luuraa?
Joulut on nyt syöty ja täydellä mahalla jaksaisi lukea viimeisemmät kuulumiset ent. kotikunnasta? Kertokaa vaikka miltä tulevaisuus Ranualaisesta näkökulmasta vilauttaa?
Hyvää tulevaa vuotta toivottelee:
Joulut on nyt syöty ja täydellä mahalla jaksaisi lukea viimeisemmät kuulumiset ent. kotikunnasta? Kertokaa vaikka miltä tulevaisuus Ranualaisesta näkökulmasta vilauttaa?
Hyvää tulevaa vuotta toivottelee:
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvää uutta vuotta myös sinulle Sakke toivottelee veljesi poika savonmaalta
Ympäri maata ja osa Ruotsissakin. Kylläpä sieltä on paljon lähteneet leivän perässä Suomen kaupunkeihin. Väkiluku laskee koko ajan. Ennuste oli aika synkkä - vastikään Lapin Kansassa julkaistiin. Eipä sinne ole jääneet kuin he joilla on siellä työ. Me olemme siirtyneet työn perässä ja kotiutuneet muualle. Ei ole minunkaan sisaruksista yksikään jäänyt Ranualle. Kesäisin tulee käytyä. Vanhoja tuttuja paikkoja katselemassa ja muistelemassa. Hyvä, kun sinä Sakke yrität aina välillä meitä muistutella. Kiitos siitä. Mistähän löytäis entisten koulukavereiden osotteita? Luokkakokouksiakaan ei ole ollut.
Sano Itkosen Jyrki :))
( Wanha keskustieläinen sanonta tuohikorvuksen ajoilta ).
Koulukaveri.com´issakaan ei Ranualaiset ilikiä ilimotella. Häpeevätkö sitten opinahjojaan, vai piruko lie syynnä ?
Hillamarkkinat olisivat ehkä toimivin keino löytää entisiä kavereitaan, vaan ovat niin kurpittuneita olemukseltaan, ettei säikähtämättä ainakaan tunnista, rollaattorillaan tutisevaa harmaahapsea .
Joitakin löytää naamakirjaan liimattuna, vaan kovasti mietityttää ulkonäkönsä taaskin, sillä aika on luistimillaan urittanut meitä niin, ettei hattuakaan saa kiertämättä päähän..
HEi! Täältä ainakin saa tilattua osoitteita, maksua vastaan tietysti, mutta hinta ei ole paha. https://www.osoitepalvelu.net/. Nyt vaan miettimään, ett kenet haluaa löytää. Onnea etsintöihisi!
Ei taija Ranualaiset jaksaa kirjottaa kaksneloselle. Liekö alakanu väki vähenee? Hyvä sielä on välilä käyä metillä ja kalalla. No kallaa saa paremmin muualla, ei sil viisii. Mettämaat on kyl hyvät, sitä ei voi kiistää. On valtion maita palijon. Mutta muuten on meno ku Näätäkairassa, kettään ei näy mutta haukku kuuluu :D
hetkiin elämässäni kuuluu kala-retket lapsuuden nuoruudessa mm. Tervon- ja Kaijon järville!
Yliportimon Unski oli usein "isoveljenä" ja opastajana eränkäynnin saloihin. Tervon talo oli tuolloin autiona ja avoinna vieraan yöpyä. Papinpalon tie oli oma seikkailunsa, kun pompoteltiin Tippa-rellulla menemään. Tien päässä oli hakkuilta säästetty haapapuska, jonka latvoissa, kertomuksen mukaan vietti joutoaikaansa iso lauma käärmeitä. Haapapuskan kiersi kyllä mielellään tämän tiedon jälkeen:))
Tervonjärvi antoi hyvin haukea, mutta jonkunlaisena huippukohtana, kuin on munkin syönnissä hillon haukkuu, oli Kaijon järvelle saapastelu.
Tervon talossa oli vieraskirja, johon kalastajat olivat piirtäneet tuntojaan..
Kirjoituksissa palattiin yhä uudestaan "Kaijon-kuninkaaseen" !
Kaijon kuningas oli hirmuhauki, se kaikilta karannut isomus. Lammen soisia rantoja kiertäen ja sääskiä pakoillen, viskattiin uistinta. Krokotiili, atom, professor, olivat luottouistimia hauen päänmenoksi, vaan sinne se jäi kasvamaan. Kuinka iso jo lienee ja kompasteleeko partaansa, vanha kuningas, vai onko nuorempi kaarti sen jo paistanut??
Nuoruuteni erämaat on jo aikaa sitten sulatettu selluksi, tehty paperiksi ja vedetty käytön jälkeen pöntöstä alas.
Kuoppelikon kaira oli todellista erämaata!
Monen sylin petäjää, välissä ukkoutunutta, harmaata honkaa. Aina kun nousit uuteen kankaaseen alkoi aika ryminä, kun lintuja nousi siivilleen. Yritettiin sieltä välillä myös hanhea, lukemattomista lampareista ja suon silmäkkeistä. Siveni Eki ja Kortesalmen Karppa muistuu myös mukavina jahtikavereina mieleen.
Kerronko jahtitarinan, joka on vaivannut tähän asti ja johtui tuolloisen nuoren jäbän hätäilystä?
Oltiin sanotussa kairassa ja ilta painoi jo hämäryyttään päälle, kun tultiin taas erään pienehkön lammen rantaan..
Tarkasteltiin metsän peitosta, näkyykö lammella hanhia. Kaverillani oli kiikarikivääri ja sen kiikarilla erottui lammen toisella reunalla isoja lintuja, jotka voisivat olla niitä.
Meidän puolella lampea oli niemi, joka työntyi kohti lammen keskustaa.. Lähdettiin ryömimään sitä pitkin, jotta päästäisiin tunnistamaan linnut ja mahdollisesti sille hollille, että voisi koettaa ampumista.
Päästiin puoleenväliin niemeä, jossa sovittiin, että jään siihen makaamaan ja passittamaan mahdollisesti yli lentäviä lintuja ja kaverini jatkoi ryömintää märällä sammaleella..
Ilta pimeni lisää.. odotin yksipiippuisen Baikkalini kanssa, että alkaako tapahtumaan.. Sitten jysähti kiväärin piukea paukku ja alkoi kuulumaan siiven nopeutuvaa havinaa.. äänet lähestyi ja eikun pystyyn, nopea tähtäys ja laukaus!
Lintujen tokasta yksi horjahti, putosi veteen ja sitten oli koko maailma kauheeta huutoa täynnä!! Lampeen pudonnut ui ja minä ammuin korjaus paukkua, mutta se osasi sukeltaa saman tien, kun piipusta löi valkeeta!
Kaverini juoksi siihen paikalle ja kysyi, että miksi ammuin kaakkureita.
Kerroin että kuvittelin niiden olevan hanhia, koska hän itse oli niitä ampunut ja saanut katsella kiikarinsa lävitse. En saanut selvää niistä linnuista pimeän takia, kertoi kaverini, joten ammuin siihen lähelle pelottaakseni ne lentoon ja haulikko hollille.
Saatiin onneksi se haavakko lopetettua ja hiljaa hiippailtiin autolle, toivoen ettei kukaan vaan olisi kuullut sitä metakkaa ja tulisi katsomaan. Kaakkuri oli nääs aika harvinainen lintu jo silloin.
Otan osaa. Tuli veljien kanssa muisteltua vanhoja aikoja ja vanhojen aikojen miehiä. - Ei sen enempää tällä kertaa.
Tolokun porukalle.
Wanhojen aikojen miehissä sijaitsi tahtotila. Ne sai aikaan. Tiedä, tuumataanko meistä samaa aikanaan? Toivottavasti.
Otettiin sisarusten kanssa isän muistolle. Jälkeen jääneet konjakit muut törinäjuomat. Vanhin veljistä alkoi muistelemaan noita Kaakisenkin kertomia juttuja saksalais-sotilaista.
Tapahtui ilmeisesti -50 luvun lopuilla:
Olivat poikaporukalla kesäisellä seikkailuretkellä Multilahden rannoilla. Siinä uimarannan sannikolla oli äijäporukkaa ja jotain siinä maassa, mitä ukot touhusi..
Äijät pesivät siinä haudoistaan kaivettuja saksalais-sotilaiden jäämistöjä, pyrkien tunnistamaan vainajien henkilöllisyyttä mm. hammaskartoista.
Pojat karkoitettiin pois siltä markkinalta, ja vaikka koettivat useita kertoja palata uteliaisuuttaan tyydyttämään, niin komento oli sama. Pojat pois vahtaamasta!
Tarina ei kerro, keitä nämä ruumiinpesijät olivat, mutta ehkä poliisi yhtenä ja tiedä, vaikka Mutikainen olisi ollut mukana kuvioissa?