Olen seurustellut avopuolisoni kanssa noin 2,5 vuotta, yhdessä olemme asuneet 1,5 vuotta.
Alussa kaikki oli sitä tavallista mahtavaa, ihanaa seurustelua ja oltiin lähekkäin, suukoteltiin jne.
Nyt, hieman vajaan vuoden verran.. Emme tee mitään yhdessä. Emme siis yhtään mitään, automatkat on oikeastaan se missä olemme yhdessä. Hän haluaa olla kavereiden kanssa eli lähinnä ryypätä, katsoa telkkaria ja olla tietokoneella. Minä tahtoisin tehdä yhdessä jotain mutta minun ideani ovat kuulemma huonoja koska haluan esim. mennä kävelylle.
En jaksa ryppiskellä ja bilettää joka helvetin perjantai ja lauantai ja jos pyydän yhteistä aikaa viikonlopulle on edessä riita = mies paiskoo ovia ja tavaroita, saa minut pelkäämään ja minä saan paniikkikohtauksen. Mies pyytää anteeksi ja tilanne jatkuu samana, hän lähtee ryyppäämään ja minä olen yksin. Näin on ollut jo monta kuukautta.
Mitä kummaa minä voin tehdä? Vaadinko liikaa jos pyydän häntä olemaan selvänä yhden tai kaksi viikonloppu MINUN VUOKSENI?
Olen 23-vuotias ja hän on 20-vuotias. Olemme molemmat opiskelijoita joten rahaakaan ei ole ikinä liikaa. Onneksi rahat sentään ovat omia ettei hänen käytössään. Siitä tulikin mieleen, että minä olen se joka maksaa mm. sähkölaskun, ostaa kaikki ruuat, siivoaa, käy kaupassa, tekee ruokaa jne. Siis kaikki kotityöt. Jos pyydän mieheltä jotain niin voi kestää jopa 2 viikkoa että hän tekee sen.
Alan olla henkisesti lopussa joten pyydän, neuvokaa mitä voin tehdä.
Oikein hyvää Joulun aikaa kaikille!
Alussa kaikki oli sitä tavallista mahtavaa, ihanaa seurustelua ja oltiin lähekkäin, suukoteltiin jne.
Nyt, hieman vajaan vuoden verran.. Emme tee mitään yhdessä. Emme siis yhtään mitään, automatkat on oikeastaan se missä olemme yhdessä. Hän haluaa olla kavereiden kanssa eli lähinnä ryypätä, katsoa telkkaria ja olla tietokoneella. Minä tahtoisin tehdä yhdessä jotain mutta minun ideani ovat kuulemma huonoja koska haluan esim. mennä kävelylle.
En jaksa ryppiskellä ja bilettää joka helvetin perjantai ja lauantai ja jos pyydän yhteistä aikaa viikonlopulle on edessä riita = mies paiskoo ovia ja tavaroita, saa minut pelkäämään ja minä saan paniikkikohtauksen. Mies pyytää anteeksi ja tilanne jatkuu samana, hän lähtee ryyppäämään ja minä olen yksin. Näin on ollut jo monta kuukautta.
Mitä kummaa minä voin tehdä? Vaadinko liikaa jos pyydän häntä olemaan selvänä yhden tai kaksi viikonloppu MINUN VUOKSENI?
Olen 23-vuotias ja hän on 20-vuotias. Olemme molemmat opiskelijoita joten rahaakaan ei ole ikinä liikaa. Onneksi rahat sentään ovat omia ettei hänen käytössään. Siitä tulikin mieleen, että minä olen se joka maksaa mm. sähkölaskun, ostaa kaikki ruuat, siivoaa, käy kaupassa, tekee ruokaa jne. Siis kaikki kotityöt. Jos pyydän mieheltä jotain niin voi kestää jopa 2 viikkoa että hän tekee sen.
Alan olla henkisesti lopussa joten pyydän, neuvokaa mitä voin tehdä.
Oikein hyvää Joulun aikaa kaikille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lisäänpä tähän vielä.. Olen siis nytkin yksin kotona kun hän on juomassa.
Juuri eilen sanoin, etten pidä siitä kun ihmiset juovat Joulun aikana. Näin paljon mielipiteeni merkitsee.
Mies on liian nuori, hänen täytyy bielttää ja mennä, elää nuoruuttaan.
jokin lukijalle tuntematon syy sinua elämään tuon olion kanssa? Jos vastauksesi on myonteinen, sinun on ehdottomasti haettava apua osataksesi toimia oikein ja käsitellä oikein tuota täysin itsekeskeistä ja kehittymätontä oliota, samalla pitää itsesi henkisesti koossa.
Jos taas omasta vapaasta tahdostasi ja huolellisesti harkiten olet elättämässä ja jakamassa sänkysi tuon olion kanssa, ei voi muuta kuin ihmetellä sinun täysin vapaaehtoista valintaa.
Tuo aika ja raha jonka käytät sen elättämiseen ja katseluun olisi miljoona kertaa paremmin käytetty jos astaisit ne ihmisille jotka todella tarvitsevat apuasi ja huomiotasi: sairaat , vanhukset, lapset. Samalla saisit itsellesi hyvän mielen huomatessasi että sinun panostasi todella arvostetaan ja kunnioitetaan.
Joten nyt tuo olio ulos elämästäsi ja sinun avokas huomio ihmiselle jotka kunnioittavat sitä.
Eipä tähän pakota mikään tai kukaan.. Omaa tyhmyyttäni tuhlaan elämääni..
Ensimmäisenä pisti silmään se että hän paiskoo tavaroita ja ovia ja saa sinut pelkäämään. Ei omassa kodissa saa joutua pelkäämään! Ihan oikeasti se on todella tärkeä asia. Ihan jo siitä syystä sanoisin että sinun kannattaisi lähteä tuosta suhteesta.
Vaikutatte myös haluavan aika lailla erilaisia asioita.. Miehesi on vielä aika nuori eikä kuulosta kovin valmiilta asettumaan aloilleen. Eikä suhteennekaan ole tasapainoinen jos sinä teet kaikki kotityöt ja maksat ison osan yhteiset menot ja samaan aikaan hän voi käyttää kaikki rahansa ryyppäämiseen.
Voihan se olla että miehesi tuosta joku päivä aikuistuu ja on valmis sellaiseen suhteeseen jota sinä tunnut kaipaavan mutta sitä ei voi kukaan tietää meneekö siihen kuukausia, vuosia vai onko hänestä siihen ikinä. Sitäpaitsi kun tilanne on se että joudut pelkäämään omassa kodissasi ja oma miehesi aiheuttaa käytöksellään sinulle paniikkikohtauksia niin vaikka kaikki muu muuttuisi en siltikään voisi ikinä suositella sinua jäämään tuohon parisuhteeseen.
Uskalla tehdä tilanteelle jotain. Muuta pois ja yritä tutustua itseesi ja mieti minkälaista kohtelua mielestäsi ansaitset ihmisiltä. Kun sinulla on tämä selvillä niin sinulla on paljon paremmat lähtökohdat etsiä ihminen joka tekee sinut onnelliseksi :)
linjoilla. Olet 23v. opiskelija ja pystyt ainaikin osittain loogiseen ajatteluun. Mies on keskenkasvuinen ja ero korostuu vielä Teillä, kun miehet kypsyvät aikuisiksi keskimäärinkin hitaammin. Alkoiko mies ryypätä ylenmäärin vasta viime vuoden aikana, ja jos niin mikä muutokseen johti. Opinnot ei etene? Skarppasiko (huijasi?) se vain selvää seurustelunne alkuvaiheessa. Tuolla menolla siitä ei myöhemmin töihin ole, se on saletti.
Mitä saat suhteesta. Oletko luonteeltasi hieman löpsykkä ja hyväuskoinen, kun ajattelet ylioptimistisesti saavasi miehen raiteelleen. Tämänkaltaisia joudut miettimään. Ei tässä ihmeohjeita pysty jakamaan, ellet valaise hieman ajattelusi perusteita; tähän mennessä et kai ole tehnyt tilanteen kohentamiseksi juuri mitään, katsellut vain sivusta miehen juopottelua. Ryhdistäytymistä ainakin aluksi tarvitaan, olethan jo 23. Omat opintosikin hidastuvat tuollaisessa tilanteessa.
Yksinolo ei välttämättä ole houkuttava vaihtoehto, mutta tuommoisen törtön kanssa asumisessa ei voi olla paljoa hyviä puolia! Niitä parempia miehiä ON olemassa! ja KYLLÄ, SINÄ ANSAITSET PAREMPAA.
Itse vetkuttelin kanssa samanverran huonossa suhteessa, kun pääni sisässä ajattelin, etten halua olla yksin, mitä jos en löydä ketään parempaa jne.
Meni siinä aikaa, mutta yksin ollessakin oli parempi, kuin tunnekylmän, ns hyväksikäyttäjän kanssa. Minäkin toimin vain kodinkoneena toiselle.
Pistä paperille MITÄ SINA HALUAT. Sitten katso sitä miehenkuvatusta, löytyykö rehellisesti hänestä potentiaalia. Miehet kehittyvät hitaammin. Ja korkki ei välttämättä pysy ollenkaan kiinni toisilla. Kun kaverit aikuistuu, toiset jäävät sitten kotiin juopottelemaan. Et semmoistakaan kaipaa.
miehet vakiintuu ja pysähtyy aloilleen myöhemmin kuin naiset. Naiset usein haluaa elää nuoruuttaan ryypätä ja sillei hillua ulkona ehkä noin 15-23 kun taas miehille se vaihe tulee ehkä vasta 30 vuotiaana.
Sinuna en katselisi tuollaista ollenkaan. Otin itse vanhemman miehen koska minun ikäiseni eivät ole samassa kehitysasteessa kuin minä.
Sinun ei koskaan pitäisi pelätä kumppaniasi tai ketään, ja tavaroiden heittely on jo selvä varoitusmerkki.
samaa kuin muut vastaajat. Mies on ollut tosi nuori=poika, kun olette lakaneet seurustella ja muuttaneet yhteen. Hän lienee ollut tuolloin lukiossa tai amiksessa ja sinä jo opiskelemassa? Toisaalta hänen käytöksensä tällä hetkellä on varsin tavallista opiskelija nuorenmiehen elämää. Sinä kaipaat eri asioita kuin hän. Olethan fyysiseltä iältäsi häntä vanhempi, kuten ilmeisesti myös henkiseltä iältäsi.
Min' ehdottan myös, että hommaat itsellesi oman kämpän. Ja jos haluatte, niin jatkatte seurustelua. Mutta jos suhde siihen kariutuu, niin sitten niin tapahtuu. Ei se helppoa tule olemaan. Jos tähänkin mennessä sinä olet maksanur melkein kaiken, pystyt siihen varmaan yksin asuenkin.
Poika tekee omat ratkaisunsa.
Hän aloitti lukion ja jätti kesken, kävi armeijan ja aloitti amiksessa.. Minä olen käynyt yhden kouluj, ollut töissä ja toista alaa luen, olen suunnitellut elämääni ja hän suunnittelee seuraavaa viikonloppua.
Viimeistään syksyllä muutamme erilleen jos pääsen jatkamaan ammattikorkeaan. Häntä ei kiinnosta tämä, varmaan olen tästä sanonut jo sen 20 kertaa, mutta kun alan asuntoa etsimään hän miettii että miksi.
Hän ei aio muuttua, minussa on vika koska olen elänyt nuoruuteni, näin hän sanoo..
Etsiköön vikaa itsestään, tiedän mitä halua ja se on aikuinen mies jonka kanssa voi tehdä asioita eikä tarvitse katsella ryyppäämistä.
No eipä tuo kovin hyvältä kuulosta sinun kannaltasi. Jos parisuhde ei toimi, eikä kompromissejä haluta tehdä, niin sellaisessa suhteessa ei ole järkeä olla. Hänellä ei vaikuta olevan paljoa kipinää jäljellä sinua kohtaan, turha siis yrittää häneltä vaatia enää mitään. Enemmän laitan kyllä hänen käytöksensä luonteensa piikkiin kuin nuoruuden, jos ei kerta ota osaa yhteisiin askareihin ja menoihin. Eroaminen on kaikkein paras ratkaisu, voit sitten myöhemmin hankkia itsellesi tasapainoisemman kumppanin.