laita seuraavat tärkeysjärjestykseen

Rankkasit keskustelutaidon vasta neljänneksi ystäväpiirin/ulkonäon taakse?

Ok, ulkonäon nyt vielä jotenkin ymmärrän (onhan sillä merkitystä)... mutta jos tässä oli oletuksena kriteerit kumppanille,
niin onko sinusta tärkeämpää ketä hänellä on ystävinä kuin se miten hän pystyy kommunikoimaan sinun kanssasi?

Tuossa nyt ei kysytä mitä "tasoa" mihinkin vaaditaan, mutta vaikkapa oletuksena: mukavan luonteinen ja hyvännäköinen mies joka on erinomainen keskustelija ei välttämättä riitä, vaan "kaverit" ratkaisee?

Ihan vain noin ajatuksena kun tuo nro 2 "pomppasi" silmille....

-varallisuus -ulkonäkö -luonne

Arvaan, että olet vasen kätinen.

Enkö olekkin oikeassa? :)

mä tajusin vasta kirjoittamisen jälkeen että ystäväpiiri on oikeasti tärkeämpi, vähän niinkuin eräs toinenkin mainitsi. jos on muuten ok mutta ystäväpiiri on mielestäni ihan kusipäitä niin ei tulisi mitään, jouitusihan heidän seurassa kuitenkin viettämään aikaa.

Varallisuus on ainoa tärkeä tekijä. Ja ikää mielellään yli 40, että on tarpeeksi kokenut petipuuhissa.

Harvinaisen hyvä perustelu akateemiselta ;)

Samoilla linjoilla ollaan - joskin erilaisissa ympyröissä. Eihän suhteesta mitään tule pidemmän päälle, jos aivoitukset liikkuvat aivan eri sfääreissä ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei ole. Nimimerkillä "kokemusta on".

Itse olen FM, väitöstyö on kesken, joten tiedän kyllä, mitä taivastelen.
En ole varma osaanko nyt sanoiksi ajatukseni pukea, mutta siis se, että minulla on ylempi korkeakoulututkinto ei tee minusta jotenkin niin poikkeavasti ajattelevaa yksilöä, että onnellinen yhteiselämä ja ymmärtäminen ammattikoulun käyneen aviomieheni kanssa ei onnistuisi.Työasiat työasioina ja elämä elämänä.
Siis on aivan selvää, ettei minun työasioitani tarvitse hänelle selittää pikkutarkasti tai kyllä minä selitänkin: Lienetkö sinä vielä suorittanut maturiteettikokeen? Siinähän nimenomaan ainakin meillä oli tarkoitus, että osaa kertoa ammattiasioista selkokielellä, niin että sen maallikkokin pystyy ymmärtämään.

pusu kirjoitti:

Itse olen FM, väitöstyö on kesken, joten tiedän kyllä, mitä taivastelen.
En ole varma osaanko nyt sanoiksi ajatukseni pukea, mutta siis se, että minulla on ylempi korkeakoulututkinto ei tee minusta jotenkin niin poikkeavasti ajattelevaa yksilöä, että onnellinen yhteiselämä ja ymmärtäminen ammattikoulun käyneen aviomieheni kanssa ei onnistuisi.Työasiat työasioina ja elämä elämänä.
Siis on aivan selvää, ettei minun työasioitani tarvitse hänelle selittää pikkutarkasti tai kyllä minä selitänkin: Lienetkö sinä vielä suorittanut maturiteettikokeen? Siinähän nimenomaan ainakin meillä oli tarkoitus, että osaa kertoa ammattiasioista selkokielellä, niin että sen maallikkokin pystyy ymmärtämään.

FM? Olet varmasti luonnontieteilijä.
Taivastele ihan rauhassa. Etkö ymmärrä erottaa yksittäistapausta yleistyksestä? En kirjoittanut suhteista yleensä, enkä sinun suhteestasi, vain itsestäni.

Ja mitä tulee akateemiseen koulutukseen, niin päättely ei siis toimi niin päin, että jos akateeminen, niin varmasti sellainen mies kuin haluan. Minulle sopivat miehet tulevat kuitenkin (todennäköisesti) aina olemaan akateemisia.

Enkä muuten kirjoittanut mitä haluan kumppanini ymmärtävän, ehkä en edes tarkoittanut ns. työasioita. "Työasiat työasioina ja elämä elämänä"? Näin en tule ikinä ajattelemaan, ja juuri samankaltaista ajatusmaailmaa toivon kumppaniltani.

Maturiteettia en ole vielä suorittanut, mutta keskustelen aina tilaisuuden tullen mielelläni "maallikoiden" kanssa alastani, kenellekään sitä tyrkyttämättä.

Ja vielä selvennykseksi: En todellakaan pidä ei-akateemisia miehiä jollain tapaa huonompina, jokainen on heistäkin yksilö, kuten akateemisistakin. Enkä elä akateemisten norsunluutornissa, ystäväpiirini on heterogeeninen, ja olen seurustellut ei-akateemistenkin miesten kanssa. Kokemus on tosin opettanut, että jatkossa kannattaa keskittyä akateemisiin, jos mielin löytää itselleni kestävän parisuhteen.

Taidat olla aika pinnallinen ihminen kun puolison luonne tulee vasta sijalla 5. No, kyllä elämä opettaa...

mies33 kirjoitti:

Taidat olla aika pinnallinen ihminen kun puolison luonne tulee vasta sijalla 5. No, kyllä elämä opettaa...

mielummin hankala ja keskustelutaitoinen kuin mukava ei-kaskustelutaitoinen. kaipaan henkisiä virikkeitä, en välttämättä luonteeltaan erityisen miellyttävää ihmistä. siedän mielummin vaikka vittuilua päin naamaa kuin ihmistä, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, eikä mitään puhuttavaa. pinnalliseksi en todellakaan koe itseäni. pinnallista on mielestäni haluta suhteelta helppoutta ja kumppanilta ulkonäköä.

ja mikä ihmeellisintä, koen luonteeltaan vaikeat ihmiset haastaviksi! en jaksa mitään kivakivaa. en kuitenkaan tietoisesti hae luonteeltaan hankalaa ihmistä, joten luonne tulee siis vasta viidentenä.

Kumpa joku muukin ajattelisi oikeasti näin.