Eli olen ollut suhteessa jo kohta 3-vuotta ja olen myös kihloissa. Alussa olin varma, että nykyinen poikaystäväni tulisi olemaan elämäni mies. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että intohimo on hukassa. Rakastan häntä omalla tavallani, ehkä enemmän parhaana ystävänä. Olen nuori ja ihan kauniskin nainen ja huomaan kuinka paljon minua on alkanut kiinnostamaan tosi paljon muut miehet. Viime viikonloppuna ravintolassa tapasin hurmaavan miehen ja hän oli todella kiinnostunut minusta. Mietein koko ajan poikaystävääni ja yritin pidätellä itseäni, mutta hän osui juuri herkkään paikkaani eli intohimoni puutteeseen. Suutelin häntä ja kerroin siitä miehestä saman tien seuraavana päivänä poikaystävälleni, joka ei ilahtunut asiasta. Mieheni ei ole kuitenkaan tehnyt minulle mitään pahaa ja minua harmittaa koko tilanne. Hän on luotettava, lojaali ja kiltti, mutta jostain syystä kaipaan muuta. En tiedä mitä teen, sillä en halua loukata häntä, mutta loukkaan vain enemmän, jos en puhu suoraan tunteistani ja tarpeistani. Voiko yleensäkkin rakkaus noin vain lopahtaa kumppaniaan kohtaan? Olen todella ahdistunut. En pysty nauttimaan seksistä ja suutelukin hänen kanssa on väkinäistä..
Kun intohimo lopahtaa..
Surullinen`
82510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei ahdistunut.. Kehottaisin sinua miettimään, mitä parisuhteelta haet. Olen kokenut samankaltaisen tilanteen. Et tunnu valmiilta sitoutumaan, joten miksi kiusata kumpaakaan osapuolta tarpeettomasti pidempään? Tiedät, kun oikea ihminen astuu kohdalle. Silloin uhraukset muuttuvat haluksi..
sen intohimon matkaan, niin lupaan että hetken päästä kaipaat takaisin tähän luotettavaan suhteeseen, jossa mies sinua rakastaa..
On se kumma että naisten pitää aina kaipaa sitä mitä ei ole..
Ehkä sinun olisi sitten parempi olla yksin ja hommailla yhdenillan juttuja, mutta turha sitten itkeä vanhojen hyvien aikojen perään..
Ei nainen ole kuin mies, päättämätön ja tietämätön. Kun nainen lähtee, hän ei taakse katso.
Muutaman naisen tiedän, jotka on suhteen päätyttyä testailleet vetovoimaansa eksään, mutta ei se tarkoita että olisivat olleet takaisin palaamassa.
Mies kyllä vuodattaa tuoppiinsa kyyneleitä ja kerjää sääliä. Mies on valmis kenen kanssa vaan..uuden tai vanhan tai nykyisen... ottais ees joku!
Samaa olen itsekin pohtinut koko tämän syksyn. Myös meillä 3-vuotinen suhde ja alussa uskoin, että tässä on minulla se mies, jota olen aina etsinyt..
Viimeisen vuoden aikana (ja varsinkin nyt tämän syksyn/talven aikana) olen ajatellut eroamista ja jopa mieheni pettämistä, sillä minusta tuntuu että olemme avomieheni kanssa vain kämppiksiä/äärimmäisen hyviä ystäviä emmekä parisuhteessa elävä pariskunta.
Tuntuu todella turhauttavalta ja väärältä ajatella näin, koska avomieheni on minulle tärkeä ihminen kaikesta huolimatta ja en haluaisi loukata häntä. Mutta en usko että tämä valheessa eläminenkään pidemmän päälle olisi hyvä ratkaisu.. Enää vain tarvitsisi tietää kuinka kertoa halustani erota. :(
Aika tyypillinen tapaus olet näillä palstoilla, sillä samaa vastausta olen muillekin selitellyt. Mutta siis tilanteesi pohjimmainen syy on biologiassa. Monilla naisilla kipinä katoaa nopeasti suhteen vakiintuessa. Tämä johtuu siitä että ihminen ei ole puhtaasti yksiavioinen laji (kaikki ihmiset eivät ole yksiavioisia). Kun olet saanut poikaystäväsi houkuteltua itsellesi (alkuhuuma), alkaa seksuaalinen kiinnostuksesi häntä kohtaan laskea. Samalla alat kiinnostumaan muista miehistä seksuaalisesti. Ideana tässä on se, että sinulla on kotona tuleville lapsille hyvä kasvattajaisä, kun taas intohimon lopahtaminen suosii tulevien lasten geenien hakemista muualta. Karultahan se kuulostaa, mutta selittää paljon. Kaikilla naisilla asiat ei luonnollisesti näin mene. Mutta ei ole tavatonta että rakkaus ja intohimo lopahtavat noinkin vahvasti. Eri asia on sitten mitä tilanteelle voisi tehdä. Luulen ettei se kipinä tule enää takaisin poikaystävääsi kohtaan. Oikeastaan se on ihan sinusta nyt kiinni mitä haluat tehdä suhteelle.
Kun se intohimo loppuu (mikä tapahtuu jokaisessa suhteessa), sitä kumppania täytyy vaan HALUTA rakastaa. Ei se rakastumisen tunne (mihin tuo intohimon tunnekin liittyy olennaisesti) kestä ikuisesti. Jos ei oikeita ongelmia suhteessa ole ja on ollut pitkään onnellinen, ja haluaa vaan rakastaa, huomaa jossain vaiheessa taas kuinka onnellinen on, kun se toinen on siinä rinnalla.
Intohimo ei lopu kaikissa suhteissa, suurimmassa osassa kylläkin. Tästä on julkaistu jokin tutkimuskin, jonka mukaan n. 10 % pariskunnista elää ikuista alkuhuumaa. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, intohimon kestoon vaikuttaa niin moni tekijä, pääasiallisesti se, mitä on omien korvien välissä. Suhde voi toki olla onnellinen vaikkei intohimoa enää olisikaan. Mutta jos sitä tarvitsee kovasti, niin silloin alkaa ongelmat.
Minä vertaan omakohtaisten kokemusteni perusteella parisuhdetta tulitikun raapaisuun. Aluksi rakkaus roihahtaa mahtavaan liekkiin ja mitä pitemmälle tikku palaa, sen kituliaammaksi liekki muuttuu. Minäkin olen ollut usein rakastunut ja ymmärrän hyvin "Surullisen" tilanteen. Vuosi menee onnenhuumassa; "Minun rakkaani on maailman ihanin". Toisena vuonna jalat alkavat pikkuhiljaa tavoittaa maata. Alkaa vähitellen ärsyttääkin siinä kaverissa jotkin piirteet. Kolmantena vuonna arki astuu entistä voimakkaammin kehiin. Alkaa suorastaan vituttaa jotkin asiat toisessa. Myös seksissä, kun tietää heti mitä tuleman pitää. Vaikka kaikkensa tekee, niin silti ei millään pysty varioimaan aina vaan uutta ja ihanaa. Siinä vaiheessa vieraan naisen (olen mies) hymy, tai pieni flirtti saa ajatukset harhailemaan ja huomaat ajattelevasi sitä vierasta sekstaillesasi oman kumppanisi kanssa. Saatat saada jopa kehuja suorituksestasi. " Olitpa sinä ihana tänään pitkästä aikaa". Valehtelet vastaukseksi, että: " Johtuu sinusta kultaseni. Olet aivan uskomaton". Luisu on alkanut. Kumppanissasi ei todellakaan ole välttämättä mitään vikaa. Yksinkertaisesti suhde on arkipäiväistynyt ja kaipaat uutta sähinää elämääsi. Lopetat suhteen ja raapaiset uuden tulitikun. Se leimahtaa iloiseen liekkiin... ja palaa aikansa. Kuinka monta tikkua sinun rasiassasi onkaan?