Tyttöystäväni on alkanut olemaan iloton ja hän kiukuttelee jatkuvasti täysin turhanpäiväisistä asioista. Tämä on lähes jokapäiväistä, vaikka itse en todellakaan haasta riitaa vaan olen päinvastoin lopen kyllästynyt riitelyyn asioista joilla ei ole edes mitään merkitystä. Mikään keskustelu ja sopiminen hänelle ei kelpaa, vaan tuntuu että hän haluaa yksinkertaisesti vain riidellä.
Olen siis alkanut ajattelemaan eroa. Me kuitenkin asumme yhteisessä vuokra-asunnossa. Olemme molemmat opiskelijoita. Uutta asuntoa ei noin vain saa kun rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä. Soluasunnot ovat myös kiven alla Helsingissä varsinkin tähän aikaan vuodesta.
Onko kenelläkään kokemusta erosta tällaisessa tilanteessa, jossa joutuisi mahdollisesti asumaan vielä kuukausia yhdessä eron jälkeen? En oikein usko, että hänelläkään on paikkaa jonne muuttaa saatika minulla varaa pitää tätä asuntoa yksikseni. Pitääkö minun alkaa etsimään asuntoa, erota sopivan löytyessä ja pyrkiä esittämään normaalia siihen asti ?
Olen siis alkanut ajattelemaan eroa. Me kuitenkin asumme yhteisessä vuokra-asunnossa. Olemme molemmat opiskelijoita. Uutta asuntoa ei noin vain saa kun rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä. Soluasunnot ovat myös kiven alla Helsingissä varsinkin tähän aikaan vuodesta.
Onko kenelläkään kokemusta erosta tällaisessa tilanteessa, jossa joutuisi mahdollisesti asumaan vielä kuukausia yhdessä eron jälkeen? En oikein usko, että hänelläkään on paikkaa jonne muuttaa saatika minulla varaa pitää tätä asuntoa yksikseni. Pitääkö minun alkaa etsimään asuntoa, erota sopivan löytyessä ja pyrkiä esittämään normaalia siihen asti ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen ja tilanteen. Itse erosin 1½ vkoa sitten avomiehestäni ja samassa asunnossa ollaan vielä. Pidimme muutaman päivän taukoa, jonka jälkeen keskustelimme siitä mitä tehdään ja yhdessä asutaan, kunnes minä löydän asunnon. Olen myös opiskelija, rahaa tai uutta asuntoa ei ole, mutta helvetin hyvä olo on! 4kk tappelin itseni kanssa, joka päivä että eroanko vai en ja lopulta olin vain niin uupunut, että vain itkin ja olin ärtynyt. Kun sain hänelle asiasta sanottua, pahaolo helpottui (molemmilla) ja nyt jopa pystymme puhumaan asioista.
Kirjoita hänelle kirje, jos ette pysty puhumaan. Kerro miltä sinusta tuntuu, kysy miltä hänestä tuntuu ja käykää yhdessä asioita läpi kirjeen avulla. En itse suosittele eroamista kevyin perustein, en olisi itsekään eronnut, mutta ongelmat olivat niin suuria (minussa on vikaa paljon, mutta hänen puoleltaan erilaisten päihteiden käyttöä, salailua, luottamuspulaa) ja niin syvällä, etten jaksanut enää uupuneena lähteä niitä selvittämään hänen kanssaan.
Yritä vielä saada puheyhteys tai ottaannu mukaan yhteen riitaan, älä käy kuitenkaan käsiksi. Voi olla, että riidat ovat aikaisemmin selvinneet, mutta ns. tunnelataus ei ole purkautunut. Tiedätkö millä tavalla hänen kotonaan on riidelty? Voi olla, että pelkkä keskustelu ei hänen tapauksessaan vain riitä, koska omaa tunnetta ei osata jäsentää sanoiksi/ kotona huutaminen ja raivoaminen on ollut "se juttu", jonka jälkeen vasta on keskusteltu asioista (purettu tilanne) ja sen jälkeen riita on mennyt ohi, pöytä on puhdistettu.
Kannattaa miettiä mitkä ovat sinun voimavarasi, miten kauan jaksat vielä kuvailemaasi tilannetta? En tiedä, kuinka kauan olet jo joutunut kuuntelemaan kiukuttelua, mutta voin kokemuksesta sanoa, että älä jää asunnon takia vaan kumppanin takia, koska aina löytyy vaihtoehtoja, ratkaisuja ja se lopulta asunto. Olisiko esim. poikamieskavereita, joiden kanssa olisi mahdollista vuokrata isompi kämppä ja muuttaa sinne (ok, aika karua, mutta voi olla kokemuksena ihan opettavainen)?
Summa summarum: Mitä sinä tunnet tyttöystävääsi kohtaan, laita paperille syyt miksi erota/ jäädä. Jos päätät jäädä, jää hänen ja teidän suhteen takia, ei asunnon, koska :) - no luulen, että tiedät, se ei vain olisi oikein, eikö? Yritä saada tilanne auki, kirjeellä, ystävän välityksellä, keino kuin keino. Jos, ei tästäkään huolimatta onnistu niin... Mieti mitä sitten. :) Kannattaa laittaa jo nyt asunnonvälitystoimistoon hakemuksia vetämään, päätit mitä päätit. Aina kannattaa varautua.
Voimia, niitä tulet tarvitsemaan. :) Onnea opintoihin! Pitkä oli vastaus, toivottavasti oli jotain apua. :P
minäkin olen suhteessa, jossa itse olen se joka aina kiukuttelee avomieheni mukaan. Sillä on 2 lasta edellisestä avioliitostaan ja vaikka haluan, että lapset olisivat joka toinen viikko meillä, yksinkertaisesti ei kelpaa. Minun on mentävä kouluun, työhön ja hoitaa lapsia (jotka eivät ole minun) ja kotia. Olen jo hyvin kyllästynyt mieheni eksään, sillä aina se pompottelee lapset meille ja pitää tehdä kuten se haluaa. Sanoin miehelleni, että miksi ei voisi olla näin, olisi reiluin hoito kaikille, mutta sanoi ettei halua että lapset menevät asumaan niiden äitinsä kanssa. Veikkaan ettei tapahtuisi näin koska lapset ovat enemmän meillä, kun sen eksä ei oikeastaan hoida niitä.
Nyt mietin vain, pitäisikö minun jättää hänet ja etsiä uutta asuntoa...