Olen 26v mies ja olen aina ollut sisäänpäinsuuntautuvaa sorttia. Elämä on alkanu maistumaan puulta kun olo on yksinäinen, enkä siltikään saa suutani auki ihmistenilmoilla. Koulussakaan ei ole luokalla tyttöjä jotka olisivat sinkkuja. Sitäpaitsi luokkatoverit ovat minua paljon nuorempia ja jutut tuntuvat olevan lapsen tasolla. Baareissakaan en oikein ole elementissäni juron luonteeni takia. Olenko tuominnut itseni sen takia, etten ole hyvä puhumaan vaikka ihan hyvä huumorintaju minulla on omasta mielestäni. Lappi on paska paikka mutta tänne sitä silti jämähti. Elämään yksinäistä ja hirveää elämää, pimeässä.
Onko kohtalontovereita, joilla olis jotain hyviksi koettuja neuvoja, miten itseä voisi kehittää vähän sosiaalisemmaksi. Eihän tässä kohta kehtaa edes näyttäytyä muille, kun harvat ystävät mitä on enää jäljellä vetävät baareista misuja kämpillensä joka vkl ja itse on tämmönen omituinen olio, joka ei edes uskalla katsoa toista kunnolla silmiin. Oikeasti oon koittanu psyykata, että katsoisin edes silmiin jotain, jos se puhuu minulle tai itse sanon jotain mutta ei siitäkään tule mitään.
Jostain luin, että jos ihminen ei ole seurustellut 28 ikävuoteen tullessa kertakaan, niin hän todennäköisesti jää erakoksi. Ei hyvältä kuulosta tulevaisuus. Kouluttaudun vielä alalle joka on miesvaltainen. Mikähän minua vaivaa kun en homokaan ole. En haluaisi silti että elämä menisi siihen että kun pääsen töihin, teen 16h päiviä vain sen takia, että pääsisin thaimaaseen lihavana vanhana ukkona joku rantaroleksi ranteessa muiden ihmisarvoa riistämään. Se kai silti on kohtaloni, jos niin kauan edes jaksan elää.
Auttakaa minua ymmärtämään miten tulla ulospäinsuuntautuvammaksi ja karistaa ujouden kirous hartioilta.
Onko kohtalontovereita, joilla olis jotain hyviksi koettuja neuvoja, miten itseä voisi kehittää vähän sosiaalisemmaksi. Eihän tässä kohta kehtaa edes näyttäytyä muille, kun harvat ystävät mitä on enää jäljellä vetävät baareista misuja kämpillensä joka vkl ja itse on tämmönen omituinen olio, joka ei edes uskalla katsoa toista kunnolla silmiin. Oikeasti oon koittanu psyykata, että katsoisin edes silmiin jotain, jos se puhuu minulle tai itse sanon jotain mutta ei siitäkään tule mitään.
Jostain luin, että jos ihminen ei ole seurustellut 28 ikävuoteen tullessa kertakaan, niin hän todennäköisesti jää erakoksi. Ei hyvältä kuulosta tulevaisuus. Kouluttaudun vielä alalle joka on miesvaltainen. Mikähän minua vaivaa kun en homokaan ole. En haluaisi silti että elämä menisi siihen että kun pääsen töihin, teen 16h päiviä vain sen takia, että pääsisin thaimaaseen lihavana vanhana ukkona joku rantaroleksi ranteessa muiden ihmisarvoa riistämään. Se kai silti on kohtaloni, jos niin kauan edes jaksan elää.
Auttakaa minua ymmärtämään miten tulla ulospäinsuuntautuvammaksi ja karistaa ujouden kirous hartioilta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joku joukkueurheilu voisi hiukan auttaa?
Uskoisin olevani kohtalontoveri jossakin mielessä. Olen sinua pari vuotta vanhempi sinkku ja introvertti minäkin, mutta olen päässyt introverttiuteni kanssa sen verran sinuiksi, että näen tulevaisuuteni kovasti valoisampana.
Jossakin välissä vaan tajusin ja totesin, että jos en ala tehdä asialle jotain, niin tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Päätin, että mitään menetettävää ei ole, ja aloin vaan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Pitkän ja kivisen tien jälkeen olen oppinut sosiaaliseksi, vaikka introvertti olen edelleen. Sanoisin, että olen kääntänyt introverttiyden vahvuudeksi.
Vinkkinä sanoisin, että mieti jokin asia (harrastus), joka sinua kiinnostaa, ja hakeudu muiden samasta asiasta kiinnotuneiden seuraan. Introverteille on monesti ominaista se, että jos puhutaan, niin puhutaan vain asiaa, ei niinkään mitään rennompaa juttua. Tuollaisissa harrastuspiireissä pääset juttelemaan asialinjalla ja ennen pitkää myös pätemään omalla osaamisellasi. Samalla sosiaaliset taitosi kehittyvät, ja ennen pitkää myös se vapaamuotoisempi jutustelu alkaa sujua vähän kuin huomaamatta.
Älä mieti tuollaisia kuin että 28-vuotiaat erakot jäisivät erakoiksi. Elämä on juuri sitä mitä siitä teet, ja koskaan ei ole myöhäistä muuttaa suuntaa, jos vaan tahtoa riittää.
Introverttius on sitä, että saat energiaa yksinolosta ja kulutat sitä seurassa. Ekstrovertti toimii päin vastoin. Nämä piirteet ovat sellaisia, joihin et voi vaikuttaa, mutta sosiaalisia taitojasi voit kehittää ja sitä kautta kääntää introverttiuden vahvuudeksi.
Hei! Älä nyt vaivu epätoivoon. Kuulostat mukavalta ihmiseltä, ja on jo iso asia, että olet itse tajunnut ongelmasi ja haluat tilanteeseen muutosta. Persoonallisuuttaan ihminen ei voi muuttaa, mutta sosiaalisia taitoja voi oppia, kuten sitä silmiin katsomista ja myös pienen jutustelun taitoa. Sinuna kuitenkin aivan ensimmäiseksi pyrkisin vaihtamaan ympyröitä. Kaverisi ovat selvästi aika erilaisia kuin sinä, jos he iskevät pimuja baareissa. Heidän seurassaan jäät auttamatta jälkeen. Mitä jos hakeutuisit jonnekin kurssille? Harrastukseen? Seurakunnan sinkkujen iltaan? Kuoroon? Amatööriteatteriin? Opiskelupaikkasi harrastuskerhoihin? Lautapelikerhoon? Mihin tahansa, missä meno ei ole sellaista kuin baarissa, jossa nopeat syövät hitaat, vaan johonkin inhimillisempään, jossa ujot pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Kavereita ei tietenkään pidä eikä kannata hylätä, mutta ehdotan, että viettäisit aikaa muidenkin kuin iskijäkavereidesi kanssa.
Minäkin olin nuorempana ujo, enkä osannut katsoa ihmisiä silmiin. Nykyään olen sulava seuraihminen. Minun kohdallani taikamuutoksen saivat aikaan osakunnassa vietetyt vuodet. Siellä oli kerta kaikkiaan pakko jutella ihmisten kanssa. Eli muutos on mahdollinen, mutta vaatii harjoittelua! Toivon sinulle onnea.
Kyllä kuolet yksinäisenä erakkona ja kun sinut löydetään madot ovat jo kalunneet sinun puhtaaksi.
Saat maata sitten kylmässä haudassa tyhjyydessä hieman lisää.
Ei naisia kiinnosta 28 vuotiaat ujot neitsytpojat.
OHITA EDELLINEN VIESTI, sen on väkertänyt joku, jonka kynttelit on sammahtaneet.
Et sinä erakoksi jää ja tuo 28v. on huu haata. Kotoa ei kukaan tuu hakemaan, mene mihin tahansa
harrastukseen pariin, jossa on myös naisia mukana. Jos tuo puuhastelu on mielekästä ja hauskaa,
et huomaakkaan kun olet tutustunut uusiin ihmisiin...
Viestini oli sarkastinen.
Ajattelin että jos positiivinen rohkaisu ei auta niin ehkä negatiiviset kuvat tulevaisuudesta.
Mitään lupauksia kyllä siitä että seuraa varmasti löytyy en voi minä eikä kukaan muu antaa.
Mutta kannattaa yrittää, ihan itsensä vuoksi ja jo sen että tietää ainakin yrittäneensä eikä jättäneensä asioita puolitiehen.
En ole erityisen introvertti, eikä seuraa pahemmin ole näkynyt joten erakkomaisuus omalla kohdalla on lisääntynyt. Mutta helvetti sentään, olen yrittänyt.
Tietysti sehän voi johtua vain sarkastisesta luonteesta jonka vuoksi ihmiset eivät nauti seurastani. ;)
"jonka kynttelit on sammahtaneet."
Iltaa kivasti piristi moinen kielikuva.
Ei kannata jäädä piehtaroimaan siihen itsesääliin, itseinhoon tms. paitsi ehken väliaikaisessa fiilistelymielessä. Sen jälkeen vain itteä liikkeelle ja ehkä joku huomaa sinussa samankaltaisen valon kuin itsessään...tai sitten ei. ;) todennäköisesti ei, mutta entä sitten?
kehittyvät samalla, kun kehität itseäsi ihmisenä. Introverttiys on ominaisuus, joka pysyy muuttumattomana läpi elämän. Hyväksy se ja elä taipumustesi mukaan. Introverttina voit kehittää taitojasi ja itseäsi monella alalla ja samalla muuttua kiinnostavammaksi muille. Minua auttoi oman yrityksen perustaminen ja siinä menestyminen (kohtalaisesti), kirjan julkaisu, ulkomaille muutto.
Kuuntele tai lue vaikka Eckhart Tollea tai jotain muuta viisasta, niin voit alkaa havaita, että elämä on mahtavampi kokemus kuin olet kuvitellutkaan.
Blah.
Ainut mitä tarvitset että olet läsnä tässä ja nyt. Unohda itsetuntemukset, unohda oletko varma tai mitä haluat heijastella muille ihmisille.
Ihminen on varma silloin kun on suorassa puheyhteydessä itsensä kanssa. Monet introvertit tai vastaavat ovat varmasti sitä jopa enemmän kuin ekstrovertit mutta kuvittelevat että sosiaalisessa tilanteessa pitäisi olla jotain muuta ja muuttua joksikin mitä odotetaan.
Itsensä muuttaminen toisille kiinnostavammaksi on suhteellista. Riippuu kuinka monta tai ketä ihmistä haluaa kiinnostaa sekä miellyttää. Voi olla paha harhaliike joka vie ihmisten luo joilla on ns. "bad influence" ihmiseen.
Sitä voi huomata muuttuneeksi tavalla joka ei ollut hyväksi, vaikkapa turhan sarkastiseksi. ;)
Yksi pahimmista virheistä on tuomita itsensä tietynlaiseksi. Ihminen on dynaaminen ja muutokseen on mahdollisuus.
Ujous ei välttämättä häviä mihinkään, mutta olisi hyvä unohtaa mitä on ja mitä olet oppinut itsestäsi. Määritellä itseään uudelleen eikä antaa entisten kokemusten sekä toisten ihmisten määritellä sinua puolestaan.
Miksi helvetissä muuten jumahdit Lappiin?
Olen kyllä asunut muuallakin kun lapissa jonkin aikaa mutta en käynyt kertaakaan siellä yksin missään viihteellä. Pelkään jotain ihmisissä ja siksi ulkoinen habituksenikin on kiven kova. Olen unohtanut miten nauretaan tai hymyillään. Ainahan sitä voi näytellä mutta en ole siinäkään kovin hyvä, joka vain lisää epävarmuuden oloa.
Olen kyllä suunnannut elämääni nyt aktiivisempaan suuntaan vaihtamalla alaa ja aloittamalla urheiluharrastuksen.
Olen myös miettinyt, että pitäisi alkaa taas lukemaan. Ajatukset ei ainakaan pyörisi kokoajan itsessä. Syövytän ehkä omilla ajatuksillani liikaa mieltäni, kun tuntuu että elämä on helvettiä aamusta iltaan. Maailma on tainnut vaan muuttua niin paljon että nykyään katsotaan mielummin näyttöpäätettä, kun luetaan kirjoja. Tuttavapiirissä ei ainakaan ole ketään jonka tietäisin lukevan mitään. Ehkä pitäis ottaa kirja kauniiseen käteen ennemmin kuin valittaa täällä. Joo niinpä taidankin nyt tehdä. Vielä kun olis jotain hyvää luettavaa tosielämästä niin saisi vähän erilaisia näkökulmia elämään. No taidan tyytyä johonki fiktioon, niinku aina ennenkin kun ei muutakaan nyt löydy hyllystä.
en enää jaksa edes antaa kaipaamiasi neuvoja? Olen niin monta kertaa yrittänyt ja aina vastaanottaja on torpannut ne; "en minä", "en halua", "ei ole minun juttuni", ei ja ei ja ei.
Jos kerran ei mitään halua tai "voi" tehdä niin sitten pitää hyväksyä se, että elämä kulkee entisiä ratojaan. Jos haluaa muutosta niin pitää asettua hetkeksi epämukavuusalueelle, lähteä mukaan johonkin toimintaan, ottaa pieniä askeleita kerrallaan.
Vuodenvaihde olisi erinomainen aika aloittaa jokin uusi harrastus/yhdistystoiminta, mutta veikkaan että eeeet sinä voi/halua/pysty/kykene/ehdi/...
Varmasti tilanteesi on vaikea, koska usein myöhemmällä iällä on vaikeampaa löytää sopivia piirejä (jos niitä ei ole ennestään).
Kaikki ihmissuhdetuntemusoppaat ja "muun roskan" jättäisin suosiolla väliin. Keskittyisin enemmänkin siihen kuinka oikeasti voisi muuttaa itseään. Harrastuksista yksi suosittu harrastus tuntuu olevan lautapelit, jonka kautta ihmisiin voi tutustuakin. Urheilun kohdalla tilanne tuntuu olevan vaikeampi koska piirit ovat vuosikymmeniä olleet samat ja niihin tunkeminen ei yleensä auta asiaa. Harvemmin niissä myös vastakkaiseen sukupuoleen törmää tai sitten pitäisi olla sekaryhmiä. Tosin eipä se edelleenkään takaisi mitään juttelua...
Yksi parhaimmista keinoista voisi olla matkustelu. Yleensäkin ulkomaille ja muualle... Thaimaata on sanottu miehen Disneylandiksi. Ei sieltä ehkä elämänkumppania saa mutta varmasti toimintaa piisaa...
Suomalaisten kohdalla tilanne on vaikeampi. Oikeastaan ainoat keinot olisi oppia "viihde-elämä" jossa joutuisit vastaamaan kysymyksiin että "Missä sun kaverit on?". Toki oikeanlaisella juttelussa saattaisi saada seuraakin mutta kalliiksi se tulisi.
Netti on varmasti se yksi parhaimmista keinoista, mutta netin kauttakin se olisi aivan tuurista kiinni että haluaako kukaan vastata tai jutella sinulle paria viestiä pitempään. Netti yhdistettynä matkusteluun ja matkustusseuran etsimiseen voisi olla kaikista toimivin keino "vastakkaisen sukupuolen" kannalta.
Parempi olisi tietysti jättää ne ikävät ja negatiiviset seikat pois deitti/kirjeenvaihto yms. viesteistä. Jos kerrot jo avausviestissä nuo litanniat niin tuskin 0.00001% naisistakaan haluaa olla kanssasi missään tekemisissä.