Oletteko koskaan olleet sellaisessa liitossa? Miten se toimi? Voisiko sellaisessa suhteessa olla jotain hyvääkin? Jos, mitä?
Kuin veli ja sisko
veli ja sen sisko
16839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olihan siinä hyvää se ystävyys, joka on säilynyt vielä nytkin, 14 vuotta jälkeenpäin. Mutta ei me kumpikaan voitu sellaisessa suhteessa elää, enkä uskoisi pystyväni siihen tänäkään päivänä. Eikä sillä, että haluaisinkaan.
hyvää voisi olla tuttu elämänkumppani..ei yllätyksiä..ei tartte olla yksin :) Muuta hyvää en kyllä millään keksi. Jaa no tietty yhteinen omaisuus jos sitä nyt niin ihmeellisenä asiana pitää...
Miksi kysyt ?
mitä? :) En mä mitään kysyny...oot taaskin outo. :)
ymmärrän tämän "kuin veli ja sisko" -suhteen sellaisena että siinä on kaikki hyvän suhteen elementit, kuten arvostus ja kunnioitus, arvomaailmat, syvä ystävyys, toisen ymmärtäminen, auttaminen, hyväksyminen, jne paitsi seksuaalinen intohimo vain puuttuu.
erikseen on sitten ne liitot, joissa ollaan kuin ventovieraat toisilleen. niitä sanoisin kulissiliitoiksi.
toimii silloin, jos seksuaalisuus on ollutta ja mennyttä taikka riittää että on elämänkaveri :) Sisko ja veli suhde voi toisille olla juuri se oikea. Jos taas ei sellaista halua, ei sellaiseen pidä jäädä..
Yllämainitut elementit ovat avain intohimoon ( arvostus ja kunnioitus, arvomaailmat, syvä ystävyys, toisen ymmärtäminen, auttaminen, hyväksyminen ) .
Ilman syvää henkistä yhteyttä seksi usein jää ns.pano asteelle .
sisko ja veli rakkaus yleensä ei sisällä seksiä..toivottavasti ei :) Ymmärrän sikso ja veli v'lisen rakkauden juuri puhtaasti ei seksuaalisena rakkaus suhteena...intohimoa siinä voi olla jotain muuta kohtaa, muttei seksuaalisesti toista kohtaan :)
että olen, joskus päälle parikymppisenä. Seurustelua ei tosin kestänyt kuin pari-kolme kuukautta, joten en ehkä suhteeksi vielä sanoisi. Se toimi oikein hyvin, tavallaan liiankin hyvin. Oltiin kaikesta yhtä mieltä, minä olin aina oikeassa, mun ideat toteuttettiin melkein aina, toisessakin kaikki oli ihan nappiin. Luonne, ulkonäkö, harrastukset..Mutta joku juttu puuttui, häiritsi.. Se oli kai sitten se fyysinen puoli, vaikkei sitä paljon ehtinyt ollakaan. Jotenkin se juttu vain kuivui kasaan.
Mitä hyvää oli? Joskus olen kaivannut sellaista rauhallisuutta ja tasapainoa, mikä siinä suhteessa oli. Sellaista ei muissa ole ollut. Ja tietty sitä, että mä olen aina oikeassa :D
sellaisessa liitossa, noi miehen ja naisen väliset "jännitteet" kyllä niin tärkeitä.
kokeile siinä käy näin:
http://www.youtube.com/watch?v=KpydNCIB0Hg
että meidän "juttu" kuivui kasaan siksi, että siitä puuttui seksuaalinen jännite, ainakin minusta. Tää on hassu juttu, mutta tää poika esim. "tuoksui" minusta jotenkin väärälle. Ei pahalle, mutta joku ei natsannut.Olen miettinyt joskus, että oliko hän mahdollisesti jopa kaukaista sukua itselle. Olen kuullut, että silloin toinen "tuoksuu väärälle". Mulla sattuu olemaan aika tarkka hajuaisti. Mutta ihan varmaksi en osaa sanoa mikä mätti, koska suhde oli niin lyhyt. itseasiassa se päättyi "virallisesti" siksi, että toinen muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Luulen silti, että joka tapauksessa olisi tullut joku syy eroon, ennemmin tai myöhemmin. Ei ollut voimakasta halua yhdessäoloon.
noin voi käydä. Kaikesta yhtä mieltä oleminen kuitenki just useein tarkoittaa sitä, ettei toisella ole mielipidettä ollenkaan tai matelee toisen mieliksi. Ei hyvä. Näennäisesti kaikki hyvin, mutta se jonkin puuttuu...
juttu, mutta toi toisen ihmisen tuoksu. Se on joko vetoava tai vastenmielinen..ilmeisen elukoita ihmisiksi :) Harvapa haluaa suhdetta jossa seksuaalisuus on velvollisuutta.
mitään vikaa ollut, vaikka se olikin samaa mieltä monessa asiassa (ja varmaan ihan aidosti) . Oltiin vain liika samanlaisia, tavallaan kuin sisarukset. Ja siksi puuttui se jännite myöskin. Jännitteen myötä tulee helposti myös pieniä riitoja tai ainakin väittelyitä, ainakin itselle, omissa suhteissa, ei varmaan kaikille. Se on tavallaan jännitteen huono puoli itselle. Tai sitten omassa luonteessani on hiomista (ei kai.. :D)
se vika tartte ollakkaan. Harvoin ihmisessä vika on, yleensä vika on aina siinä ettei yhdessä oleminen tunnu oikealle syystä tai toisesta. :) Ainoa vika voi olla ettei vetoa. Liian samanlaiset tai liian erilaiset. Ihmiset vaan yleensä sanoo, että siinä oli semmonen vika. Voihan erilaisuus tuntua vialta, kun ei sitä hyväksy. Mutta taas mikä toiselle on vika onkin toiselle ok. Eli tavallaan en näe et olis vikoja. On vaan yhteensopimattomia ihmisiä :) tunne oikasta ja väärästä kertoo. Tunne ei valehtele. Ihmiset kyllä :)