Ollaan 20-30v välillä olevia ihmisiä, minä nuorempi (22) ja lapsuudenkodissa oli joskus järjettömien riitojen jälkeen lyömistä. Siis isäni löi, loppujen lopuksi aika vähän kuitenkin. Joskus läimäytti ja joskus nyrkillä, repi vaatteista tms. mutta sitä ennen käyttäydyin, uhkailin ja huusin aivan mahdottomasti. Myös äidilläni paloi hermot todella äkkiä, hän ei lyönyt minua kertaakaan mutta huusi usein lapsesta asti.
Nyt olen seurustellut vakavasti jonkin aikaa, puhutaan yhteenmuutosta, lapsista, kihlauksesta, yhteisestä matkasta jne. Meillä on ollut riitoja, mutta se joka on räjähtänyt ja raivostunut niissä olen ollut minä.
Poikaystävä kuitenkin saattaa esim. jotain tehdessään menettää hermot ja kiroilla huutaen ja hän on aika herkkä luonteeltaan. Käsittää joskus ihmisten pilkkaavan häntä, ilman syytä. Tai no, ei ihmisten vaan nimenomaan MINUN.
Kertaakaan mies ei ole kuitenkaan kiroillut ja huutanut minulle. Kerran hän vaan äyskäisi minulle humalassa huutaen yhden lauseen joka sisälsi kirosanan ja aloin välittömästi itkeä.
MInusta tuntuu että nyt kun hän on tavannut vanhempiani, hän pitää heistä kovasti. Hän tietää menneisyydestäni. Olen nykyään hyvissä väleissä vanhempien kanssa. Tuntuu kuin hän suorastaan olisi "liittoutunut" isäni kanssa. He tulevat hyvin toimeen.
Pelkään siis että milloin hän lyö. Pelkään myös sitä, että jos koen että minua on loukattu kovasti, alan huutaa ja käyttäytyä mahdottomasti, joka lisää lyömisen riskiä. En tiedä voisinko lyödä miestäni raivostuessani, mutta ainakin antaa toisen lyömiselle aihetta puhumalla loukkaavia ja ehkä viskomalla tavaroita.
Olemme molemmat humalassa todella rauhallisia. Mutta selvinpäin ihmisiä tarkkailevia, ja helposti loukkaantuvia.
Olemme jutelleet myös lasten kasvatuksesta, mikä on sallittua ja mikä ei.
Kumpikin meistä vannoo ettei löisi ikinä lasta, mutta molemmat on sitä mieltä että tukistaminen on sallittua (huom. ei hiuksista repiminen). Nyt kun alan ajatella, että jos oma lapseni uhmaa minua ja alkaa kiukutella jatkuvasti tunnen jo nyt suuttumusta sisälläni, vaikkei lapsia vielä olekaan. En siis tule koskaan sallimaan että lapseni kävelisi ylitseni, tai edes yrittäisi sitä. Olen sitä mieltä että kuri pitää olla alusta alkaen, mutta raja menee tukistamisessa.
Toisaalta ajattelemme järkevästi, mutta toisaalta kun tuntuu että olemme niin herkkiä..
Mikä mahdollisuus teistä on että toinen vielä raivostuu ja lyö?
Nyt olen seurustellut vakavasti jonkin aikaa, puhutaan yhteenmuutosta, lapsista, kihlauksesta, yhteisestä matkasta jne. Meillä on ollut riitoja, mutta se joka on räjähtänyt ja raivostunut niissä olen ollut minä.
Poikaystävä kuitenkin saattaa esim. jotain tehdessään menettää hermot ja kiroilla huutaen ja hän on aika herkkä luonteeltaan. Käsittää joskus ihmisten pilkkaavan häntä, ilman syytä. Tai no, ei ihmisten vaan nimenomaan MINUN.
Kertaakaan mies ei ole kuitenkaan kiroillut ja huutanut minulle. Kerran hän vaan äyskäisi minulle humalassa huutaen yhden lauseen joka sisälsi kirosanan ja aloin välittömästi itkeä.
MInusta tuntuu että nyt kun hän on tavannut vanhempiani, hän pitää heistä kovasti. Hän tietää menneisyydestäni. Olen nykyään hyvissä väleissä vanhempien kanssa. Tuntuu kuin hän suorastaan olisi "liittoutunut" isäni kanssa. He tulevat hyvin toimeen.
Pelkään siis että milloin hän lyö. Pelkään myös sitä, että jos koen että minua on loukattu kovasti, alan huutaa ja käyttäytyä mahdottomasti, joka lisää lyömisen riskiä. En tiedä voisinko lyödä miestäni raivostuessani, mutta ainakin antaa toisen lyömiselle aihetta puhumalla loukkaavia ja ehkä viskomalla tavaroita.
Olemme molemmat humalassa todella rauhallisia. Mutta selvinpäin ihmisiä tarkkailevia, ja helposti loukkaantuvia.
Olemme jutelleet myös lasten kasvatuksesta, mikä on sallittua ja mikä ei.
Kumpikin meistä vannoo ettei löisi ikinä lasta, mutta molemmat on sitä mieltä että tukistaminen on sallittua (huom. ei hiuksista repiminen). Nyt kun alan ajatella, että jos oma lapseni uhmaa minua ja alkaa kiukutella jatkuvasti tunnen jo nyt suuttumusta sisälläni, vaikkei lapsia vielä olekaan. En siis tule koskaan sallimaan että lapseni kävelisi ylitseni, tai edes yrittäisi sitä. Olen sitä mieltä että kuri pitää olla alusta alkaen, mutta raja menee tukistamisessa.
Toisaalta ajattelemme järkevästi, mutta toisaalta kun tuntuu että olemme niin herkkiä..
Mikä mahdollisuus teistä on että toinen vielä raivostuu ja lyö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mallin minkä oot saanut lapsuuden kodissa sitä myös kannat omille lapsille. Tietoisesti tai ei. Halusitpa sitä tai et. Jätä ne lapset tekemättä. Säästyypähän lapsi suurelta pahalta.
Naiset haalivat vaistomaisesti ympärilleen puolisoita, jotka ovat kuten heidän isänsä.
Sinulla on nyt edessäsi isäsi kaltainen mies. Haluatko sellaisen? Onko hän ainoa mies maailmassa? Eikö parempia ole?
En ihan noinkaan sanoisi, ainakin olen aina ajatellut etten kiinnostu/halua kiinnostua isäni kaltaisista miehistä.
Mutta kyllä poikaystäväni ja isäni ainakin samoja puheenaiheita aina löytävät, mm. autoista.. Ehkä jotain samaa on, mutta tiedä sitten onko liikaa.
Ei tietystikään ole ainoa mies maailmassa. En ole koskaan hyppinyt suhteesta toiseen vaan mieluummin käynyt treffeillä ja tutustunut ihmisiin. Hän on tähän mennessä se ihminen, joka minuun on kolahtanut kaikista koviten - niin että tunteeni ovat saaneet vielä vastakaikua.
Mutta kun luottamusta ihmisiin ei ole, alan aina pääni sisällä epäillä että mitä jos suhde muuttuu väkivaltaiseksi ja/tai minua petetään. Olen tottunut lukemaan merkkejä ihmisistä ja olen kova tulkitsemaan myös väärin. Vaikka minulla olisi kuinka "kiltti" ihminen vierellä, pelkäisin silti koko ajan.
vaistomaisesti sinä sen teet, et ajatuksen kanssa!