Kuinka elämä onkaan minua kohdellut - hyvin hellästi omastamielestäni .
On luotu uraa - on matkan varrella riittänyt kiinnostuneita naisia elämääni, ja onpa muutamia pidempi aikaisia suhteitakin ollut.
Istuin tänään kahvilassa lueskelemassa päivän iltapäivälehteä ja lasituin katselemaan ikkunasta ulos kadun vilinässä vaeltelevia ihmisiä - uppouduin ajatuksiin miettien elämääni.
Kaikki pitäisi olla hyvin, mutta jokin vanha asia on painanut mieltäni - jokin selvittämätön episodi on saanut minut uppoutumaan takaisin 80-luvun puolivälin tapahtumiin.
Miksi tämä ajanjakso tekee mieleni melankoliseksi ja nostalgian hakuiseksi, ymmärrän toki ettei elämäänsä voi peruutuspeileistä elää, ja sen minkä taakseen jättää se täytyisi vaan unohtaa.
Nuorempana sitä elää juuri sitä kyseistä hetkeä ja usein ei tule mieleen että selvittämätön asia saattaa tulla kaihertamaan vasta vuosikymmenten päästä, ja silloin asian selvittäminen onkin jo myöhäistä.
Tuo kaiherrus vanhaan on juuri se klassinen tarina, rakastutaan pikavauhdilla ja erotaan pikavauhdilla, ylpeys ei anna myöden puhua asioita selviksi ja uhmakkaasti kadotaan maisemista.
Kai tapauksessani on janoa siihen ihanaan nuoruuteenkin tuon yllättäen päättyneen rakkaussuhteeni lisäksi - lisäksi kaihertavia kysymyksiä eron syistä vaikkei niillä olekkaan enää merkitystä kenellekkään muulle kuin itselleni, saada selvyys oliko RAKKAUS aitoa hänen puoleltaan vai oliko hän sellainen joka osasi vetää minua oikeista naruista ja lukea kuin avointa kirjaa leikkien tietoisesti tunteillani !
Näitä asioitahan en tule koskaan saamaan selville, ihmettelen vain miksi nämä ajatukset alkoivat pyöriä päässäni vasta nyt ?
Olisi ollut parempi silloin niellä ylpeytensä ja latistaa loukatut tunteensa - säilyttää tähän ihmiseen edes jonkinlaiset välit .
Pahoja emme toisillemme olleet - ainoastaan nuoria ja rakastuneita ihanassa nuoruutemme huumassa.
Toivon osaltani että ajan saatossa vääristynyt mielikuva puhdistuu mielessäni tuosta valoisasta ja vilkkaasta ihmisestä, en jaksaisi uskoa hänen sittenkään olleen täysin tunteeton ja mätä sisältään.
Yrittäkää ihmiset erota ystävinä, ajatelkaa että eronkin jälkeen on elämää - ettei menneisyyden sotkuiset asiat tule tuhlaamaan ajutuksianne turhan takia tuoden haikeuden ja katkeruuden taakkaa mieliinne.
Kunnioittakaa toisianne - antakaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
On luotu uraa - on matkan varrella riittänyt kiinnostuneita naisia elämääni, ja onpa muutamia pidempi aikaisia suhteitakin ollut.
Istuin tänään kahvilassa lueskelemassa päivän iltapäivälehteä ja lasituin katselemaan ikkunasta ulos kadun vilinässä vaeltelevia ihmisiä - uppouduin ajatuksiin miettien elämääni.
Kaikki pitäisi olla hyvin, mutta jokin vanha asia on painanut mieltäni - jokin selvittämätön episodi on saanut minut uppoutumaan takaisin 80-luvun puolivälin tapahtumiin.
Miksi tämä ajanjakso tekee mieleni melankoliseksi ja nostalgian hakuiseksi, ymmärrän toki ettei elämäänsä voi peruutuspeileistä elää, ja sen minkä taakseen jättää se täytyisi vaan unohtaa.
Nuorempana sitä elää juuri sitä kyseistä hetkeä ja usein ei tule mieleen että selvittämätön asia saattaa tulla kaihertamaan vasta vuosikymmenten päästä, ja silloin asian selvittäminen onkin jo myöhäistä.
Tuo kaiherrus vanhaan on juuri se klassinen tarina, rakastutaan pikavauhdilla ja erotaan pikavauhdilla, ylpeys ei anna myöden puhua asioita selviksi ja uhmakkaasti kadotaan maisemista.
Kai tapauksessani on janoa siihen ihanaan nuoruuteenkin tuon yllättäen päättyneen rakkaussuhteeni lisäksi - lisäksi kaihertavia kysymyksiä eron syistä vaikkei niillä olekkaan enää merkitystä kenellekkään muulle kuin itselleni, saada selvyys oliko RAKKAUS aitoa hänen puoleltaan vai oliko hän sellainen joka osasi vetää minua oikeista naruista ja lukea kuin avointa kirjaa leikkien tietoisesti tunteillani !
Näitä asioitahan en tule koskaan saamaan selville, ihmettelen vain miksi nämä ajatukset alkoivat pyöriä päässäni vasta nyt ?
Olisi ollut parempi silloin niellä ylpeytensä ja latistaa loukatut tunteensa - säilyttää tähän ihmiseen edes jonkinlaiset välit .
Pahoja emme toisillemme olleet - ainoastaan nuoria ja rakastuneita ihanassa nuoruutemme huumassa.
Toivon osaltani että ajan saatossa vääristynyt mielikuva puhdistuu mielessäni tuosta valoisasta ja vilkkaasta ihmisestä, en jaksaisi uskoa hänen sittenkään olleen täysin tunteeton ja mätä sisältään.
Yrittäkää ihmiset erota ystävinä, ajatelkaa että eronkin jälkeen on elämää - ettei menneisyyden sotkuiset asiat tule tuhlaamaan ajutuksianne turhan takia tuoden haikeuden ja katkeruuden taakkaa mieliinne.
Kunnioittakaa toisianne - antakaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.