki on HIV. Nyt exä on ollu eri laitoksis lähes vuoden ja kattomas oon käyny parin viikon välein, uutta suhdetta en oo ees ajatellu, oon tullu ehkä liian varovaiseks, toisaalta must tuntuu et toista sellast ei tuu jonka kans voisin olla .
Suhde HIV-positiiviseen mieheen
Kundi 30v
2514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No hyvä että hänen tilansa selvisi ja mikä parasta HIV ei ole tarttunut sinuun. Tietysti se tuntuu raskaalta kun hän on tuossa kunnossa ja laitoskierteessä. Mutta ei sinun tarvi siitä itseäsi syyttää. Varmasti on muitakin sellaisia joiden kanssa haluat vielä olla.
No niin, olet onnekas, siis anna itsellesi rauha sen suhteen. Seuraavassa suhteessa käytätte kondomia, kunnes molemmat ovat käyneet hiv-testeissä, sillä siitä riskistä pääsee.
Usein kun sydän särkyy tuntuu ettei voi seurustella enää koskaan, mutta se on höpöä, tottakai voit, annat vaan itsellesi aikaa toipua. Exäsi on mitä on, surullistahan se on, mutta ehkäpä hän ei tiennyt sairaudestaan. HIV on usein oireeton ja joka vuosi tulee tapauksia, missä on jo myöhäistä ja sairaus on edennyt aids-vaiheeseen. Aids on hi-viruksen auheuttama sairaus, missä kehon immuniteetti tuhoutuu ja siihen kuolee. Hiv sen sijaan on vielä hoidettavissa. Ei terveeksi asti, vaikka yksi poikkeus on jo maailmassa olemassa, mutta kuitenkin niin, että ihminen voi elää nykyään jopa vanhaksi asti, ja melko hyvinkin, paljon on tehtävissä.
Sinun ehkä kannattaisi irrottautua hieman, käydä hieman harvemmin, muista muuten, kortilla, kukilla ja soitoilla, älä käy niin usein, jos et muuten pysty asiaa käsittelemään ja saamaan mieleesi välimatkaa. Se on surullista eikä sinun tarvitse häntä kokonaan hylätä, mutta sinullakin on elämä ja voisit ainakin hetkeksi ottaa välimatkaa. Lisäksi sinun on kuitenkin hyväksyttävä, että sinun on luovuttava hänestä, vaikka kävisit useinkin: surtava menetyksen suru ja mentävä eteenpäin. Se on raskasta, mutta hän ei siitä enää muutu eikä takaisin tule. Vaikka hänellä ei olisi hiviä, on hänen alkoholisminsa selkeästi niin pitkällä, että olisi hyvä ottaa välimatkaa jokatapauksessa etkä pystyisi häntä pelastamaan. Sinun tehtäväsi on rakentaa omaa elämääsi ja pelastaa itsesi.
Hänellä on ollut aikuisena ihmisenä jo kauan vastuu itsestään, kuten sinullakin on itsestäsi. Hän otti riskin hiv:stä ja hävisi sen, mutta ei voi mitään. Hän teki sen ja nyt hän on sairas. Hän itse ei käynyt säännöllisesti testeissä, vaikka harrasti suojaamatonta seksiä. Hän itse joi, kaatoi viinan kurkkuunsa. Vaikka alkoholismi on sairaus, se on kuitenkin sairaus, minkä tuloon ja etenemiseen me itse voimme vaikuttaa. Nyt hän ei saa enää valita, mutta hän on ollut aikuinen jo noin 20 vuotta, hän on siis saanut kuitenkin tehdä montakin valintaa. Joskus käy näin surullisesti. Mutta silti, näinkin voi käydä.
Joten mieti näitä asioita, myös vastuuta omasta elämästäsi, omia päätöksiäsi. Mieti mitä haluat elämältäsi ja muista, että sinä sen kuitenkin ratkaiset hyvin pitkälle, millaista elämäsi on, ainakin niin kauan, kun olet, kuten nytkin, terve. Yritä pärjäillä!